Takkini käännän varmaan kerran päivässä. Ammattinimike on
muuttunut. Isoisältäni tai hänen kaveriltaan joku käänsi päällystakin Kerhosen
narikasta sotien jälkeen. Juomana oli kuulemme kuumaa Gambinaa, koska päivä oli
kolea. Sen kunniaksi luultavasti nautittiin myöhemmin Ämpäriviinaa, joka oli
Kemppisen Jussin suomennos etikettitekstistä Enbärsbrännvin eli
katajanmarjaviinaa eli eränlaista geneveriä.
Muuan serkuistani uskottelee, että hänellä varhaisimmat
lapsuudenmuistot ovat juuri Kerhosen ja Kannaksen eteisestä. Isoisä lähti
hanakasti muka ulkoiluttamaan pienokaista ja ulkoilutti hänet suoraan
kantakapakan portsarille.
Siinä uskossa olin elänyt, että Malmin torilla myydään
kellojen lisäksi vähän käytettyjä lihapiirakassa ja Tapanilassa tanssitaan
Mosabackan lavalla. Nyt kävelimme erään miellyttävän koirahenkilön
puheenjohdolla niillä kulmilla, jolloin kävi ilmi, että on siinä halli ja
vieressä urheiluhalli. Pelkään että minulla jäi tuo tanssiminen väliin, kun
heti armeijasta Helsinkiin tultua vastaan tuli naishenkilö, jolle oli
entuudesta selvää, ettei Bartokin eikä Bachin sooloviulusonaattien tahdissa
suju tanssi, vaikka etenkin jälkimmäiset ovat luultua tanssillisempia.
Se ei unohda, millainen jyske oli, kun pojat rynnistivät
tyttömuurille Nuorisoseuralla tai Visahovissa, kun Lankunparsija (La
Cumparsita) helähti soimaan. Joskus soittamassa oli peräti Tammilehdon
tango-orkesteri. J. Laine uskotteli tekstissään, että tanssilavan takana heiluu
pusikot. Meillä päin ne olivat tanssilavan edessä, jokirannassa. Mutta kyllä ne
heiluivat.
Eilinen takinkääntö liittyi kokoukseen, jonka pidin ystäväni
kanssa tämän asunnolla. Siveellinen vakaumukseni on ollut, että kehittynyt
tekniikka on parempaa. Ei meillä tehdä klapeja eikä ole Högforsiakaan, koska havaintojemme
mukaan sähköhella on hyvä kapine. Induktiolevyä tosin emme pidä arvossa.
Tuon vakaumuksen versio on äänentoista. Ainakin kahdella
jälkeläiselläni on vinyyliin soveltuva levysoitin, joista toinen on minulta
peräisin. Possulassa on vielä vanhempi Beogram. Sitä kummastelin, että
levysoittimet kelpasivat. Kerran katsoin, mitä nykymaailmassa maksaa neula ja
paljonko äänirasia, ja kauhistuin. Omia valintojani olen jo saarnannut –
mediaserveri soi kuin itse taivahan kansi, mutta arkikäytännössä tietokoneen
mp3 ja Bosen pienen kajarit ajavat asiansa.
Mutta eilen muutin mieleni eli käänsin taas takkini.
Ystäväni näytti yläkerran äänentoistolaitteitaan. Ymmärsin tietysti, että jo se
oli erikoinen suosionosoitus. Yläkerrassa oli ainakin kaksi vinyyleille
tarkoitettua levysoitinta, joista ainakin toinen saattoi olla alkujaan peräisin
Ylen poistomyynneistä. Äänistudioilla itsekin viime aikoina juosseena vakuutan
täten, että vinyylivatkaimia en ole siellä nähnyt, vaikka niitä varmaan jossain
piilossa on. Tarkkaamon puolelta äänitteet saa muistitikulla, ja tiedostomuoto
on wav, ellei erikseen toisin sovita.
Ylen studioillahan muuten ei voi vaipua
musiikkinautintoihin, koska studioiden kovaääniset ovat yleensä lineaarisia. Ne
on tarkoitettu tasojen seuraamiseen eikä tunnelmointiin. Erinomaisia kaiuttimia
löytyy kyllä jo perheen piiristä, ja välillä sellaisiin törmää. Kuin miehet
ennen hevosiaan ja sitten autojaan omistajat tapaavat kehuskella valintojaan,
ja vieraana sitä tietysti ymmärtää kiitellä, että komeasti panee. Ja ovat
omatkin Beolabini puutalon huoneissa sekä vanhanaikaiset että ääneltään hyvin
miellyttävät.
Mutta: eilen sain tilaisuuden kuulla vinyylistä EP-levyä,
joka oli luultavasti katsottu käsille seinien loputtomista rivistöistä.
Levymerkki oli Karusell, siis ruotsalainen.
Heti ymmärsin, etten ollut koskaan ennen kuullut Charlie
Parkerin ja erään hänen hyvän kokoonpanonsa soittoa. Olin kuunnellut niitä
levyjä, myös tuota kappaletta, viimeistään vuodesta 1966 alkaen. Kalliossa oli
sellainenkin kivijalkakauppa, josta sai Atlantic-levymerkillä varustettuja
tuotteita. Gronowin Pekkaa olen syyttänyt yllytyksestä, mutta tämä ei ole
todistettu asia. Parkeria kuitenkin sai, ja tälläkin hetkellä käytettävissäni
on uudelleen masteroitu CD-levyjen täydellinen sarja.
Vahvistimia oli useita ja ne oli rakennettu radioputkien
varaan. Miestä korkeammat kaiuttimet olivat Quadin järeää tavaraa. Enkä siis
ollut ennen kuullut saksofonin ääntä ja jäin miettimään, että huonoa se mahtoi
olla Parker-vainajan eläessäkin. Mitä niissä pikku klubeissa oikeasti mahtoi
kantautua korviin asti? Kanadan Massey Hall, se kaikkien aikojen jazz-levyksi
aina nimetyn konsertin paikka, mahtaa olla hyvä, koska siellä on perustettu
pelastusarmeijaa (William Booth), siellä ovat laulaneet Caruso ja Callas,
pianoa ovat soittaneet Horowitz ja Gould ynnä muuta. Mutta tuolta jazz-levyltä
kuulee taustalta, että yleisö metelöi ja juoksi ovissa luultavasti yhtä
raivokkaasti juovuksissa kuin pianisti, joka putoili penkiltään. Ja äänitys on tehty
Mingusin mankalla, joka oli pianon päällä.
Ystäväni sijasta hommaisin Bireka-laitteen ja rupeaisin
myymään lippuja. Seuraavalla käynnillä on luvassa näytteitä Paramountin rotulevyiltä
eli 20-luvun alun bluesia. Sitä Paramountin settiä (kuvassa) muuten saa
Amazonista.
Sukat kääntyvät jalassa.
Heti sotien jälkeen takin käännöllä oli vielä kolmaskin merkitys. Vaatturi käänsi kauhtuneen ulkopuolen sisälle.
VastaaPoistaEräs ystäväni minua vanhempaa ikäluokkaa sanoi että pääkaupungin kadulla saattoi vaatturi tarttua hihasta ja tehdä tarjouksen edullisesta koko puvun kääntämisestä.
Visahovi ja nuorisoseurat ja muut tanssipaikat, Kauhavalla lähipitäjissä niitä riitti. Tulivat tutuiksi varsinkin heti sen jälkeen kun olin ostanut ensi tilistäni auton Fräntilän Leolta. Aluksi piti värvätä kuskiksi velimies tai hänen kaverinsa. Vapaaehtoisia kuskiksi riitti. Voi niitä aikoja.
Muistanpa minäkin, kun ensimmäisen T-Fordini renkaita kaupassa potkin.
PoistaMutta siitäkin on jo kauan, ah niin kauan, etten enää oikeastaan muista, tuliko kauppat tehdyksi...
( )
Neuvos kirjoittaa topakoista paikoista. Tiedä nyt niistä niin korviin käyvistä. Kadulle se haisee, jatsimusiikki. Dixieland varmasti. Höpötysheinää, heh. .
VastaaPoistaEn pidä pahana jos on Louis Armstrongin tapainen, että
"Kah, eikö se oo Nixonin Riku! Terveppä terve! Minne matka? Jaa, no minä se Tanskaan. Onko ne nämä sinun entourage? Pidäppäs näitä pikkuväskyjä kun minä halaan Rikua. ."
Vai että vastuussa unista. IMAXit erikseen!
Reippaasti vetelee, tuohuksia on.
Onnea ja Rauhaa Kirkkonummen suuntaan.
Huippuneuvoksenkin sukukunta on ajatuksissani.
I. Hallantie
Äänirasioiden hinnat vaihtelevat muutamasta kympistä useisiin tuhansiin. Siis periaatteessa jokaisen kukkarolle sopivasti. Asennuksen jälkeen kauhu muuttuu nautinnoksi. Tosin Beogramiin taitaa sopia vain valmistajan oma malli, mikäli sitä enää valmistetaan. Muistaakseni kyllä. Mutta B&O hankkija maksaa muustakin kuin käyttöarvosta.
VastaaPoistaKuullessani ensinmäisen kerran Hiski Salomaan laulavan "Vapauden kaiho" sukat vaihtoivat jalkaa koivissani.
VastaaPoista(Blogivaeltaja)
On se, on se se Jazz suonut minullekin vaeltajalle kosolti ilon ja riemun hetkiä. Muistan kun taannoin olimme Krakowassa ja siinähän aika lähellä on se paha paikka, Auscwitz ja naapurinaan joku Birkenau.
VastaaPoistaNo, iltapäivän aikana kuljettiin em. paikoissa ja minua ihmetytti, että on se ollut pirun teollista se toiminta noissa paikoissa. Mutta sitten illalla Krakowassa pelasivat Chic Corea ja co. Jatsia, joka ehkä iltapäiväisen toisenlaisia tunteita herättävien kokemusten jälkeen vaikutti vahvasti "munaskuita" myöten.
Toinen mahtavaa energia tuottava Jatsielämys oli jo parikymmentä vuotta sitten kun Ayrto Moreira kavereien pelasia kesäillassa... Voe mahoton.
On todella, niin pieni se ent. Stutthofin leirikin ettei sitä ymmärrä. Tytärleireineen toiseksi "tehokkain". Oltiin hiljaista nuorta miestä.
Poista"Ei meillä tehdä klapeja eikä ole Högforsiakaan, koska havaintojemme mukaan sähköhella on hyvä kapine. Induktiolevyä tosin emme pidä arvossa."
VastaaPoistaKun Lappeenrannan Skinnarilassa ei ole tarjolla kaupunkikaasua niin ainoa kunniallinen tapa laittaa ruokaa on omistaa induktioliesi, sillä se on lähinnä kaasua vastaava. Kuumenee ja jäähtyy nopeasti. Perinteisen sähkölieden levyn jäähtyminen on yhtä hidas prosessi kuin ilmaston vastaava.......
TMi
Lappeenranta
Jonkun aikaa Paramountin jälkeen tuli Robert Johnson. Ei ole varmuutta osasiko lukea tai kirjoittaa, mutta kouluja hänelle ei ollut mahdollista käydä. Laulaa ihanasta kodistaan Chigagosta Kalifornian maassa.
VastaaPoistaMutta, on se. On se. Hyvä.
https://www.youtube.com/watch?v=O8hqGu-leFc
Kelpaa tuota tietokoneeltakin kuunnella.
Juuri Yle Radio 1:ssä kuultu Matteus-passion tulkinta (Wienin Concentus Musicus, Nikolaus Harnoncourt,, Musikvereinin kultainen sali 2014) oli avara ja vapauttava.
VastaaPoistaTänään 16.15 tulee vielä Teemalla Tuomas-kuoron Matteus-passio, jos joku ehtii asettautumaan TV:n ääreen. EG
VastaaPoista