Sivun näyttöjä yhteensä

22. helmikuuta 2021

Hullu geeni



 

Isäni vasemmalla on saanut Suomen lentomerkin h.c. eli kunniamerkkinä. Siis kuva on otettu Tuuloksen tulenjohdon jälkeen. Nuoremmalla veljellä Pellervolla von talvisodan muistomitalin nauhake. Kantoside arvaa esimerkiksi solisluun murtumaan. Se konekiväärisuihku haavoitti pahemmin vasta myöhemmin. Seuraava nuorempi veli oli konepistoolimiehenä Linkun Vallilan pataljoonassa JR 47:ssa, Jorkku sotilaspoikana ja Olavi soitto-oppilaana. Isoisä Jussilla oli vastuullaan Kaatuneiden evakuointikeskus ja mummu siivosi junia. Jos oli makuuvaunu, hän oli sitten kerrossiivooja.

 

Kuvassa isä on 21 vuotta ja Pele 19. Luutnantti isästä tuli noihin aikoihin.

 

Marianne Hirschin ”postmemory” on hyvä käsite: muistaa toisten muistoja. Se osoittautui tarpeelliseksi holokaustista selvinneille. Pienistä murusista koottu ”muisti” oli vaurioittava ja toiset se vei itsemurhaan. Tästä Bashevis Singer on kirjoittanut monta hienoa novellia.

 

Stepanova laajentaa kirjassaan ”In Memory of Memory” että ikään kuin perimme muistoja, aivomme valmiiksi etsattuina. Koska koko vuosisata oli, Stepanova kirjoittaa, jatkuvaa katastrofia, on selvä, että monet muistavat Neuvostoliiton 30-luvun rauhan ja rakkauden aikana.

 

Minustakaan muiston ja ms. Vaiston tai vietin tai muun geenistä kuljetetun informaation eroa ei ole. Siksi jokin esine tai kuva esittää henkilöä, joka on isäni tai ehkä minä tai lapsenlapseni tai tämän syntymätön lapsi. Jos liikkeellä on hullu geeni, se voi olla kuka tahansa.

 

Samalla tulee selitetyksi myös se, että psykoanalyysin ja mahdollisesti mielisairauden esiin nostama muisto on joskus tai aina väärennetty. Toisin sanoen muistoon toive tai pelko. Jos saat sen ajatuksiisi, se on sinulle ehkä todella hyväksi.

 

Minusta pitäisi mainita myös prememory, joka olisi suomeksi ”enne”. Muistan itse asioita, joita ei ole vielä tapahtunut. Muistan ensi kesän.

 

Tämä on korvaus siitä, että nykyhetkeä ei voi editoida. Tosin yritämme sitä jatkuvasti. Emme ole näkevinämme. 

 

Keinomme olla päästämättä asioita mieleen, ovat runsaat ja vahvat. Joskus tuntee, että esimerkiksi joiden blogin kommentoijien suodin on tuo tuttu, joka muuttaa värikuvan mustavalkoiseksi.

 

Tuo vanha valokuva, pehmeäpiirtoisuudesta päätellen jonkun kaverin laatikkokameralla laukaisema, on tietenkin myös jonkinlainen kannanotto moneen asiaan. Ovat nuoria, nuo miehet. Isä oli vänrikki 18-vuotiaana, ja kurssilta kaatuivat hyvin monet. Pitäisi ehkä laittaa rinnalle isoisä, vanha ja ruma mies vääpelinä ja vielä 1944 heimopataljoonassa, jossa monen kohtalo oli sangen surullinen; hän on se mies, joka puhui venättä siinä kuin suomeakin, ja alkavan tutkimushankkeen vuoksi olemme nostelleet esiin tietojamme aikaisemmasta sukupolvesta, joka jäi Stalinin jyrän alle, paitsi tämä. 

 

 

 

42 kommenttia:

  1. Mikäli muistan aikaisempia tuohon tutkimushankkeeseen liittyviä blogipostauksia, tulee mieleen seikka: Tietäisimme Stalinin jyrästä paljon vähemmän jos Stalin olisi ollut yhtä tehokas tappamaan naisia ja lapsia kuin nykyisemmän ajan kansanmurhaajat. Tältä osin padot aukenivat vasta Hitlerin holokaustissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miehet joutuivat aika usein tuhokoneistoon mutta kyllä sinne heitettiin kokonaisia perheitä, kyläkuntia ja suurempiakin ihmisjoukkoja massoina. Virostakin vietiin Siperiaan kuolemaan suunnaton määrä ihmisiä ikään ja sukupuoleen suuremmin katsomatta. Melkoinen osa heistä jäi sille matkalle, kuten Stalinin ja kätyriensä tarkoituskin oli.

      Murheelliseksi asian tekee se että mikään ei näytä muuttuneen vaikka Neuvostoliiton tuhoutumisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 30 vuotta. Putinin menettelyt muistuttavat viikko viikolta yhä enemmän Stalinin ja ylipäänsä neuvostoajan metodeja. Mitään ei edes haluta oppia vaan menneisyys halutaan taas kerran maalata toisen väriseksi ja peitellä kaikki suunnattomat rikokset. Venäjän kansa ansaitsisi todella paremmat johtajat vihdoin.

      Poista
    2. No, jokin on kyllä muuttunutkin. Nykyinen Venäjä ja sen itsevaltias ovat luoneet valtio- ja kaverikapitalismin. Stalin oli taas vannoutunut antikapitalisti. Useimpia tuotteita ja palveluja saa nykyisin ostettua rahalla, aiemmin ei välttämättä edes suhteilla. Mutta kokonaisarvio ei voi toki olla erityisen toiveikas. Yksi esimerkki jatkuvuudesta neuvostoaikaan: turvaneuvosto (12 jäsentä) on tärkein valtiollinen orgaani, hallitus tulee vasta toisena. Vrt. politbyroo v. 1991 saakka.

      Poista
  2. "Oi nuoruus, oi nuoruus
    kuin kirsikkapuu.
    Hetken kukkii.
    Pitkään lakastuu."

    VastaaPoista
  3. Tuo hieman epätarkka kuva olisi Stepanovan mukaan ihan omiaan muistelmateokseen, Sebald, esikuva, vielä himmenteli ja hämärteli omia kuviaan arvoituksellisemmiksi. Voi kuvitella olosuhteet, missä kuva on otettu, ja hyvin siitä näkyvät kasvot ja olemukset ja ikäänkuin luonteenpiirteetkin. Komeita nuoria miehiä, onni, ettei sotakoneisto vienyt.

    Nythän joku nuori nainen Venäjällä on menettänyt suomalaisen suvun Stalinin jyrän alle jääneistä kirjoittamansa kirjat. Kaikki oli takavarikoitu, eikä hän uskalla palata lomaltaan Suomesta. Mikähän siinä on niin vaarallista, että täytyy yrittää pimittää koko asia? Stalinin kilpeä taas kiillotetaan.

    Suomessakin ilmestyi viime vuonna pietarilaissyntyisen, äidinkielen, saksan ja ranskan opettajan Anna Soudakovan kirja samasta aiheesta, isovanhempien teloituksesta, "Mitä männyt näkevät". Ei yhtään hassumpi. Venäjällähän väitetään nykyisin, että Sadarmohon on haudattu suomalaisten tappamia venäläisiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän aikaa sitten mainitsin jossain kommentissani lehden nimeltä Karjalan Sanomat. Lukemalla tätä Petroskoissa ilmestyvää suomenkielistä lehteä, saa varsin hyvän kuvan siitä, missä tilassa sananvapaus (lehdistön, kansalaisten ym.). Valtava mykkyys kiinnostavien uutisten lähilähteillä on korvia särkevää. Verkkolehti maksaa 20€/vuosi.

      Kun esimerkiksi Karhumäen suomalaisteloitetuista alkoi ilmestyä artikkeleita täällä "meillä" niin olen sen jälkeen odottanut, milloinka Karjalan Sanomien toimituksesta jalkaudutaan Sandarmohin joukkohautojen maisemiin tekemään kattavaa katsausta asiasta. Mutta lehti on ollut hipi hiljaa. Ei edes oikeudenkäynnistä
      Juri Dmitrijeviä vastaan ole juttua tehty vaikka varsinainen keksitty syyte käräjillä olikin/on seksuaalirikos.

      Päätoimittaja Mikko Nesvitski toimittaja-alaisineen mahtaa olla tiukasti puun ja kuoren välissä vaikka lehti sinällään ei edustakaan suuria kansanjoukkoja saatika että tilaajia olisi laumoittain.

      Lehden pääasiallinen rahoittaja on Venäjän valtio, kuten olen maininnut.

      Karjalan Sanomissa tuskin tullaan näkemään juttua myöskään Eija G:n mainitsemasta nuoresta naisesta nimeltä Agnessa Haikara ja hänen Venäjän valtion mielestä tulenarasta sukututkimuksesta.

      Mutta meillä ei pelätä, eihän?

      Agnessa Haikarasta juttu: https://yle.fi/uutiset/3-11797228

      Poista
    2. "Venäjällähän väitetään nykyisin, että Sadarmohon on haudattu suomalaisten tappamia venäläisiä!"

      Sandarmohin osalta en tiedä mitään, mutta kannattaa kuitenkin muistaa, että sotavankeudessa olleista neuvostosotilaista suomalaiset ampuivat laittomasti noin 1200 miestä eli 5,5 prosenttia. Johonkin kai hekin haudattiin...

      Poista
    3. Yksi asia kerrallaan vaikka vertailukaan ei ole pahasta jos se jotenkin keskustelun aiheeseen liittyy.

      Nimetön-kommentoija halunnee kuitenkin siirtää huomion käsilläolevasta jostain syystä vaikka puheenaolevasta ei mitään tiedä?

      Meillä voidaan sentään puhua asioista niiden nimillä. Vaikka neuvostovankien kohtelusta hirvittävine esimerkkeineen.

      Näitäkin ikäviä asioita myös tutkitaan ja tutkimuksia rahoitetaan valtion apurahajärjestelmällä eikä tutkimuskohdetta ja sen tekijää yritetä vaientaa saatika että häntä viranomaisten toimesta ruvettaisiin vainoamaan tai jopa myrkyttämään.

      Siitähän Sandarmohin vainajien uutisoinnista on kyse: Venäjän valtion vaientamisyrityksestä joka saattaa jopa onnistua.

      Venäläisistä sotavangeista ja heidän kohtaloistaan on tehty Suomessakin monia tutkimuksia vaikka nihkeäähän se aluksi on ollut.

      Yksi tutkimus tässä: Mirkka Danielsbackan Suomen ja Pohjoismaiden historian väitöskirja Vankien vartijat – Ihmislajin psykologia, neuvostosotavangit ja Suomi 1941–1944.

      Ps. Mistä Nimetön-kommentoija lienet huitaissut "laittomasti ammuttujen" 1200 miehen luvunkin koska jos se olisi 5,5% koko sotavankimäärästä, niin ammuttujen lukema olisi peräti 3685.

      Poista
    4. "Sandarmohin.."
      Mistähän tuo tieto olisi peräisin? Aikakauden tilastot jotka olen nähnyt ovat aivan toisenlaista luettavaa. Sotavankeja ei ammuttu syyttä. Joitakin pakoyrityksiä oli ja siihen liittyi aseenkäyttö kuten kaikkien vankikarkurien kohdalla. Desantit taas eivät olleet varsinaisia sotavankeja vaan heidät oli lähetetty tuhotöitä tekemään ja silloisten määräysten ja yleisen käytännön mukaan he saivat tuomioistuimessa kuolemantuomion. Yleensä desantit tulivat laskuvarjoilla metsiin ja monesti heidät ammuttiin joko lentokoneineen tai laskeuduttuaan. He eivät mielellään antautuneet yleensä vaan ryhtyivät kiinnijäädessään ampumaan jolloin heidät oli pakko ampua. Taudit tappoivat monia sotavankeja, lukumäärää en nyt muista. Lisäksi oli jokunen tapaus jossa vanginvartija omin lupineen tappoi tai pahoinpiteli joitakin vankeja. He joutuivat valvontakomission vaatimuksesta koviin rangaistuksiin sodan lopussa. Kaikki silloiset tunnetut tapaukset käsiteltiin valvontakomissiossa Molotovin käskystä ja asia hoidettiin loppuun asti.

      Vastapainoksi voidaan esittää suomalaisten sotavankien kohtelu Venäjällä. Se yleensä tarkoitti kuolemantuomiota joko välittömästi tai työleireillä lyijykaivoksessa tai Siperian ratatyömaalla. Kovin harvat palasivat ja itsellänikin on sukulaisia jotka eivät koskaan palanneet. Suomalaisten osoittama kohtelu venäläisiä vankeja kohtaan oli sen ajan käsitysten mukaan varsin humaania. Vangiksi jouduttuaan heitä ei ryhdytty kiduttamaan tai pahoinpitelemään vaan tarjottiin tupakkaa ja haavoittuneet vietiin hoitoon. Heitä kuulusteltiin ja tietoa kerättiin lähinnä joukko-osastojen nimien ja sijaintien suhteen. Sen jälkeen heidät marssitettiin sotavankien koontayksiköihin ja sotavankileirille. Osa vangeista vietiin maatiloille töihin jossa he elivät tilan väen kanssa vapaasti syöden samaa ruokaa ja tehden samaa työtä kuin hekin. Itkien he lähtivät sieltä aikanaan pois koska tiesivät mihin joutuvat palattuaan. Koska Stalin eritysiesti lähetti Suomen kimppuun lähialueiden miehiä, siis vepsäläisiä ja inkeriläisiä jne, osasivat he myös jonkin verran suomea. Osasta tuli tulkkeja ja jotkut otettiin riveihin taistelemaan.

      Voin kaivella tilastonumeroita jos jollakulla on asiasta epäilyksiä. Vangeista pidettiin tarkkaan kirjaa ja heidät palautettiin Venäjälle vankien vaihdossa sodan jälkeen. Sensijaan Venäjä ei palauttanut kaikkia vankeja sodan jälkeen vaan osa jäi Siperiaan. Sieltä tuli useiden vuosien aikana ihmisiä kuka milläkin tavoin.

      Poista
    5. Nimimerkki "Valto Ension" ja Henrik Stenlundin kommenteista näkyy, kuinka arka tämäkin asia näille "isänmaallisille" valkopesijöille on.

      Stenlundille erityisesti: Kirjoittelet pitkiä, ilmeisen tietämättömiä tai valheellisia sepustuksia tässäkin asiassa. Sinun on turha tästä mitään omiasi inttää. Asia on tutkittu läpikotaisin, ja sen on tehnyt vuonna 2008 erittäin pätevä tutkija dosentti Antti Kujala: Vankisurmat. Neuvostovankien laittomat ampumiset jatkosodassa. WSPY 2008. Siis "noin 1200 ammuttua vankia eli 5,5 prosenttia". Vai kuvitteletko edelleenkin valkopesuinnossasi "tietäväsi paremmin"?

      Poista
    6. Ja sitten vielä "Valto Ensiolle" hieman tarkennusta ja valaistusta asiasta, jonka luulin olevan ymmärrettävissä itsestään selvästi: suomalaisten sotavankeudessa kuolleista siis ammuttiin laittomasti se 2,5 prosenttia, noin 1200 henkeä. Kaikista neuvostovangeistahan kuoli suomalaisten käsissä suunnilleen kolmannes, noin 22 000 henkeä.

      Näistä luvuista siis dosentti Antti Kujala tuon sanotun lukunsa on "huitaissut".

      Poista
    7. Anteeksi vain, mutta en alunperinkään ole ollut tässä kommenttiketjussa neuvostovankien ”asialla”, saatika että historiallisien totuuksien tai ”totuuksien” puhdistusaineita kommenteihini ripottelisin. Tai että haluamalla haluaisin vainajien määristä ruveta kiistelemään. Se on loputon, iljettävä suo sillä maapallollamme murhataan koko ajan. Syyrian sota yksi hirveimmistä ja jonka jälkipyykkiä suomalaisten sotientutkimisiin verrattuna tuskin tullaan koskaan tekemään.

      Mainitsin vain Sandramohin vainajista (tutkijasta) ja Agnesta Haikaran tutkimuksista/Venäjän valtion vainoista näiden ympärillä. Ja laitoin oheen maininnan Karjalan Sanomien mykkyydestä merkittävien uutisten äärellä koska tilaan ja luen ko. lehteä.

      Neuvostovankien kohtalon otti nimetön ”Nimetön” esille jota ihmettelin, jotta millä tavalla se edellämainittuihin asioihin liittyi. Epäilin myös tuota %:tti määrää koska 5,5 % 67tuhannesta ei ole 1200 (laskutehtävään siis).

      En ole tilastohirmu enkä muistiltani loistoluokkaa, mutta mielessäni väikkyi tuo vankien kokonaismäärä joka kai oli 67000 onnetonta. Tai joidenkin kohdalla onnellista koska osa sai kuitenkin ”pakkotyöpaikan” suomalaisilta maatiloilta loppusodan ajaksi. Miten heille sitten vankien luovutusten jälkeen kävi, niin se on pitkälti pimennossa, mutta eivät he taivaasta mannaa varmaankaan nauttineet. Selvisikö monikaan hengissä ensimmäisen kuljetusetapin päätepisteen saunan taaksekaan edes.

      Suomalaisilla vankileireillä ja saksalaisten koillisen ja pohjoisen ”työmailla” venäläisvankeja muista maista rahdattujen lisäksi kuoli kuin kärpäsiä raadantaan, nälkään, janoon ja väkivaltaan. Kuka näitä faktatietoja olisi (enää) Suomessa "valkopesemässä"?

      Toisen (vai saman?) nimettömän ”korjattu” 2,5 % lienee likempänä laskutoimituksen oikeellisuutta.

      Historian dosentti Kujala on verrannut suomalaisten ottamien sotavankien kohtaloita mm. Sandarmohiin haudattuihin ihmiskohtaloihin, että sillä tavalla asiat ovat nimettömätkin kommentoijat huomioiden likekkäin. Nyt en Kujalaa kuitenkaan ala referoimaan.

      Ps. Minä olen sitten ihka oikeasti Valto Ensio ollut jo 62 vuotta, että turha vaivautua lainausmerkkejä hattuuni nakkelemaan. Jos sillä halutaan jotain muuta vihjaista, niin ohitse jatkossa kuula kulkee. Pikkuisen hipaisi nyt, niin siksi nämä sanat.

      Ps. Ps. Murhaajat, kiduttajat, väkivaltaiset, raiskurit, vasaran väärinkäyttäjät jne. joukoissamme ovat ihan samoja lajimme viidakonperimästä irtipääsemättömiä olivatpa he kansallisuudeltaan aivan keitä tahansa.

      Poista
    8. Valto Ensio: "Neuvostovankien kohtalon otti nimetön ”Nimetön” esille jota ihmettelin, jotta millä tavalla se edellämainittuihin asioihin liittyi."

      Tällä kommenttipalstalla on tapana kommentoida mitä erilaisimmista asioista, kuten Valto Ensiokin varmaan on huomannut. En alun perinkään kommentoinut Valto Ension tekstejä vaan jonkun Eija G:n nimellä kirjoittavan mainintaa Sandarmohista. Totesin vain, että ei tieto suomalaisten laittomasti ampumista neuvostosotilaista ole tuulesta temmattu: heitä siis oli noin 1200. Ja jatkoin: sillä ei liene kokonaisuuden kannalta merkitystä, mihin nuo sotilaat on haudattu. Ilmeisesti asian myöntäminen on sinulle vaikeaa äkkiväärästä reagoinnistasi päätellen.

      Koetko muuten itsesi jonkinlaiseksi blogin "apumoderaattoriksi", joka määrittää, mistä asioista saa kommentoisa ja mistä ei?

      Poista
    9. Ihmettely ja kieltäminen ovat eri asioita kuten pistäminen ja paneminenkin. Kiellän siis kieltäneeni mitään, ihmetelleeni vain. Ei EG:ään mainitse mistään sotavankien ampumisista vaan Sandarmohin tragediasta joka on eri asia. Ja tuosta "myöntämis"-jutusta en ymmärrä yhtään mitään. Mitä pitäisi erikseen myöntää?

      En ole kieltänyt myöskään tapettujen sotavankien olemassaoloa sen enempää kuin heidän lukumiäriäänkään. Niihin suhteutettuna vain prosentit eivät pitäneet paikkaansa ja niitäkin vain ihmettelin.

      Hoksasin myöhemmin kyllä, että ehkä Nimetön tarkoitti prosentein ilmoitetun lukumiärän olevan ehkä vankeudessa kuolleista erikseen ampumalla tapettuja kun muut kuolivat näläkään ja tauteihin. Sittenkin se vähän heittää sillä heitähän kuoli kaikkiaan n. 20000 ja siitä luvusta 1200 ampumalla tapettua pipoa prosentein laskettuna on 6 %. Menee se virhemarginaaliin (5,5 %), että olokoon.

      Käsilläni oleva Danielsbackan väitöksestä kirjaksikin kirjoitettu teos (Tammi 2016) muuten kannattaa lukea, sillä se myös psykologisoi lajimme toimia niin yksilöinä kuin joukkoinakin murhaavan viestinsä ohessa. Sotahan tuo rosentteja matikoimallakin melekkein aekaan suahaan!

      Laiseni "äkkiäviäräkin" tuosta(kin) kirjasta voepi oppia yrittää ottaa vaekka myöhästä kaet se tällä iällä lie. Samalla tahilla haavassa märätään niin tyhmät kuin viisaatkin kallot. Ampumalla tae muuten murhatuista puhumattakaan.

      Poista
    10. Whataboutismiksi kutsutaan tätä tapaa jossa ikävä asia yritetään mitätöidä "muistuttamalla" jostain ihan muusta ikävästä asiasta.

      Poista
    11. Voit kutsua miksi -"ismiksi" tahansa, mutta nämä asiat ovat mitä likeisimmissä tekemisissä toistensa kanssa. Kertaan:

      Nimimerkki "Eija G" siis kirjoitti: "Venäjällähän väitetään nykyisin, että Sadarmohon on haudattu suomalaisten tappamia venäläisiä!"

      Ikään kuin väite tappamisesta olisi täysin perätön! Puutuin asiaan siitä kulmasta, että on täysin toisarvoinen asia onko maaperä Sandarmoh (mitä se kaiken todennäköisyyden mukaan ei ole) vai jokin muu. Asian ydin on siinä, että suomalaiset tosiaan tappoivat noin 1200 venäläistä sotavankia (2,5 % sotavangeista), Antti Kujalan mukaan "laittomasti ampumalla". Eikä kyse suinkaan ollut "vankien pakenemisyrityksistä" kuin hyvin pienessä osassa, vaikka täällä Valto Ensiot ja Stenlundit yrittävät muuta väittää edistääkseen omaa "asiaansa". Jos dosentti Kujalan kirjaa ei uskota, olisi korrektia esitellä omat, kumoavat tutkimustuloksensa numerotietoineen ja argumentteineen eikä viitata joihinkin täysin keksityiltä vaikuttaviin "tilastoihin", joihin varsinkin Stenlund täällä yrittää vedota.

      Poista
    12. Ja vielä välttämätön tarkennus erästä henkilöä varten: 2,5 % niistä suomalaisten ottamista sotavangeista, jotka jatkosodan aikana vankeudessa kuolivat.

      Poista
  4. Sitten oli vielä se "Suur-Saksan nerokkaan johtajan" matkaansaattama jyrä, jota Suomenkin "herrat" olivat 1941 - 1944 innokkaasti avittamassa eteenpäin, kunnes se sitten pyörähti takaisin, hieman omillekin varpaille. Sitä ennen se kyllä oli vienyt hengen lähimain sadaltatuhannelta suomalaiselta, pääosin Savotta-Suomen torpan ja töllin miehiä ja kaupunkien tehtaalaisia.

    Sattumalta kuuntelin kirjoittaessani miten rikosoikeuden professori Matti Tolvanen puhui siitä, että mielipiteensä saa aina ilmaista, mutta kyllä tuosta edellä kirjoittamastani taitaa vähintään singahtaa taas mainesana "vingahtelevasta trollista", mikä tietenkin näillä foorumeilla on sinänsä sinkoajalle suureksi kunniaksi ja ylevöitykseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sukulaisiani, sieltä savottasuomesta, taisteli ja joku kaatuikin talvisodassa, silloin kun maanpuolustus oli kaikille selvää. Isäni oli jatkosodassa mukana huoltomiehenä, kun ei taisteluihin nuoruudessa saamiensa vammojen vuoksi joutunut. Ehkä siksi suku jatkuikin niin pitkään että olen näitä kirjoittelemassa.

      Hänen veljensä kuoli talvisodassa.

      Se, että joku itseänsä vingahtelevaksi trolliksi luonnehtiva kehtaa vielä jotain aatteitaan julistaa on lähinnä noloa. Loukkaus se ei toki ole ketään Suomen puolesta toimineita kohtaan, koska arvomaailmat ovat liian kaukana toisistaan.

      Jokainen tavallaan kun moniarvoisessa yhteiskunnassa eletään. Joku tykkää jopa venäläisestä mallista.

      Poista
    2. "Se, että joku itseänsä vingahtelevaksi trolliksi luonnehtiva kehtaa vielä jotain aatteitaan julistaa on lähinnä noloa."

      Nolous on kyllä kokonaan sinun puolellasi, kun luetun ymmärtäminenkin tuntuu noin heittävän. En kutsunut itseäni "vingahtelevaksi trolliksi"; sen sijaan minua, ilmeisesti, on varhemmin kunnioitettu tuolla arvonimellä tällä kommenttipalstalla - mielipiteideni takia.

      Toisekseen: en, kuten sanoin, "kehdannut" julkistaa mitään "aatetta". Mistä sellaista päättelit? Ilmeisesti asia juontuu yleisemminkin siitä, että oletusarvona näillä palstoilla olisi sen suuren menneisyyden esikuvan mukaaan yleinen "gleichschaltung" - vai mitä. Kun kaikki räksyttäisivät sinne yhteen suuntaan, saisi varmaan olla sinunlaisiltasi rauhassa.

      PS. En pienimmässäkään määrin kritisoinut sodankäyneitä miehiä, päinvastoin (mm. isäni oli sekä talvi- että jatkosodan käynyt mies). Kritisoin nyt ja vastedeskin niitä suomalaisia eliittiin kuuluvia, jotka tuon onnettomuuden ja kaikki kärsimykset aiheuttivat.

      Poista
    3. Jos nimettömän kommenttien takia singahtelee haukkumanimiä, niin vikaa voi tietysti hakea kommenteistakin. Esimerkiksi tästä:

      a) "Suur-Saksan nerokkaan johtajan" matkaansaattama jyrä, jota Suomenkin "herrat" olivat 1941 - 1944 innokkaasti avittamassa eteenpäin"

      Tämä ei näet ole totta, vaan vanhentunutta propagandaa. Inhorealistisesti ilmaisten Suomi lähti mukaan, kun näytti tulleen tilaisuus maksaa kalavelat ja saada venäläisten ryöstämä alue takaisin korkojen kanssa.

      Mutta vuosina 1943-44 ei innosta ollut enää puhettakaan, vaan kyseessä oli ajanpeluu ja epätoivoinen pyrkimys irrottautua sodasta itsenäisyys säilyttäen. Siinä onnistuttiin.

      b) "vienyt hengen lähimain sadaltatuhannelta suomalaiselta"

      Tähän lukuun täytyy sitten laskea myös talvisodassa kaatuneet - ja siinähän nerokas Hitler oli vielä nerokkaamman Stalinin puolella.

      Suomen herrojen innon määrää ja kohdetta voisi etsiä tältäkin suunnalta.

      Poista
    4. – Kritisoin nyt ja vastedeskin niitä suomalaisia eliittiin kuuluvia, jotka tuon onnettomuuden ja kaikki kärsimykset aiheuttivat. –

      Tuleeko mieleesi ikinä kritisoida venäläisiä?

      Poista
    5. "Tapsalle": Jos joku täällä kirjoittaa Suomen 1900-luvun historiasta propagandistisesti, niin juuri sinä.

      Siitä "riemusodan" innokkkudesta on olemassa niin paljon tutkimusta, että en todellakaan aio ryhtyä sinun esilukijaksesi, jos et itse ymmärrä. Yhden asian voin mainita: Kuuluiko Suur-Suomen ohella se halu annektoida (= anastaa) Kuolan niemimaakin (näin mm. Ryti alkuvaiheessa) siihen usein mainostamaasi "inhorealismiin". Aika huikea kimpale "korkojen keraksi", olisi Aleksis Kivi voinut tokaista.

      (Jatkosodan kaatuneiden määrän kyllä tiedän erittäin hyvin; lapsuksia sattuu. Mutta että Stalin ja Hitler "samalla puolella"! Luepa nyt uudestaan vaikkapa Visuri - Murtorinne 2018 oikein "ajatuksen kanssa".

      Poista
    6. No katsos kun senlaatuista kritiikkiä on kaikki kanavat - myös tämä kommenttipalsta - täynnänsä. Hieman kyllästyttää tuo äärimmilleen viety yksisilmäisyys. Mutta ymmärrän kyllä ihanteena olevan, että kaikki tänne kirjoittavat periaatteenaan consensus omnium, ilman yhtäkään eriävää mielipidettä, kääntäisivät kuononsa tarkalleen samaan yläviistokulmaan ja raikuen ulvoisivat, mistä ilmansuunnasta syylliset ja mistä syyttömät aina ja kaikessa löytyvät.

      Poista
    7. "Stenlundille erityisesti: Kirjo.."
      Saathan olla mitä mieltä haluat ja tutkijat saavat myös muodostaa mielipiteensä aivan vapaasti, toisin kuin itärajan takana. Puolestani muodostan kiihkottomasti mielipiteeni perustuen lukemaani aineistoon ja tilastoihin. Itse en ollut sotimassa enkä kiihkoilemassa suuntaan enkä toiseen, ei nyt eikä vastakaan. Pidän kiinni oikeudestani olla sitä mieltä kuin olen, riippumatta ulkopuolisista vaatimuksista.

      Poista
    8. Niin, siinäpä ero juuri onkin: sinä olet omine päänpyörittelyinesi "sitä mieltä kuin olet". Dosentti Antti Kujala taas, esimerkiksi, on huippuluokan tutkija, joka on asiakirjoista perusteellisesti selvittänyt suomalalaisten ampumien puna-armeijan sotavänkien määrän ja niihin liittyvät olosuhteet. Mahdatko tajuta eron?

      Olepa siis hyvä vain mielipiteinesi, mutta älä tule väittämään, että niillä olisi mitään tekemistä totuuden tai ylipäänsä historian kanssa. Vähemmästäkin on tällä palstalla singottu syytös "tahallasiko levität väärä tietoa!" silloinkin, kun kirjoittaja on vain siteerannut saksalaisen historiantutkijan kirjaa.

      Poista
    9. "Niin, siinäpä ero j.."
      Tarkistelin juuri tilastoja siltä osin kuin ehdin niitä löytää. Sotavankeja oli yhteensä yli 64 000. Heistä lähes 3 000 yritti paeta tai pakeni ja siinä yhteydessä heitä ammuttiin. Noin puolet heistä pyrki pakenemaan mahdollisimman kauas Neuvostoliitosta koska sinne he eivät halunneet, minne tahansa muualle. Kuolleisuus vankien huonon kunnon ja heikon ravinnon takia oli luokkaa 30% eli noin 18 700. Sodan lopussa heitä palautettiin Neuvostoliittoon yli 43 000 ja samalla sinne meni saksalaisia vankeja yli 2 500. On syytä muistaa että melkoinen osa palautetuista vangeista teloitettiin tai heitettiin vankileireille rajan takana. Stalin katsoi että vangit olivat pettäneet maansa kun eivät taistelleet viimeiseen asti. Vankiasiat olivat käytännössä paljon mutkikkaampia kuin näistä numeroista voisi ymmärtää mutta silti suuri häpeäpilkku Suomen sotahistoriassa. Paremmin olisi voinut hoitaa asiat.

      Surullista luettavaa kaiken kaikkiaan ja olen useasti tuntenut surua näiden vankien puolesta koska he olivat kaikkein vaikeimmassa asemassa koko sodan ajan, siis jo ennen kuin joutuivat vangeiksikaan. Olot NL:n joukoissa eivät olleet mitään riemukasta isänmaallista sotaa jossa balalaikka soi. Mieleen palautuu erinäisiä tilanteita NL:n joukko-osastojen komentajien menettelyistä jossa omia joukkoja esim. tykistöllä tuhottiin jotta niitä ei tarvitse lähteä pelastamaan motista.

      Poista
    10. Nimetön: "Mutta että Stalin ja Hitler "samalla puolella"!"

      Jos näistä asioista joitakin faktoja tiedetään, niin tämä on niistä pitävin. Siitä on ihan kirjallinen sopimus, allekirjoitettu 23.8.1939. Kopio löytyy Murtorinteen ja Visurin kirjastakin.

      Ikävää, että keskustelu historiasta vaipuu aina tälle tasolle. Ymmärrän hyvin Kemppisen turhautumisen.

      Poista
    11. Nyt on pakko jatkaa, minunkin. Vai ymmärrät sinä hyvin "Kemppisen turhautumisen". Siis vedät hänet samaan ampumalinjaan itsesi kanssa. Kätevää sunun kannanltasi.

      Sinun historiantuntemuksesi ja ennen muuta asenteesi ovatkin ns. herostraattisen kuuluisia tökkö palstalla, alkaen siitä, että toimittaja Antti Hietalahden pätevä kirja (mm. Visurin lähdeluettelossa) on peräisin "Putinin trollitehtaasta"!

      PS. Visuri on jatkuvasti korostanut kirjoissaan sitä, että elokuun 23. päivän 1939 sopimuksen osapuolet solmivat sen kumpikin kohdaltaan TAKTISESSA mielessä (ajan voittaminen "waiting for Hitler" contra kahden rintaman sodan välttäminen). Menikö liika vaikeaksi?

      Poista
    12. Korjaan omaa tökkösormista lyöntivirhettäni: "- -kuuluisia tällä palstalla - -.
      (Meriselitys: l, ö ja ä ovat peräkkäin näppäimistössä.)

      Poista
    13. Nimetön, miksi koko ajan sorrut henkilöön kohdistuviin tölväisyihin? Eikö olisi fiksumpaa puhua vain asiasta?

      Olen samaa mieltä kanssasi, että Stalinin ja Hitlerin liitto oli vain taktinen.

      Mutta vielä enemmän taktinen oli Suomen lähteminen Saksan kanssasotijaksi vuonna 1941. Siinä taktikoitiin olemassaolon puolesta.

      PS. Mitä tulee Hietalahden kirjaan, niin en moiti tutkimusosuutta, vaan kummeksun johtopäätöksiä.

      Esim. talvisodan syy on kirjan mukaan se, että kun anglofiili Ryti ei suostunut luovuttamaan Petsamon kuparia Saksalle, niin Hitler kostoksi ja opetukseksi luovutti Suomen Neuvostoliitolle.

      Jollakin omituisella keikauksella Hietalahti saa tämän todistamaan, että Ryti ja Hitler suunnittelivatkin koko ajan yhteishyökkäystä Neuvostoliittoon.

      Poista
  5. Olen huolestunut. En muista ensi kesästä yhtään mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulepas nyt, Toipila, jos minä olisin sinä, olisin huolissani ihan muista asioista kuin ensikesästä. Esim. omasta tolkustani.

      Poista
  6. USA:sta on rantautumassa Eurooppaan uudenlaista muoti-ilmiötä. Nyt pitäisi kyetä olemaan vähemmän valkoihoinen. Käytännössä se merkitsee, että pitäisi olla mm. vähemmän oppinut eli tietämätön ja jopa tyhmä.

    Onhan se nyt aivan selvää, että kouluissa luokkiensa priimukset, yliopistollisen loppututkinnon suorittaneet ja varsinkin väitöskirjan kirjoittaneet ovat pahimman luokan rasisteja - ikäänkuin muita parempia ihmisiä.

    Vain vaivoin lukemaan oppineet ja muutenkin laiskat ja vajaat ovat tasa-arvoisuuden kannalta kunnon ihmisiä. Me uuden ajattelun pioneerit korotamme tyhmyyden ja osaamattomuuden kaikkein arvokkaimmaksi ominaisuudeksi tasa-arvoisuuden ja humanismin nimissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei tässä ole uutuusarvoa, B. Franklin jo oli tuumiva ettei sen lukutaidon enenemisen kanssa ole nokonuukanväliä, pysyvätpä uudisamerikkalaiset auran varsissa. Äijä oli pahimman sortin mulkero muutenkin.

      Toisin ajoin käy hammasta kippeesti kun kai testataan ja jälleentestataan milloin mitäkin kansan kykyä tai opin poljentoa. Tässä on se haisu mikä tuntuu vienona eeuuapurahahakemuksiaan pännäilevien alkutuottajien äänessä, tyrkytysmarkkinonnin eston petettyä. Se saundi, juu nou.

      V. Kalborrek, Pikku Pukki. Raastaa myöntää tanssillisen liikehdinnän olevan ylittämätön ellei näe mitä tässäkin on tarkoituksena, tietenkin korostaa että sanoja ei nyt muista tai ole koko asian selväksitekoon.

      Ensin rekisteröidään, sitten julistetaan luvanvaraiseksi, sitten käydään hakemassa pois. No hyvä.

      Tai ainakin tulee olettaa ettei itsensä umpioinut tumpelosakki pohjan perällä nöyrää pöljyyttään ymmärrä ettei tule olla tiedottava kaikkea mitä tulee voittamiseen kilpailuissa joiden säännöt on nypätty tyhjästä.

      Paasikiven sanoin Suomen kansa ei ole mikään viisas kansa. Suomen kansa on pikemminkin erittäin typerä kansa.

      Ei se haittaa kun sen tietää. Ei sitä silti palvota kuin Mooseksen hommia ja käperrytä älyllisesti ja poliittis-sotilaallisesti paistatellen omahyväisyyden paisteessa maaöljyvoiteita muilta kieroillen. Täällä syödään läskisoossia, syy on myös siinä ettei puuhellaa voi hoidella ellei ole pintapalaa jolla korroosiota torjutaan. Ylikiehumista on varottava, niin se on. Muuten tulee hoppu ja sydän ei tykkää hyvää kun hellan luo tulee tunku.

      Se pittää olla se pio. Vakavaa on tämä. Ei utsiminen ja venkoilu hoida näitä, se enenpi huonosti saa aikaan. Ei pidä uskoa kaikkea, noita tuota...

      Noita Nokinenäkin meni erään kerran lääkäriin, jutun voi kuunnella yöytyypistä, varsinkin video on opettavainen. Keijo Komppa on roolinsa vaikuttava hahmo tässä perusterveydenhuollon työturvallisuuskoulutuksessa ikävä kyllä käyttämättä jättämässä voimakkaassa, kantaaottavassa ja kriittisessä dokumentissa. Molemmat ovat arkkityyppejä joiden käsiin voisin huoletta uskoa sotesodan strategian. Muuttumattomia ja vakavia. Toki hiukan liiaksi perustuslaillisen rakentavaisia ja ripeitä verrattaessa oluttölkki-indeksillä mitattaessa saatuun havaintomateriaalin saatavuuteen suhteutettaessa ukonilmojen rajuus oppimiskyvyn kannalta tarkasteltuna asiaa paikkakunnittain arvioitaessa tai jotain sinne päin.

      Poista
    2. Sinulla ei ole huolta. Täytät omat uuden ajattelun pioneerin kriteerisi kirkkaasti.

      Poista
    3. Iikka H. (hoo niinku helevettiläinen)keskiviikkona, 24 helmikuuta, 2021

      Ihminen on luomakunnanvaltuutettu. Ehkä vähän liian paljon kokoustaa?

      Poista
    4. Minä en ole satunnaisesti sillä asialla jolla minun kulloinkin saatetaan erehdyksessä kuvitella olevan ajoissa. Minulla on erittäin tekemistä ilman seurueita ja yhtyeitä. Location scouting, eräällä tavoin ilmaistuna. Jeesus tulee, toisella. Ilmastonmuutos = Tiede on väärässä, kolmannella. En käännytä enkä kerro, en jouda vehtaamaan sosiopoliittisessa vellipaskassa uimakilpailun voittaneiden kanssa, enkä ole nöyrä tai kiltti. Olen paha mies, ja hyvä siinä. Ulkopoliittisesti paha. Tähä tulee juuri se seikka että kuten kukaan ei vaivautunut korjaamaan JKP sanoi suomalaisten älykkyyden olevan puutteellinen. Se on yhä, ja se on paha se.

      Ensin tulee keksiä, luoda tyhjästä se penteleen definitiivifutuuri. Sitten voidaan huilata jokin tovi, toivoakseni. Ei täällä ole kuin muutamia joille yht'aikainen päivystäminen ja tuotekehitystyö on rutiinia. Voimavarojaan tuhlaamaan ylpeydestään nalkkiin jäävät, tavoittelevatko kissan tavoin punapistettä? Kiva puuha, se pistemaalimiehen jopi. Tai no, liksoista kiinni, kai. Uuden periaatteen käypä sovellus on kissarotu joka ei näe eräitä aallonpituuksia vaikka pitääkin myös niistä.

      Ei ole enää maan ja valtion, vallan ja väkivallan, omistamisen ja varkauden aika. On räkänokkien aika.

      Poista
  7. Jospa pikkuisen. Eräs Sigfried Sirenius oli kahviajuopaa sorttia ja kun häneltä kolmannen kupillisen tultua juoduksi kysyttin että josko sinne lehden taakse vielä sopisi toda niin hän vastasi joka kerran samoin sanoin, no jos vielä pikkuisen.

    Isoisäni kurssi upseerispuuhissa oli jotensakin kenkkuun aikaan. Eihän sille mahda mitään. Kuitenkin oli siiä muutama sananen piirroksen ohessa.

    Kämpän vanhin civis. Ei hermostunut milloinkaan paitsi nukkumaan mentäessä ellei hiljaisuutta noudatettu.

    Muutakin oli mutta koska tämä muu ei muistu se on kaiketi tallessa. Meillä ollaan hyvin säästäväisiä. Kaikki tavara on kyllä tallessa, sen perään on turha kysellä. Ei se ole kadoksiin päässyt vaikka sitä ei kyselemällä ja tasajalkaa polkemalla hyppien kiukusta kattoon käsinseisontaan saakaan kun aikuisia ei hätkähdytä yhtikäspyhäystä että patruunoitako pyssyyn.

    VastaaPoista
  8. Kirjasinkokoa kasvatettua, pikipäin eipä kun leveämmän otteen avulla viestintä pidellen vinoillakseni sievemmin voisin senkin mainita ettei semmoisia kaikenmaailman kamppeita juuri ole tarpeen ylävintillä olla. Mereen vaan kaikki polkupyörää pienemmät kunhan ne on ensin kypsytetty rannalla vajaan metrin syvyydessä, puretettu niin kuin sanotaan.

    Syntisenä olen jälleenlöytänyt Juicen Paskaa. Kadun kovin.

    VastaaPoista
  9. Ihmeellistä, kun ikää tulee lisää, niin mennyt kuten tuo sotakin tulee lähemmäksi -ja suuremmaksi. Kuvan henkilöiden ikä, läpipaistava nuoruus, sotilasarvot, silmät -kokemukset? Isänikin oli 25-syntyneenä vielä mukana mutta ei kertonut mitään.

    Miten lähtemättömästi mieleen jäivät Kullervo Kemppisen eräkirjat parikymppisenä 70-luvulla, siis eilen. Ja omat muka mittelöt Lapin kairassa silloin.

    Putin pyrkinee suoraan tsaariksi. Lastenlastemme "valokuvat"?

    VastaaPoista
  10. Nyt kun olemme vaimoni kanssa katsoneet neljä ossa "Annaa", niin siihen on kyllä keksitty ihan turhan paljon äksöniä. Ei minusta sovi 5-76 vuotiaille, vaan pieknmminkin 41-76 vuotiaille. Nelikymppinen kuopuksemme kertoo jättäneensä kesken juuri lisätyn äksönin takia. Alakouluikäiset lapsensa jäävät ilmeisesti sarjaa paitsi, mutta lukevat varmaan kirjat, tai ehkä ovat jo lukeneetkin.

    VastaaPoista