Sivun näyttöjä yhteensä

18. helmikuuta 2021

Dench


 

Rouvat kalkattivat iloisesti näyttelijän ohjaamisesta. Se toinen rouva oli Los Angelesissa, jossa kuulemma ihan kaikki on karanteenissa. Näyttelemisessä, kuten myös elämässä, tärkeintä ei ole puhuminen, vaan kuunteleminen, Judith opettaa.

 

Piti katsoa YouTubesta Judi Denchin Shakespearen yksinpuhelu, joka on kuvattu vain studion lattialla, arkivaatteissa ja ilman lavasteita. Näyttelijä kuuntelee sinun sydäntäsi, eikä mikään tunnu mietityltä.

 

Kun verkko on niin antelias, täytyi kuunnella kahta uskomatonta ihmisääntä, Denchin Macbethina McKellen, ja olisi siellä myös Cumberbatch ja Branagh. 

 

Kun tarmonpuuska iskee taas Yleen, Matti Rönkä ja pari hänen kollegaansa voisivat perustaa kilpailijan kuninkaalliselle Shakespeare-teatterille. Siellä on jo eläkkeellä pari hienoa naisääntä, kuten Pirjo Nuotio.

 

Teeskentelyn maailmassa pidän kovasti ihmisäänistä, joissa on sekä lommoa että särmää, ja esiintyjistä, joiden kasvoihin elämä on jo kirjoittanut mitä lienee kirjoittanut.

 

Dame Judith näyttäisi täyttäneen 86 ja näytteli ainakin vielä äskettäin. Hän ei näe enää lukea eikä tehdä ristipistotöitä, mutta onneksi hän osaa roolit ulkoa. Hän otti ensimmäisen tatuointinsa 81-vuotiaana. Kuulemma teksti on ”carpe diem”, loivasti käännettynä ”tartu tilaisuuteen” (muista hetkeä).

 

Äänissä rakastan kuuden tuhannen tuopin kaikua (Richard Burton) ja vaivoin kurissa pysyvää sielunrunsautta (Orson Welles) mutta myös liikakiihkeyttä ja pateettisuutta. Veikko Sinisalon monen vuosikymmenien takaiset äänitteet, joilla on Linnaa ja Viitaa ja ties mitä, nostavat sydämen kurkkuun. Muuan ystävällinen asiantuntija sanoi, että Sinisalon tamperelaisuus soi niin aitona, koska hän ei ole tamperelainen. Hän on jostain Riihimäen suunnasta, ja kun niissä pitäjissä puhuttiin muinoin ällän päältä (”äilin”, ”meilän”), niin jäljellä on kolminkertainen ärrä, ylikompensointia, kuten kaikki muukin Sinisalossa.

 

Aina kuten opetan lapsenlapsiani kiroilemaan, soitan heille sen Sinisalon pätkän, joka alkaa Tuntemattoman Lahtisen perrrkeleellä (”tulis kuula ja tappais, kun isot miehet kiskoo tällasta perkeleen kelkkaa pitkin mettiä…”)

 

Hyvin ovat oppineet. 

 

Ennustan äänikirjalle kohtalaista tulevaisuutta. Esimerkiksi Denchin Shakespearesta ei tarvitse ymmärtää sanaakaan eli kielen osaamattomuus ei ole mikään este. 

 

Puheilleni on peruste. Juuri syntyneille ja kohta kuoleville pitää puhua. Aivan hyvin voi lukea ääneen päivän lehteä, jos on. Ellei ole, voi lukea jotain muuta, tai sitten vain puhua. Jos osaa lauluja, hyräily on hyvä. 

 

Varhain käsitettiin, että sekä runonlaulaminen että loitsuaminen oli ääntä. Sanoilla ei ollut suurta merkitystä. Lukemattomat sukupolvet ovat hukanneet aikaansa etsimällä sisältöjä sieltä, missä niitä ei ole. Kirjoitus on hämäystä. Lakikirja tai Raamattu pöydällä todistavat vain, että niitä ei koskaan avata. Ei ole tarkoituskaan.

27 kommenttia:

  1. Kova ja matala ääni on kiroukseni. Seksissäkään en ole onnistunut kuiskailemaan. Vaikka olen kyllä kerran ansainnutkin sillä: eversti Rusanen heilahti taaksepäin, kun aloitin alokasajan koulutustarkastuksessa ilmoittelemaan tuvan vahvuuksia. Vuorokausi ylimääräistä kuntoisuuslomaa. RUK:ssa valittiin joukkueenjohtajaksi kovapanosammuntoihin. "Pelkästään äänen perusteella", letkautti tupatoveri, josta tuli naparetkeilijä. Mitä tällä tekisi, kun ei osaa laulaakaan, Viski, kalja ja tupakka eivät ole tehonneet, ääneni täyttää huoneen, huoneiston. Naapurit valittavat. Lapsenlapsetkin rupesivat vauvoina aina itkemään, kun yritin syliin ottaa. 1960-luku oli tuskaa, kun tyttöjen suosimat pop-laulajat piipittivät falsetissa. Frankensteinin hirviö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toden totta. Sitä on tullut ihmeteltyä, mikä on näiden nykysuomalaisten kevyenmusiikin ohuella äänellä huokailevien tai falsetissa kirkuvien laulajien suosion salaisuus.

      Poista
    2. Lakiuudisointia sieltä päin, tänään vilkaisin.

      Jotenkaelikkä.

      Vähäisten äänten hallussapito saa olla nähdäkseni aivan rauhassa. Kuulitte aivan oikein.

      Erittäin parempana edempänä istuva yleisönosa ei kuule yhtä hyvin kuin keskeisin osa yleisöä. Kokeilkaapa ellette ole jo kokeilleet. Tämän voi ymmärtää hetkessä kun katselee lavalta tai sen juurelta kuten järjestyksenvalvojat kovaäänisvahvistettujen yleisötilaisuuksien aikaan silloin ennenaikaan, kauan ennen kun ei ollut vielä kookelikumouksellisuutta ja ruoka syötiin käsin ja sitä laiteltiin suuhun, suuhun! Siis käsin, ja se oli pakko tai kuoli...

      Poista
  2. Niin, Kotus on kerännyt vanhoja murrenäytteitä vanhoilta ihmisiltä koko suomen alueelta josko ja kun joskus kaikki ovat yhdenmukaistuneet. Tässä Kauhavan Kalle Orrenmaan näyte https://kaino.kotus.fi/av/kuuntele/4_kauhava.mp3

    VastaaPoista
  3. Vuosia sitten tein tärkeän löydön kirpparin hyllyiltä: "Royal Shakespeare Theatre Company 1960-1963". Siinä esitellään teatterin ohjelmisto noina vuosina, esitykset ja esittäjät miellyttävällä tavalla ja valokuvin. Erityisen mielenkiintoiseksi sen tekevät lukuisat näyttelijät jotka siellä aloittivat uransa ja siirtyivät valkokankaalle ja muihin teattereihin. Sieltä löytyvät Judy Denchin lisäksi Diana Rigg, Eric Porter, Ian Holm, Richard Burton ja melkoinen joukko muita tunnettuja nimiä. Kyseinen teatteri on nähtävästi ollut kautta aikansa arvostettu ja sieltä on haettu ponnahduslautaa jalkojen alle.

    Tämä todistaa aiemman väitteeni että kirpputoreilta voi löytää helmiä kun vain pitää tutkan päällä, etenkin nykyaikana kun kansalaiset eivät enää juuri kirjoja arvosta.

    VastaaPoista
  4. Norwegian black metal calms the baby: https://www.youtube.com/watch?v=x01j3M3PrGk

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vauvojen hallussapito on rankkaa. Olis hyvä olla sellanen lupakäytäntö taikka joku.

      Poista
    2. No hö. Sound of music, Edelweiss. TJEU

      Poista
  5. Laaluiänestäni: Yrittäessäni tuuditella lapsiani unten maille (kun olivat vielä kualj´kiärylleen kokoisia) laulamalla päivänsdettä ja menninkäistä, kuului kohta kainalosta "Elä isi laala kyllä myö nukuttaan!"

    Lasten kiroilusta: Tulipa erään kerran koululta viesti (siihen aikaan reissuvihkoon), että tyttäreni harrastavat kiroilua hieman liikaa, jotta että ja jospa kotona antaisin ohjeistusta asiaan. Laitoinpa penakat kirjoittamaan paperiarkille sata kertaa, että en koskaan kiroile, en koskaan kir....

    Nuorempi ähersi kuuliaisesti paperia täyteen, mutta vanhmepi vatuloiden ja seinille katsellen. Kun sitten tarkisin kirjoitetut, oli vanhemmankin toistot kymmeneen lauseeseen saakka kuten oli puhe, mutta sitten luki isolla: "Ja vitut!"

    VastaaPoista
  6. Menneinä vuosikymmeninä autolla 70 kilsan siivua eestaas pasatellessa tunsi kuitenkin olevansa hoivassa, kun mustempanakin aamuna Ylen kuuluttajain, niiden joita ei siellä enää ole, lempeänturvallinen ääni kapaloitsi niin hivelevän mutta varman taiten ihmissielun duunijaksun ja ihmisuskon huomaan. Kiitos siitä!

    VastaaPoista
  7. Äänikirjat ovat pelastaneet perheeni kroonisesti toistuvilta radion uutisnauhoituksilta Lappiin tai takaisin ajettaessa. Korona- aikaan pohdimme, että menisimme pihalle autoon istumaan ja antaisimme äänikirjan kuljettaa, kai se matkalta tuntuisi ainakin hetken verran, vaikka auto seisookin.
    Äänikirja on tärkeä keksintö. Sopivalla äänikirjaohjelmalla on paikkansa ja se täydentää kirjallisuuden muita olomuotoja. KUn vaan vielä pääsisi Lappiin.

    VastaaPoista
  8. Sinisalo oli perheystävä ja kävi siis meillä kotona keskustelemassa asioista aina välillä.

    Olin lukemassa kirjastoa läpi ja kotikirjasto oli tullut luetuksi jo ajat sitten. Veikko-setä katsoi kirjahyllyä ja mumisi että Tolstoi ja sitten että Jaa oikein Riivaajat, Dostojevski. Kääntyi sitten puoleeni ja kysyi että olenko lukenut Sodan ja rauhan ja mitä tykkäsin. Sanoin että tykkäsin enemmän kyllä Dostojevskista. Veikko innostui ja alkoi kinata sen silloisen 13-vuotiaan tai suunnilleen kanssa aivan niin kuin olisi ollut tappelua vailla.

    Siitä tuli oikein hyvä väittely. Mutta en ole vieläkään lukenut Anna Kareninaa, sieltä se hyllystä katsoo syyttävästi. Onneksi vanhempani pitivät suunsa kiinni.

    VastaaPoista
  9. Täällä - kasarmilla kuulee keskimääräistä useammin itsekseen ääneen lukevia ihmisiä. Miksipä ei, kun on runsaasti ilmaista puheaikaa. Tai voisihan sen niinkin laitella että nälkä johtuu ruokajonoista, joten puhevaje johtuu kalliista kirjallisuudesta. Että olisiko jotain tehtävissä?

    Valto Ensio! Arvaappa mitä, kun hevonen syö lukuisia kosmoskyniä niin sen hännästä, jos se on tamma - saadaan YouTubeen mm. tämä:

    Girls und Panzer suite played by Wind Band

    Katso vaikka, basistin jousen jouhien väri. Onpa hyvä että laitoin muistiin, mutta minnekäs se kynä joutuikaan... noh?

    VastaaPoista
  10. Kauko Helovirta ja Pekka Autiovuori, mutta ilman sir Henryä ei kuitenkaan olisi edes vähäisintä uhkaa Ulko-Hebrideille joutumisesta eikä mikään ole kauheampaa kuin ajatella sellaista. Alkuperäiset ovat Men from the ministry, muistaakseni. Eivät pääse aivan samaan. Aqso Sarkolan kertojanäänessä on se jekku, ilmeikkyys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unohtamatta Aila Svedbergin Mildred Murfinia.

      Poista
    2. Knalli ja sateenvarjo!

      Fanikerhossa Kunnaksen Ilkka

      Poista
  11. No,me aletaan aina kieltosanalla NO. No tulipan tämäkin sanoduksi,kirj. Nikke

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dässä seikassa on piirdeidä, duoda. Nyd nuorempien upseerioppilaiden ei dule puuddua bodaniikkaan.

      Hemorroidimooddori olisi kyllä hyvä olla perälaudassa lujasdi eddei se pudoa. Mikäli ei, irroidammeko oddeen? No emme.

      Poista
    2. Tähän (vain löyhästi päivän teemaan liittyvään) kommenttiin pitää yhtyä. Kuuntelipa minkä muun kielistä esiintyjää vain, niin hän aloittaa puheenvuoronsa sujuvasti itse asiasta. Mutta suomalainen, 95% meistä, sanoo ensin ’no’, ja siirtyy sitten vasta asiaan. Kansallinen maneeri.

      Poista
    3. Päätämme myös puhelumme joihinkin löyhiin loppusanoihin. Monin paikoin vain rakastuvaisten otaksutaan tekevän sitä. Muut vain sulkevat puhelimen.

      Tomera puhuu asiansa ja lopuksi puhelu Päättyy, Loppu.

      Olenko outo kun en soittaessani tervehdi aluksi ja vastatessani vaikenen kuunnellen heti 12 - 15 sekuntia ääneti ja kysyn 'kuka puhui noin tarkoin?' ellei kukaan ääntele? Näen sen käteväksi, näyttöönhän kaikki katsovat näillä lääppäreillä toimittaessa. Itsen ei tarvitse. Huomaako joku tässä olevan pikkuvian?

      Poista
    4. Niin, aikoinaan Viron matkalla paikallinen opas esitteli bussissa ohivilistäviä paikkoja ja pidemmän tauon jälkeen, mikrofonin päälle kytkettyään aloitti ja herätti ihmiset sanomalla Niin. Piti sitten pienen tauon ja jatkoi asiallisemmalla tekstillä. Siitä saakka olen olen vuosikymmenet aloittanut blogitekstini sanalla Niin.

      Poista
    5. Also, warum nichts?

      Poista
    6. No niin, me suomalaisethan olemme kauheita höpöttäjiä ja pälättäjiä, kun taas ulkomaalaiset puhuvat asiansa lyhyesti ja ytimekkäästi ja ovat muun ajan hiljaa.

      Suomalainen ei edes osaa olla hiljaa, koko suoltaa smaltalkia yksinäänkin.

      Poista
  12. Judi Denchiä on nähnyt viime vuosina usein elokuvissa, mitä niitä on, Iris, Phenomena, monta muuta, mutta kyllä se Shakespeare on hänen ominta aluettaan, on sisäistänyt ne roolit ja kasvot on ilmeikkäät. Televisiossa Dench oli vastikään esittelemässä puitaan, luonnonsuojelija. Ihan viimeisin hänestä lukemani uutinen on feikkiä, olisi sen mukaan kuollut! Mihinkähän sellaista väitettä on tarvittu?

    Lapselle pitää puhua ja laulaa - lapsenlapsi pyysi puhumaan ruotsia vauvalleen, että tämä kuulisi niitä vähän erilaisia äänteitä alusta lähtien. Lukea voisin, mutta eihän tässä juuri voi tavata, ainakaan yhtenään. Itse hän kuulemma lukee myös ruotsiksi ja ranskaksi.

    Vanhimmat ystävät ovat jo saaneet kutsun rokotukseen, joten vähitellen alkanee helpottaa. Kiire olisikin, kun tauti taas leviää villisti.

    VastaaPoista
  13. Ällän päältä päältä puhuminen oli ennen yleistä, Orihvelellä, Sahalahlella ja Palasjoellakin puhuttiin ällän päältä. Mutta kuinkas tämä ja ärrän päältä puhumiseen muutoksen aikataulu selvitettiin? No, haastattalemalla amerikan siirtolaisia. Kas kun se murre koteloitui muuton yhteydessä. Kun muutetteiin pois muiden suomea pihuvien joukosta, kieli pysyy muuttovuoden kielenä.

    yks Ukko

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Teilän mälät pailat mälättävät meilän uulen ailan" on lause jonka isäni vastaanottalaiseen lapsenmieleeni iskosti. Yhtä konsonanttia vaihtamalla voi muka käydä kaikki suomen kielen murteet läpi.

      Poista
  14. Sinisalon lukema Täällä Pohjantähden alla on saatavilla ainakin Elisa Kirjassa ja kirjastoissa. Suosittelen, laulaakin välillä. Rienzi

    VastaaPoista