Sivun näyttöjä yhteensä

16. helmikuuta 2021

Kolikynä


 

Lauri Viita kirjoitteli Aaltosen kenkätehtaan työmaalla säkeitä ja loppusointuja laudanpätkälle timpurinkynällä. Kirvesmiehenä häntä pidettiin keskinkertaisena. Arvostelijat yrittivät olla samaa mieltä hänen runoistaan, mutta esimerkiksi ”Alfhild” jäi elämään (Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät. Heille on annettu voima ja valta kohota unessa pilvien alta ja katsella korkeammalta…)

 

Piirtäjä nimimerkki Caran d’Achesta katso lähemmin Kaukoranta – Kemppinen, Sarjakuvat. Samassa yhteydessä esitellään R. Töppfer ja etenkin kotiraamatuista tuttu Gustav Doré. On mahdotonta käsittää sitä käden taitoa ja työn määrää. Tämä Vuoren Pekka taitaa olla liki viimeistä sukupolvea, jolla on tuo piirtämisen taito hallussaan meidän maassamme.

 

Periaatteessa vastustan siivoamista. Saman henkinen tuntuu olevan Maria Stepanova (In Memory of Memory). En yllytä lukemaan, vaikka olen samaa mieltä kuin The Guardianin arvostelija: luultavasti seuraava todella suuri venäläinen kirjailija eli painii samassa sarjassa kuin Tolstoi ja Tshehov.

 

Kirjoituksen kuvaan (Tolstoi) on vangittu viisaus, että on annettava sanoille aikaa. Stepanova puolestaan menee Proustin oivalluksen mukaan. Esineet puhuvat. Joskus ne puhuva paremmin kuin ihmiset. Ja mitä arkipäiväisempi tavara, sen parempi.

 

Kuka voi kiihdyksiin joutumatta käydä läpi kirjoituspöydän laatikon? Koska otimme talteen äitini säästämät tavarat, löysin kortit, joista opin lukemaan. Ja että västäräkki on Motacilla alba. Peltirasiassa on hyödyllisiä nappeja, neppareita ja koukkuja, joille voi tulle joskus tarvetta. Napit ratkottiin vaatteista ennen kuin kangas siirrettiin rievuksi, ellei sitten ollut taas räsymatto tekeillä. Lattiallani on parikin mattoa, joiden kuteiden alkuperän muistan ja osaan selvittää.

 

Stepanova tekee palvelun tulevaisuudelle kirjoittamalla esiin elämää kaikesta sankarillisuudesta riisuttuna, koska hänellä on uskomaton kyky kirjoittaa innostavasti jopa tätivainajan säästämien sanomalehden sivujen vuosikymmenten takaisista sääennusteista.

 

Kolmannen pois suljetun laki ei ole koskaan pitänyt paikkaansa. Se on muka logiikan perusta. Ei ”A ja ei-A”. Tosi tai epätosi. Kolmatta vaihtoehtoa ei ole.

 

Hahmot saadaan näkyviin karkeistamalla eli hukkaamalla tietoa. Aika on emergentti ilmiö. Eräiden tunnettujen mutta vaikeatajuisten yhtälöiden mukaan jokin voi olla + tai – tai sekä + että -.

 

Parhaat taiteilijat ovat vanhastaan käsittäneet, että satunnaisuus eli sattumanvaraisuus on maailmankaikkeuden ja siihen kenties liittyvien muiden maailmankaikkeuksien piirre.

 

Jos käytämme kynää ja paperia, voimme hyvin lähteä siitä, että seuraus aiheuttaa syyn. Tämän tiedämme ennestään kvanttimekaniikasta ja runoudesta. ”Kolkuttakaa niin teille avataan.” Sisään astuttuasi et ole kuitenkaan poissa sieltä mistä tulit. Ollako vai eikö olla? Vastaus on nolla.

 

34 kommenttia:

  1. Kyllä maassamme on edelleen taitavia piirtäjiä, myös nuorten joukossa. He ovat vain pieni marginaalinen joukko nyt kuten aina ennenkin. Jos herra blogisti joskus käy jotakin pienempää taidenäyttelyä kurkkaamassa 100 km säteellä, voi havaita yhtä sun toista mielenkiintoista hengentuotetta. Suurissa gallerioissa ja näyttelyissä ei sellaisia kädentaitoja juuri koskaan näe vaan niissä myydään jotakin aivan muuta.

    VastaaPoista
  2. Uskon, että satunnaisuus, vert. muut sanat, on maailmankaikkeuden ja siihen liittyvien muiden maailmankaikkeuksien piirre.
    Niin käy enää harvoin; kohtan vajaan sekunnin ajan sähkövaraukseltaan vastakkaisen olennon silmästä silmään - koko tienoo kirkastuu, merkityssisältö iskee substanssiin.
    Älkää, bliis, höpöttäkö mistään tyhjyydestä.
    Tajuan, mitä harvinaista tapahtui. Jarrutan auton, myöhäistä. Se menee jossain - koira vetää hihna pinkeänä.
    Muistan, JO Mallanderin sanat, että siinon toimittava heti - näin varsinkin suurkaupungissa, koska toista tilannetta ei ehkä tule.
    Katsotaan. Pahainen syrjäkadun pätkä magneettikenttineen on tarkkailussa.

    VastaaPoista
  3. Ad Omnia: setäni oli konepiirtäjä. Kävin joskus Eknolla ihmettelemässä. Ampuivat setää knekiväärillä rintaan ja kuntoutus meni pitkäksi, kun kädet ensin roikkuivat kuin hantuukit naulassa.

    Arkistokelpoisuudest julkaisi Valtioneuvosto päätöksiä. Oli siellä kuivamustekyniäkin yllättävn varhain.

    Oma olemasaoloni johtuu kynistä. Isäni liitusi kirjakaupassa muka vertailemassa Pelikania ja Mont Blancia ja sitten vaihdattamassa terää leveämmäksi. Kun ei siitä muuten eroon päässyt, piti sitten mennä naimisiin. Sitä sitten oltiin, jotain 60 vuotta. Tarkistin että minulla on tallessa yksi jo 70 vuotta täyttänyt täytekynä. On myös sukkavartaita ja virkkuukoukkuja. Naisihmisen ei sopinut istua kädet ristissä. Eikä jalat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sukuvikoihin kuuluu että kesäparatiisina palvellut esi-isähenkilön eläketalo tuli käyttöön hiljalleen varustettuna tarvittavin työvälinein. Kaksimetrinen hirsisaha jossa on että cast steel, yläkerran hirsiä on jouduttu kinnaskoskessa tekemään paikalla. Muu on kierrätettyä. Vaan eipä ole sinikopioiden mukainen, on sovellettu. Tyylikkäät piirustukset silti, hyväksynnät selvällä käsialalla.

      Isähenkilöni oli Ekonolla duunissa, piirteli työkseen. Harvemmassa insinööritoimistossa oli 70-luvulla sekä täysin automatisoitu kahvihuone että manuaalisorvi. Vielä harvemmassa pantiin piruuttaan soimaan House of the rising sun kun komentavaa porrasta tuli osastoa vieraille esittelemään.

      Isoisähenkilöltä jäi kätevästi Pelikan jossa on näppärä nimi valmiina.
      Kivimuseota evakkoon muuttaessa käpälöin semmoista Akvilanputelia kunnes intendentti ehdotti ettei sen varmaankaan tarvinne joutua kadoksiin. Tilavuus riittävä, noin litra. Sisältää mustettakin, yllättäen ainakin melkein litran.

      Pelottava varustautuneisuuden aste, kätevää. Täytyy olla kaikkea käsillä kun on se sukuvikakin, vaikkei sitä huomaa kun ei vaan kerro siitä tarkemmin sivullisille. Opettavaisia esineitä on sievää kierrättää.

      Poista
    2. Oli varmaan sama kivimuseo jonka roskalavalta on minun ruusukvartsimöykkyni. Mukava tyyppi se intendentti. Mutta sinne lavalle jäi mielenkiintoista roinaa, vaikkapa semmoisia nilfisk-pölynimurin näköisiä ja kokoisia kapineita, jonka kannen kun avasi, sisällä oli iso kolmioprisma. Jonkun ajan ohittaman mittalaitteen osia?

      Poista
    3. Snellmaninkatu 12. Museoviraston päätöksellä suojeltu valuteräksinen kierreportaikko ei ollut haitaksi kun sitä ei käytetty, kurottajan tukijalat eivät sopineet avautumaan pääsisäänkäynnin yläpuolella olevan ikkunan ja ratikkapysäkin väliin mutta ei sekään juuri haitannut. Kurottaja oli hiukan etäämpänä, puomi siis pidemmällä ulkona ja ikkunaksi sopi kolmannen kerroksen kaariaukkoinen hyvin. Lähes koko museon materiaali siis muutettiin tämän ikkunan kautta. Ajolangan läsnäolosta oli tietoisuus korostuneen riittävä. Röntgenkristallografin säteilysuoja oli massaltaan tarkkaan kurottajan sarvien swl mutta koska koko juupelin otus nelisensataakiloisine lavoineen oli maassa kumipyörillä niin pääsi käymään vähäinen hypähdys ja sarvet päättivät myödätä hallitusti joitain kertoja juuri silloin kun se ei ollut kenenkään mielestä aiheellista. Pysyvä muodonmuutos ei ollut ratkaiseva, työtä jatkettiin ei-täpärämmin vaikka kallistuksen pituussuuntaista säätövaraa ei enää ollutkaan.

      Harmikseni en osaa edes arvailla mistä on saattanut olla kyse mutta juuri sen laatuluokan mysteerikapineita oli myös koko ullakko tikitäynnä vielä aivan loppuvaiheessa kun löytyi asbestia joka ei ollut toimialan valtuuksien puitteissa tehtävissä.

      Intendentti oli huumorintajuinen ja poikkeuksellisen stressaamaton, erikoista Peterin periaatteen tuntien, jokaisessa hierarkiassa yksilöllä on taipumus kohota pätemättömyyden tasolleen, siispä ullakkoon ei perehdytty.

      Poista
    4. Me muutkaan remonttiin osallistuneet emme halunneet edetä pätemättömyytemme tasolle, niinpä ullakolle tehtiin vain tila ilmanvaihtokoneelle ja loppu jätettiin mahdollisimman sillensä.

      Poista
  4. Valistunut lukija tietää, että tuo Maria Stepanovan kirja (Novoe Izdatelstvo) on ilmestynyt viime vuonna Mika Pylsyn suomentamana. Ihan hyvää luettavaa, kun ei alkukielellä oikein pysty. Painos lienee kuitenkin kustantajalta lopussa, joten kannattaa kysellä kirjastosta.

    VastaaPoista
  5. Kolmas poissuljettu on kovin länsimainen eli Aristoteleelta omaksuttu oppi. Ei ole selvä, pitikö hän sitä kaikkialla pätevänä, mutta ristiriidan hän sulki kategorisesti ulos. Buddhalaiset ovat tässä tolerantimpia, totuusarvoja on neljä; opiskeltavaksi käsitteeksi suositellaan catuskotia, niin pääsee leveilemään sivistyneisyydellään. Tunnustaa sen nykyisin jo imperialististenkin maiden logiikka - katso FDE- (ja muut moniarvoiset) logiikka; parakonsistentti logiikka yleisesti. Joka tapauksessa niitä on yhtä helppo käsitellä matemaattisessa logiikassa kuin aristoteelista.

    VastaaPoista
  6. Ad Omnia: Stepanova englanninnos on venäläistenkin kiittämä. Itse ostin kindlenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisiko saatavilla myös jollain sivistyskielellä?

      Poista
    2. Englanti on tieteen kieli.

      Poista
    3. https://www.siltalapublishing.fi/kirjailijat/maria-stepanova/

      Poista
    4. Englanti on paska kieli.

      Poista
    5. Enemmän kuin tieteen kieli englanti on kaikenlaisen turhan humpuukin kieli.

      Poista
    6. Olen kuullut että englanniksi on joku toivoton tapaus yrittänyt jo runojakin kirjoittaa...

      Poista
    7. Jos osaat englantia, et ole erityisen kielitaitoinen. Englantia osaavat kaikki, ainakin jotenkin. Se ei riitä, sitä on osattava hyvin. Omaa äidinkieltä on osattava sujuvasti ja puhtaasti. Euroopassa on hyvä osata paria muuta kieltä. Kohtaamiani opiskelemaan lähteviä nuoria olen aina kehottanut harrastamaan uusien kielten opiskelua ja opiskelua muuallakin kuin englantia puhuvissa maissa. Näin olen laittanut hyvän kiertämään. Stella Polaris veteraani Tukholmassa kesällä 1970 neuvoi opiskelemaan ranskaa. Se avasi latinalaisen kielimaailman, josta on ollut paljon iloa.
      Suomessa on osattava ruotsia, jos aiot menestyä humanistina, liikemaailmassa tai politiikassa. "Pakkoruotsi" on yksi poliittisen vihapuheen haitallisimpia sanoja, mitä kielenkäyttöön on saatu istutettua.
      PT.

      Poista
    8. Ou diö! Alkuperäinen lie tyyliä oddio.

      Pistetty tilaukseen kirjastosta.

      Poista
    9. Ja epäonnistunut surkeasti.

      Poista
    10. https://www.bokus.com/cgi-bin/product_search.cgi?ac_used=yes&search_word=stepanova+maria
      Yllä on tarjolla Stepanovaa sekä kirjana että diginä sivistyskielellä ruotti.

      Poista
    11. - Englannin kielessä on sitten lystikkäitä sanontoja kuten: se on, se eikö olekin?

      - Niinettä mitäettä, ottiatuota?

      Lähde Pahkasika, Pahkeinen.

      Poista
  7. Puuhun pätee se sääntö ettei poikkisyyhyn voi kahta milliä vähempää lyhentää ja metalliin ettei kahta sadasosamilliä vähempää voi sorvaamalla lastuta. Mikäli osien yhteensopivuudesta on kyse niin maailman tarkin mitta on siis timpurin just jolloin kuuluu narahdus ja vastaavasti koneistajan ärähdys kun osat eivät irtoakaan toisistaan.

    Asiat ovat joskus yksinkertaisesti vain niin piukkoja. Se on hyvin sopivaa.

    VastaaPoista
  8. Henrik Tikkanen, vaikka oli muuten arveluttavan huumorintajuinen nimetessään tiikeribokserinsa Tygeriksi hallitsi (näin se sanotaan vaikka kyseessä on taide puhtaimmillaan) viivan. Oli kadehdittava. Eräässä parhaista talvikirjoista Benedict Zilliacus, Minun saaristoni on näitä piirroksia. Epäilen että niissä on värit. Ainakin ne tuoksuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä kirjassako oli se huussi, josta oli hieno näkymä merenlahdelle, kun oven jätti auki? Meillä oli ja on mökillä samanlainen asetelma.

      Poista
    2. Kun huusseista milloin on puhe, niin useimmiten mainitaan istujalle avautuvat näkymät joiden vuoksi ovi jätetään asioinnin ajaksi auki.

      Minulla on yksi käänteinen kokemus muistissa. Olin tuolloin alta armeijaikäinen.

      Rakennettiin (remontoitiin) navettaa syvällä Savon Sydämessä 1970-luvulla. Maataloissa oli siihen aikaan tapana syöttää ja juottaa rakennusmiehet hyvin ja kun aamuisin mentiin 9:n kahveille, oli emäntä voitelemassa leipäkakkuja tarjottimelle (paksuin juusto-kinkkusiivuin). Jäljessämme rontostanut isäntä sipaisi Savon Sanomat matalan jääkaapin katolta kainaloonsa ja emännän syömisillä koristeleman voileipätarjottimen käsiinsä ja paineli takaisin tulojälkiään myöten.

      Ihmettelin itsekseni, että minnehän se.

      Kun mekin, työmiehet, olimme kahvimme ja voileipämme nauttineet ja läksimme työmaalle, näimme isännän istuvan pihamaan suuntaan keulivassa huussissa sanomalehteä lukemassa ja leveän lautahyllyn päällä olevalta tarjottimelta voileipiä sivujen kääntöjen väliin haukaten.

      Ensimmäisellä kerralla piti kipaista hyvin nopeasti nurkan taakse hirnumaan, mutta kyllä siihenkin näkymään tottui kun se eritoten aurinkoisina kesäaamuina useammin silmiemme eteen avautui.

      Poista
    3. Yksi isäntä taas etsiskeli serlaa alakaapista.
      - Mitä sinä sieltä? vaimo siihen.
      - Oravalle kesäturkkia ajattelin...

      Poista
    4. Tiällä päen ei tarvita serloo, orkut vaehtaavat halutessaan ite väriä. Katso KS:n uutinen: https://www.kainuunsanomat.fi/artikkeli/vaalea-orava-ihastuttaa-vuoreslahdessa-erikoiskurret-eivat-ole-tavattomia-vaikka-eivat-kovin-yleisia-kertoo-elainfysiologian-emeritusprofessori-195824127/

      Poista
  9. Tuo Stepanova-vihje tuli sopivaan aikaan. Olin juuri lukenut Westön viimeisimmän ja nauttinut suuresti sen täyteläisestä ruotsin kielestä, mutta kaipasin jo jotain "todempaa". Tämän kylän kirjastossa kirja näyttää olevan molemmilla kielillä, joten tilasin sen ja käyn huomenissa hakemassa, suomeksi niin kuin venäläistä kirjallisuutta on tottunut lukemaan.

    DN:in mukaan se on "underbar läsning", jonka loppumista suree. Venäjällä on jo tullut kaikki mahdolliset palkinnot. Taas juutalaiskirjailija kuten mm. Ulinskaja, se antanee lisäväriä.
    Kiitos suosituksesta!

    VastaaPoista
  10. Huomautamme Doresta, että varmaan Dore teki ja varjosti perustyön esim. raamattukuvituksistaan (siis kynäluonnokset sommitelmineen ja varjostuksineen), mutta kivipainoille esityön tekivät kaivertajat, jotka siirsivät Doren kuvitukset käsitöinä painolaatalle, uraviiva kerrallaan. He tekivät ihmis-silmä-tulkintaiset rasterit, jotka vasta 1900-luvun alussa korvasivat valokuvamenetelmin aikaansaadut pisterasterit.

    Kaiverruskuvituksiin ja niiden luomiin kontrasteihin Doren jylhimmät näyt vieläkin nojaavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Himpskatti kun justiin tähän oli meininki perehtyä, stikkelikaiverrukseen pintapuolisesti perehtyneenä. Hyvä etten ehtinyt, tosiaan litografia...

      Kaiverruskuulan sain aikaan, jo. Siinä kävi niin että eräs keihästäheittävä urheilija oli tahtova kilon teräskuulan kun tarjolla oli vain kuussattoo ja kaheksansattoo rammoo massaisia. No sai. En ollut osallinen mutta kun olivat jättäneet romulaariin käteviä aihioita ja muuta mukavaa istutin erään osapallopintaisen teräskappaleen alumiiniin kaivettuun poteroon kun oli sormenpään kokoluokkaa olevia kappaleita joita sopi viimeistellä juuri sen kokoisen kuulan avulla. Jäi siis vähän kesken se koristelujuttu mutta ei se harmitakaan, sillä kas, kun laitoin kuvan siitä eräin osin siivottuna tarjolle että tämä voisi olla sellainen sopiva kappales erääseen työhön, eikö? niin.. Vaan kerronpa lyhyesti kuinka kävi.

      On se koko komea se Jumalan kuva siinä perheraamatussa. Ovikello kun kas soi reippaasti, (ei aivan niin reippaasti, olihan näillä tapahtumilla kokomoinen aikaväli) niin pelkässä lannevaatteessa avasin oven. Noh, mormoonithan ne. Olitko löylyssä, kysyivät. Hetkisen tuumin että: juu jaa no joo että kuulkaas nyt nuoret herrat.. mutta silkkaa urheuttani laiminlyöden kipaisin sen opuksen ja näytin että kun asia on tuttu, että juu, löylyssäpä juuri, omalla tavallaan mutta en kuitenkaan päässyt vielä aivan tähän näin.. katsoivat vain ällistymättä jonkin tovin silmiin ja sitten päättäväisesti kättelivät. Reippaita kavereita. Perhana, terhakoita!

      Kyllä on hyvä että puhutaan asioista suomeksi ja suoraan eikä arastella joutavia. Kirjojakin on kyllä turhia melko paljon ja valeitahan niissä enimmäkseen on vaan mukavata niitä on silti lukea.

      Ei olisi kiva jos ei olisi ollenkaan kangasvaatteita käsillä, mieluummin pellavaa, joissa lukee että Vainion Liikenne, vaikkapa.

      Jos soisi ovikello reippaasti, kesken löylyn. Miten sitä tulisi toimeen?

      Onhan se melko suuri kirja kyllä.

      Poista
    2. Niin sen kuulan vuoksi piti kiuas lämmittää, kun tahdoin sen aivan uloimman pinnan mikroskoopisen muovauskaraistumisen päästää, siis normalisoinnista ei ollut kyse. Aine ei ollut aivan Fe 52 automaattiterästä, senkään normalisointi ei ole kuumempi työ, en pidä todennäköisenä että onnistuu 6 kwn kiukaan avulla enkä suosita kokeiltavaksi mutta päästövärit eivät puijaa. Työvaatteitakaan ei tarvita. Kaikkia se kirjallisuus teettää. Siksi en kertonut mikä onkaan saunan kuulaa pehmentävän vaikutuksen perimmäinen syy, se on tietenkin kirjaimellisesti lapsellisen hauska tulkinta Doren kuvasta, että kas, setä lyö löylyä mutta aika monilla ulkolehmillä on päässä naulakko, miksi?

      Poista
  11. Kun lapsille ei kouluissa enää opeteta kynällä kirjoittamista muuten kuin tikkukirjaimin ja kun kynän paljolti muutenkin korvaa näppäimistö, häviääkö samalla myös piirtämisen taito?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. siis korvaako hiiri kynän?
      ei taito täysin häviä, mutta motorisena hallintavälineenä rappeutuu.

      Poista
    2. Ei. Muutumme vain kaikki hiukan. Homo sapiens sapiens tulee näyttämään täsmälleen hattivatilta vajaan kahdeksankymmenentuhannen vuoden kuluttua.

      Ilkialastomana kaikki koko poppoo...

      Melko porno-olento! Hyi sitä Tovea... että se oli sitten kiva!

      Poista