Tällainen kirjan osan esittely on tarkoitettu lukijoille,
joista tiedän noin kymmenen. Osa heistä on lähisukulaisia, osa ottoveljiä,
kuten esimerkiksi Tari ja Martti. Käyttäydyn kuin huono iltapäivälehden
toimittaja kirjoittamalla arvioinnin ennen kuin olen itse perehtynyt
alustavastikaan kirjaan. Tai ei nyt ihan niinkään. iPad sanoo nyt, että 35
prosenttia ja että luvassa on runsaat 7 tuntia kirjaa.
Andreas Wagner, “Arrival of the Fittest: Solving Evolution’s
Greatest Puzzle” kuulostaa täsmälleen sellaiselta kirjalta, jonka voi hyvillä mielin
unohtaa omaan vähäpätöisyyteensä.
Ja sepä olisi erehdys.
Tämä Wagner on Zürichin yliopiston ja Santa Fe instituutin
professori. Oppiaine on evoluutiobiologia ja keskeinen teema on neutraali
verkko.
Lukija huokaisee helpotuksesta. Hiukankin vanhemmassa
kirjallisuudessa, jossa selvitetään esimerkiksi suon ekosysteemiä, on sama
huutava ongelma, mittakaava. Kun halutaan selvittää esimerkiksi, kuka syö kenet,
mennään kukaties rataseläimiin ja karhukaisiin ja sitten sivuutetaan bakteerit
yhdellä huitaisulla. Silmään erottumattomien eliöiden paino kiloina tai
tonneina on suurempi kuin koko muun biomassan. Mikä sen merkitys on, siitä ei
yleensä ole tietoa.
Wagnerin darwinilainen ”vahvin”, joka jää eloon jatkaakseen
sukua osana evoluutiota, ei ole natsipuolueeseen kuuluva karvainen kersantti,
kuten minun syntymäni aikana annettiin ymmärtää, eikä verta imeville
hyönteisille immuuni mammutti tai villasarvikuono, jotka luultavasti vei
maailmasta jokin immuunijärjestelmän vika.
Survivalisti on tässä kirjassa tyypillisesti molekyyli,
jättiläismäinen kymmenen tuhannen atomin proteiini tai aivan riittävän suuri
aminohappo tai sitten pelkkä hiili tai sen elektronikuori.
Kirja esittää vastauksia kysymykseen, joka on mielessä
muulloinkin kuin sunnuntaina jumalanpalveluksen aikaan: mistä ne tietävät.
Miten nämä molekyylit osaavatkin arvata, kuinka voi löytää sen geenikirjaston
tai metabolioiden kirjaston, jossa on itseorganisoitumisen resepti.
Sveitsin tutkimusryhmät ovat maailman huippua. Zürichin
teknillisen korkeakoulun nimi on tapana mainita kunnioittavalla äänellä, eikä
yliopisto ole paljon vähäisempi laitos. Kun tilanne on nykyisin se, että
fysiikka, kemia ja biologia ovat yksi ja sama asia ja tutkivat yksiä ja samoja
ilmiöitä, joista keskeisiä ovat anionit ja kationit, tutkimusryhmien
tukipilareita ovat tietojenkäsittelytieteen spesialistit ja matemaatikot.
Wagnerin viehättävä idea on käytännössä toimiva
geenikirjaston malli, joka esimerkkitapauksessa ei ole kolmi- eikä
neliulotteinen, vaan viisituhattaulotteinen. Polttoainetta eli energiaa
tarvitsevalla molekyylillä on koko joukko lähinaapureita, esimerkiksi kymmenen
tuhatta tekstiä vain yhden askeleen päässä.
Kukaan ei osaa kuvitella noin monta dimensiota, mutta
matematiikka tietenkin toimii. Esitelty alue onkin laskennallista biologiaa,
jossa mielikuvien koeputkien ja bunsenlamppujen paikan ovat ottaneet tietokonefarmit.
Kvanttimekaniikka osoitti, että äärettömän monen
ulottuvuuden avaruus toimii. Biologian perusteissa, tässä tapauksessa
evoluution piirteiden selvittämisessä se näyttää niin ikään toimivan. Tulokset
ovat molemmissa eräin osin järjen ja terveen ymmärryksen vastaisia. Se kertoo
jotain järjestä ja terveestä ymmärryksestä. ”Teoretisoinnista” eli
haihattelusta ei ole kysymys, koska näiden laskentamallien tuloksia voi monin
kohdin testata käytännössä. Ällistyttävää on, että jo vakiintuneesti kirjaimina
esitetty ”resepti”, kuten DNA:n kopioimisen neljä emästä ja aminohappojen
kahdenkymmenen kirjaimen teksti, eivät olekaan erikoisen täsmällisiä. Jos tämä
ei toimi, jokin muu voi toimia. Wagnerin selitys johtaa ajatukseen ”tulos tai
ulos”. Sidoksen epäonnistuminen johtaa yrittäjä ”kuolemaan”, eli rakenteen
aineet menevät takaisin kiertoon.
Väittäisin nyt lukemani perusteella, että juuri tämä kirja
herättää lähivuosina jatkuvasti huomiota uudenlaisena avauksena ja uskottavana
tiedekirjana. Jos siis aikoo lukea yhden tällaisen kirjan kymmenessä vuodessa,
juuri tämä voisi olla se kirja. Amazonin arvosteluissa joku sanoo, että tämä
teos ei selvästikään ole tarkoitettu laajemmalle yleisölle. Olisin eri mieltä.
En suostu määrittelemään laajaa yleisöä ihmisiksi, jotka kaihtavat vaivannäköä.
Suositus johtuu siitä, että kirjoittaja on tehnyt parhaansa ja onnistunut
hienosti kuvaillessaan asioita, jotka eivät ole millään muotoa helppoja.
Luonnevikaiset lukijat on myös säästetty kaavoilta ja huimaavan hankalilta
kemiallisten yhdisteiden nimiltä.
Kuva muistuttaa erehdyttävästi Mallorcan saarta!
VastaaPoistaTerra Cognitassa ilmestyy loppuvuodesta suomeksikin.
VastaaPoistaLuulen kuitenkin, että Nick Lanen uusin teos The Vital Question: Why is the Life the way it is (Profile Books 2015; ISBN-10: 1781250367; ISBN-13: 978-1781250365) käsittelee käytännöllisemmin elämän synnyn edellytyksiä.
VastaaPoistaItseäni usein ihmetyttää syömisen unohtaminen syömisen ja naimisen suhteesta; tai nimenomaan abiogeneesistä puhuttaessa ihan yksinkertaisten energeettisten perusteiden unohtaminen.
vuorela, tampere