Sivun näyttöjä yhteensä

28. helmikuuta 2021

Paapeli



 

Samuli Miettisen uuden kirjan otsikko kuvaa kauhavalaisten ajatusta jatkosodan unohdetusta internointileiristä. Siis kielten sekamelska. Ja internointi tarkoittaa etenkin vieraan maankansalaisten pidättämistä paikoilleen, mutta normaalisti ei piikkilankoja eikä edes lukkoja. Sanotaan että tämä merimiespappi oli internoituna Lontooseen sodan aikana.

 

”Keskitysleiri” on kaunistelevaa kieltä, ja lienee tullut käyttöön buurisodan aikana. Suomella tosin oli häpeällinen uranuurtajan ura; vuoden 1918 vankileirit olivat usein kasarmeissa, esimerkiksi Dragsvikissä ja Hämeenlinnassa.

 

Kauhavalla oli Lapinsodan jatkuessa pari sataa ulkomaalaista 11 eri maasta. Paikkakuntalaisena – ja koulumme poikkeuksellisen pätevän ja arvostetun historian opettajan poikana – Miettinen kuvaa, miten vaiettu asia oli paikkakunnalla. Hän sai siitä vihiä sattumalta ja alkoi ajoittain varmaan tuskalliseksi osoittautuneen arkistotyön, haastatteluja unohtamatta, selvittääkseen itselleen ja muille, mistä oli kysymys.

 

Parisataa miestä ja naista tavallisen pitäjän koululla paikallisin vähäisin voimin ylläpidettynä. Outoa!

 

Soitin äsken äidilleni. Hän muisti internointileirin ja sitä ennen paikkakunnalle kootut inkeriläiset ja eri suunnilta saapuneet evakot. Minä muistin oikein. Näitä tilapäisesti majoitettuja oli eri vaiheissa paljonkin kotitalossani, etenkin elokuvateatterin tiloissa. Myös mukana olleet hän muisti. Niin muistin minäkin. Kauppias Tapla Pernaalta, maanviljelijä Jalasmaa tosiaan siitä Miettisen Sampan naapurista. Litmasen rouva lottana. Nokkamies näyttää olleen sisäministeriön eli Valpon miehiä. Valpo ei vielä tuossa vaiheessa ollut se syystä huonon maineen saanut punainen Valpo joka sitten keskinkertaisella menestyksellä metsästi muun muassa asekätkijöitä, Vastaava laitos on nykyisin Supo eli Suojelupoliisi. Silloin kun Kekkonen oli firmassa töissä ja hänen Sylvinsä konekirjoittajana, nimitys oli Etsivä Keskuspoliisi eli EK. Kauhavalla muuten EK:n tiedottaja oli Ville Orrenmaa, ja virka-asioissa myös kirjassa mainittu nimismies Sarparanta, joka lienee ollut 30-luvulla virkaansa ajatellen hiukan ongelmallisesti naulaamassa työväentalon ikkunoita ja ovia kiinni. Mutta olihan pastori Rantanenkin, hän joka kiipesi saarnastuoliin mustassa paidassa ja sinisessä kravatissa, isänmaallisen kansanliikkeen miehiä.

 

Kirjan anti on historiantutkimuksessa hyvä. Menneisyyden sumu hälvenee. Kauhava oli pääradan varressa ja sopiva paikka sijoittaa muualle kuljetettavia. Miettinen mainitsee aivan oikein, että kaikkia ei olisi saatu pysymään tallella, vaikka olisi tosissaan yritetty. Suomestahan palautettiin vuoden viimeisinä kuukausina ainakin 43 000 sotavankia. Tavallinen tervehdys palaajille oli muista mahdollisista puheista huolimatta karkotus ja 12 vuotta pakkotyötä.

 

Kauhavalle internoidut on käsitelty kirjassa seikkaperäisesti. Saksalaisten kanssa saatuja lapsia ei onneksi mainita, koska se ei oikeastaan kuulu aiheeseen; koulustani tunsin kaksi.

 

Mielenkiintoinen teema on saksalaisten varustelut Lapissa. Miettisen esiin kaivamat numerot ovat valtavia. Misin ammus- ja räjähdevarikko oli ikäisteni keskuudessa tunnettu. Asiallisen tutkimuksen kannalta edelleen vastaamatta on kysymys, mihin Saksa tarvitsi yli 200 000 pohjoiseen sijoitettua miestä. Pohjois-Ruotsin valloittamiseen? 

 

Lähes tuntemattomana on pysynyt Neuvostoliiton ja Saksan sota Petsamossa ja Kirkkoniemessä joulun alla 1944. Miehiä ja aseita oli enemmän kuin Kannaksella kesä-heinäkuussa. Johtuisiko tuo hiljaisuus siitä että Neuvostoliitto epäonnistui. Saksalaiset vetäytyivät Trondheimiin antautumaan amerikkalaisille, jotka keksivät heille nopeasti käyttöä.

29 kommenttia:

  1. Tuo onkin mielenkiintoinen kysymys, että miksi Saksa piti pysyvästi 200 000 miestä Suomen Lapissa, Se on suuri määrä jopa Saksan asevoimien kokonaisuudessa.

    Tuosta Saksan ja Neuvostoliiton sodasta Petsamossa ja Kirkkoniemessä 1944 minulla on vuonna 2019 julkaistu Ospreyn kirja "Petsamo and Kirkenes 1944. The Soviet offensive in the Northern Arctic", David Greentree. Joukot, operaatiot ja taktiikat on kuvattu aika yksityiskohtaisesti, useilla hienoilla kartoilla havainnollistettuina. Hankin sen kirjan juuri siksi kun nuo sotatoimet ovat niin vähän tunnettuja, ja kuitenkin Suomen kannalta mielenkiintoisia.

    VastaaPoista
  2. Kiitos tekstistä. Alkoi kiinnostamaan Petsamon/Kirkkoniemen taistelut. Mistäköhän löytäisi lisätietoa?

    VastaaPoista
  3. Eikun löytyikin tietoa ihan Wikipediasta, eli never mind.

    VastaaPoista
  4. Ymmärtääkseni Saksalle, eli tarkemmin sanottuna eräälle korpraalille ja hänen varasteluministerilleen Speerille oli käynyt mielen päälle varmistaa Saksan teräksen saanti, jolle oli kaksi rajoittavaa tekijää: rautamalmi ja nikkeli. Nikkeliä tarvitaan tekemään raudasta terästä, ja siitä varsinkin Saksalla oli bristiä. Vielä 1948 sitä saatiin junatolkulla Neuvostoliitosta, mutta Petsamon nikkelin omistuksesta ja kohtalosta oli väännetty kättä koko brittiläis-kanadalaisen mutta suomalaishallitun yhtiön ajan. Ja ennen 1941 kesää Molotov alkoi jo hermostua Suomelle, joka ei vain antanut Neuvostoliitolle kaivoksen avaimia.

    Saksalaiset nimittäin muistivat hyvin kuinka ensimmäinen suuri sota loppui Saksan osalta materiaalin puutteeseen länsivaltojen pannessa Kanadan nikkelin vientikieltoon. Niin muistivat venäläisetkin, jotka tasan aavistivat mihin Saksa sotanikkeliä tarvitsi. (Mielenkiintoista kyllä nikkelistä ei mainita mitään Toozen Saksan sotatalouden suurteoksessa.)

    Joten mun arvauksein on että saksan joukot pohjoisessa sekä varmistivat Narvikin junaradan pois englantilaisilta että Kolosjoen nikkelin kaikki Saksalle, jopa Jäniskosken padon ja voimalaitoksen jättimäistä suojakatosta ja ilmatorjuntaa myöten. Suunniteltu hyökkäys Murmanskiin meni reisille, kun karttaan merkittyä "tietä" ei ollutkaan ja sivustassa Kalastajasaarennolla oli vahva venäläismiehitys. Seuraus oli sitzkrieg.

    Ja mitä ilmeisimmin asiasta on myös aihetta Suomen ottamiseen mukaan myötäsotijaksi, josta Göringin ja Veltjensin kautta olikin jo vihje saatuna talvisodan loppupäivinä. Sen kävi Berliinin-lähettiläs soittamasta kotiin Ruotsista, sillä Saksan ulkomaanpuhelut tallennettiin kaikki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kattava kommenttia pohjoisen saksalaisjoukoista. Ja Saksalla tosiaan oli hyvät perusteet joukkojen pitämisestä pohjoisessa, kuten Raunio kuvaa.

      Kiirunan–Jällivaaran malmikentät olivat kriittinen ehto Saksan sodankäynnille, kuten liittoutuneetkin tietysti ymmärsivät. Englannin ja Ranskan pyrkimys ”auttaa” Suomea talvisodassa tähtäsi tämän rautakuljetuksen keskeyttämistä ja sodan lopettamiseksi. Saksan joukot yhdessä Ruotsin asenteen kanssa tämän aikeen estivät.

      Poista
    2. Saksalaisilla oli Lapin 200 tuhannen miehen lisäksi Norjaa miehittämässä suunnilleen sata tuhatta miestä. Osasyynä oli se uskomus, että länsiliittoutuneet avaisivat rintaman Norjaan. Tämähän oli suomalaisten tunnustelujen aiheena. Jos amerikkalaiset olisivat nousseet Norjassa maihin, olisimme mielihyvin yrittäneet tehdä jonkinlaisen Italia-tempun. Onneksi eivät nousseet. Amerikkalaiset olisivat antaneet venäläisten miehittää Suomen. Eivät he olisi meidän vuoksemme pilanneet liittosuhdetta, kun eivät pilanneet Thüringeninkään vuoksi.

      "Parhaassa" tapauksessa olisi saatu Pohjois-Suomeen amerikkalaisten miehitysvyöhyke ja Etelä-Suomeen kansandemokratia. Nyt Pohjois-Suomessa olisi varmaan kukoistava elektroniikkaa tuottava valtio, ja Etelä-Suomessa olisi Kuusisen-Tuomiojan sukuun kuuluvan diktaattorin johtama sulkeutunut ydinasevalta, jonka arvaamattomuus olisi Pohjois-Euroopan politiikan pysyvä kipupiste.

      Toinen syy, että saksalaiset pitivät suuret määrät joukkoja Norjassa, oli mystinen. Osa natsijohtajista uskoi ilmeisesti, että Norjassa käytäisiin jonkinlainen Gottendämmerung, ja pitihän siihen varata sopivasti joukkoja.

      Poista
    3. " ... ja Etelä-Suomessa olisi Kuusisen-Tuomiojan sukuun kuuluvan diktaattorin johtama sulkeutunut ydinasevalta ... "

      Kaunokirjallisuudessa nämä ”vaihtoehtoiset vaihtoehdot” ovat mielenkiintoisia aiheita/ideoita. Muuten en niistä oikein tykkää. Esim. Paavo Haavikon novelli "Lumeton aika" on kiehtova. Siinä eletään 195-60 -luvun sosialistisessa Suomessa, koska asiat (totta tosiaan!) kävivät toisin, kuin kävivät. – Tosin toisinhan ne olisivat silloinkin käyneet, jos Saksa toisen maailmansodan olisi voittanut. Mutta entä sitten? Eivätkö kaikkien poliittisten järjestelmien suhdanteiden aallonharjalla surffaavat opportunistit Kuusniemen tavoin ajattele, että...

      "Ja minä, Kuusniemi, tunsin että rakkaus tähän maahan hyvitti, teki anteeksiannettavaksi nekin teot, jotka nyt olivat selviä erehdyksiä. Ja niitten oikaiseminen on nyt meidän oikeutemme."



      Poista
    4. Ruotsin toiminta toisessa maailmansodassa on yleisestikin kiinnostava. Saattaisi ajatella, että puolueettomuudella tarkoitetaan sitä, ettei valtio anna muiden käyttää itseään ja aluettaan näiden muiden sodankäynnin tukemisessa.

      Näinhän Ruotsi ei menetellyt. Ruotsin puolueettomuus tarkoitti sitä, että Ruotsi tuki Saksan sotaa liittoutuneita vastaan mahdollistamalla rautamalmillaan Saksan sotimisen. Toisaalta Ruotsi tuki liittoutuneita muun muassa luovuttamalla liittoutuneille saamiaan, Saksaa koskevia tiedustelutietoja. Joku saattaisi kutsua tällaista menettelyä hävyttömäksi opportunismiksi.

      Ottako Suomi sitten oppia Ruotsista vai hylkääkö Suomi puolueettomuuden, ja mitä siitä seuraa? Sitä voisi itse kukin kokeilla. Työnnetään sormet oven väliin kamanapuolelle ja potkaistaan ovi rivakasti kiinni.

      Poista
    5. Sitten voisi käyttää sukkia lapasina, yhteensopivasti.

      Poista
    6. Mielenkiintoisia näkemyksiä. EA:n visio on terveellinen muistutus siitä, miten suurvallat toimivat.

      Mutta mistä tempaisit Kuusisen sukuun Tuomiojan... Hella Vuolijoesta varmaan? Ehkä todennäköisempi vaihtoehto olisi sittenkin Kuusisen-Kekkosen suku. Meinaan että sehän sitten toteutuikin.

      Mutta mitä puuhailee puolueeton Ruotsi-mamma tätä nykyä? Tyrkyttäytyy Suomi-pojan kainaloon sellaisella innolla että ihan hirvittää...

      Venäjän näkökulmasta oleellista on ymmärtääkseni se, että se voi olla varma ettei sitä uhata Suomen kautta. Ei Suomi eikä kukaan muukaan.

      Oletan Suomen turvallisuuspolitiikan perustuvan yhä tähän.

      Poista
  5. Olen ollut Portaanpään opiston rehtori jo yli 20 vuotta. Meillä oli inkeriläisten internointileiri. Noin 600 henkilöä tuotiin opistolle. Osa kuoli, sillä noin 8 henkilöä nukkui armeijamallisissa kerrossängyissä, jotka romahtivat. Lopuille opetettiin Siionin virsiä sekä laitettiin naapurikuntiin maataloustöihin.

    Äskeittäin annoin asiasta kiinnostuneelle äidinkielen opettajalle teemaksi, että vanhoista muistiinpanoista saa kyllä väitöskirjan. Se syntyi kahdessa vuodessa ja sai korkean arvosanan. Työn nimi on Körtti-identiteetti ja laatija Eija Taskinen-Tuovinen. Löytyy kyllä Itä-Suomen ylipiston netistä, jos hieman googlaa.

    Sanomani oppilaitoksen pitkäaikainen rehtori oli Vilho Pesonen, jonka veli, Niilo Pesonen, ehdotti rotuhygienian laitoksen perustamista, toimi Saksan armeijan tarkastajana Stalinin haudoista ja yleni sitten Kansanterveyslaitoksen johtajaksi. Molemmat mainitut Wilhelmi Malmivaaran tyttärenpoikia.

    Niilo Pesonen harrasti kaksostutkimusta. On ehkä kiinnostavaa, miksi inkeriläisiä roudattiin juuri körttiopistoihin. Tähän mainitsemani tutkimus ei vastaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jollakin tapaa omaan elämääni liittyvä on Portaanpään opistokin: Yksi vanhimmista lapsistani opiskeli siellä.

      Tämä Petri Järveläisen esimerkki blogin aiheen jatkoksi osoittaa vakuuttavana lisänä sen, ettei kaikkia "juoksuhautoja" (monia muitakaan hautoja) ole vielä tutkimuksille avattu.

      Että edellisten, tuoreiden blogikirjoitusten kommenteissa esitetyt "toiveet" sotaisaan historiaamme liittyvistä juoksuhaudoista nousemisista voi toistaiseksi edelleen unohtaa. Riippuu paljon siitä, kiinnostaako nousevia sukupolvia enää eilisen aaveet ja kaappien luurangot.

      Poista
    2. Joko tutkimme itse omaa historiaamme tai sitä tutkii joku muu.

      Poista
    3. Tämä houkuttelee vielä vastaamaan. Portaanpään kristillisestä kansanopistosta minulle tulee mieleen ikävä lapsuusmuisto. Isosiskoni oli pantu sinne tasaantumaan, kun hänellä oli aika äksy luonne, myöhemmin tosin todettiin, että osasyynä oli alkava struuma. Pian hänellä kiharat vaihtuivatkin niskanutturaan, ja mielipiteet kävivät entistä ahtaammiksi. Niinpä hän sitten antoi minulle kerran piiskaa, elämäni ainoan kerran, kun olin leikeissäni maalannut huuleni punaisiksi kreppipaperilla. Se oli syntiä! Siihen hänellä ei 5-vuotiaan mielestä ollut oikeutusta, kun eivät äiti tai isäkään olleet koskaan piiskanneet silmäteräänsä iltatähteä. Vasta aikuisena annoin sen anteeksi.

      Se vuosi kansanopistossa pilasi mielestäni siskoni nuoruuden muutamaksi vuodeksi. Mutta Siionin virret menevät edelleen jonnekin syvälle, käyn niitä aina laulamassa, kun tilaisuus tulee. Siskon hautajaisiin valitsin yhdeksi musiikiksi kauniin Siionin virren alkusoiton, Ahti Sonnisen säveltämän.

      Poista
  6. Kirkkoniemen sotaa ei haluta muistella, sillä jos venäjä olisi päässyt etenemään, norja olisi neuvostotasavalta, niinkuin kaikkialla muuallakin. Norjan demarihörhöt ovat jopa yrittäneet luoda jonkinlaista sankaritarinaa norjalaisista kommareista, jotka siirtyivät venäjän puolelle. Nuo "partisaanit", jotka tappoivat lapsia ja mummoja lapissa olivat etupäässä norjan suomalaisia Kiiperi-nimisestä kylästä, jossa on nyt erityinen partisaanimuseo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Historiaa värillisten lasien takaa?

      Poista
    2. "Siirtyivät Venäjän puolelle"? Eihän Norja alun tyrmäystä lukuun ottamatta missään sodassa ollut, vaan sota oli maan miehittäneen Saksan ja liittoutuneiden, etenkin pohjoisessa käytännössä vain Neuvostoliiton välinen.

      Poista
    3. Ei, vaan tuossa on nyt näyte oikeaa oivallusta osoittavasta, "itsensä sammuttaen" (Ranke) kirjoitetusta historiantulkinnasta - tällä kommenttipalstalla. Nyt eivät erinäiset kirjoittajat - nimellä tai nimimerkillä tai peräti nimettöminä - olekaan huutamassa moraalista suutumustaan, vaan kaikki tuntuvat hiljaa hyrisevän isänmaallista mielihyvää.

      Poista
    4. Kirkkoniemessä on Rajamuseo, jossa on mm. patsas, jossa hiippalakkinen sotilas kalashnikov käsissä, seisoo jalka nostettuna kotkan(Adler) päälle.
      Kaupungin keskustassa on samantyylinen patsas, mutta ilman kotkaa.

      Poista
  7. Ad Omnia: Norja oli sodassa mm. Saksaa vastaan, ja vuosina 1945-1949 tuomittiin erittäin suuri joukko norjalaisia maanpetoksesta eli vihollisen joukkoihin liittymisestä tai sen avustamisesta. Kuingas jaa vaaleissa valittu halklitus olivat Englannissa. Norja oli Saksan miehittämä, ja sinne asetettiin V. Quislingin johtama hallitus, jonka yläpuolella oli kuitenkin saksalainen komissaari.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis virallisesti noin, vaikka taistelut Norjan pakolaishallituksen ja Saksan välillä jäivätkin kovin vähiin. Ja vihollinen siis oli Saksa, ei Neuvostoliitto.

      Poista
  8. https://en.wikipedia.org/wiki/Kiberg

    Onko väritystä ja missä kohden? ja voidaan verrata kai Lokkaan?

    VastaaPoista
  9. Kyllä Norjassa sodittiin ihan oikeasti. Vaikka puolustus ei ollut häävissä kunnossa, saivat norjalaiset esimerkiksi upotettua saksalaisen upouuden raskaan taisteluristeilijä Blücherin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitähän se vihollisen puolelle siirtyminen siis olisi silloin tarkoittanut? Tuskin ainakaan Stalinin väkeä. Ihmiset vaan helposti tuppaavat ajattelemaan suomalaisen miljöön ehdoilla. Kärkkäille kommentoijille tiedoksi: en ole neuvostosysteemin kannattaja.

      Poista
    2. Nimettä aatettaan ajamattomalle:

      Neuvostosysteemi sai aikaan käsittämättömän uudistuksen. Maailma ei tunne mitään vastaavaa vieläkään. Viidessäkymmenessä vuodessa systeemi nosti babushkan kaalimaan viereltä kerrostaloasuntoon ja teki tyttärestä insinöörin ja pojasta lääkärin, jopa tasa-arvoisemmin toisinpäin. Tämän kieltäminen on pelkkää hölmöyttä.

      Hinta oli humanismin silmin epäsuotava.

      Kim Philby (ynnä muut) oli oikeutettu käyttämään Moskovan alueen raitiotieliikennettä ilmaiseksi. Presidentti Koivisto piti myös hupinaan ratikalla ajelua. Vertailu on höpsöä, ruuhkassa kalliissa autossa voi tulla mieleen kaikenlaisia ja se on ymmärrettävää. Se ei ole riittävä näkemys, on ymmärrettävä tosiasiat.

      Venäjä amerikkalaisen silmin, parhaaseen aikaan kirjoitettu merkittävän kirjeenvaihtajan ja journalistin kirja on miellyttävä ja makoisa, pitäytyy tosiasioissa. Hendricks.

      Georg C. Ehrnroothilta kysyttiin painotetulla tavalla miksi hän oli niin kova neuvostoliiton vastustaja, ottaen huomioon ettei hän ollut milloinkaan käynyt siellä ja hän vastasi ettei vierailu ole hänelle tarpeen, kaksi kertaa hänen eläissään he ovat yrittäneet käydä täällä. Aivan ymmärrettävää, historian harrastajille.

      Milieu. Siinäpä sana.

      Poista
    3. Ihmeellisiin kiemuroihin näköjään johtaa sen itsestäänselvyyden toteaminen, että sodassa Norjan vihollinen oli Saksa.

      Poista
  10. Venäjältä puuttuu vain Gridiron-klubi. Ei sitä ole vaikeaa ymmärtää, se on vain joillekin vaikea hyväksyä, siinä se.

    VastaaPoista