Propagandaministeriö

 

 

Luultavasti etenkin nuorten suosimat sivustot leimaavat Helsingin Sanomat ja Ylen sekä ajoittain eräitä muita propagandaksi, joka on tietoisesti suunniteltu levittämään valheita etenkin nuorten ja joidenkin muiden oikein ajattelevien eksyttämiseksi.

 

Jotkut tahot julkaisevat sivustoja, joilla kerrotaan ”absoluuttinen totuus”. Tiedossa ei ole, kenellä on aikaa ja rahaa kustantaa videoita ja äänityksiä eri puolilta maata.

 

Tarinat ovat samoja, joita folkloristit ovat kirjanneet yli sata vuotta. Niitä on vanhastaan kutsuttu urbaanilegendoiksi (”surupukuinen nainen”, ”grillattu vauva” jne.). Viikko pari sitten ihmiset kertoivat toisilleen, että somaleille jaetaan lastenvaunuja ilmaiseksi. Tarina kiertää edelleen. Sen tehoon ja suosioon ei vaikuta hiukkaakaan, että viranomaiset ovat monta kertaa ilmoittaneet tiedon perättömyydestä. Viranomaiset nimittäin valehtelevat.

 

Tarinoiden tarttuvuuden huomaa siitäkin, että itse valtion tai kunnan palveluksessa  - tai jopa poliisina toimivat – kertovat tarinaa.

 

Itse en tiedä, miten niiden lastenvaunujen kanssa on. Kiinnitän huomion vain urbaanilegendan erääseen tunnusmerkkiin. Kertojalle ei ole koskaan täsmällistä tietoa, mutta hän on aina kuullut sen serkultaan, joka on nähnyt tapauksen. Serkulla ei ole nimeä eikä asuinpaikkaa, tai poikkeustapauksessa tämä ”Sirkka Oulusta” on kuullut asiasta pikkuserkultaan tai taksimieheltä tai junansuorittajalta. Tunnusmerkki on siis tarinan jäljittämättömyys.

 

Sivumennen – mikä ettei joku olisi lahjoittanut vanhoja lastenvaunuja tummaihoiselle.

 

Vuosisadan kuuluisin urbaanilegenda on juutalaisten tapa ryöstää kristittyjä lapsia, jotka sitten surmataan synagogassa. Itse kuulin tämän vuona 1949 Pohjanmaalla. ”Siionin pyhien pöytäkirjasta”, joka on runsaan sadan vuoden takainen venäläinen väärennys, kuulin paljon myöhemmin. Tuolloin 40-luvun lopussa sain tiedon myös siitä kätevästä muunnelmasta, että mustalaiset ryöstävät valkolaisten lapsia.

 

Vasta tätä kirjoitusta varten varmistin Ashlimanin ja Aarne-Thompsonin laajoista julkaisuista, että ”vaihdokas” –teemasta on esimerkkejä jokaisesta maapallon kolkasta, etenkin Lähi-Idästä, ainakin tuhannen vuoden ajalta. Tehokas versio vakuuttaa, että ryöstetyn lapsen sijaan jätetään vaihdettua muistuttava pahanhengen sikiö.

 

Rasismi on ongelma, koska se ei ole rasismia.

 

Ihmiset ovat kautta aikain hallinneet toisiaan valheilla. Talvisodan loppuvaiheessa nähtiin Summassa enkeli. Tieto tästä merkittävästä tapauksesta levisi salamannopeasti ja antoi monille voimia.

 

Myös Suomessa on hakattu moniin kiviin kaksi kauhistuttavaa sanaa, ”kunnia” ja ”isänmaa”. Niistä ei ole ollut vuosikymmeniin haittaa. Ihmisiä ei ole tietääkseni vainottu epäisänmaallisuuden takia.

 

En ole vielä saanut selville, tarkoittaisiko ”punavihreä propaganda”, jota ”valtamedia” harjoittaa jotain muutakin kuin lukijalle epämieluisia asioita ja ihmisiä.

 

Sitä vastoin palautan taas kerran mieleen, että lähes koko minun elinaikani tätä maata on pyritty ohjailemaan räikeästi perättömillä väitteillä, ajatuksilla ja opeilla. Tarkoitan kommunismia.

 

Rahavallan tarkoitus on sortaa todellisia työtätekeviä. Porvarien natsiautojen (Mercedes) takapenkit on verhoiltu työmiehen selkänahalla… Työn ja pääoman ristiriita vaikuttaa edelleen, tässä ja nyt. Tosin työtä ei oikein ole, eikä pääomassakaan ole kehumista, mutta silti!

 

Etiketti on se, että kun joku kirjailija tai taiteilija muistelee nuoruutensa suurta aatteellisuutta, kukaan ei äännähdä. Minulla ei ole halua tuomita. Tein sitä kuukausipalkalla niin monta kymmentä vuotta. Kommunismin muisteleminen peittää näkyvistä sen, että eräässä vaiheessa – esimerkiksi 1930-luvulla – jonkin sorttinen sosialismi (sosialidemokratia) – oikeasti jarrutti eriarvoistumista.

 

Nyt Euroopasta melkein puuttuu tasa-arvon aate. Tässä mielessä on yhdentekevää, vastustetaanko maassa somaleja vai afrikkalaisia vai islamisteja. Pelottavaa on se että vastustetaan sen sijaan että kannatettaisiin. Itse haluaisin kannattaa pikkulapsia.