Sivun näyttöjä yhteensä

10. syyskuuta 2017

Vastauksia joihin ei ole kysymyksiä



Minäkin olen haikaillut, mihin ne lentoautot jäivät, kun niitä esiteltiin kaikenlaisissa tulevaisuuden kuvitelmissa, ja tulevaisuus on nyt. Katso asiasta lähemmin Pello Peloton ja Paluu tulevaisuuteen.

Se on kiusallista, ettei painovoimaa osata kumota ja että kitkan katoaminen edellyttää lähes absoluuttista nollapistettä.

Olisiko kuitenkin niin että sotilaat ovat hiljaa ja poliisit toisissa tehtävissä? Eräissä hyökkäyksissä, esimerkiksi ohjussiiloja lamautettaessa Verkkokaupasta ostettu kuvaushelikopteri voisi olla hyvä olemassa, ja liikenteen valvonnassa ja ohjauksessa se olisi halvempi kuin peltipoliisi.

Tarvitaanko itse ohjautuvaa autoa oikeasti, kun saman tuloksen saisi kevyellä kiskotuksella ja kopterilla? Välimatkan säilyttävät ja yhdessä jarruttavat laitteet ovat jo käytössä.

Entä jos drone onkin todella merkittävä keksintö? Leluksi se kai tarkoitettiin. Lähteiden (Tivi-lehti 9/20117) värkki ei osaa vielä väistää – mutta onko tuo iso ongelma. Sama lähde kertoo, että korkeajännitelinjojen lisäksi dronet nuuskivat jo tulipaloja kerrostaloista ja rappaavat seiniä pahoista paikoista.

Lisäksi liidokki osaa käydä omin avun vaihtamassa akun eli siis tankata itsensä.

Tätä nykyä lait ovat kuulemma sekaisin. Suomessa tuollaista kojetta saa käyttää asumattomalla alueella siitä ilmoitettuaan, mutta joissakin muissa maissa on hankittava lupia ja leimoja. Myös Suomessa lentoliikenteelle on tiettävästi aiheutettu häiriöitä.

Minua kiinnostaa tässä muun muassa ajatus, että jos miestä kiikarikiväärin kanssa on vaikea soluttaa sopivan kohtaan – entä jos viedään pelkkä kivääri? Tai toisin päin – Helsingin keskustassa on todella paljon tarkkailukameroita. Entä tarkkailuliidokit?

Luulisi että sinänsä valitettavankin tavallinen takaa-ajotilanne olisi järjestettävissä tehokkaammin ja turvallisemmin toisin.

Ehkä näin on jo tehtykin. Kevyistä ja tehokkaista kameroista ei ainakaan ole puutetta.

Tällaisiakin tulee mieleen, kun potee pientä alakuntoisuutta hampaiden leikkelyn jälkeen. Jos muutamia vuosia sitten keksin, että huoneestani voisi tehdä havaintoaseman. Seinillä tarkkailukamerat ja mikrofonit, katolla myös, sisään muutama videotykki. Jotka näyttäisivät sisäseinille. Syntyisi taiteellinen vaikutelma, että makailen metsässä. Kun sama toteutettaisiin kattoon, siinä olisi oma planetaario.

Koska seinät ovat ohuet, tuulen tohahdukset erottaa ja kesällä lintujen mekastuksen.


Hieman vaikeampi olisi toteuttaa oma planeetta, kuun joka pyörisi verkkaan esimerkiksi saan metri korkeudessa pellon pinnasta. Ja kuussa olisi tietysti lampaita. Mutta sähköistä rakovalkeaa en huoli. Olen ollut öitä oikeilla, eikä sellaista äkkiä unohda.

18 kommenttia:

  1. Mukavia muistoja palautuu mieleen kesäkuulta 1984 kun kuljin Karhunkierroksella joka siihen aikaan oli vain 70 km. Alkoi yhtäkkiä sataa lunta ja tuli aika kirpeä pakkanen. Sopivasti kohdalle osui laudoista tehty laavu ja tulipaikka. Polttopuita ei ollut mutta oli sellaiseen tarkoitettuja petäjän runkokappaleita, parimetrisiä. Rakovalkeahan siitä tuli ja olikin tarpeen, pakkasta oli arviolta -13C. Eikun makuupussiin nukkumaan siihen viereen ja hyvin tarkeni koko yön. Aamulla olivat puut palaneet loppuun.

    VastaaPoista
  2. Itseohjautuva kosla tekee taskuparkin kun painaa nappia ja päästää ratista irti, mutta siinä jää puuttumaan se vissi Oo glooria.
    Virityskone tuhoaa musiikkikorvan, ja oikolukuohjelma tekee saman oikeinkirjoitustaidolle ... oikeesti, digi voi olla vain apu, ei pomo.

    VastaaPoista
  3. On totta, että emme vielä tiedä miten monilla tavoilla dronet, vai mitä liidokkeja ne ovatkaan, yhteiskuntaamme muuttavat. Tai kaikki muu tekniikan kehitys. Sekä hyvässä, että myös pahassa, pahoin pelkään. Semminkin kun ihmisen viisaus ei kehity ollenkaan samassa vauhdissa.

    Mutta onhan se uteliaan mielen mukava kehitystä seurailla. Hieno kuva!

    VastaaPoista
  4. Samoilla kymmenluvuilla ollaan . Hammas poistettiin ja vieläkin kieli hakee montusta terävää. Pitänee mennä takaisin puoskarille. Olisikohan doorini siinä ollut parempi ;-)

    VastaaPoista
  5. "Entä jos drone onkin todella merkittävä keksintö? Leluksi se kai tarkoitettiin."

    Jos olen käsittänyt oikein, niin jopa vanhin tunnettu "helikopterikin" on kiinalainen lelu. Sellainen pieni tikku, jossa oli toisessa päässä saman tyylinen roottori kuin nykyisissäkin helikoptereissa. Se nousi ilmaan pyöräyttämällä tätä tikkua kämmenten välissä.

    https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/5/54/Taketombo.JPG
    Kuvassa japanilainen versio tikusta. Euroopassakin tuo näytettiin tuntevan jo 1300-luvulla. Kiinassa jo 400 eaa.

    Joten älkäämme koskaan aliarvioiko lelujen merkitystä ihmiskunnan kehityksen kannalta. Pitkähän tuo matka tuosta tikusta nykyisiin droneihin on, mutta yhteys on kyllä ihan selvä.

    VastaaPoista
  6. Kun eräiden maiden mielipuolijohtajia kaiken järjen mukaan pitäisi päästä eliminoimaan kattavista turvajärjestelyistä huolimatta, ei liene kovinkaan vaikeaa rakentaa kärpäsen tai kimalaisen kokoista ja näköistä lennokkia joka varustettuna poloniumpiikillä radio-ohjataan kohteen korvalliselle, ja töks!

    VastaaPoista
  7. Olisi hauskaa, jos kirjoittaisit romaanin tästä aiheesta.

    VastaaPoista
  8. Blogistimma ottaa nyt vain coolisti eikä haaveksi tuollaasista puolisotilaallisista leikeistä! Vai onko hällä jäänyt todella jotakin hampaan koloihin?

    VastaaPoista
  9. Isäni kertoi siitä, kun oli lapsena nähnyt ensimmäisen auton, ja milloin sellainen tuli omalle kylälle, ja kenelle. Heidän ensimmäisessä radiossaan käyttämänsä akut olivat melkoisia pattereita, niitä löytyi aitan takaa rauniolta. Ympäristörikos lienee vanhentunut, samalla kun raskasmetallit jo jääneet sammaloituneen kivikasan alle. Aitan takaa löytyi lapsuudessani vielä puurattaisten kärryjen pyöriä, viimeksi enää sontakärryissä käytettyjä.

    Siihen verraten, vielä suurempi muutos on tapahtunut omana elinaikanani, vaikkeivät autot ole niin olennaisesti muuttuneetkaan. V8 tai suora kuutonen on yhtä pätevä kone kuin 1920-luvullakin, mitä nyt elektroniikkaa vähän lisäilty.

    Jo nuoruudessani kirkonkylän rikkaampien perheiden pojat lentelivät moottoroiduilla riippuliitimillä. Harrastuksen suosio kärsi kovin, kun yksi kaveri syöksyi järven jäälle. Droonien lennättäminen on siihen verrattuna kehitystä.

    Blogistin pohdintaan aseistuksesta: pystyisikö kevyestä lennokista edes ampumaan millään rekyyliä tuottavalla aseella? Eikös alustana oleva kone sinkoutuisi ammuttaessa minne sattuu, ja ammus samalla suuntautuisi minne sattuu?

    VastaaPoista
  10. Ja Osmo Rauhala niitä lampaita kaitsemassa!

    Puolukoita perkaamassa Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  11. Taas on pakko suositella asian vierestä Staffan Bruunia. Päivän teemana on isoviha. Suomen historian suurin käännekohta oli Pietarin kaupungin perustaminen. https://www.hbl.fi/artikel/har-hogg-kosackerna-ihjal-800/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bruunin kannattaisi koota tekstinsä kirjaksi vuoden lopussa. Tai Hbl:n.
      EG

      Poista
  12. Tuo kuvan kumottu vaasi kertoo hyvin, millaisiin pulmiin joutuu, kun yrittää kuvata maailmankaikkeutta ja sen kehitystä.

    Kuvio on muuten hyvä, mutta siinä on jouduttu poistamaan kaksi ulottuvuutta neljästä. Se on kai hinta, joka on maksettava siitä, että juuri tässä kohtaa kulkee ihmismielen käsityskyvyn raja. Oikeastihan (nykyisillä tiedoilla) jokaisen aikaa kuvaavan 2-ulotteisen poikkileikkauksen tilalla olisi oltava neliulotteisen pallon kolmiulotteinen pinta.

    Todellisuus on ihan oikeasti näin omituinen. Yritä siinä sitten elää normaalisti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa tuo normaliuskin kàrsià vakavan muodonmuutoksen, muun ohella. Joku jo aikoinaan totesi ettà kaikki mità mielikuvutuksemme pystyy tuottamaan , on aikanaan toteuttamiskelpoista, mikà jàà todettavaksi.

      Poista
    2. Jos on sadan ihmisen joukko ja 60 heistä sairastaa kuppaa, niin se on normaalia ja on epänormaalia olla terve.

      Poista
  13. Kuvassa shottilasi, joka jäi viime lauantaina baaritiskille illan viimeisen, laskua maksaessani tempaisemani terävän jälkeen.

    VastaaPoista
  14. Luin juuri sattumalta Philip E. Tetlockin ja Dan Gardnerin kirjoittaman kirjan ”Superennustajat”. Tetlock on esittänyt kuuluisan tutkimustuloksen tikkaa heittävästä simpanssista, jonka tulos ylittää säännöllisesti talousviisaiden ennusteet talouden kehityksestä.
    Tetlock on myös tehnyt yhteistyötä Nassim Nicholas Talebin kanssa, vaikka hän ei hyväksy tämän näkemystä mustien joutsenten täydellisestä ennustamattomuudesta. Kumpikin kritisoi ankarasti valtakoneiston ylläpitämää uskomusta tulevaisuuden ennustamisen monopolista. Tällainen universaalitietämys majailisi jossain ekonomien ja tulevaisuudentutkijoiden yhteislaumaryhmäuskomuksissa. Tämä on todellinen vaara uskomuksissa, ei uskomus minuuden olemassaolosta.
    Kysymys on ennen kaikkea talousviisaiden ja muiden tulevaisuustohtorien epämääräisestä kielenkäytöstä. Esimerkiksi suosittu ”nähtävissä oleva tulevaisuus” ei ole muuta kuin läpinäkyvyys, olemattomuus. Asiantuntija puhuu vain kaavailunsa pysäytyskuvasta, jonka sisältöä ei paljasteta kuin vasta 15. päivä, jolloin todetaan, että ”näköpiirissä ollut tulevaisuus” on juuri sellainen, miltä tämä päivä nyt näyttääkin. Koskaan ei kerrota tarkkoja aikarajoja, ennusteen todennäköisyyksiä prosentteina eli täsmäävyyksiä. Tulevaisuusnäkyjen toteutumisia tai epäonnistumisien suuruusluokkia ei kerrota koskaan.
    Kuva herättää toivottomuuden tunteita. Emme voi koskaan tietää ”Kleinin pullon” sisältämän nektarin makua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös ko. teoksessa kerrota näistä superennustajista, joiden ennustukset todella pitävät kutinsa paljon paremmin kuin näiden kaiken maailman kangasharjujen, sorjosten, greenspanien yms., joilla meene melkein aina reisille.
      Kirjassahan oli ykis insinööri jostakin usan takamailta, jonka ennustukset menivat melko nappiin.

      Poista