Sivun näyttöjä yhteensä

25. huhtikuuta 2015

Arvo ja arvoitus



Eräs kielivirhe on nyt muotia. Saa sitä sanoa myös ajatusvirheeksi.

Jotkut äänestäjät ovat arvoiltaan konservatiivisia ja jotkut taas haluaisivat edistää liberaaleja arvoja.

Konservatiivinen tarkoittaa säilyttävää. Säilykerasia on suunniteltu esimerkiksi sardiinien säilyttämiseen. Joskus mennään pidemmälle. Konservoiminen tarkoittaa palauttamista entiselleen. Vahingoittunut taideteos konservoidaan.

Liberaali liittyy jollain epäselvällä tavalla vapauteen. On vapautta jostakin ja on vapautta johonkin. Suomi on vapaa esimerkiksi ryssän vallasta, laulettiin sata vuotta sitten. En tiedä, lauletaanko enää. Sinulla on vapaus mennä kaupunkiin junalla tai bussilla. Jos satut omistamaan auton, olet vapaa käyttämään sitä.

Konservatiivinen arvo tuntuu tarkoittavan vakiintuneita eli havaittuja, huomattuja, huomioon otettuja arvoja. Liberaali arvo tuntuu vihjaavan sääntöjen ja määritelmien vähyyteen ja kuiskaavan: päätä itse.

Tämä kuulostaa kirjoitettuna idioottimaiselta. Älkää kuitenkaan antako pettää itseänne. Tämä on idioottimaista!

Yritetään silti. Erilaisissa listoissa ja luetteloissa sekoitetaan joskus konservatiivisia sääntöjä liberaalien harkintaperusteiden kanssa. Sääntö on esimerkiksi ”alkanutta ihmiselämää ei saa tuhota tietoisesti” (esimerkiksi abortilla). ”Ulkomaalaisia ei saa suosia työllistämisessä” ei ole luonteeltaan sääntö. Sääntöjä käytetään epäselvien tilanteiden ratkaisemiseen. Tuo ”suosia” ei toimi sääntönä. Olisiko sellainen suosimista, että kaikki marjanpoimijat ovat aasialaisia, jos palkan maksaja todistaa, ettei muita ollut saatavissa tai että suomalaiset tarjokkaat halusivat paljon parempaa palkkaa?

Onko se suosimista, että Raumalle palkataan amerikkalainen jääkiekkoilija, vaikka omissa junioreissa olisi tarjokkaita? Sana on liian yleiskielinen toimiakseen ilman täsmennyksiä ja määreitä. Olen opettajan suosikki…?

Säännön ja harkintaperusteen sotkeminen toisiinsa merkitsee menneisyydestä saatujen perusteiden yhdistämistä tulevaisuudessa käytettävien kanssa. Epäilen onko jako järkevä.

Eräitä konservatiivisia arvoja on turha sanoa arvoiksi, kun ne on kirjattu lakiin, etenkin perusoikeuksissa. Kuolemanrangaistusta ei saa käyttää. Tunnustukseen ei saa kiduttaa. Ylimalkaan kajoaminen toiseen ihmiseen on kielletty; poikkeuksia on, esimerkiksi kohteen suostumus vaikkapa hammaslääkärin käsittelyssä.

Muuan luettelo ”konservatiivisista arvoista” on rikoslaki. Toinen, laajalti kansainvälinen luettelo löytyy perustuslain alusta. Mutta oikeutta ja arvoa ei yleensäkään pidä luulla samaksi asiaksi. Rakennusoikeus ei ole arvo vaan lupa toimia tietyllä tavalla.

Mielestäni liberaaleja sääntöjä ei ole olemassa. Sellaista mielipidettä voisi luonnehtia liberaaliksi, että jumalan pilkan rangaistavuus olisi poistettava laista. Itse käyttäisin perusteluna, että ”jumala” on nykymaailmassa rangaistavien tekojen luettelossa vaarallisen epämääräinen käsite.

Lukija saa kysyä, miksi kirjoitetaan taas kerran tällaista vedellä jatkettua oikeusfilosofiaa. Puheenaiheena ollut kupla ja”tavallisen kansan” oudostelu jauhettiin jo ruumeniksi. Ehkä ei aivan. Kokoomuksen ja sosialidemokraattien johdolla se kulttuurielämä, joka sattuu olemaan minulle henkilökohtaisesti läheinen, päästettiin pahenevaan kuntoon. Mainitsin eilen kirjastot. Esimerkkejä on monta.

Poliitikot jättävät huomiotta ne asiat, joiden he eivät arvele kiinnostavan asiakkaitaan eli äänestäjiä. Nähdäkseni meillä ei ole monta ihmistä, joilla olisi pohjaa puhua kulttuurin ja opetusalan puolesta.

Lehtiä tulee luetuksi ja televisiotakin seuratuksi. Aika on kulkenut niin nopeasti, että kukaan ei tunnu muistavan epäillessään perussuomalaisia turhan kovasta kansallismielisyydestä ja yleisestä epäluulosta vieraita asioita kohtaan, sikäli kuin ne eivät kuulu ”arvokonservatiivin” valikoimaan, kuka oli maamme suurin satiirikko.

Pilapiirtäjä Kari Suomalainen loi ja ikuisti ne hahmot, jotka edelleen kiinnostavat. Ero Hesarista tuli peittelemättömän rasismin merkeissä, mutta osansa saivat myös risupartaiset taiteilijapellet, hyysätyt rikolliset ja hyvin laajasti kaikenkarvaisten epäkansallisten liberaalien edustajat. Katsokaapa joskus niitä piirroskokoelmia ja uskokaa silmiänne. Populistisiksi väitetyt asenteet ovat todella vanhaa perua. – Enkä ollenkaan väitä, ettei Kari olisi ollut nerokas pilapiirtäjä.


19 kommenttia:

  1. Eniten olen huolissani, ja mielestäni syystä, mediatoimittajien ammattitaidosta.
    Vielä jokin aika sitten rehellisiä artikkeleita syntyi ammattitaitoisten ja koulutettujen toimittajien toimesta. Nimen perässä luki VTM, TT, KTM ja niin edelleen.
    Jutut olivat lähdekriittisiä ja perustutkimus aiheesta oli hallussa.

    Tänään yhä useampi toimittaja on noin 25 vuotia neiti, jonka koulutus on pienimuotoinen toimittajakoulu.
    Yhä useammat artikkelit ovat hyvin epäluotettavia, lähdekritiikki puuttuu, eikä kirjoitettua asiaa edes ennalta tunneta.

    Satuin juuri ostamaan erään nettikirjan kirja-arvostelun perusteella. Kirjan piti olla "Muistelmia", mutta olikin tajunnanvirraton romaani.

    A-Studiota katselen ja usein epäilen naistoimittajan olevan juovuksissa, sellainen vaaleatukkainen ja itsetyytyväinen tyttö.

    VastaaPoista
  2. "...Konservoiminen tarkoittaa palauttamista entiselleen." Sitä se ei taida tarkoittaa. Tuo "entiselleen palauttaminen" on _entisöintiä_. Ammattilaiset - joka en ole - ovat näissä tarkkoja. Ks. esim.
    http://www.konservointikilta.fi/entisointia-vai-konservointia
    /

    Konservatorio-termi on muuten mielenkiintoinen juonne, liittyy orpojen hoitoon (siis säilytykseen).
    Timo

    VastaaPoista
  3. Nähdäkseni meillä ei ole montaa ihmistä, joilla olisi pohjaa puhua kulttuuri- ja opetusalan puolesta.
    Tuo vasta sääli! Onnetonta olemassaolotaistoa häviämisuhkan keskellä.
    Juho Lallukalla oli pohjaa, tällaisen mesenaatin työ on kantanut kauas.

    VastaaPoista
  4. "Enkä ollenkaan väitä, ettei Kari olisi ollut nerokas pilapiirtäjä."

    Karin piirrosten skaala on erittäin laaja. Yllättävän monet kestävät aikaa hyvin. Vai mitä mieltä olette esimerkiksi piirroksesta, jossa Pitkä ja Pätkä ovat bussipysäkillä. Pätkän lehdestä näkyy otsikko Pohjoismaiden neuvoston kokous (v. 1984). Pätkä toteaa: "Veljeskansat tulevat keskenään melko hyvin toimeen, kuten sukulaisetkin, vaikka parilla onkin nato, josta kaikki eivät tykkää."

    Näitä kyllä ikävöin. Joskus tulee mieleeni hänen nekin piirroksensa, joista hän sai potkut. Kuuden koplan nostaman syytteen oikeus hylkäsi. Hyvin Kari koplalle kuittasi.

    Aika hyvin hän ennusti tulevan tilanteen. Piirros :"Olemme tulleet hölmölään. Täällä poliisitkin hymyilevät". Tuli mieleeni tämän päivän kohu-uutisesta, jossa kerrotaan eräästä ensi vuonna vapautuvasta.

    VastaaPoista
  5. "Ken tietä käy, hän tien on vanki. Niin vapaa vain on umpihanki." Runoili Hellaakoski, vai oliko Kailas?.
    B.Russelin karikatyyrin mukaan G.W. Hegel määritteli vapauden "oikeudeksi totella poliisia". Hegelin maailmankuva on perimmiltään deterministinen. Deterministisen käsityksen mukaan Helsinkiin meno junalla tai bussilla ei olisi mikään aito valinta vaan viime kädessä fysikalistista syy ja seuraus prosessia. Itse en väitä että näin välttämättä on, mutta sitä mieltä olen, että tämä on johdonmukaisin maailmanselitys. Tulevaisuudessa kysymys asetetaan ehkä toisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erittäin "väärin" siteerattu Hellaakosken aforismi teoksesta Huojuvat keulat (1946).
      "Tietä käyden tien on vanki.
      Vapaa on vain umpihanki."

      Poista
    2. Ymmärrän säkeen ironiana.

      Poista
  6. Römpän ukko, Kutiaisen Elma ja Hiski sekä tukeva rovasti saivat Karilta oman osansa olematta minkään sortin liberaaleja tai radikaaleja, jollei Römppä nyt sitten vähän salaa.

    VastaaPoista
  7. Hienoa tekstiä.

    Tuosta lopusta. Mistä kumpuavat nämä kummalliset heimostereotypiat. Hitaat, vaikenevat hämäläiset, tulistuvat, tyhmänsorttiset pohjalaiset, leppoisat savolaiset, suupaltit karjalaiset, kateelliset lappalaiset? Linna kuvasi Tuntemattomassa yksilöitä, ihmisiä joita sota muovaa, ei heimon prototyyppejä, joita säilytetään Kansallismuseon vitriineissä spriihin upotettuina.

    Mutta entä Edvin Laineen elokuva? Siellähän nämä heimolaiset säilyvät ikuisuuteen asti. Siinäpä tehtävää: lähteä muuttamaan luutuneet ja selkäytimessä olevat heimokäsitykset uusiksi. Ei onnistu yhden sukupolven aikana.

    VastaaPoista
  8. Media inttää persujen lähes vaalivoiton syyksi maahanmuuttokriittisyyttä. Luulenpa todellisen syyn olevan kriittisyyden Kreikan lainoja kohtaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sittenhän kokoomuksen olisi pitänyt romahtaa. Lainoista muuten oli kyse joskus aikaisemmassa vaiheessa, mutta sittemmin vakuusjärjestelyistä.

      Poista
  9. Huumori on sekin sidoksissa aikaan, ja kun (jos) sivilisaatioprosessi etenee, monet aikaisemmin naurattaneet asiat "lakkaavat olemasta huumoria".Tyyppiesimerkki on juuri heikompiosaisten, vähemmistöjen jne. esittäminen johon ihan lähimenneisyydenkin huvittajat ovat kompastuneet. Karillakin sama hahmo esittää sujuvasti maaseudun vähäväkistä, pultsaria, kommunistia ja työtöntä. Jotenkin vallanpitäjien ja "porvareiden" irvailu on ajattomampaa. Toinen mieleen tuleva vähän vanhempi esimerkki on ruotsalainen Albert Engström, jonka Kolingen-jutut jotenkin nykyään hyydyttävät hymyn, mutta kauppaneuvosten ja rovastien pönäkkä omahyväisyys jaksaa huvittaa. Vastapainoksi tuo tajunnanvirta mieleen Suomesta Aapelin ja Ruotsista Astrid Lindgrenin joilla yleensä riittää myötätuntoa kuvaustensa kohteille.

    AW

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Albert Engström kavereineen julkaisi aapiskirjan, jonka kuvat ja tekstit naurattivat aikoinaan, ja ehkä vähän nytkin, vaikka ei kai saisi. Q-kirjaimen värssy kuului: "Qvicka kallas endast de, som åt dessa verser le."

      Tässä muutama kuva kirjasta.

      Tanskalaiset ovat kunnostautuneet alalla merkittävästi. Paitsi lähivuosien Muhammed-projekteja löytyy kannanottoa kulttuurikuplakeskusteluunkin yli 60 vuoden takaa.

      Poista
  10. Blokin eka lause sisältää kielivirheen. Pitää olla yksi eikä eräs ...

    VastaaPoista
  11. Voisihan sitä T. Soinilta kysäistä mikä on monen katolisen papin lempivirisi? Onpa taivaassa tarjolla lapsiakin...

    VastaaPoista
  12. Luin taas kerran Maamme kirjaa. Todellisen yhtenäiskulttuurin ylläpitäjää. Oliko samaan aikaan edes mitään muuta vastaavaa oppikirjaa? Sukupolvet toisensa jälkeen oppivat stereotypiat erilaisista Suomen heimoista. On sillä Topeliuksella ollut sananvaltaa!

    VastaaPoista
  13. Kari oli esimerkki ihmisestä, jolta puuttui kokonaan myötäelämisen kyky. Näki hän toki ympärillään kärsimystäkin. Sitä edusti pelkkään tynnyriin pukeutunut riistetty veronmaksaja - kravatti kuitenkin varmuuden vuoksi kaulassa. Kari-ilmiössä minua ärsytti eniten se, että esitellessään populistisia latteuksiaan ihmiset toistelivat niitä kuin isojakin oivalluksia. Kyse on vähän samasta kuin siitä, että virsi on vasta sitten jotain kun sen esittää iskelmälaulaja.
    Mutta sitten oli tietysti tämä toinen Kari, joka otti vaikka meneillään olevat Eläintarhan Ajot aiheekseen ja kehitteli siitä kaikkia puolueita koskevan nerokkaan parodian.
    Visti

    VastaaPoista