Sivun näyttöjä yhteensä

10. helmikuuta 2021

Henkilöön käypä



 

Otsikko on minulle rakasta vanhentunutta lakikieltä. ”Henkilöön käypä etsintä”, ja ”henkilöön käypä tarkastus”…

 

Kantorowicz viittaa kirjassaan vanhaan englantilaiseen oppiin, että kuninkaalla on kaksi ruumista. Kiitetty ”Crown”, joka pyörii nyt suoratoistossa, saattaisi ihmetyttää tarkkaavaista katsojaa, jollaisia ei ehkä ole. Tämä Elisabeth II omistaa todella paljon, mutta osan hallitsijana ja osan ihmisenä. Hallitsijan omaisuus periytyy sille henkilölle, joka perii kruunun. Oma omaisuus – luullakseni sekin Skotlannin linna, Balmoral – on rouva Mountbatten-Windsorin (ennen Windsor, alkujaan Saxe-Coburg-Gotha) ikioma. Hän voisi myydä sen ja ostaa koko rahalla kaljaa (esimerkiksi Worthington Bass).

 

Kruunun omaisuus on eräänlainen yhdenyhtiö. Minulla tuotti eräissä elämän vaiheissa harmia se tosiasia, että keisarin Venäjän jälkiä selvitettäessä oli otettava kantaa siihen, että jonkin linnoituksen tai rakennuksen saattoi omistaa Venäjän keisarikunta, hallitsija, Nikolai II tai – armeija, jonka kalustoon jaj yksinomaiseen käskyvaltaan kuului muun muassa lennätinlaitos.

 

Jos nyt kerron salaisuuden, jopa pääkaupungissamme on yhtä ja toista mielenkiintoista, minkä ”saanto ei ole selvä” eli onneksi kuvitteellisen suomalaisen tuomarin silmissä välttämätön varmistus puuttuu. Ennen oli parikin hippiäistä, jotka olivat perehtyneet kysymykseen, omistaako vanhastaan yhteisen vesijätön eli esimerkiksi osan Laajalahtea valtio, Helsingin kaupunki, Espoon kunta vai kukaties Haagan kauppala.

 

Maailman kirjojen sekoittaminen, josta Trump on nyt syytteessä, on ikiaiaikainen ongelma. Ruotsin maakuntalaeista löytyy kohta – osaisin kirjoittaa sen alkuperäisessä asussaan, mutta niteeni ”Lagh Guta” eli Gotlannin laki on tilapäisesti kateissa. Sen mukaan isänmurhaa pahempi asia on kuninkaan murha. Se on tihutyö (nidingsverk), sillä ”se joka sen tekee, murtaa jumalien lukot”. On se ”guda lås” luullakseni monikko. Tekijä julistetiin rauhattomaksi (fredlös). Trump nyt onneksi on valmiiksi rauhaton sielu.

 

Ja se tänäänkin istuttava Senaatin oikeusjuttu on kaikkialla harvinainen rikosoikeudellinen vahvistuskanne. Suomessa sellaista saattoi ennen joutua ajamaan, jos halusi vahingonkorvausta, mutta rikoksen tekijä oli kuollut. Korvaus edellytti kuitenkin rikoksen vahvistamista eli toteamista.

 

Ihmettelen ettei Mannerheimin patsas muistaakseni aiheuttanut sen suurempia ongelmia vuonna 1960. Verkosta näen hajanaisia kannanottoja, että pois se olisi saatava. 

 

Se tieto näet ei mene jakeluun, että nimellä Murha-Kustaa kunnioitettu Mannerheim ei ollut vastuussa vuoden 1918 suurista teloituksista ja vankileireistä. Hän oli jättänyt tehtävänsä kai sekä loukkaantuneena että oikein arvanneena toukokuussa 1918. Suomi oli Saksan sotilaallisessa valvonnassa, ja jos välttämättä haluttaisiin nimetä pari vastuussa ollutta porvaria, Paasikivi olisi ykkönen ja Svinhufvud hyvä kakkonen. Juristeista Karl Söderhjelm ja Frans Pehkonen olivat edistämässä asiaa.

 

Olen samaa mieltä Jukka Kekkosen kanssa ja taisin kyllä esittää mielipiteeni hyvin kauan sitten: vuosi 1918 oli Suomessa laillisuuden haaksirikko. Ajatus raastaa kymmenet tuhannet kiinniotetut jonkinlaiseen oikeudenkäyntiin ja siis odottamaan sitä vankileireille, oli mieletön. Tuo vuosi oli myös suomalaisen lakimieskunnan suuri haaksirikko. Suomalainen lakimieskunta ei mielellään näe asiaa noin eikä muistele sitä. Mutta valtiorikosoikeuksissa istui käytännössä koko juristikunta. Ja patsaan näen muistona miehestä, joka selvitti maan Hitlerin ja Stalinin välistä.

 

36 kommenttia:

  1. Olin Lasipalatsin kulmalla isäni harteilla noin 10-vuotiaana, kun Marskin patsas paljastettiin. Hyvin näkyi. Hieno, aurinkoinen päivä.
    Muuan myöhemmin pääkirjoitustoimittajaksi edennyt mies pohti pakkomielteisesti, kuinka saada Käthy kusemaan. Sabotaasi onnistuisi esimerkiksi soluttautumalla patsasta mahdollisesti paikoillaan restauroivaan ryhmään. Radio-ohjaimet ja laitteistot olivat jo silloin aika kehittyneitä. Sama mies, aika päivä edesmennyt, sai fix ideen myös Arvo Ylpön kidnappaamisesta. Lunnaat tietenkin valtiolta. Varma nakki, helppo kuljettaa ja piilottaa, mies perusteli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emme tiedä onko arkkitehtuuri tahallista, mutta Kiasman portaikosta, siitä joka johtaa toisesta kerroksesta edelleen ylemmäksi ylimpään näyttelysaliin, takaisin laskeuduttaessa ulkoseinän ikkuna kehystää tarkasti ja kauniisti Mannerheimin hevosen perseen.

      Haluan tietysti ajatella että kyse on suunnitellusta teosta.

      Poista
    2. On se tahallinen. Kiasma on myös suunniteltu Mannerheimin taustaksi.

      Poista
    3. Muistelenpa hyvinkin ennen Kiasman rakentamista lukeneeni, että silloinen Mannerheim-suvun päämies oli hyväksynyt sittemmin toteutuneen ikkunanäkymän patsaaseen päin. Julkisuudessa oli sitä ennen esitetty huolta mahdollisesta ikkunattomasta seinästä marskin taustana.

      Poista
  2. Mannerheimin patsasta koskeva kritiikki pelkistyy luullakseni siihen että se ei "isänmaallisen" kansanosan mielestä ollut riittävän sankarillinen. Hevosen olisi pitänyt seistä yhdellä jalalla tai korkeintaan kahdella, ja Kustaalla olla haarniska, ja miekka kädessä heilumassa. Näitä taisi olla patsaskilpailuehdotuksissa pilvin pimein. Tukiaisen sedän ehdotus valittiin kai juuri "arkirealisminsa vuoksi". Paras sankarihautamuistomerkki on muuten Tukiaisen Vaiennut Linnake Imatran Tainionkoskella. Onkohan Jalo Sihtolalla ollut osuutta sen toteutumisessa...

    VastaaPoista
  3. "Ajatus raastaa kymmenet tuhannet kiinniotetut jonkinlaiseen oikeudenkäyntiin ja siis odottamaan sitä vankileireille, oli mieletön."

    Toinen puoli asiaa oli, että leireillä oli sotavankeja, jotka täytyi pitää poissa siviilistä niin kauan aikaa, että hallinto saatiin riittävän tukevaksi estämään vapautetuiden välitön uusi kapina tai sissisota.

    Jälkiviisastellen järkevintä olisi ollut luokitella vangit niin, että 80% harmittomimmista olisi päästetty siviiliin odottamaan oikeudenkäyntiään ja vain loput 20% olisivat jääneet leireille tutkintavankeuteen. Tuplahyöty: vähemmän ruokittavia leireillä ja enemmän työvoimaa ruuan tuotannossa ja jakelussa.

    VastaaPoista
  4. Sekään tieto ei mene monen jakeluun, ettei Mannerheim ollutkaan natsi eikä natsimielinen, eikä edes saksalaismielinen.

    Varmasti vuosi 1918 oli laillisuuden haaksirikko - myös Suomessa. Sillä muistakaamme sekin, että maailmansota oli yhä käynnissä. Se päättyi vasta marraskuussa 18.

    Suomi ei siis ollut erillinen saareke, silloinkaan, vaan tiivis osa yleistä hulluutta. Siinä valtakunnat luhistuivat ja uusia sikisi, tsuhnat seassa vikisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mannerheimhan oli brittimielinen. Aikoinaan tämäkin oli itsestään selvää valistuneelle kansan osalle. Kuten syyt sille, miksi sota sitten johti siihen mihin johti, suurvaltasuhteissakin.

      Poista
  5. Upea kuva Marskista liput tautalla. Penna Tervo oli vastustanut patsas hanketta "vain kuolleen ruumiini yli". Kohtalo puuttui peliin. Kyseistä sanontaa kannattaa väölttää.

    Jos Kirsi Piha Ellun kanoista tulee valituksi pormestariksi niin tuskin hänellä on rohkeutta muuttaa kaupunkikuvaa tämän patsaan osalta, vaikka toimistonsa työntekijä oli siihen suuntaan twiittaillutkin.

    Häntä kuitenkin omien sanojensa mukaan "pas..at" välittää siitä, että häntä ei erota Sinnemäestä viherliberaalina. Viimeksi mainitun aatoksista kaupunkikuvan kirkastamisesta en olisi kovinkaan varma.

    VastaaPoista
  6. Kemppisen edellä esittämät mielipiteet vuoden 1918 kansalaissodan jälkiselvittelyjen vastuukysymyksistä poikkeavat merkittävästi aihepiirin pätevimpiin kuuluvien historioitsijoiden, esimerkiksi Marko Tikan (valkoinen terrori) ja Jaakko Paavolainen (vankileirit), tutkimustuloksista.

    Mutta ehkäpä kyseessä olikin "provo"? (deja-vu)

    Mainiointa oli tuo "jos välttämättä haluttaisiin nimetä". Niin, mikäs pakko siihen onkaan - välttämättä.

    VastaaPoista
  7. Lukiessa Suomen itsenäisyyden historiaa taas uudestaan, tällä kertaa Suomi 75 -juhlakirjasarjasta, kiintyy huomioni siihen ettei syntyvä Suomi virallisesti saanut itsenäisyyttään Leniniltä ja bolshevikkihallinnolta. Itsenäisyysjulistus oli tahallisesti yksipuolinen tahdonilmaisu, sillä kaksipuolisuus olisi merkinnyt kansankomissaarien neuvoston tunnustamista Venäjän lailliseksi hallitukseksi. Tämän Svinhufvudin senaatti tahtoi välttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äh. Edelleen lukiessa selvisi lisää, eli se vanha tarina johon senaatti pakotettiin kun mikään kansakunta ei halunnut tunnustaa itsenäisyyttämme ennenkuin Venäjä sen tekisi. Joten lakki kourassa paperia kysymään. Ja nyt ei huolittu kansankomissaarien legitimiteetistä. Pahoittelen pikaisuuttani.

      Poista
  8. »Under Guds lås och nyckel»: tämä on mielenkiintoinen fraasi. Itse veikkaisin lås-sanan olevan tässä yksikkö. Toki yksi avain voi käydä moneen lukkoon, mutta abstraktimpi yksikkö toimii ehkä paremmin (ajatuksena, että Jumalalle riittää yksi lukko koko maailmaan). SAOB:ssa on useita esimerkkejä (hakusanan »gud» alla), mutta ne eivät tätä kysymystä ratkaise.

    VastaaPoista
  9. "Guda" lienee ainakin genetiivi, nykyisin käytössä monissa yhdyssanoissa, "gudabilder", "gudadikter" tai vaikka tunnetussa laulussa "Här är gudagott att vara," Wennerbergin gluntteja. "Fredlös" siis lainsuojaton, sellainen ei Trump sentään liene.

    Mannerheim "selvitti maan Hitlerin ja Stalinin välistä," niin, ja vielä viimeisillä voimillaan, vanha mies siihen aikaan, suunnilleen Bidenin ikäinen, joka kyllä vaikuttaa ihmeen hyväkuntoiselta ja reippaalta, ikänsä noudattanut terveellisiä elämäntapoja.

    VastaaPoista
  10. "Se tieto näet ei mene jakeluun, että nimellä Murha-Kustaa kunnioitettu Mannerheim ei ollut vastuussa..."

    Vastuu on niitä käsitteitä, joista monella ammatti- ja ajattelukunnalla on oma näkemyksensä, joita yhdistää yleensä se, että kukin katsoo omansa olevan jäännöksettömästi oikea ja muiden kuuluvan diletanttijaostoon. Se, mitä vakaumuksellinen uskovainen pitää kristityn vastuuna, todennäköisesti ylittää mutta myös ohittaa sen, mitä juristi käsittää vastuulla. Mikä sitten on ihmisen vastuu, siitä lie yhtä monta vastaajaa kuin ihmistä.

    Jos joku haluaa Mannerheimin patsaan alas, on merkityksetöntä vedota vastauksessa juridiseen vastuuseen. Toisaalta voi sanoa Mannerheimin, tai kenen tahansa, olevan vastuussa ilman että pitäisi tätä juridisesti vastuullisena.

    VastaaPoista
  11. Suurin osa suomalaisista on kunnioittanut Mannerheimiä ihan oikeastikin, ja valittiinhan hänet jokin aika sitten "suurimmaksi suomalaiseksikin".

    Eddassa on pieni runo ihmisten tuomiosta, vaikkei oikeus sellaista antaisikaan, maine voi mennä:

    "Fänad dör, fränder dör
    själv dör du även (likaledes)
    ett vet jag
    som aldrig dör,
    dom över död man (domen som fälls om den döde).

    VastaaPoista

  12. Juha Siltala tiesi hymyhuulin pariakin vuotta ennen 2008 että rysähdys tulee. Hän sanoi senkin että palkkatyöyhteiskuntaan pitäisi rahan tulla työn kautta.

    Mistäkö hän tiesi ? No, siitäkin kun hän sanoi työläisten omistaneen työpaikkansa. Omistaneen. Joo. Kauppakirjan nimi oli työehtosopimus. Se kausi jäi lyhyeksi. Kihlaukseksi.

    Olen rehvastellut tunkeutumisillani kuokkavierasopiskelijaksi. Ja varmasti ennen tätä "avointen" aikaa. Kävin siellä Otaniemessäkin. Siis systemaattisesti kuuntelin joitakin henkeviä. Siltalaa ja palkansaajan tietä kunniaan ja takaisin prolen osaansa, kuuntelin Klinikoilla, Unioninkadulla. Siellä oli laitosten kirjahyllyjen välejä liikuskella ja hyväillä kirjoja ja kammotakin. Niin määrättömästi nieltäviksi eikä puhettakaan sulattamisesta aivoveronkiertooni.

    Itse James Galbraith Bidenin virkaannousupuheen kiitosten strategioinnissa lausuu, että kun perheiden kautta ensihätään ostovoimaa jaetaan noista tri-biljoonista, niin seuraavaksi pitää ruveta harrastuksista ja kansalaiskunnosta -osallistumisesta- yhdyskuntaan naapurustoon, jakamaan dollareita asianomaisille aktiiveille.
    Koska palkkatyötä ei piisaa eikä tarvita.

    Siltala tuli kai jostakin UniGymistä posket hehkuen ja oli kumma kyllä työläs kuunnella, niin perinpohjaista eikä juurikaan sitä lennokasta älykköä josta olin huokuttautunut paikalle. Ne Klinikathan olivat nuoren Aleksanteri I valistushurmion ja -optimismin aikaa. Keisari pettyi ja kääntyi vanhavenäläisemmäksi.

    Mutta suuriruhtinaskunta jatkoi laillisen lääketieteen ja pikkutarkan juridiikan ja insinöörieliitin tielle. Ja kun tökki vedottiin Perustuslakiin Jumalana, ja nyt koronastatistiikkaan.

    Siltalan ymmärrys työn keskeisyydestä ja edelläkulkemisesta rahaa lisättäessä pankkilisenssi privilegioiden kautta ja lisenssien antajien eli kansanvaltaisesti valittujen johtajien toimesta ja valvonnan alla, tulee varmaan miehen suunnattomasta työnteosta ja modernin synnyn satametristen kirjojen ja artikkelien maailmaan tunkeutumisesta.

    Sitä oli maailmallista filosofiaa jos mitä. Angleissa 1600-luvulta ja mannermaalla 1700-luvulta ja 1800-luvulla asiat alkoivat jo massamitassa konkretisoitua teknokraattisen kone- ja uushierarkian vyöryksi ja nyt myöhemmin järkyttävälle miljoonamäärälle, miljardimäärälle ihmisiä elintasoksi. Pläkkiselvää.

    Siksi Siltala osasi sanoa myös sen 2008 etuajassa varmana hymysuin. Oli niitä vapaakaupunkien sisäisten sopimussuhteiden liikapiukalle kiristämisiä, panikoitumisia ja lamoja koettu laizzes faire markkinoilla ennenkin. Ja samansorttisina kuin 2008. Minäkin luin New Yorkin historiajärkäleen Gotham ja kummeksuin kun aina 50 sivun päästä homma repesi kiinteistökeinotteluun. Ja nousi taas ja rojahti.

    Ymmällähän siitä olin, eihän tämä ole New Yorkin historiaa. Oli niin hyvin kirjoitettu ja kuin jännäria että jatkoin. Pitäisi lukea uudelleen. Perussuomalaisten pitäisi myös. Ostovoimaa perheille ja paljon: setelirahoituksella kysyntää. Eikä että paljon liikepankki tiliraha/sijoitusyhtiö sälää. Yksityistä velkarahaa tuotettuna takapuoli edellä eli pankeista pier..tuna. Olen oppinut rumia Päätalon kattilakunnasta.

    Hulluja perussuomalaiset jos laskevat ihmiset käsistään. Yhteistä velka on aina ollut. Euroopan Investoinpankki on jo. Mikä sitä estää laajenemasta. Mandaatin kapeus, saa lainata vain globaalien finanssiruhtinaiden (jokunen oikeakin keskiaikaikaisista) armoittamassa mitassa. Nyt EU painaisi ne Koronan varjolla polvilleen, FED jo otti ohjat pois privilegioiduilta.

    Lukeakaan ei tarvitsisi, ei ehtisi. Ostolaiseen on tukeutumien. Halla-ahon seuraksi Siltala. Fiksuinta olisi saada hänet think tank diilillä ja heti. Ei sijaa puoluevihjeille, ei muulle ällöpuheelle. Ihan vaan terveelle rahanhimolle ja konsultoinnille. Kiirekin jo olisi. Siltala korvaisi hävitetyn pankkivaltuuston kädenkäänteessä.

    Eivät nämä asiat ole ihmistä isompia. Paitsi puijauksina. Tälläkin viikolla Suomeen valutetaan yksityisellä puolella uutta velkaa ja rahaa, numeroita, useita kymmeniä miljardeja. Luit oikein.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  13. Mannerheim ei todellakaan ollut vastuussa valtiorikosoikeudenkäynneistä, koska näistä päätettiin vasta, kun hänet oli jo syrjäytetty.

    Sen sijaan sodan aikaisista teloituksista hän olisi nykyisen oikeuskäsityksemme mukaan vastuussa. Helmikuussa annettu käsky, jonka mukaan punaisia voidaan ottaa "komentajan harkinnan mukaan" vangiksi, sisälsi käytännössä valtuutuksen teloittaa kaikki muut. Nämä taistelujen aikana ja niiden jälkeen sattuneet teloitukset kattavat ehdottoman valtaosan valkoisen terrorin uhreista. Valtiorikosoikeuksissa ammutettiin vain kolme ja puoli sataa ihmistä.

    Mannerheim yritti kyllä myöhemmin, maaliskuussa, rajoittaa omavaltaisia teloituksia, mutta kirjalliset käskyt jäivät tehottomiksi. Toisaalta yhtään rintamakomentajaa ei tästä syystä erotettu eikä ketään valkoista asetettu oikeuteen, joten toimenpiteitä ei voi pitää riittävinä. Jos samat teot tulisivat nykypäivänä tuomittaviksi Rooman perussäännön mukaan, Mannerheim saisi varmasti tuomion. Tosin se, että hän yritti tuloksettomasti rajoittaa murhien määrää, varmaan lieventäisi tuomiota. Ei tulisi elinkautista kansainvälisessä tuomioistuimessa. Suomalaisessa käräjäoikeudessa varmaan tulisi. Bazaramban tapauksen perusteella meillä annetaan elinkautinen helpommin kuin esimerkiksi Jugoslavian sotarikostuomioistuimessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta meillä elinkautinen ei ole elinkautinen.

      Poista
    2. Dosentti Marko Tikka on osoittanut, että yksi järjestelmällisen valkoisen terrorin pääinstrumenteista oli VATO, Valloitettujen alueiden turvaamisosasto. Sitä johti Rudolf Walden, joka jo tuolloin oli Mannerheimin läheinen luottomies, oikea käsi. Mainittakoon, että Kai Donner haastatteli Mannerheimiä joulukuussa 1929 tämän Kaivopuiston-asunnossa. Läsnä oli myös Walden, joka totesi: "Kaikki punaisten arkepuseeraukset [näin!] ovat tapahtuneet omavaltaisesti. Miltä maa näyttäisikään, jollei näitä arkepuseerauksia olisi ollut. - - Suomi voisi olla punainen ja punaisempi kuin se vielä tänään on. Ne tapahtuivat ilman mitään muotoja. Mutta se oli suuri isänmaallinen teko."

      Marko Tikka on myös kirjoittanut:

      "- - [valkoinen] väkivalta levisi toukokuun 1918 alussa kaikkialle Suomeen. Rankaisutoimet, joista myöhemmin ruvettiin käyttämään nimeä valkoinen terrori, päättyivät toukokuun puolivälissä valkoisen armeijan käskykirjeellä, joka kielsi 'laittomat teloitukset'. Laittomuudesta puhuminen oli tosin erikoista tilanteessa, jossa valkoinen armeija oli käskenyt sekä omia joukkojaan että paikallissuojeluskuntia toimimaan juuri näin."

      Siis käskijänä oli "valkoinen armeija" ja kieltävä käsky tuli "toukokuun puolivälissä". Siihen mennessä oli muutaman viikon aikana surmattu tuhansia aseettomia punaisia. Mannerheim ei eronnut epämääräisesti "toukokuussa" (vrt. blogiteksti), vaan lopullinen eroilmoitus tuli 28.5. ja ero astui voimaan 31.5.1918.

      Vaikuttaako siis siltä, että Mannerheim yritti rajoittaa "omavaltaisia" teloituksia mutta että käskyt jäivät "tehottomiksi"?

      Ja vielä tämäkin: Edellä ei ollut mitään puhetta Mannerheimin vastuusta VRO:ien toimintaan; siitä on turha tehdä "olkinukkea". Sen sijaan aikoinaan jo Jaakko Paavolainen (1971) ja huomattavasti tarkemmin Jukka Kekkonen (2016) Jyrängistä ja muista puhumatta ovat katsoneet, että Mannerheimillä oli senaatin ohella oma kiistaton osuutensa itse vankileirijärjestelmän luomisessa, ja sehän oli koko kesän 1918 vankileirikatastrofin edellytys.

      Poista
  14. Suomi vietiin 1941 hyökkäyssotaan, natsi-Saksan liittolaiseksi, "sotilaslinjaa" pitkin. Kiistaton primus motor oli Mannerheim. Nyt väittävät useimmat: "Oli pakko." Tuota hokemaahan on jo vuosikymmeniä pidetty kyseenalaistamattoman aksiooman asemassa.

    Mielestäni on hyvä, että nyttemmin asiaan on alettu avata toisenlaisiakin näkökulmia. Vaikkapa näin: "Suomi selvisi sodista siitä huolimatta, että Mannerheim oli johdossa. Itä-Karjalan kohtalokas valloitus ja vetäytyminen sieltä kipin kapin tuli Suomelle äärettömän kalliiksi. Hyökkäys sinne osoitti ylivertaista kunnianhimoa ja piittaamattomuutta kansan kärsimyksistä. Se ei myöskään osoittanut poliittista viisautta." (Professori emer. Martti Turtola 2016)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turtola on hyvä historoitsija, mutta hänellä on on henkilökohtainen syy tähän mielipiteeseen. Minään faktana tai edes tutkimustuloksena sitä ei voi pitää.

      Niin - eihän se mikään pakko ollut. Viro, Latvia ja Liettua valitsivat jo alunperin toisenlaisen taktiikan. Olisihan Suomellekin sitten myöhemmin sissisota miehittäjää vastaan ollut ylväämpää.

      Poista
    2. Professorin arvo ei sinänsä ole tae siitä, että olisi riittävää avarakatseisuutta eikä myöskään takaa sitä, että asianomainen olisi niin viisas, että hänen näkemyksensä olisi sitten se ainoa oikea.

      Poista
    3. Mannerheim vastusti liittoutumista Saksan kanssa eikä mitään sopimusta ollut. Oli vain aseveljeys jolla aseet käännettiin samaan ilmansuuntaan. Mannerheimin inho saksalaisia ja etenkin natseja kohtaan oli huomattavan suurta. Suomi oli 1941 keväällä hirvittävässä tilanteessa jossa Neuvostoliiton uusi uhka hyökkäyksestä oli todellinen ja odotti vain alkuhetkeään. Kesäkuussa Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon ja heti myös NL hyökkäsi mutta Suomen kimppuun. Ilmeisesti NL:n johto kuvitteli että heikoimman vastustajan kimppuun hyökäten saadaan parhaat tulokset. Suomi ei hyökännyt Neuvostoliittoon siinä vaiheessa. Suomen hallitus joutui taas kerran toteamaan valtakunnan olevan sodassa NL:n yhtäkkiä pommitettua useita kaupunkeja ja lukuisten siviilien kuoltua. Siinä vaiheessa Saksa oli jo jotakin apua luvannut mutta Suomen tilanne oli tukala koska vakava ruokapula oli uhkaamassa viljan loppuessa ja samaan aikaan 40-kertainen vihollinen oli taas hyökkäämässä maahan. Saksa ei halunnut suuremmin kertoa omista hyökkäysaikatauluistaan ja suunnitelmistaan, etupäässä siksi, että Suomi ei ollut sotilasliitossa Saksan kanssa. Aavistuksia ja huhuja oli viljalti liikkeellä tulevasta hyökkäyksestä kevään aikana. Kun suomalaiset lähtivät heinäkuussa etenemään välirauhan rajojen yli, oli vihollisen vastustus kovaa ja pitkin rajaa oli NL:n joukkojen rintamat rakennettu huomattavaan syvyyteen. Niiden murtaminen tuli todella kalliiksi mutta toki onnistui kun paljon miehiä heitettiin tuleen. NL oli valmistautunut ja joukkoja oli siirretty valmiiksi runsaasti.

      Siitä asiasta olen samaa mieltä että hyökkääminen Suomen aiempien rajojen ulkopuolelle melko kauas oli suuri virhe. Siinä vaiheessa taisteluita oltiin saatu palautettua kaikki NL:n ottamat maa-alueet takaisin. Jälkiviisaana sanoisin että olisi ollut erittäin edullista pysähtyä juuri siihen. Epäilen kuitenkin että voimavaramme eivät olisi riittäneet edes sen alueen puolustamiseen. Ymmärrän myös että Mannerheim halusi saada aikaan jonkinlaisen suojavyöhykkeen vaikeasti puolustettaville rajalinjoille sekä hiukan kaupankäyntivaraa seuraavia rauhanneuvotteluita varten. Stalin ja Molotov tekivät nämä seikat tyhjiksi omilla keinoillaan mutta sitä Mannerheim ei voinut tietää silloin.

      Joukkomme eivät olleet tolkuttoman kaukana omilta rajoiltaan. Aunuksesta osa kuului rajojemme sisälle ja ainoastaan siitä pohjoiseen oleva korpialue Äänisen suuntaan kuului NL:lle. Sen haltuunotto maksoi kovin monen suomalaisen sotilaan hengen, turhaan. Kuten olen aiemminkin sanonut, ihmettelen ajatuskuvioita päämajassa siitä miten oltiin aiottu laajennettu alue omissa näpeissä. Jokainen joka osaa laskea ja omaa jotain suhteellisuustajua, käsittää, että NL:n joukot olivat monikymmenkertaiset ja oli päivänselvää että ne palaavat takaisin entistä hurjempina ja ottavat kaiken takaisin. Miksi tämä ajatus torjuttiin? Tämä on se suuri kysymys.

      Poista
    4. Monesta paikasta on saanut lukea ideasta pitää Itä-Karjalan valloitettua länsiosaa ikään kuin "panttina" erilaisissa neuvotteluissa eri tahojen kanssa.

      Meillä on aina osattu olla epä-realistisia ja tässä on yksi asia joka osoittaa tätä omituisuutta.

      Jälkikäteen tilanne on tietenkin hahmotettavissa ihan oikein eli jälkiviisaasti, mutta realisti ymmärsi - tai hänen olisi pitänyt ymmärtää - miten joko käy tai voi käydä.

      On huomattava, että Napoleon marssi itään nopeammin kuin aatun joukot ja valloitti Moskovan hetkeksi. Aatu epäonnistui tässä.

      Logistiikan kylmät lait toimivat aatua vastaan ja se vei pohjan Karjalan alueen sotatoimilta.

      +

      Joka tapauksessa kuolleiden määrä oli järjetön saavutuksiin nähden - sekä "vihollisten" että "omalla" puolella.


      Poista
    5. Äläs nyt, Stenlund. Saksan joukot olivat Lapissa rintamavastuussa heti jatkosodan aikana, ja Suomenkin ryhmitykset oli tehty hyökkäykseen valmistuen. Suomalaiset olivat jo keväällä 1941 hyvin tietoisia Saksan hyökkäysaikeista ja niihin innolla osallistumassa. Sen rajauksen suomalaiset ennakkoneuvotteluissa tekivät, että Suomi ei hyökkää ensin, vaan liittyy sotaan sitten kun Saksa on aloittanut hyökkäyksen ja Neuvostoliitto mahdollisesti aloittanyt ensin sotatoimet Suomea vastaan.

      Poista
    6. "Turtola on hyvä historoitsija, mutta hänellä on on henkilökohtainen syy tähän mielipiteeseen."

      Jälleen kerran tuo sama vihjaus, jolla ilmeisesti tarkoitetaan eversti Turtolan kaatumista myöhäiskesällä Siilasvuon AK:n toivottomassa hyökkäyksessä Kiestingin suunnalla. Mielestäni tällaisen väitteen viljely lähentelee kunnianloukkausta sotahistorian professorina toiminutta Martti Turtolaa kohtaan historiantutkijana.

      Eräälle toiselle kommentoijalla ("Mannerheim vastusti liittoutumista Saksan kanssa..." jne. jne.) suosittelen aivan alkeisiin perehtymistä, vaikkapa sitten kirjasta "Suomen historia selkokielellä".

      Poista
    7. "Siitä asiasta olen samaa mieltä että hyökkääminen Suomen aiempien rajojen ulkopuolelle melko kauas oli suuri virhe. "

      Näin diletanttina olen saanut sen käsityksen, että yksi varsin keskeinen syy etenemiselle yli vanhan rajan aina Syvärille ja Itä-Karjalaan saakka oli se, että Saksa asetti tuon ehdoksi aseavulle ja kaikelle muullekin yhteistoiminnalle. Ilman tuota apua ja yhteistoimintaa Suomi olisi ollut ns. kusessa.

      Siis sama asetelma kuin nytkin: Saksa ja nyt myös Ranska pakottavat Suomen maksamaan noiden suurten maiden omien intressien ajamisesta yli sen, mikä olisi Suomen etu. Toisaiseksi toki vasta ja vain rahaa, ei ihmishenkiä ainakana vielä.

      Poista
    8. "Äläs nyt,.."
      Suomalaiset olivat innokkaasti puolustamassa Suomea ja halusivat myös palauttaa vääryydellä menetetyt alueet takaisin, se oli kaikille täysin selvää. Suomalaiset olivat kuitenkin hyökkäykseen erittäin huonosti valmistautuneita. Esimerkiksi Mannerheim oli kieltänyt ilmakuvaukset raja-alueilta eikä karttoja voitu ennakolta laatia lainkaan. Se vaikeutti etenemistä ratkaisevasti kun joukkojen oli käytettävä täysin vanhentuneita maastokarttoja ja vihollisen tukikohdat ja ryhmitykset tulivat koko ajan vastaan suurena yllätyksenä. Jos karttoja olisi laadittu ilmakuvauksilla oltaisiin tajuttu ajoissa että vihollisen joukkoja oli jo runsaasti pitkin rajoja ja syvälle eteenpäin ja heidän varustuksensa ja miinakenttänsä olivat todella kattavat.

      Puolustusvoimat olivat tietenkin ryhmittyneet rajoille koska hyökkäys oli kasvavalla intensiteetillä odotettavissa. Jos joukot olisivat olleet niissä oloissa kasarmeilla, olisi se ollut Suomen loppu. Oli pakko olla defensiivinen koska oli tuoreessa muistissa mitä oli runsas vuosi aiemmin tapahtunut.

      On syytä muistaa että saksalaisille annettiin kauttakulkulupa Suomen alueella tietyillä ehdoilla kertomatta Neuvostoliitolle asiasta. Syynä oli se että se olisi herättänyt ärtymystä tietenkin. Toisaalta, vastaava lupa oli annettu myös NL:n joukoille joten ulkopuolisten ei lopulta luulisi suuremmin ottavan siitä aihetta. Saksalaiset halusivat ottaa Lapin alueen itärintaman vastatakseen koska he pyrkivät Murmannin radalle, sinne kuitenkaan koskaan pääsemättä. Heitä kiinnosti myös Petsamon nikkeli kaiken muun ohessa.

      Väitän että suomalaiset eivät voineet olla innokkaasti olla osallistumassa Saksan hyökkäysaikeisiin kun edes tarkkoja suunnitelmia ei suomalaisille oltu annettu. Intoa ja tarvetta oli saada apua mutta se onkin toinen asia. Apuahan oltiin pyydetty joka ilmansuunnalta sitä ennen, mitään saamatta. USA ja Iso-Britannia olivat hieman myötämielisiä mutta apua ei tullut.

      Poista
    9. "Suomi selvisi sodista siitä huolimatta, että Mannerheim oli johdossa."

      Onko tämä sotahistorian professorin tutkimustulos vai henkilökohtainen mielipide?

      Faktat viittaavat vahvasti jälkimmäiseen.

      Poista
    10. Kaikki uudempi historiantutkimus näyttää valuvan Henrikin päästä kuin vesi hanhen selästä.

      Poista
    11. "Kaikki uudempi historiantutkimus.."
      Olen perustanut mielipiteeni lukemieni useiden kirjojen mukaan enkä esitä olevani historioitsija. Heillä on varmasti toiset näkemykset.

      Poista
    12. Henrik Lunden kirjoittama "Finland's War of Choice" on kyllä hyvä teos suomalais-saksalaisen aseveljeyden luonteesta ja ongelmista. Nykypäivän integroitujen Nato-esikuntien näkökulmasta katsoen Suomen ja Saksan yhteistyö oli surkeaa.

      Lunde kirjoittaa pääasiassa saksalaisten lähteiden perusteella, ja taustalla ovat Afganistanin sodan kokemukset. Hän kuvaa hyvin sitä, miten Saksa epäonnistui sitomaan Suomen sodanpäämääriinsä. Suurvalta otti pienen maan liittolaisekseen sopimatta tarkasti, mihin pyritään, mihin liittolainen sitoutuu ja mitä siitä maksetaan. Suomen armeijaa ei myöskään alistettu saksalaisille. Lopputuloksena Saksa tuki Suomen sotaponnistuksia kansantaloudellisesti merkittävin panoksen eikä saanut strategisesti merkittäviin taisteluihin tukea: Suomi pysähtyi Leningradin porteille eikä hyökännyt Sorokkaan. Juutalaisiakaan ei luovutettu. Lisäksi suomalaiset pystyivät usein ohjailemaan suurvallan päätöksentekoa tehokkaalla lobbauksella. Lopulta Suomi löi kumminkin puukolla selkään.

      Lunde pyrkii kirjallaan osoittamaan, että tämmöinen suhde suurvallan ja pikkumaan välillä ei ole suurvallan kannalta hyvä tapa käydä sotaa. Varsinaisena kärkenä ovat varmasti Irakin ja Afganistanin sodat. Toissijaisena kärkenä on kuitenkin maamme nykyinen Nato-suhde. Olemme amerikkalaisten kannalta nykyään ihan yhtä hankala liittolainen kuin olimme aikanaan saksalaisille. Historiansa tunteva amerikkalainen ymmärtää, että jos maan selviäminen sitä vaatii, me vaihdamme puolta. Onneksi sellaisia on harvassa.

      Poista
  15. Isosysteri, joka syntyi 58' lausui patsaan nähdessään: "Heppa uunin päällä."

    VastaaPoista
  16. Oikeudenkäytön haaksirikon lisäksi vuosi 1918 sisälsi myös eduskunnan moraalisen pohjanoteerauksen, kun se sattumalta porvarienemmistöisenä hyväksyi punavankien lähettämisen Saksan suolakaivoksiin.

    VastaaPoista
  17. "Saxe-Coburg-Gotha" on kyllä vain brittiläinen väännös, kun eivät siellä saksaa osanneet. Oikeastihan se on Sachsen-Coburg-Gotha. Ihan samalla tavalla kuin Habsburg on Habsburg, vaikka britit ovat jostain syystä keksineet kirjoittaa sen kovalla peellä Hapsburg. Ja Windsorien suvun (osittainen) syntysija on tietysti Sachsen, tai meillä Saksi, muttei toki Saxony. Eikä Munich ole Bavariassa, vaan München Baijerissa.

    VastaaPoista