Höplä

Otsikko ei tarkoita erästä sanomalehteä, joka onkin nimeltään Höblä.

Sivistys eli sivilisaatio tarkoittaa kannettavaa vankilaa. Yhteiskunnan petoeläimille on tavattoman edullista, että saaliseläimet eli esimerkiksi lapset, vanhukset ja hädänalaiset, menevät itse vankilahäkkiinsä, vetävät oven perässään kiinni ja jäävät odottamaan vuoroaan. Näin ahneet varmistavat, ettei heiltä ravinto lopu.

Tällaisia kirjoitti aikoinaan muun muassa Foucault (”Tarkkailla ja rangaista”), mutta sekä hänen johtopäätöksensä että etenkin perustelunsa olivat parhaaseen ranskalaiseen tapaan sekavia. Tuo ajatus on kuitenkin tehoisa ja tuntuu vahvistavan arkikokemuksen.

Kuka omistaa sinun mielipiteesi?

Syy vastustaa sellaistakin käsitettä kuin ”elämän hallinta” on selvä. Elämääsi hallitsee joku toinen, tavallisesti osakeyhtiö, joskus seurakunta, harvemmin yhteisö.

Näyttelijöitä tulee välillä kadehtineeksi. Joku on maanantaisin arjalainen väkivaltamies ja keskiviikkona islamilainen mystikko, jonka jalkaan sattuu. Sunnuntaina lastennäytännössä hän voi olla sekarotuinen koira.

Taito lukea kirjallisuutta, kuunnella musiikkia, katsoa taidetta, edellyttää suurta itsekeskeisyyttä. Kouluissa ja yliopistoissa ihmisiä opetetaan valehtelemaan, koska sellainen on käytännössä välttämätöntä. Asiat on osattava ilmaista sievästi. Tässä yhteydessä puhutaankin samaistumisesta. Sellaistakin kuulee, että lukija muka tuntee myötätuntoa sankaria tai sankaritarta kohtaan ja sen takia itkee, nauraa tai kiroilee.

Todellisuudessa ihminen luulee olevansa tuo toinen ja oikeasti tuntee ne tuhannet tunteet. Vaikka piilokamera näyttäisi hänet sängyn reunalla omassa kammarissaan, itse hän pyyhkii suolan pärskeitä kasvoiltaan ja pitelee hulmuavia hiuksiaan. Hän on siis unen vallassa. Unihan kumoaa kuuman, nälän, jopa kohdittain kivun.

Harjaantuneet haaveilijat osaavat jopa retkeillä mielessään. Se on yhtä hieno ja harvinainen taito kuin taitavan muusikon kyky soittaa kokonaisia teoksia, esimerkiksi Beethovenin pianosonaatti Op. 111, alusta loppuun mielessään, ilman pianoa, ilman keinotekoista äänentoistoa.

Mielipidekauppiaista poliittiset ryhmäkunnat ja kauppiaat kilpailevat keskenään, mutta välillä ne myös jakavat markkinat ja tekevät siis kartellisopimuksen.

Borgin ja Joutsenvirran ”Riittääkö maapallo” on nytkin esimerkki. Vihreä aate näkyy selvästi koko kirjassa. Puoluepropagandasta ei kuitenkaan ole kysymys. Esimerkiksi kysymys energian lähteistä, erityisesti fossiilisista polttoaineista ja etenkin öljyistä on havainnollinen. Sitä on myös arvio maapallon väkiluvusta lähimpinä vuosikymmeninä.

Kuinka pitkäksi ajaksi meille on suunnilleen nykyisin tavoin ja hinnoin öljyä? Se on järkevä kysymys. Vastaaminen on vaikeaa. Katsokaa verkosta. Joudutte miettimään arvovaltaa (YK:n järjestöt, yliopistot) ja huomaatte heti, että valtiolliset ja sotilaalliset salaisuudet suorastaan näkyvät. Liioittelevatko Iran, Saudi-Arabia ja Venäjä varojaan vai ilmoittavatko ne öljynsä valheellisesti alakanttiin? Miten selvästi öljy-yhtiöt vaikuttavat lukuihin? Kirja osoittaa mielestäni nopeasti muutamalla sivulla, miten mutkikas tämäkin kysymys on.

Maapallon väkiluku lisääntyy joko vajaat 10 prosenttia tai 300 prosenttia vuosisadan loppuun mennessä. Nämä ja useimmat muut arviot ovat täysin järkeviä. Arvaamattomia tekijöitä on aivan liian paljon.

Yksi arvaamaton tekijä on öljyn loppuminen tai niukkuudesta johtuva erittäin tuntuva hinnan nousu. Itse olen kokenut 1970-luvun öljykriisit ja nähnyt, miten suuria vaikutukset ovat ja miten hurjasti tuollainen vaikuttaa ihmisiin. Silloinhan eräässä vaiheessa öljyn hinta yhdeksänkertaistui runsaassa vuodessa.

Öljyn halpuus ja jatkuva optimismi saattava sysätä meidät reunan yli ja aloittaa todellisen ympäristökatastrofin hyvin pian. Yksi seuraus on maapallon väestönkasvun tyrehtyminen. Pidän oikeana arviota, että vuotuisen lämpötilan 2 – 4 asteen nousu vie heti ruuan ainakin 10 prosentilta maapallon asukkaista ja välillisesti tuhoamalla eläimiä ja kasveja paljon useammalta.

Toisten mielestä tilanne on täysin hallinnassa tai hallittavissa. Sinulla on oma mielipide asiasta. Et tiedä, mistä olet saanut sen mielipiteen eli et, kenen pussiin puhut. En tiedä minäkään.