Katajainen kansa

Luen Juhani Ahosta ja Ahoa. Teksti tuntuu kulottuneelta, mutta välillä taas ei. ”Katajainen kansani” ei ollut häävi teos, mutta ilmestyessään ilmestys. Se oli osa Suomen taiteen kultakautta. Ruotsalaisetkin innostuivat siitä kovasti, sillä he eivät tienneet käytännössä mitään suonalaisista.

Ahon suuri merkitys oli hyppy Kalevalan ja Snellmanin imuun. Hyllyssäni on kirja, joka käsittelee väärennyksiä kansoista. Kukin kansa vuorostaan väärentää itselleen menneisyyden valikoiden muistettavaksi sopivia seikkoja ja vaieten paljosta. Ahon mestarivalehtelijan taidonnäyte oli ”Panu”, kertomus suonalaisesta pakanasta, jonka otteen ympäristöstä pappi murskaa. Olaus-pappi edustaa Ruotsia eli sivistystä. ”Keväässä ja takatalvessa” törmäyskurssilla ovatkin sitten 1800-luvun herännäisyys ja kansallismielisyys. Yllättäen uskonto saa romaanissa enemmän myötätuntoa kuin suomalaisuus ja suomen kieli. Aho sai valtavan aseman kansalliskirjailijana. ”Seitsemän veljestä” oli 1900-luvun alussa käytännössä unohdettu.

Mainitsemiani Ahon teoksia ei enää jaksa lukea. Kivi tuntuu nyt luettuna käsittämättömän nerokkaalta.  Mutta Aho keksi bloggaamisen! Monimielisiä tekstejä – lastuja – tuli lehdissä ja kirjoina. Kolme parasta olivat Tshehovin luokkaa ja Turgenevin tyyliä. Läpimurto Saksan lisäksi Ranskaan oli lähellä mutta ei ihan onnistunut.

Kansojen älykkyydestä puhuttaessa mitataan epäselvää epäselvällä. Sen näkee siitäkin, miten kiivaasti tämänkin blogin kommenteissa puolustetaan prosentteja. Se toinen epäselvä käsite on tämä ”kansa”. Tarkoitetaanko sillä valtiota? Onkohan puhe kieliryhmistä vai jostain vielä vaikeammasta, kuten juutalaisista, joilla ei oikein ole valtiota, kun kaikki juutalaiset eivät tunnusta Israelia isänmaakseen, eikä heillä ole yhteistä kieltä, kun kaikki eivät osa hepreaa eivätkä jiddishiä, eikä heillä ole yhteistä uskontoakaan, koska ennen virallisissa asiakirjoissa mainittu ”mooseksenuskoisuus” on heistä monille vallan vieras.

Nyt tulvii Eurooppaan syyrialaisia. Kuinka moni lukijoista tietää, onko olemassa Syyrian kansaa? Sen tiedämme, että sielläkin ihmiset tappavat toisiaan.

Olisi kiinnostavaa kuulla tieteellinen selvitys siitä, ketkä ovat älykkäimpiä, ateistit, islamin tunnustajat, kristityt vai hindut, vain muutamia mainitakseni. Esimerkiksi Intiassa on niin monta kieltä, kulttuuria ja uskontoa, että tieto intialaisten keskimääräisestä älykkyydestä ei tunnu kiinnostavalta. Tuo sama koskee Indonesiaa, Kiinaa ja Venäjää, itse asiassa myös Yhdysvaltoja.

Kun näitä valtioita ja kansoja muodostuu joka tapauksessa huiman nopeasti ihmisen psykologiaan ja etenkin biologiaan (perinnöllisyys) verrattuna, niin mitähän tässä sitten mitataan. Saksa ja Italia muodostuivat valtioiksi vasta 1800-luvun puolivälissä, ja niitäkin on, joiden mielestä Italian etelä ja pohjoinen eroavat edelleen toisistaan dramaattisesti, myös väestöltään.

Joukkojen älykkyyttä mietittäessä olisi ajateltava myös pienempiä ryhmiä. Ovatko savolaiset osuuskaupanhoitajat älykkäämpiä kuin varsinais-suomalaiset K-kauppiaat? Ovatko perussuomalaiset älykkäämpiä kuin vihreät?

Ovatko naiset älykkäämpiä kuin miehet? Minna Canth ja hänen hengenheimolaisensa olivat sitä mieltä, ja minusta tuntuu, että tuossa ajatuksessa on kenties vinha perä. Jos tutkimustuloksia laajennettaisiin, olisivatko lukemat kansojen älykkyydestä samat, jos tilastoitaisiin vain naiset?

Ovatko lapset Ranskassa älykkäämpiä kuin Suomessa? Jos ominaisuus on periytyvä, se pitäisi kai mitata. Olen ihmetellyt, miten sievästi ranskalaiset kakarat istuvat pöydässä ja miten sujuvasti he vastailevat vanhemmille.

Tiedän Berkeleyn yliopistosta, että aasialaissukuiset nuoret ovat järkyttävän ylivoimaisia vain-amerikkalaisiin verrattuna, ja opintosuorituksissa on eroa. Mutta ajan myötä erot tasoittuvat, ja tutkijoina he eivät enää erotu siinä määrin. Käytin viimeiset 15 vuotta työelämässä Suomessa ja USA:ssa ryhmissä, joissa oli nuoria tohtoreita todella joka puolelta maailmaa. Katsoin entisen työpaikkani HIITin tämän hetken työntekijöitä. On kirjavaa joukkoa, jota yhdistää vain loistelias kyvykkyys vaikeana pidetyllä alalla eli tietotekniikassa.

Monikulttuurisuus on hurmaava mahdollisuus. Tieteen ja taiteen tavoittamattomissa on hurjaa kykyä. Muukalaisuuden näkemiseen uhkana en osaa samaistua. Muukalaisvirtojen ohjailu on tyypillinen poliittis-hallinnollinen ongelmaryhmä, jota on pidetty kautta aikojen vaikeana. Mutta satoja vuosia sitten ranskalaiset opettivat ruotsalaisille vuorityötä ja hollantilaiset ulkomaankauppaa. Meille suomalaisille näyttivät esimerkkiä teollisuudessa skotit ja metsäteollisuudessa norjalaiset. Tieteellinen ja taiteellinen emämaamme on kuitenkin Saksa. Harmittaa kun jopa musiikista kirjoitettaessa sekoitetaan saksalaisvaikutteet natsismiin, jota harjoitettiin oikeastaan vain runsaat kymmenen vuotta. Saksaa puhuvien suhteet tänne pohjoiseen olivat vakiintuneet jo 1500-luvulla Lutherin aikaan – itse asiassa jo 2500 eKr, vaikka emme ole aivan varmoja, mitä meille muuttanut nuorakeraaminen porukka puhui, vallitsevan käsityksen mukaan kuitenkin jotain indoeurooppalaista.