Pitkä matka

Ruotsalainen Dag Hammarskjöld oli YK:n pääsihteeri. Hän kuoli 1961 Kongossa lento-onnettomuudessa, joka saattoi olla järjestetty. Hänellä oli sekin kunnia, että sekä Hrustshev että John F. Kennedy raivosivat hänelle sekaantumisesta rauhanvälitykseen, jonka he katsoivat itse paremmin ymmärtävänsä.

Hammarskjöldin kuoleman jälkeen hänen kirjansa ”Kiinnekohtia” (Vägmärken”) sai hyvän vastaanoton ja se unohdettiin kiireesti. Sen lisäksi, että Hammarskjöld oli jopa eristäytyvä ihminen ja naimaton, nyt kävi ilmi, että hän oli kristillinen mystikko. Hän osasi alan klassikot ulkoa – Pascal, Mestari Eckart ja muuta silloin ja nyt täysin epämuodikasta.

Tällä hetkellä kirjaa on vaikea löytää Suomesta edes kirjastoista. Ulkopolitiikassa hän on suurempi nimi kuin Palme ja Bildt. Vaikka hän istui ministerinä Tage Erlanderin aikaan, hän ei tiettävästi osallistunut puolueiden toimintaan. Ruotsissa on ollut paljon sitä tapaa, että ulkoministerit ovat ammattilaisia joko entisinä virkamiehinä tai professoreina.

En voinut olla tähän kirjaan uudelleen törmäämättä, kun keräsin aineistoa Lapin antologiaani, joka ilmestyy kohta. Oli pakko miettiä, miksi tiedämme niin vähän reppuretkeilystä Ruotsin Lapissa ja miksi täällä tapaa vain harvakseltaan ihmisiä, jotka olisivat vaeltaneet Åressa, Abiskossa, Sarekissa – siellä missä tunturit muuttuvat vuoriksi.

Ruotsissa Lapin retkeily on lähes joka suhteessa jotain 30 vuotta Suomea edellä. Yksi syy on sota, mutta tunturissa kulkeminen oli kyllä arvostettu ja suosittu harrastus jo 1920-luvun alussa. Suomessa oli vahvat tunturivaelluksen perustukset, mutta mainio kirjoittaja Erkki Mikkola kaatui talvisodassa, ja sen jälkeen oli niin paljon muuta tekemistä.

Yksi retkeilyn uranuurtajista oli Dag Hammarskjöld, jonka mukaan on nimetty muuan mainio vaellusreitti. Matkan varressa on kiviä, joihin on hakattu kirjoituksia Hammarskjöldin niukasta tuotannosta.

”Matkoista pisin on matka sisäänpäin.”

Hän kuvasi hyvin tarkasti ruumiillisen ponnistelun puhdistavan vaikutuksen. Hän julkaisi lehdissä kirjoituksia vaelluksista ja vaikutti vahvasti toimintaan järjestöissä ja taustalla.

Suomessa ei kai koskaan ole ollut mitään vastaavaa. Kekkonen liikkui talvisin Saariselällä ja Käsivarren Lapissa, mutta jossain on ero. Mukana olleet eivät kerro eivätkä tyhjennetyt pakkaukset ja pullot tuo mieleen sisäänpäin kääntymistä eivätkä Hammarskjöldin ajatusta:

Hur skulle du kunna bevara förmågan att höra, när du aldrig vill lyssna: att Gud skall ha tid med dig anser du visst lika självklart som att du inte kan ha tid med Gud?

Miten säilyttäisit kyvyn kuulla kun et koskaan kuuntele: sinulle on kai itsestään selvää, että Jumalalla on aikaa sinulle, vaikka sinulla ei ole aikaa Jumalalle?

Lukija huomaa, että vaikka kirjoittaja oli kristitty, ajatus on yhtä iskevä myös ihmiselle, joka kaihtaa sanaa ”Jumala”. Kuten useimmiten, ”jumalan” voi vaihtaa sanaksi ”luonto”. Harva riitelee siitä, etteikö luonto olisi jotain hienoa, varjelemisen ja kunnioituksen arvoista ja lisäksi salaperäinen voimanlähde.

Välillä voi muistaa, että tuo ajatus on aika nuori. Jos haluaa, sen voi johtaa valistusfilosofeista, mutta kyllä toisaalta amerikkalaiset (Thoreau, Emerson) ja toisaalta viihteen rajoilla liikkuva kirjallisuus (Jack London) olivat todellisia tienavaajia. Antiikin idyllit olivat poikkeuksitta ihmisen muokkaamia.

Siitä ei ole pitkä aika, kun syrjäseutujen kansanihmiset sanoivat suoraan, etteivät he ymmärrä, mitä ihmettelemistä ja ihastelemista luonnossa muka olisi. Siitä he eivät olleet välttämättä selvillä, että jos he joutuivat pois luonnosta, esimerkiksi Ouluun sotaväkeen, kokemus osoittautui erittäin epämiellyttäväksi ja kaupunki ympäristönä hyvin hankalaksi.

Olen tuntenut koko joukon ihmisiä, jotka ovat vaeltaneet Lappiin pappeja pakoon harjoittaakseen siellä hartautta eli hiljaisuutta. Sitä varten ei tarvtsisi mennä Lappiin asti, mutta esimerkiksi kesämökit on turmeltu. Tietokoneet huutavat kovempaa kuin kuikat.

Nykyinen suomalainen alkaa tuntea olonsa hankalaksi jo istuttuaan vaikkapa vain viisi tuntia lämmitetyssä huoneessa, jossa ei ole sisustusta eikä virikkeitä. Meistä on tullut pikkulapsia, joita on viihdytettävä, kunnes viihdymme kuoliaaksi. Eilen oli tilaisuus käsitellä valokuvia alle yhden päivän ikäisestä henkilöstä. Siitä katseesta on kenellä tahansa paljon oppimista.

Yleisesti luullaan, että rikkaus tarkoittaa rahaa. Se ei tarkoita. Voi olla, että profeetat ovat oikeassa ja että korkeat kulttuurimme ovat sellaisella tiellä, jolla resurssit loppuvat.

Ilmaston ja liikakansoituksen veroinen tuhon aiheuttaja on eriarvoistuminen. Esimerkkejä on kymmenentuhannen vuoden ajalta. Heti kun yksinvaltiuden orjajärjestelmä on viimeistelty, se romahtaa. Tietty demokratia ja tietty vapaus eivät ole abstraktisia arvoja. Ne ovat olemassaolon ehtoja siinä kuin auringonvalo ja vesi. Kulttuurinen monimuotoisuus – josta Hammarskjöld kirjoitti – on biodiversiteetin alakäsite.