Sivun näyttöjä yhteensä

9. helmikuuta 2021

Henkilökultti


 



 

Jatkan eilistä ajatusta. Te ette osaa luetella USA:n viime vuosikymmenten presidenttejä. Gerald Ford unohtuu. Te historian asiantuntijat ette osaa luetella maan 190-luvun presidenttejä. Taft unohtuu. Ja Harding.

 

Minulle on edelleen epäselvää, miksi kirkot suhtautuvat niin ikävästi Jumalan kuvaan. Ei sillä hyvä, että jumalankuvat ovat kiellossa. Ja islam ehkä oppi Bysantista kuvainraastajain tavat.

 

Kuvien kaataminen sitä vastoin on edelleen aktiivista ja ajoittain kiihkeää. Yhdysvalloissa haluaan tai ei haluta patsaita, jotka esittävät Etelävaltioiden merkkimiehiä ja orjakauppaan liittyneitä ihmisiä. Taliban räjäytti ne Buddhan patsaat ja Isis ja aikaisemmin seudun muut toimen miehet kaikenlaista muuta, myös antiikin aikaista.

 

Suomessa ei ole vielä keksitty vastustaa Senaatintorin Aleksanteri II:n patsasta eikä Kauppatorin Keisarinnan kiveä. Itse puolustan vakaumuksellisesti esimerkiksi Leninin ja Stalinin muistomerkkejä, vaikka molemmat olivat mielestäni roistoja ja rikollisia. On hyvä että aikakaudet näkyvät kaupunkikuvassa.

 

Kesti vuosikymmeniä ymmärtää, että diversiteetti eli monimuotoisuus on arvo myös historiassa, katukuvassa samaan tapaan kuin metsässä.

 

Mitä mahtavampi henkilö, sitä vaikeampi käsittää eli luoda kuvaa.

 

Tiedän miehen, sanoi Limperi Jeesuksesta. Aikalaiskuvausta ei ole; Paavali-reppana ei varsinaisesti päässyt näkemään, eikä Johanneksen evankeliumi ole ainakan apostoli Johanneksen tekoja. Tarun mukaan Kaarle Suuri ja Harun al-Rashid tapasivat Bagdadissa. Eivät tavanneet, mutta vaihtoivat lahjoja ja lähettiläitä noin vuonna 780. Molemmilla oli kana kynimättä Espanjassa hallitsevan umayyadi-emiraatin kanssa.

 

Tolkun miehiä, toisin kuin sata vuota aikaisempi kauppias Mekan kaupungista.

 

Vahva todiste kuuluisuuksien ihmeitä tekevästä vaikutuksesta on Marc Blochin thaumaturgeja koskeneen tutkimuksen teema. Jos pääsi näkemään itsensä kuninkaan ja hipeltämään hänen viittansa lievettä, parantui vaikka spitaalista, ja sokea saattoi saada näkönsä takaisin.

 

Itse näin kerran Tauno Palon kadulla. Hän oli ihan saman oloinen kuin paitamainoksessa, jota alkava televisio pyöritti. Toisen kerran näin Paavo Nurmen. Hänen liikkeensä oli toimistoamme vastapäätä Mikonkadulla. Oli muuten miehellä sellainen säteily, ettei olisi tullut mieleen pyytää jeesaamaan markalla, jos olisi tarvinnut. Ei olisi saanut. Paljon pienempiä tekijöitä on tullut tavatuksi, kuten Kekkonen. Tunsin olevani melkein kuin Lapualta kotoisin eli ”piree ja paree”. Säteily oli sen veran voimakas, vaikka huomasin kyllä, että päämiehellä oli mielessä lähinnä se klassinen – missä täällä on vessa.

 

Johtopäätökseni: se on pieni asia, mitä sanoo. Se on pääasia, kuka sanoo. Juuri tällä hetkellä on merkkejä, että idässä, siis siellä maaseurakunnan puolella, tämä Navalnyi on erikoisen hyvin selvillä henkilökultista ja sen heiluttamisesta. Trumpin pojalta oli jäänyt kuiskaaja. Oikeat vastaukset kieroihin kyhsymyksiin saisi korvalehden takaa pikku kuulokkeesta. Pian varmaan tulee kauppihin sellainen Auto-Tunen versio, joka prosessoi huonot vastaukset hyviksi samalla tavalla kuin 90-luvulta on tasattu falskit sävelet ja jopa soinnut sävellajin tai johtosävelen mukaan kohdalleen.

 

Eli jos olette ihmetelleet, miten nämä tulokkaatkin ovat oppineet laulamaan niin koreasti ja kovaa…

47 kommenttia:

  1. Tuli kavalaan mieleeni lumista maisemaa ihaillessani, että tuolla Aasiassa lienee sellaiset 4,6 miljardia ihmistä, jotka antavat piut paut hiilidioksidille ja samalla väitetylle ihmisen aiheuttamalle ilmastonmuutokselle.

    Suomen poliittisen johdon näpertelyt ilmastonmuutoksen torjumisen suhteen ovat niin tolkkua vailla, että oikein alkaa päätä särkemään moinen älyttömyys.

    Nimittäin ilmaston lämpötilan muutosta ei kyetä hillitsemään sen paremmin päästökaupoilla kuin uusitiutuvilla energiamuodoilla. Mm fil.tri ja merigeologi Boris “Boba” Winterhalter on kiteyttänyt tutkijankokemuksensa seuraavasti:

    Hiilidioksidi ei nosta maapallon lämpötilaa, vaan lämpötilan nousu nostaa hiilidioksidimäärää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viimeinen lause osoittaa että Toipila-nimen varastanut ei tajua mistä puhuu.

      Myös Aasian isot maat ovat sitoutuneet hiilidioksidin vähentämiseen.

      Poista
  2. "Suomessa ei ole vielä keksitty vastustaa Senaatintorin Aleksanteri II:n patsasta eikä Kauppatorin Keisarinnan kiveä."
    Muistaakseni Santerinkin patsaan joku tervasi 30-luvulla, ja kaksoiskotka hävisi Keisarinnan kivestä, ja kun se palautettiin, jotkut murisivat suomettumisesta.

    VastaaPoista
  3. Minä sain Tauno Palolta markan, kun avasin hänelle Lallukan oven.

    AW

    VastaaPoista
  4. "Suomessa ei ole vielä keksitty vastustaa Senaatintorin Aleksanteri II:n patsasta"

    On keksitty, ja monta kertaa: 1920- ja 1930-luvulla Itsenäisyyden liitot, Räikköset, AKS:t ja muut. (Näistä Hist. Tidskrift för Finland 2017:2). Vielä nykyäänkin näkee harvakseltaan vastaavia mielipidekirjoituksia. Mannerheimiä sen kuulemma olla pitäisi.

    Patsailla ja kielellä tuntuisi olevan ainakin etäisesti verrannollinen, kunkin ihmisen identiteettiin likeisesti liittyvä merkitys: kun jonkun kielenkäyttöön kajotaan tai on kyse muistopatsaan pystyttämisestä tai poistamisesta, tunteet usein roihahtavat. Näin kävi lähimenneisyydessä, kun erinäisten merkkivuosien juhlistamiseksi Aurajoen rantaan pystytettiin Aleksanteri I:n ja Bernadotte-kruununperijän kohtaamisen muistomerkki. Eihän tuo mikään esteettinen helmi olekaan, mutta todellinen loukkauskivi olikin Ruotsin ns. 1812-politiikan synnyn muisto, siis liennytys ja pysyvä rauhanpolitiikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aleksanteri II:n patsaskaan kun ei ole sitä mitä se esittää, vaan pronssiin valettu mielenosoitus ja eräänlainen alkupiste Suomen itsenäisyyspyrkimyksille. Patsaalla protestoitiin Aleksanteri III:n yhdenmukaistamispyrkimyksiä ja sanottiin että "Isäs oli sentään kunnon mies ja lainkuuliainen":

      Poista
  5. Edustan itsekin sitä näkökantaa, että vain barbaarit ja roskaväki kaatavat patsaita.

    Kun Neuvostoliiton hajottua takinkääntäjät alkoivat vaatia Hakiksen Maailmanrauhapatsasta kaatopaikalle, kirjoitin Hesariin mielipiteen, jossa vaadin patsaan säilyttämistä suomettumisen muistomerkkinä.

    Kuljin siitä ohi aamuin illoin ja joka kerta kiitin luojaani, että nuo ajat ovat vihdoinkin ohi.

    Patsaat siis jääkööt, mutta sortosysteemin puoltajat ja nuoleskelijat olisi jo aika saada häpeäpaaluun teoistaan. Ne ovat tuhat kertaa kuvottavampia kuin räsästen raamatunsiteeraukset.

    Mutta turha on toivoni - vanha nomenklatuura suojelee omiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Epäilempä vanhalla nomenklatuuralla olevan jotain tekemistä myös räsästen raamatunsiteerausten puolustajilla.

      Poista
    2. Olikohan Räsäsen tutkinnan syynä sittenkään raamatunsiteeraus, vaan jokin sen ohessa sanottu. Nämä jutut vaan yleensä alkavat elää oma elämäänsä.

      Poista
    3. Ei kyse ole raamatun sitaattien sisällöstä, vaan OIKEUDESTA siteerata raamattua.

      Miksi tätä on niin vaikea ymmärtää?

      Sillä ymmärryksestä - eli sen puutteesta - tässä on pakko olla kyse, sillä muuten puolustajia olisi paljon enemmän. Piru on nyt viemässä pikkusormea, eikä vapaa media sitä huomaa.

      Poista
    4. En sittenkään ymmärrä.

      Poista
    5. Ei kyse ole siitä sanotko itse vai siteeraatko. Se että siteeraat jotain kirjaa ei ole valtakirja loukata ketään.
      Se mitä Vanhassa testamentissa sanotaan ei muuten kuulu kristinuskoon paitsi siltä osin kun sen katsotaan ennustavan vapahtajan tuloa.

      Poista
  6. Ihmisellä on Nietzschestä huolimatta aina yhtä suuri kaipuu alamaisuuteen kuin ylemmyyteen. Se johtuu tietoisuudesta, että hän on aina kokonaan jonkin sisällä ja samanaikaisesti kokonaan jonkin ulkopuolella.

    Kovaa ja korkealta kuvataan Hotakaisen uusimmassa sattuvasti:

    … "Lauluista sen verran, etten ole virsiä koskaan ymmärtänyt. Jumala antoi ainokaisen poikansa, jottei kukaan joka Häneen uskoo, hukkuisi tai joutuisi muutenkaan mihinkään pahempaan onnettomuuteen, niin sitä ihmettelen, että tämän ilosanoman jälkeen ihminen sai päähänsä säveltää ja sanoittaa virsiä, jotka laahaavat maata pitkin kuin kerran yli ajetut sammakot, ja sanoitukset ovat niin kertakaikkisen murheellisia, että tekee mieli hakata itseään kirveellä polveen."

    Kari Hotakainen, "Tarina" (Miriam Enninen s.140).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhtä laittamattomasti samaa käsitteli Juice Leskinen kappaleessaan "Ekumeeninen jenkka"

      Poista
  7. En tunne miestä, mutta nimi on tuttu, sano Ketola Jeesusta.

    VastaaPoista
  8. Riistoa seuraa raasto. Sen jälkeen paasto. Ja uusi haasto.

    VastaaPoista
  9. Paremmin
    KEHÄ
    ...niisto, riisto, haasto, raasto, pieni paasto...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja raaston ja rahaston erona on vain kirjain.

      Poista
  10. Navalnyin sanan säilä, tehokas pistin, on vaiennettu - ehkä ikuisiksi ajoiksi tai ainakin tarpeeksi pitkäksi aikaa.

    VastaaPoista
  11. Yhdessä kohdin sinulla taisi mennä kausaliteetti väärin päin: Bysantin kuvariita oli 700-luvulla sen jälkeen, kun islam oli vallannut Syyrian ja Afrikan pohjoisrannan. Kuvainraastajat saivat innoituksensa naapuriuskonnosta, ei päinvastoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei - Leo III:n suuri ikonoklasmi oli vaihe kuvariifassa, joka oli ollut esillä ja puheena ja siis dokumentoitu 200-luvun kirkolliskokouksista alkaen. Sielä on takana IV ja V Mooseksen kirjhan aika selvät kiellot. Koraani ei sisällä kieltoa kuvien piirtämisestä ihmisistä ja eläimistä eikä tiedossa ole, että Muhammed itse olisi ollut asiasta erityisen kiinnostunut. Sitä vastoin maailman ensimmäinen todellinen kuvainraaastaja oli se Sinuhen Ekhnaton (Akhnaton), joka uuden uskontonsa ja kuvattoman jumalansa kunniaksi hakkautti rikki kaikki läytyneet syrjäytetyn Amon-jumaln kuvat.

      Poista
    2. Totta on, että kuvista oli riidelty jo kauan, mutta ne olivat tulleet yleiseen käyttöön Konstantinopolissa jo 400-luvulla ja vakiintuneet osaksi kirkollista hartauselämää. Se, että niitä alettiin 700-luvulla repimään, on mielestäni nähtävä nimenomaan islamin nousun aiheuttamana tilanteen kärjistymisenä.

      Poista
  12. "Minulle on edelleen epäselvää, miksi kirkot suhtautuvat niin ikävästi Jumalan kuvaan."

    Höh, mitä epäselvää tuossa nyt on?

    Kirkko, siis ne sukupolvesta toiseen vaihtuvat, asialle pappisseminaareissa salaisuuksin vihityt ihmiset siellä "kirkossa", jotka systeemiä ylläpitävät, ovat kyllä ymmärtäneet alusta alkaen, miten suurta valhetta harteillaan kannattelevat uskottelemalla olemattoman olemassaoloa, valhetta saarnaten ja piirtämällä mielikuvitusolentoja tauluihin, ikoneihin, vestämällä harhakuviaan patsaisiin ja rakentamalla monumentaalisia katedraalejaan todentamattomien henkiolentojen palvonnanpaikoiksi kaikessa huijattaville alamaisilleen.

    Kokeilepa itse piirtää tai veistää olemattomasta kuva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Silti varsinkin katolisissa maissa tuo kuvien palvonta on viety äärimmilleen. Eräässä malaganseudun kirkossa on alttariseinällä vierekkäin ovaalissa kehyksissä Jeesuksen ja Marian kuvat, ikäänkuin avioparina.

      Poista
  13. Anarkisti Suvi Auvinen kyseli pari vuotta sitten twitterissä mikä räjähdysaine sopisi parhaiten Mannerheimin patsaan räjäyttämiseen. Lukuisista vastauksista taisi olla suosituin semtex.
    Nykyisin Auvinen on palkattu Kirsi Pihan ja Taru Tujusen Ellun kanoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suvi Auvinen on manio esimerkki siitä, että vasemmistolainen väkivalta ja vihanlietsonta on sitä parempaa väkivaltaa ja vihanlietsontaa, josta nykyinen oikeuslaitoksemme ei rankaise. Pikemminkin se on hyvin arvostettavaa.

      Mutta panepas jonkun muun oppisuunan tyyppi kyselemään räjähdysaineiden perään minkä tahansa julkisen patsaan tai laitoksen räjäyttämiseksi, niin siinäpä häkki heiluu saman tien.

      Että semmoinen oikeusvaltio tällä kertaa.

      Itse olisin melko laajan sananvapauden kannalla myös näitä auvisia koskien. Mutta tasapuolisesti, en idologian mukaan valikoiden, kuten nyt.

      Poista
    2. Kustaa oli sotilas, palveli parinkin maan tappokoneistoa tappamiset ja räjäyttelyt ammattinaan, sotaisia strategioita miettien. Hänen johdollaan ja käskytyksestään räjähteli siellä ja täällä niin kiinteää materiaalia kuin myös ihmislihaa hevosparoista puhumattakaan. Ehkäpä jokunen tykinkuulan lentoradalla ollut patsaskin.

      Toimittaja, kansalaisaktivisti ja vaikkapa sitten "anarkisti" Suvi Auvinen kysyi vain, millä sotakoneistoja palvelleen marsalkan epämetallinen muistomerkki pitäisi räjäyttää. Ilmeisesti armeijansa käynyt, miesenemmistöinen vastaajakunta teki ehdotuksia. Ei sen kummempaa. Mitään ei räjäytetty.

      Millaisia (ja keiltä) vastauksia hän olisi jatkotwiittiinsä sitten saanut, jos siinä olisi kysynyt, kuka lähtee räjäytysreissulle toveriksi sytytyslankoineen?

      Mutta että jonkun typerän twiitin saa elämään näinkin kauan, sen täytyy täällä internetporttolassa ollakin juuri miehiä miellyttävää, vähintään tajunnanräjäyttävää.

      Poista
    3. Myytinmurtajat kehuivat joskus miten C-4 on vastaus kaikkeen.

      Poista
    4. "Mutta että jonkun typerän twiitin saa elämään näinkin kauan, sen täytyy täällä internetporttolassa ollakin juuri miehiä miellyttävää, vähintään tajunnanräjäyttävää."

      Varmaa noin.

      Mutta pakko on kysyä samantien, mikä Raamatun sitaateissa sitten on (naispuolisen?) valtakunnasyyttäjän näkökulmasta niin tajunnanräjäyttävää, että niitä kovin vahojakin yhä suurella vimmalla kaivellaan netin syövereistä siinä, missä räjäytyspuheet eivät aiheuta mitään reaktiota.

      Tähän ideologiapohjaiseen vinoumaan yritin tuolla aiemmin kiinnittää huomiota.

      Poista
    5. Vastaus löytyisi nimimerkki Matias K.:lle oman pään (vaihtuvan) sisältä. Hän (he) ”vanhoja” täällä(kin) esiin kaivelee (-evat).

      Valtakunnansyyttäjää on turha osoitella vaikka hän sattuu nainen olemaankin (viittaan mahdolliseen misogynismiin josta viitteitä po. Kommentoijalla (-jilla) ilmenee).

      Yleisille syyttäjille mainitsemiesi kaltaisia, epäilyttäviä juttuja laillisuustarkisteltaviksi kaivelevat aivan muut kuin he itse.

      Tämän ovat todistaneet yksittäisten kansalaisten lisäksi mm. tutkivajournalismi kuten kotimainen MOT-ohjelma, tai kuten Bellingcat-järjestö kansainvälisimmissä mitoissa.

      Ihan tuore kotimainen ”kaivelujen” tulos iskettiin eteemme eilen isännöintikartellista joka tuomioistuinten on pakko tutkia ja lakipykälien mukaisesti tuomita jos väite kutinsa pitää.

      Poliisillakin on olemassa suositut ilmiantonumerot tavallisempia kärhämiä varten. Pääsääntöisesti viranomaisen toimenkuvaan kuuluu tarkistaa ilmiannot. Usein konkreettinen puuttuminen osoittautuu tarpeelliseksikin, varsinkin kun kyse on puolustuskyvyttömien pelastamisesta väkivallalta.

      Kukas Räsäs-jutussa olikaan aloitteentekijä?

      ”Poliisin (tutkimuksen hylkääminen) päätöksen jälkeen valtakunnansyyttäjä sai yhteydenoton, jossa asiaa pyydettiin arvioimaan uudelleen. Valtakunnansyyttäjän mukaan on syytä epäillä, että asiassa on syyllistytty kiihottamiseen kansanryhmää vastaan halventamalla homoseksuaaleja heidän ihmisarvoaan loukkaavalla tavalla. ” (Yle-uutiset 5.11.2019)

      Jos ilmiantaja oli vaikkapa SETA-järjestö, he tekivät sen aiheelliseti sillä heidän jäseniään Räsänen loukkasi. Se, ettei Räsästä asiasta käräjillä tuomita ei poista sitä, että hän joka tapauksessa loukkasi ihmisiä, joille kehojensa ja mielensä toisenlaisuus on totta, ei satukirjoista opittuja. Nyt asian julkisuus vähintään näpäytti Päivi Räsästä oikeutetusti ja ehkä helpotti myös niitä, joita jälleen kerran vallassaolijan taholta tuomittiin järjettömällä viittauksella heidän epänormaaliudestaan.

      Virkaansa valitut syyttäjät tekevät siis vain työtään kun kaiken muun ohella tarkistavat kaivelujen tulosten laillisuuden;.

      Kansalaisaktivismia on monenlaista. Epäkohtien kaivelutkin. Joskus sitten oikeastikin tärppää kuten muutamille ääripolitiikassa toimiville ja vieraan vallan politiikkaa jumaloiville langetetut maalittamistuomiot todistavat.

      Toistensa kyttääminen lienee poiskitkemätön ”häiriö” lajimme suuraivojen synapseissa, mutta niin ovat kyttäämiseen kiihottavat tekemistenhimommekin, elikä kaiken mahdollisen laittomuuden ja koiruuksien harrastamisen into vaikka yhteiskunnan toimivuuden takeiksi laaditut pykälät olisivat kuinka selkeät. Jokapäiväisenä esimerkkinä vaikkapa nopeusrajoitukset joita pyritään rikkomaan aina kun vain se on mahdollista, ja vaikka ei olisikaan. Ja vaikka omakin henki ylinopeuden seurauksena olisi vaarassa.

      Mitä kertookaan ihan arkipäivään sijoitettuna ilmaisu ”kauhun tasapaino”? Kertooko se, että jokainen tarvitsee oman kyttääjänsä kuten itäisessä naapurimaassamme vielä eilen oli ja joka Putinin aikana on herätelty jälleen henkiin?

      Poista
    6. Suomikin on saanut maistaa monikulttuurisuutta. Nimittäin muutama vusoi sitten TV:n keskusteluohjelmassa kysyttäessä eräältä imaamilta homoista, niin sanoi, että homot pitäisi surmata. Heti tämän lausunnon päälle Saara nauroi - eiku se olikin Taja Filatov.

      Mites on Valto Ensio - kuuluisiko imaamille mitali rintaan ja Päivi Räsäselle todellakin pallo jalkaan?

      Poista
    7. Ehkä turha jatkaa, mutta innokkaat ilmiantajat ovat aina keskuudessamme ja heitä on riittävästi. Heistä ei sen enempää.

      Nyt oli puhe siitä, että syyttäjät voivat itse valita ja myös valitsevat sen, minkä ilmiannon perään he lähtevät ja minkä eivät.

      Ja aivan erityisesti puhe oli siitä, että nämä valinnat vaikuttavat nykyään vahavasti ideologisin perustein tehdyiltä (Räsänen vs. Al Taee, Auvinen vs. toisen laidan kulkijat, jne.).

      Oikeuslaitoksen yleisen uskottavuuden ja legitimiteetin kannalta tuollainen saattaa olla pikään jatkuessan ongelmallista.

      Mutta tämä riittänee nyt tästä.

      Poista
    8. JanusToipilaalle: En ole kummallekaan (imaami, Räsänen) antamassa mainitsemisia ulkoisia kahleita (mitalikin on saajallee kahle) vaan ehdotan, että pitkässä juoksussa aletaan yhä vankemmin ja lujemmin äänenpainoin kyseenalaistamaan ja lopulta tuhoamaan (siirtämään nvain näytteet museoihin varoittaviksi opinkappaleiksi H:n Taisteluni kirjan viereen) ne satukirjat ja opinkappaleet, joista kummankin uskontosuunnan edustajat kammottavat mielipiteensä aivoihinsa ovat saaneet.

      Poista
  14. Patsaista ja "kuvainraastannasta" puheenollen siteeraanpa itseäni (10.10.2015): "Äkkiä laskettuna Aleksis Kiven syntymästä on tänään kulunut 181 vuotta. Hyvin pysyy mies muistissa kun osasi aikanaan kirjoittaa kirjan jonka kertomus jäi väkevänä ihmismieliin. Mietteisiin iäksi painunut pelkkä patsas Helsingin Rautatieaseman vieressä ei elossapysymiseen riitäisi. Sotilas Mannerheim ei tule elämään kenenkään muistissa sellaisella teholla yhtä kauan vaikka ratsastajapatsas Kiasman kupeella kuinka machoilisi. Höttöinen ja vuotava elementtikiasmakin lahoaa ennemmin kuin jo Kiven elossaollessa rakennettu graniittinen rautatieasemarakennus."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kiasma remontoidaan vaikka kerran kymmenessä vuodessa, ja on yhtä pysyvä osa Helsingin kaupunkikuvaa kuin rautatieasemakin.

      Eikä ne kiviverhouksisetkaan talot ole ilman huoltoa ilmastossamme ikuisia, vaikka asiaa tuntemattomalle siltä näyttävätkin. Kivet otetaan irti, kiinnitykset korjataan ja laitetaan takaisin samoille paikoilleen. Ei ole halpaa, mutta on sen arvoista.

      Symbolit ovat tärkeitä. Niin Mannerheim kuin Kivikin. Aaltosen Kivi-veistoksista parempi, se kubistinen, ei päätynyt Rautatientorille. Kun piti saada sinne sovinnaisen maun mukainen kärsivää esittävä taiteilijahahmo.

      Paras Kivi- muistomerkki on hänen oma kirjoittamansa. Sydämeni laulu.

      Poista
    2. Toistaiseksi Valtsun ennustus ei ole toteutunut. Eikä se patsas "machoile", vaan on suomalaiskansalliseen tapaan hyvin asiallinen ja sävyisä.

      Kiasmasta olen samaa mieltä. Kulttuuriväki sen siihen väkisin pykäsi.

      Poista
    3. Juu, kyllä rempataan vaikka Kiasmahan rakennuksena on yksi helvetin kolho lootikko. Uudet musiikkitalo ja "Oodi"-kirjastokaan eivät kuusenjuurelle syntyneen silmiäni kauneudella hivele. Timpurina myös ymmärrän, kuinka suunnattoman turhia ja kalliita mutkia niihin on väen vängällä pitänyt rakentajan väsätä kun vähemmälläkin krumeluurilla olisi hyvään loppuratkaisuun päästy. Kestävää kehitystä ei julkisrakennuksissa yritetäkään kun veromarkoista ne kustannetaan. Ja sitäpaitsi kymmenen vuotta on perusteellisten remonttien välinä mitätön aikajana kun sen pitäisi olla 50-100 vuotta kuten graniitista valmistetuissa on. Pintasilaisuja en tarkoita enkä tekniikan uusimisia.

      Osoittaa sekin jotain helsinkiläisten veronmaksajien lammasmaisuudesta, että Finlandiatalon hirvittävän kalliit Italianmarmorit vaihdetaan muutaman kymmenen vuoden välein kun ei uskalleta vaatia kuolleen, ylipalvotun arkkitehdin elämäntyön virheellisyyksien oikaisua vaikka Hyrynsalmen kivellä.

      Poista
    4. Kerrankin Valto Ensio puhuu asiaa.

      Poista
    5. Hieno se Kiasma on. Aukeaa komeasti lasiseinällä pohjoiseen eduskuntatalolle päin, ja tekee rauhallisen taustan Mannerheimin patsaalle. Harvinainen rakennus siinä mielessä, että siinä on neljä täysin erilaista ja erimittakaavaista julkisivua, mutta on siitä huolimatta yhtenevän tuntuinen kokonaisuus.

      Vaikka en muotokielestä olekaan Valto Ension kanssa samaa mieltä: kyllä ne Kiasman kaarteet ja vinkkelit ovat just kohdallaan, rakentamisen teknisestä laadusta olen samaa mieltä. Se, että rakenteet vuosivat jo heti uutena ja vaativat jo nyt peruskorjausta on kyllä kovin lyhyt aika. Toivottavasti arkkitehti, rakennesuunnittelija ja rakentajat tekevät nyt laadukkaampaa jälkeä.

      Poista
    6. "Hieno se Kiasma on.", sanoo Nimetön. Minusta "turvaton kyhhäys" (huom. sananmuunnos), sanon vakaasti itse.

      Tässä on jälleen kaksi (kunnioitettavaa) mielipidettä, joilla kummallekin sen esittäjistä kyse on mausta ja estetiikantajusta ym. jotka kumpuavat ties mistä elämisenkokemuksista tai aivojen rakenteista. Ja makuasioistahan ei voi kiistellä (ainakaan verissäpäin). Eikä makuaistimuksia kyseenalaistaa.

      Enkä siis kiistä enkä ala väittämään väärässäolemisesta.

      Omalta osaltani Kiasmaa (tai kaupunkien rakennuskulttuuria yleensä) arvostellessani taustallani on väliä (itsestäänselvyyksiä kai tässä latelen).

      Lapsuuden miljööllä on tekemisensä mieltymyksissä. Se leimaa kaikkea elämäämme kiistämättömästi. Lakeuden ihmiset avarine maisemineen ovat kuin maisemansa(?), me lävitsenäkemättömissä metsissä (joissa kuitenkin puut olivat ystäviä, jotkut jopa yksilöitä jne.) lapsuutemme juosseet toisinaan niin umpimielisisä, että itseäänkin hirvittää.

      Siis: Kuusenjuurelle syntyneenä ja kuusien juurilla lapsuuteni juosseena rakentamaton maisema, jossa ei suurilta puilta kauas näe (ennen kuin kiipeää Juhanilan Vuorelle jossa sielläkin piti nousta kuuseen että jotain näki) leimaa visuaalisen asuinympäristön mieltymykset koko iäksi. (Eihän ilman näköalatorneja kaupungeissakaan mitään näe.)

      Eivätkä mieltymykseni ole miksikään muuttuneet elämänkään myötä.

      Olen asunut mm. Tampereella pitkään, Rovaniemellä hetkisen, pikkukaupungissa Iisalamessakin jonkin aikaa. Kuopion 70-80-lukujen miljöö tuli hyvinkin tutuksi Siilinjärveltä käsin. Helsingissäkin olen oleskellut omat aikani. Isäni mm. kulki pääkaupunkia rakentamassa n. parikymmentä vuotta josta yleinen kiinnostus Helsingin "olemusta" kohtaan luultavasti kumpuaa. (mm. Hesarin tilaaminen/lukeminen on ollut kuin pakkomielle) Tämän pvn, nopeasti ilmeelttään muuttuvasta Hesasta en tietenkään tiedä sen enempää kuin mitä julkisuuteen uutisointien ja artikkelien kautta sieltä ilmoille huljuaa. Joskus pistäydyn vanhaa setääni (88) moikkaamassa ja hautajaiset lienevätkin seuraavankin käyntini aihe.

      Toisinaan mietin myös, kuinka kaupunkimaisen vastenmielinen paikka Kittilän Levikin ”alppitaloineen” on koska sieltäkin minun piti häipyä pois vaikka timpurille olisi ollut töitä niin paljon kuin vain olisi jaksanut tehdä.

      Nykyinenkään kaupunkimaisema tiällä Kajaanissa ei viehätä vaikka sen leppoisimmilla lohkoilla asuintaloni sijaitseekin. Ahdistaa kyllä, mutta koska velvollisuuteni vanhempana velvoittaa vielä jonkin aikaa, puren hammasta ja oleskelen sen minkä tarvitsee. Seuraava muuttonihan onkin jo ehkä lopullinen vaikka haaveilen, että muutaman hetken vielä ennen krematorion liekkejä saisin ihan oikeasti elää "kuusen juurella", ilman älyttömien lasiseinien kovia välkkeitä, kaikelle elolliselle tärkeiden elintilan yhden lajin allensa murskaamisen seuraamisia. ("Kemin "bio"tuotetehtaan jättimäisen hankkeen onnistuminen on aivan hirveä uutinen! ja samankaltaista, pienempää haaveilevat naapuriPaltamoonkin).

      Poista
    7. Kiasman arkkitehtuurissa nimenomaan on munaa, ei siinä ole hillittömiä kurvia eikä kyseessä ole turvaton kyhhäys!

      Poista
    8. Joka on turvaton saa kärsiä - den som är utan tryne får snablar.

      Poista
    9. -Katsos toveri, mitenkä voi kaupunki olla kaunis!

      -Missä? En mä näje kun on noita rumii rakennuksii eessä.

      Edellinen mukaelmana vanhasta vitsistä:

      -Kato miten komeaa metsää!

      -Hai, missä? En mie näe kun on noit puita eessä!

      Poista
  15. Eestis tekitati pronkssõduri ära viimisega Tõnismäelt 2007.a. aprillis mäss tohutu lõhkumise ja laamendamisega. Eesti riigi kehtestamise ajal aga lubati vene sõjaväelastel riiki elama jääda.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tegelikult on pronkssõdur mälestusmärk Eesti okupatsioonile. Ilma talvesõjata see oleks olnud ka Soome saatus.

      Poista
  16. Navalny on uusi lännen sponsoroima Lenin. Trump kiskoo kuiskuttajat korvan takaa irti.

    VastaaPoista