Eräs kielivirhe on nyt muotia. Saa sitä sanoa myös
ajatusvirheeksi.
Jotkut äänestäjät ovat arvoiltaan konservatiivisia ja jotkut
taas haluaisivat edistää liberaaleja arvoja.
Konservatiivinen tarkoittaa säilyttävää. Säilykerasia on
suunniteltu esimerkiksi sardiinien säilyttämiseen. Joskus mennään pidemmälle.
Konservoiminen tarkoittaa palauttamista entiselleen. Vahingoittunut taideteos
konservoidaan.
Liberaali liittyy jollain epäselvällä tavalla vapauteen. On
vapautta jostakin ja on vapautta johonkin. Suomi on vapaa esimerkiksi ryssän
vallasta, laulettiin sata vuotta sitten. En tiedä, lauletaanko enää. Sinulla on
vapaus mennä kaupunkiin junalla tai bussilla. Jos satut omistamaan auton, olet
vapaa käyttämään sitä.
Konservatiivinen arvo tuntuu tarkoittavan vakiintuneita eli
havaittuja, huomattuja, huomioon otettuja arvoja. Liberaali arvo tuntuu
vihjaavan sääntöjen ja määritelmien vähyyteen ja kuiskaavan: päätä itse.
Tämä kuulostaa kirjoitettuna idioottimaiselta. Älkää kuitenkaan
antako pettää itseänne. Tämä on idioottimaista!
Yritetään silti. Erilaisissa listoissa ja luetteloissa
sekoitetaan joskus konservatiivisia sääntöjä liberaalien harkintaperusteiden
kanssa. Sääntö on esimerkiksi ”alkanutta ihmiselämää ei saa tuhota tietoisesti”
(esimerkiksi abortilla). ”Ulkomaalaisia ei saa suosia työllistämisessä” ei ole
luonteeltaan sääntö. Sääntöjä käytetään epäselvien tilanteiden ratkaisemiseen.
Tuo ”suosia” ei toimi sääntönä. Olisiko sellainen suosimista, että kaikki
marjanpoimijat ovat aasialaisia, jos palkan maksaja todistaa, ettei muita ollut
saatavissa tai että suomalaiset tarjokkaat halusivat paljon parempaa palkkaa?
Onko se suosimista, että Raumalle palkataan amerikkalainen
jääkiekkoilija, vaikka omissa junioreissa olisi tarjokkaita? Sana on liian
yleiskielinen toimiakseen ilman täsmennyksiä ja määreitä. Olen opettajan
suosikki…?
Säännön ja harkintaperusteen sotkeminen toisiinsa merkitsee
menneisyydestä saatujen perusteiden yhdistämistä tulevaisuudessa käytettävien
kanssa. Epäilen onko jako järkevä.
Eräitä konservatiivisia arvoja on turha sanoa arvoiksi, kun
ne on kirjattu lakiin, etenkin perusoikeuksissa. Kuolemanrangaistusta ei saa
käyttää. Tunnustukseen ei saa kiduttaa. Ylimalkaan kajoaminen toiseen ihmiseen
on kielletty; poikkeuksia on, esimerkiksi kohteen suostumus vaikkapa
hammaslääkärin käsittelyssä.
Muuan luettelo ”konservatiivisista arvoista” on rikoslaki.
Toinen, laajalti kansainvälinen luettelo löytyy perustuslain alusta. Mutta
oikeutta ja arvoa ei yleensäkään pidä luulla samaksi asiaksi. Rakennusoikeus ei
ole arvo vaan lupa toimia tietyllä tavalla.
Mielestäni liberaaleja sääntöjä ei ole olemassa. Sellaista
mielipidettä voisi luonnehtia liberaaliksi, että jumalan pilkan rangaistavuus
olisi poistettava laista. Itse käyttäisin perusteluna, että ”jumala” on
nykymaailmassa rangaistavien tekojen luettelossa vaarallisen epämääräinen
käsite.
Lukija saa kysyä, miksi kirjoitetaan taas kerran tällaista
vedellä jatkettua oikeusfilosofiaa. Puheenaiheena ollut kupla ja”tavallisen
kansan” oudostelu jauhettiin jo ruumeniksi. Ehkä ei aivan. Kokoomuksen ja
sosialidemokraattien johdolla se kulttuurielämä, joka sattuu olemaan minulle
henkilökohtaisesti läheinen, päästettiin pahenevaan kuntoon. Mainitsin eilen
kirjastot. Esimerkkejä on monta.
Poliitikot jättävät huomiotta ne asiat, joiden he eivät
arvele kiinnostavan asiakkaitaan eli äänestäjiä. Nähdäkseni meillä ei ole monta
ihmistä, joilla olisi pohjaa puhua kulttuurin ja opetusalan puolesta.
Lehtiä tulee luetuksi ja televisiotakin seuratuksi. Aika on
kulkenut niin nopeasti, että kukaan ei tunnu muistavan epäillessään perussuomalaisia
turhan kovasta kansallismielisyydestä ja yleisestä epäluulosta vieraita asioita
kohtaan, sikäli kuin ne eivät kuulu ”arvokonservatiivin” valikoimaan, kuka oli
maamme suurin satiirikko.
Pilapiirtäjä Kari Suomalainen loi ja ikuisti ne hahmot,
jotka edelleen kiinnostavat. Ero Hesarista tuli peittelemättömän rasismin
merkeissä, mutta osansa saivat myös risupartaiset taiteilijapellet, hyysätyt
rikolliset ja hyvin laajasti kaikenkarvaisten epäkansallisten liberaalien
edustajat. Katsokaapa joskus niitä piirroskokoelmia ja uskokaa silmiänne.
Populistisiksi väitetyt asenteet ovat todella vanhaa perua. – Enkä ollenkaan
väitä, ettei Kari olisi ollut nerokas pilapiirtäjä.
Eniten olen huolissani, ja mielestäni syystä, mediatoimittajien ammattitaidosta.
VastaaPoistaVielä jokin aika sitten rehellisiä artikkeleita syntyi ammattitaitoisten ja koulutettujen toimittajien toimesta. Nimen perässä luki VTM, TT, KTM ja niin edelleen.
Jutut olivat lähdekriittisiä ja perustutkimus aiheesta oli hallussa.
Tänään yhä useampi toimittaja on noin 25 vuotia neiti, jonka koulutus on pienimuotoinen toimittajakoulu.
Yhä useammat artikkelit ovat hyvin epäluotettavia, lähdekritiikki puuttuu, eikä kirjoitettua asiaa edes ennalta tunneta.
Satuin juuri ostamaan erään nettikirjan kirja-arvostelun perusteella. Kirjan piti olla "Muistelmia", mutta olikin tajunnanvirraton romaani.
A-Studiota katselen ja usein epäilen naistoimittajan olevan juovuksissa, sellainen vaaleatukkainen ja itsetyytyväinen tyttö.
"...Konservoiminen tarkoittaa palauttamista entiselleen." Sitä se ei taida tarkoittaa. Tuo "entiselleen palauttaminen" on _entisöintiä_. Ammattilaiset - joka en ole - ovat näissä tarkkoja. Ks. esim.
VastaaPoistahttp://www.konservointikilta.fi/entisointia-vai-konservointia
/
Konservatorio-termi on muuten mielenkiintoinen juonne, liittyy orpojen hoitoon (siis säilytykseen).
Timo
Nähdäkseni meillä ei ole montaa ihmistä, joilla olisi pohjaa puhua kulttuuri- ja opetusalan puolesta.
VastaaPoistaTuo vasta sääli! Onnetonta olemassaolotaistoa häviämisuhkan keskellä.
Juho Lallukalla oli pohjaa, tällaisen mesenaatin työ on kantanut kauas.
"Enkä ollenkaan väitä, ettei Kari olisi ollut nerokas pilapiirtäjä."
VastaaPoistaKarin piirrosten skaala on erittäin laaja. Yllättävän monet kestävät aikaa hyvin. Vai mitä mieltä olette esimerkiksi piirroksesta, jossa Pitkä ja Pätkä ovat bussipysäkillä. Pätkän lehdestä näkyy otsikko Pohjoismaiden neuvoston kokous (v. 1984). Pätkä toteaa: "Veljeskansat tulevat keskenään melko hyvin toimeen, kuten sukulaisetkin, vaikka parilla onkin nato, josta kaikki eivät tykkää."
Näitä kyllä ikävöin. Joskus tulee mieleeni hänen nekin piirroksensa, joista hän sai potkut. Kuuden koplan nostaman syytteen oikeus hylkäsi. Hyvin Kari koplalle kuittasi.
Aika hyvin hän ennusti tulevan tilanteen. Piirros :"Olemme tulleet hölmölään. Täällä poliisitkin hymyilevät". Tuli mieleeni tämän päivän kohu-uutisesta, jossa kerrotaan eräästä ensi vuonna vapautuvasta.
"Ken tietä käy, hän tien on vanki. Niin vapaa vain on umpihanki." Runoili Hellaakoski, vai oliko Kailas?.
VastaaPoistaB.Russelin karikatyyrin mukaan G.W. Hegel määritteli vapauden "oikeudeksi totella poliisia". Hegelin maailmankuva on perimmiltään deterministinen. Deterministisen käsityksen mukaan Helsinkiin meno junalla tai bussilla ei olisi mikään aito valinta vaan viime kädessä fysikalistista syy ja seuraus prosessia. Itse en väitä että näin välttämättä on, mutta sitä mieltä olen, että tämä on johdonmukaisin maailmanselitys. Tulevaisuudessa kysymys asetetaan ehkä toisin.
Eino Leino
PoistaErittäin "väärin" siteerattu Hellaakosken aforismi teoksesta Huojuvat keulat (1946).
Poista"Tietä käyden tien on vanki.
Vapaa on vain umpihanki."
Ymmärrän säkeen ironiana.
PoistaRömpän ukko, Kutiaisen Elma ja Hiski sekä tukeva rovasti saivat Karilta oman osansa olematta minkään sortin liberaaleja tai radikaaleja, jollei Römppä nyt sitten vähän salaa.
VastaaPoistaHienoa tekstiä.
VastaaPoistaTuosta lopusta. Mistä kumpuavat nämä kummalliset heimostereotypiat. Hitaat, vaikenevat hämäläiset, tulistuvat, tyhmänsorttiset pohjalaiset, leppoisat savolaiset, suupaltit karjalaiset, kateelliset lappalaiset? Linna kuvasi Tuntemattomassa yksilöitä, ihmisiä joita sota muovaa, ei heimon prototyyppejä, joita säilytetään Kansallismuseon vitriineissä spriihin upotettuina.
Mutta entä Edvin Laineen elokuva? Siellähän nämä heimolaiset säilyvät ikuisuuteen asti. Siinäpä tehtävää: lähteä muuttamaan luutuneet ja selkäytimessä olevat heimokäsitykset uusiksi. Ei onnistu yhden sukupolven aikana.
Media inttää persujen lähes vaalivoiton syyksi maahanmuuttokriittisyyttä. Luulenpa todellisen syyn olevan kriittisyyden Kreikan lainoja kohtaan.
VastaaPoistaSittenhän kokoomuksen olisi pitänyt romahtaa. Lainoista muuten oli kyse joskus aikaisemmassa vaiheessa, mutta sittemmin vakuusjärjestelyistä.
PoistaHuumori on sekin sidoksissa aikaan, ja kun (jos) sivilisaatioprosessi etenee, monet aikaisemmin naurattaneet asiat "lakkaavat olemasta huumoria".Tyyppiesimerkki on juuri heikompiosaisten, vähemmistöjen jne. esittäminen johon ihan lähimenneisyydenkin huvittajat ovat kompastuneet. Karillakin sama hahmo esittää sujuvasti maaseudun vähäväkistä, pultsaria, kommunistia ja työtöntä. Jotenkin vallanpitäjien ja "porvareiden" irvailu on ajattomampaa. Toinen mieleen tuleva vähän vanhempi esimerkki on ruotsalainen Albert Engström, jonka Kolingen-jutut jotenkin nykyään hyydyttävät hymyn, mutta kauppaneuvosten ja rovastien pönäkkä omahyväisyys jaksaa huvittaa. Vastapainoksi tuo tajunnanvirta mieleen Suomesta Aapelin ja Ruotsista Astrid Lindgrenin joilla yleensä riittää myötätuntoa kuvaustensa kohteille.
VastaaPoistaAW
Albert Engström kavereineen julkaisi aapiskirjan, jonka kuvat ja tekstit naurattivat aikoinaan, ja ehkä vähän nytkin, vaikka ei kai saisi. Q-kirjaimen värssy kuului: "Qvicka kallas endast de, som åt dessa verser le."
PoistaTässä muutama kuva kirjasta.
Tanskalaiset ovat kunnostautuneet alalla merkittävästi. Paitsi lähivuosien Muhammed-projekteja löytyy kannanottoa kulttuurikuplakeskusteluunkin yli 60 vuoden takaa.
Blokin eka lause sisältää kielivirheen. Pitää olla yksi eikä eräs ...
VastaaPoistaNo ei kyllä ole kielivirhe tuo.
PoistaVoisihan sitä T. Soinilta kysäistä mikä on monen katolisen papin lempivirisi? Onpa taivaassa tarjolla lapsiakin...
VastaaPoistaLuin taas kerran Maamme kirjaa. Todellisen yhtenäiskulttuurin ylläpitäjää. Oliko samaan aikaan edes mitään muuta vastaavaa oppikirjaa? Sukupolvet toisensa jälkeen oppivat stereotypiat erilaisista Suomen heimoista. On sillä Topeliuksella ollut sananvaltaa!
VastaaPoistaKari oli esimerkki ihmisestä, jolta puuttui kokonaan myötäelämisen kyky. Näki hän toki ympärillään kärsimystäkin. Sitä edusti pelkkään tynnyriin pukeutunut riistetty veronmaksaja - kravatti kuitenkin varmuuden vuoksi kaulassa. Kari-ilmiössä minua ärsytti eniten se, että esitellessään populistisia latteuksiaan ihmiset toistelivat niitä kuin isojakin oivalluksia. Kyse on vähän samasta kuin siitä, että virsi on vasta sitten jotain kun sen esittää iskelmälaulaja.
VastaaPoistaMutta sitten oli tietysti tämä toinen Kari, joka otti vaikka meneillään olevat Eläintarhan Ajot aiheekseen ja kehitteli siitä kaikkia puolueita koskevan nerokkaan parodian.
Visti