”Voisko johtaja jeesaa markalla?” – Se puliukko on kuollut
kauan sitten. Sana ”puliukko” tuntuu luettuna ja kirjoitettuna menneisyydeltä.
Kantasana oli pulituuri, spriitä sisältävä aine, jolla kiillotettiin
huonekaluja silloin ennen kun oli kiillotettuja huonekaluja. Mahonki oli
katsokaas muotia samaan tapaan kuin loimukoivu sitä ennen.
Tuo spurgu tapasi horjahdella Kansallispankin nurkalla
Erottajalla siinä missä on nyt Bossin myymälä. Isoisäni ei oikein hyväksynyt
mitään titteliä itselleen, koska siellä maalla ainakin johtaja ja liikemies
olivat henkilöitä, jotka painuivat mieleen rautatieasemalla. koska junailija
viskasi vaunun ovesta ensin huopahatun, sitten kävelykepin, sitten toisen
kalossin ja lopuksi johtajaliikemiehen itsensä. Tämä keräsi parsellinsa ja
arvokkuutensa ja lähti taivaltamaan kohti asuntoaan, jossa oli kaiketi tarjolla
korvamakeaa.
Opettajat ja jotkut oppilaat sanovat koulussa ääneen jostain
lapsesta, että hänestä tulee vielä jotain. Eilen mainitun Vesa Mäkelän
muistavat kaikki. Hän oli niin mainio esiintyjä paitsi kommentoijan muistamassa
satunäytelmässä, erilaisissa henkisissä kilpailuissa, jollaiset olivat siihen
aikaan muotia. Aution Ristosta ei tullut konserttipianistia, vaikka hänen
soittonsa saattaa olla minulle vieläkin aidon musikaalisuuden hienoin
esimerkki. Toiseksi tuli sitten tämä Liisa Pohjola Seinäjoelta.
Aution kansakoulunopettaja-isää vähän pelkäsin, kuten kaikki
muutkin. Olin arvioinut keskenkasvuisen mielessäni, että hän oli kovasti
uskonnollinen kansakoulunopettaja, joka siis vikareerasi oppikoulussa, ja oli
turhankin hyvä pitämään järjestystä. Ajatukseni muuttuivat täysin, kun ymmärsin
mennä tapaamaan häntä häntä, kun hän oli hyvin vanha mies. Hän oli lempeä,
lämpimän humaani ihminen, ja tapa jolla hän hoivasi vuoteenomaksi joutunutta
vaimoaan vuoteeseen liikutti minua syvästi.
Kansa- ja oppikouluissa taitaa olla pysyvästi jokin määrä
viran- tai toimenhaltijoita, jotka ovat harvinaisen soveltumattomia
tehtäviinsä. En ole koskaan kuullut keinosta, millä sellaisen voisi välttää.
Toisaalta sitten laitokset, tässä tapauksessa koulut, toimivat joko hyvin tai
sitten sekasortoisesti.
Ensimmäinen rehtorimme, tohtori Paavo E.S. Elo, oli
sensaatio kirkonkylässä. Luulen että hän oli hyvin pätevä ja innostava. Koulu
oli hyvä ja toimi hyvin. Myöhemmin kuulemani perusteella koulussamme oli sotien
jälkeen eli ennen minun aikaani ollut vakavia ongelmia, ja asiat aika pahasti
rempallaan. Sitä en osaa sanoa, missä määrin aiheutti sotia seurannut tilanne.
Siitäkään en erikseen kirjoita, että omana aikanani kävi ilmi, että hyvin
nuoren voimistelunopettajan nimittäminen rehtoriksi ei ole ongelmaton ratkaisu.
Tuo erottuminen kouluaikana jääköön auki. Yhdestä ylemmän
luokan tytöstä tuli ensin professori ja sitten Kansallisteatterin pääjohtaja.
Muista hänet oppikouluvuosilta, mutta en muista mitään erikoista suuntaan enkä
toiseen. Yhdestä luokkatoverista tuli maakunnankuulu ”liikemies”, joka sai
aikaan otsikkoja rännikaupoilla ja muilla erikoislaatuisilla liiketoimilla ja
päätyi linnaan tai Floridaan. En muista hänestä koulusta mitään kertomisen
arvoista.
En tiedä johtamisesta juuri mitään. Minulla ei kai ole ollut
koskaan alaisia eli en ole ollut vastuussa toisten tekemisistä. Opettaminen on
tutumpaa. Opettamisen kummallinen piirre on jatkuva kokemus siitä,
että mikä sopii yhdelle, on toiselle myrkkyä. Se ei ole metodi vaan tervettä
järkeä, että perusopetuksessa nuoria on autettava ja tuettava mutta tohtoriopiskelijoiden
tielle on sitä vastoin kasattava vaikeuksia. Ajatuksen nimi on Kolmentuhannen
esteet. Sen jälkeen kun on hypitty hankalasti erilaisten puomien yli, katsotaan
mistä kana kusee.
Useimmat tutkijaksi koulutettavat tajuavat vasta matkan
varrella, ettei lahjakkuus riitä mihinkään. On opittava hakkaamaan halkoja,
huvitti tai ei. ”Tutkija” saattaa kuulostaa asiaa tuntemattomasta hienolta.
Todellisuudessa tutkimus on raakaa työtä, jossa tyhmyys on valttia. Täytyy olla
sillä lailla hidasjärkinen, että asiat on pakko ajatella kunnolla ja ehkä
kirjoitta muistiinkin. Oivallukset ovat vähän samanlaisia kuin ”innovaatiot”,
kirjavia kuplia. Saippuan keittäminen on vaivalloista ja seos haisee. Silti työ
on tehtävä. Kuplilla voi sitten aikanaan hämätä yksinkertaisia.
Mieleeni tuli väkisinkin ajatuksia, kun kuulin, että
nykyisestä korkeimman oikeuden presidentistä yllättäen päästään, ja vielä
siistillä tavalla. Ajatus on hurja ja hiukan epätodennäköinen, mutta jospa
siihen nakattaisiin seuraajaksi nykyisin Turun hovioikeuden pressa, joka on
ollut monissa tehtävissä ja pärjännyt kaikissa. Eräässä vaiheessa häntä
suosittiin ennalta pirullisiksi arvioitujen pörssiyhtiöiden yhtiökokousten
puheenjohtajana. Ja toimiminen Turun kaupungissa merkittävässä tehtävässä
edellyttää juuri niitä taitoja ja ominaisuuksia, jotka paikalliselta TPS:ltä
ovat olleet näinä vuosina niin pahasti kateissa.
Yhden kerran Lontoossa tarjolla oli se ilo, että esitelmän
pitäjä käsitteli aiheita, jotka tunsin itsekin hyvin. Tauolla olin vielä vähän
pökerryksissä. Sir Robin ja Sir Hugh taisivat edustaa järjestäjiä
tuomioistuinlaitoksen puolesta.
”Jo oli älykäs”, henkäisin. Olin silloin ja olen myöhemmin
saanut kuunnella ihmisiä, joiden älykkyysosamäärä, jos sellaista nyt on
olemassa, huitoo selvästi yli kahdensadan. Niinpä useimmista sellaisista ei ole
oikeaan työhön. Tästä oli. Hän oli nuorehko, erinomaisesti menestynyt
asianajaja, jota pidettiin ammattikunnan seuraavan huipputekijänä. Tätä
kirjoittaessani huomaan, että näin ei käynyt. En ole nähnyt edes nimeä sen
koommin. Ehkä hän on siirtynyt pokeriammattilaiseksi?
”Ai Peter”, kaverit sanoivat.
”Ei hän ole älykäs. Hän on vain nokkela”.
Painoin määreen mieleeni. Kaunista brittienglantia. ”Merely
clever.”
Älykäs selviää ongelmista joihin viisas ei koskaan joudu.
VastaaPoista"Opettaminen on tutumpaa. Opettamisen kummallinen piirre on jatkuva kokemus siitä, että mikä sopii yhdelle, on toiselle myrkkyä. Se ei ole metodi vaan tervettä järkeä, että perusopetuksessa nuoria on autettava ja tuettava mutta tohtoriopiskelijoiden tielle on sitä vastoin kasattava vaikeuksia. Ajatuksen nimi on Kolmentuhannen esteet. Sen jälkeen kun on hypitty hankalasti erilaisten puomien yli, katsotaan mistä kana kusee."
VastaaPoistaKun mainitaan, että Vesa Mäkelä oli lahjakas jo nuorena ja luonnostaan, en voi olla ihmettelemättä miten nykyään näyttelijän koulutus maksaisi yhtä paljon kuin lääkärin. Näin todella uutisissa väitettiin hiljakkoin.
Miten tämän selitätte arvoisa rehtori Tiina Rosenberg?
"En tiedä johtamisesta juuri mitään."
VastaaPoistaEntä kun juristista tulee hupsita vaan ylipäällikkö.
Johtamistaidollisesti kehnointa on haukkua alijohtaja tämän alaisten kuullen, ellei sitten ole tarkoitus erottaa tämä ja pilata henkilön tulevaisuutta. Politiikassa tuntuu kaikki olevan mahdollista. Voi samalla kun moittii omaa puolustusministeriään asettaa tämän pohjoismaisten kollegojensa harkintakyvyn kyseenalaiseksi.
Vaikka kuinka tuntuu kivalta näytellä isoa johtajaa kannattaisi kuitenkin muistaa kohtuus.
Vanhan pakinakokoelman mukaan (George Mikes, How to be an Alien) sanoa jotakuta nokkelaksi/clever on melkoisen halveksunnan ilmaus. Kirjassa on kokonainen luku "How not to be clever".
VastaaPoistaAW
Voimistelunopettaja oli kyllä vanhanaikaisen autoritäärinen, jopa militaristisen sorttinen. Palaat häneen nyt ainakin toistamiseen. Olisiko syytä puhua suita puhtaaksi?
VastaaPoistaAutio piti kyllä lujaa jöötä. - Minä olen kuin killjuva jalopeura, jos ei minua totella! Usein kuultu koulun pihassa. Mutta koulun kerhoa pitäessään yllättävän mukava setä.
Tuli mieleen Pekka Kuusen klassikkoteos Alkoholijuomien käyttö maaseudulla.
VastaaPoistaSe on aivan mahtava tutkimus. Siinä yhdistellään kvalitatiivista ja kvantitatiivista aineistoa ja tutkimusotetta hauskalla ja mukaansa tempaavalla tavalla. Voi oikein aistia sellaista siellä olon tuntua, kun Kuusi selostaa tenun käytöstä jonkin maalaispitäjän syrjäkylällä. Melkein nousee tenun tuoksu nokkaan.
En kyllä tiedä miltä se tenu tuoksuu, kun olen enemmän sellainen kaljaveikko.
Entä kun Haanpään Joutilas mies tekee tilastollista tutkimusta "mieshenkilöittemme halukkuudesta nesteaineisiin". Siinä taas on oma hauska tapa käsitellä aineistoa. Tutkimuksen tulos taidettiin kertoa viimeiselle "uhrille":
Poista- Kahdeskymmenes viidestäkolmatta.
- Mikä niin?
- Nesteelle altis.
Siitä vaan laskemaan prosentteja.
Fouga Magisterit lensivät lapsuudessa kotini yli Kauhavan ja Vaasan välillä. Nyt lentävät lähinnä Airbus A 320:t (saman tyypin konehan rysähti Alpeilla) täältä Puolaan.
VastaaPoistaEi ole enää Bossin myymälää Erottajalla, toviin ollutkaan.
VastaaPoista