Verkkokalvo

Parempi televisio on siis todella parempi. Siitä oli puhetta toissa vuonna. Hakusana on HD eli teräväpiirto. Ehkä muita ei enää myydäkään. Jos näkö ei ole aivan parhaita ja esimerkiksi ikääkin on, kannattaa tarttua sorkkarautaan ja lähteä mellakoimaan markettiin. Vielä parempi ajatus on ottaa mukaan rahaa, jos on.

Samoin kuin puhelin televisio on nykyisin tuoretuote. Niihin pitäisi merkitä viimeinen käyttöpäivä.

Meillä taitaa olla nykyisin päivittäin käytössä puhelimena hyvin halpa Nokia Lumia (Windows) ja tavallinen iPhone. Luvassa on yllätys. iPhone on paljon parempi.

Mittaan paremmuuden sekuntikellolla. Markkinointiväki puhuu puolestaan käyttöliittymän intuitiivisuudesta. Lisäksi kysymyksessä on jokin epämääräinen mielihyvä. Minua esimerkiksi inhottaa, että Lumiaan tarttuminen vaatii skarppaamista. Ellei sitä käsittele kuin riisiposliinista tehtyä arvoesinettä, painaa vahingossa jotain nappia. Painikkeet on sijoitettu idioottimaisesti laitteen kehyksiin.

Eräs naishenkilö rupesi laakista käyttämään puhelinta färsin paistoajan mittaamiseen. Puhelin voittaa munakellon siksi, että se on yleensä lähellä tai ainakin nopeasti löydettävissä. Tuohon Applen puhelimeen muuten kannattaa ostaa kilpailevasta liikkeestä räikeän värinen ja nahkea kuori, kehys tai kotelo.

Eräs ystävä, joka ei halua nimeään julkisuuteen, kysyi sähköpostiviestillä, joko Applen rannekello on ajassa. Vastaukseni on: ei vielä. Hinta on kova ja vaikka lennosta vaihdettavat kellotaulut, etenkin Mikki Hiiri, houkuttelee kovasti, muitakin levottomuuden aiheita on.

Ikävin ongelma on nähdäkseni uskottavien sivullisten verkkojulkaisujen havaitsema täysin riittämätön akun kesto – käytännössä alle yksi vuorokausi, jos kellon liian monia muita toimintoja käyttää.

Juuri tästä syystä vieroksun automaattisia vieterikelloja, vaikka hyviä ja kohtuullisen halpojakin olisi (Tissot). Syrjään vetäytyvää ja itkeskelevää elämäntapaa noudattaen ei ole suinkaan saletti, että kello käy aamullakin. Se on viisainta joka tapauksessa vetää illalla. Saman tien sen voisi vetää seinään.

Ehkä ei sittenkään. Pyhänä pellevaatteissa eli kokopuvussa ja muissa entisen elämän koristeissa esiintyessä käväisi mielessä, että muutoin pistämätön täysmuovinen rigidaalikello ei ehkä ole aivan oikea valinta. Kun itse näen aina kellot äijien kuvista epäilen, että toisetkin katsovat. Jos äijän kello on hintaluokkaa tuhat euroa tai yli, vaihdan seuraa ja pidän poistuessani varmuuden vuoksi lompakostani kiinni.

Applen kello ladataan samaan tapaan kuin heidän läppärinsä, johdolla jonka toisessa päässä on magneetti. Yllätys: jälleen uusi latausjohto. Viimeksi matkalaukkua purkaessani totesin sieltä viisi latausjohtoa ja kolme eri virtajohtoa.

Yllätykset eivät jää tähän. En ole vuorenvarma, jaksanko estää sen, ettei kuvan esittämä laite ilmesty joskus meillekin. MacBook Pro on nyt ollut käytössä joitakin viikkoja. Toisin kuin Windows-läppäri, se ei tukehdu. Viimeksi äidileni näytettiin valittuja otoksia 9 000 valokuvan sarjasta, jossa on ammattilaisen ottamia, rasw-muodosta tiffiksi luettuja ja talletettuja eli huomattavan isoja tiedostoja.

Pöytäkoneenikin joudun sulkemaan ja käynnistämään uudelleen sellaisen käsittelyn jälkeen. Ainakaan Photoshop ei osaa hankkiutua eroon välimuistista.

Kun nyt tilaisuus tekee varkaan eli nuo samat kuvat ovat myös verkkolevyllä, en malttanut olla vertaamatta. Tämä pöytäkoneen näyttö on parin vuoden takainen HP Envy 28 ja näytönohjaimet päivitetty. Silti näyttö häviää tuon Applen läppärin Retina-nimiselle näytölle todella pahasti.

Näyttäisi firmalla olevan myös näyttö, johon voi suoraan kiinnittää apulaitteet, etenkin ulkoiset kovalevyt. En viitsi tässä arvuutella, montako sellaista tässä pyörii. Olen yleensä sivuuttanut kysymykset sanomalla, että iso Mac sopii amamttilaisille. Tähän asti olen onnistunut sulkemaan mielestäni, että myös eläkeläinen on ammatti.