Sivun näyttöjä yhteensä

13. syyskuuta 2017

Teollisuuden ihmeet



Joku sanoi vakuuttavasti, että Internet on ihmeellisin muutos sitten teollisutmisen.

Näin ei ole. Teollistuminen vaikutti niin nopeasti hintoihin, että yhteiskuntien rakenteet muuttuivat. Syntyi esimerkiksi niin sanottu keskiluokka. Sillä ei tässä tarkoiteta kaulusten mallia eikä työn luonnetta, vaan tulotasoa.

Metsäteollisuuden historiassa luvataan, että ellei joku olisi kiireesti keksinyt hioketta ja sitten mäntyyn ja lopulta kuusipuuhun perustuvaa selluloosaa, josta voi tehdä muun muassa painopaperia, koululaitos olisi romahtanut ensimmäisenä. Ei mitään oppivelvollisuuskouluja.

Internet ei ole saanut aikaan vastaavaa eikä näytä saavan.

Romaani maksoi Englannissa puuseppämestarin tai vastaavan hyvin toimeentulevan käsityöläisen kuukauden palkan. Painopaperi tehtiin revitystä lumpusta, josta siitäkin alkoi olla pula.

Kun sellunkeittomenetelmät varastettiin Suomeen Saksasta 1870-luvulla, painopaperin hinta putosi kymmenessä vuodessa kymmenenteen osaa lähtöhinnasta. Siinä on teille kansanopetuksen perusta, ja tietenkin työväenliikkeen, joka tuotti enemmän luettavaa kuin muutoksia.

Suomi teollistui etenkin sen tosiasian turvin, ettei Venäjän suuriruhtinaskunnassa ollut toimivaa tenttilainsäädäntöä. Muistaakseni jop Ericssonin puhelinkeskus vietiin suoraan ruotsalaisten käsistä, eikä penniäkään maksettu.

Puhelin maksaa nyt satasen tai kaksi, mutta jos välttämättä haluaa, tonninkin voi maksaa uudesta Macistä – miksi, se ei ole käynyt ilmi.

Tietenkin katson pitkään kameraani. Sen runko maksaa 1300 ja linssit 250 – 3 000 lajista ja tyypistä riippuen. Yhdeksässä tapauksessa kymmenestä iPadillä tai puhelimella saa yhtä hyvän kuvan, tai ainakin välttävän. Lisäksi aivan turhien kuvien ottaminen on suurta muotia.

Lisäksi epäilen, että Nikon ja Canon ovat menon kengissä. Aikoinaan perheessä kuului olla kamera. Jos  perheessä oli heikkopäinen poika, joka oli olevinaan kiinnostunut valokuvista, sellaiselle piti sitten hankki Rolleiflex, vaikka japanilaiset saivat kyllä nopeasti kauppoihin samanlaisen ja yhtä hyvän Yashicaflexin. Canonin ja Nikonin varhaisten jokamiehen kameroiden esikuvia olivat DDR:n korvikekamerat, joissa oli kauan sodan jälkeen erinomainen objektiivi ja suljinkin, ennen sotia valmistettuja.

Erinäisiä kuvia katseltuani jäin miettimään Hasselbladia, jollainen rikkailla harrastajilla saattoi aikoinaan olla. Se on suuren filmikoon kallis kamera, joka omituisella tavalla latisti kuvan kuin kuvan. Ehkä se johtui laitteen kömpelyydestä verrattuna uusimpiin kinofilmikameroihin, joita esimerkiksi lehtikuvaajat alkoivat heti suosia.

Hasselblad, Mamiya, Horseman tai muu ”puolikoon” kamera ei maksaisi enempää kuin premium –tason henkilöauto. Vaivaiset 40 000 euroa rungosta vailla ihmeempää automatiikkaa (autofokus taitaa olla), ja linsseistä sitten paljon enemmän. Oikeasti kallis olisi Linhof.


18 kommenttia:

  1. Jos oikein muistan, puhelinosuus maksoi 1975 3000 markkaa. Nykyrahassa osapuilleen saman euroina.

    MafH

    VastaaPoista
  2. Uusi Applen puhelin maksaa tonnin koska sen voi siitä pyytää. Markkina sitten ratkaisee menestyykö tuote. Sehän ei ole puhelin vaan pieneen kokoon ahdettu suorituskykyinen tietokone jossa on näyttö jollainen tarkkuudeltaan oli perusläppärissä sekä about neljä eri pikku kameraa, vähän ajattelusta riippuen. Lisäksi sillä voi soittaa puheluita, joka on vähenevä muoti. Ennen kaikkea se on muotoilultaan lähes puhdas "obeliski" -- Arthur Clarken ja Stanley Kubrickin yhdessä ajattelema The Sentinel, uuden avaruus- ja tulevaisuususkonnon visuaalinen symboli, musta laatikko johon valokaan ei tartu ja joka tekee ihmeitä. Vain kameroiden optiikat rikkovat tämän patsaan pinnan.

    VastaaPoista
  3. Eräs tuntemani pitkän linjan kamerahuoltaja kertoi kysyttäessä, että hänen näkemyksensä mukaan vuosi -79 oli käännekohta. Sen jälkeen kameroiden valmistuksessa alettiin keskittyä optisen laadun ja kameran kestävyyden sijaan erilaisiin toiminnallisiin vippaskonsteihin kuten automaattiseen valotuksen mittaukseen, filminsiirtoautomatiikkaan ja muihin sen kaltaisiin pikkuasioihin.

    Laadun käsite muuttui peruuttamattomasti. Vielä -70 luvulla saksalainen kamera tehtiin kestämään vähintään kuvaajan eliniän ajan. Laatu ymmärrettiin niin, että se on parasta mitä ylipäätään voi saada aikaan. Silloin valmistetut kamerat toimivat yhä tänäkin päivänä moitteettomasti, mikäli ovat edes kohtuullisen hyvin pidettyjä. 40 vuotta vanha hyväkuntoinen Rolleiflex maksaa tänään rahan arvonmuutokset huomioiden miltei saman kuin uutena.

    Nykyisin kameran tekninen elinikä mitoitetaan niin, että uusi 'parannettu' malli ehtii juuri ilmestyä ennen kuin kamera alkaa hapantua ja muuttuu arvottomaksi ongelmajätteeksi.

    VastaaPoista
  4. Onko tuas vähä vaikea hahmottaa ja jäsentää?
    Ei se mittää - vanhuus, se ei tule yksin.

    VastaaPoista
  5. No jaa..paperi, onhan se ollut ja on vieläkin tärkeä hyödyke ja kansantalouden kasvattaja. Kirjat, laskut, lomakkeet häipyvät tulevaisuudessa taka-alalle.
    Paperi on eräs informaation levitysalusta.
    Aikaa myöten e-kirja, sähköiset maksusovellukset tappavat paperin.

    Tulevaisuudessa se tulee häviämään sähköiselle, biteillä varustetulle verkolle, eikö? Verkolle joka levittää informaatiota nopeasti, tehokkaassti ja halvalla.

    Pakkausteollisuus vielä tarvitsee sellua ja paperia.

    Internet on siis (vain) informaaton välilysalusta (Shannon, informaatioteoria), tehokas sellainen.
    Ehkä vielä kauempana tulevaisuudess radioaaltoihin perustuvalle verkolle?
    Radionet? Vietit eli informaatio kulkee erilaisissa väylissä koodattuna lähettäjältä vastaanottajalle, kuvat, videot, ääni, radio, televisio.
    Merkityksiähän siinä välitetään.

    Mutta miettisin että exponentiaalisesta tiedon virrasta (big data) olisi löydettävä se tieto jolla on jotain vastaanottajalle tärkeää merkitystä.

    Nythän suurin osa (99%) lienee kohinaa, tuota mitään mmerkitystä vailla olevaa, turhaa tietoa. Vai onkohan suurimmalla osalla "minä olen sitä mieltä että" tiedolla big datasta jotain vaikutusta?

    Mutta kannatta yrittää. Kyllä Kemppisen blogilla on merkitystä! Kiitos siitä.

    Siinä haaste tulevaisuudelle, louhia big datasta esiin merkitys!


    VastaaPoista
  6. Nyt tuli taas niin korkean ekspertiisin kyllästämää tekstiä kuvaamisesta, ettei meikäläisellä ole mitään sanomista. Mitään "hassselblateja" ole koskaan nähnytkään. Mutta voisiko joku ystävällinen sielu kertoa yksinkertaiselle hänen mieltään jolloinkin askarruttaneesta asiasta: Miksi lehtikuvat, eritoten urheilusivuilla, muuttuivat luonteeltaan niin perinpohjaisesti muutama vuosikymmen sitten? Poikasena 60-luvulla minua viehättivät ja motivoivatkin yksinkertaiset tilannekuvat vaikkapa jalkapallo-otteluista, kuten maaliverkon takaa kuvattu näkymä, jossa maalivahti nyrkkeilee keskityksen loitommas vastustajan hyökkääjien kärkkyessä samaan aikaan pukkaamaan. Nykyään, silloin harvoin kun urheilusivuja vähänkään kauemmin silmäilen, silmään osuu pelkästään "tekotaiteellisia" otoksia esim. kahden pelaajan yhtenevistä,toisiaan tahattomasti imitoivista kehonliikkeistä suuren osan kuva kuva-alasta ollessa säännöllisesti pelkkää harmaata suhmuraista suttua. Niin että mikä tällaisissa kuvissa oikein on niin hienoa?

    VastaaPoista
  7. Tonnin uudesta iPhonesta?
    MacIntosh, kottaraisenpönttö Apple-tietokoneen nimi, onko enää käytössä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. omani ainakin annoin museoon.

      Poista
    2. Minulla on saunalla yksi, joka käy ja kukkuu, mutta ei sillä enää mitään tee koska tärkein, yhdistettävyys, puuttuu: missään muualla ei enää ole korppuasemaa eikä minullakaan enää ole ADB-sovitetta jolla saisi sen verkkoliikennettä ulos. Tokihan mustavalkoinen pokkarin kokoinen ruutu on nostalginen.

      Poista
    3. Tai siis edes MacIntosh nimenä, uusilla malleilla pitkään aikaan.

      Poista

  8. Isoja asioita. Möhkäleitä. Sano mitä sanot ja aina olet oikeassa. Arjessa keskellämme gurut nousevat päätään pitemmiksi kuten Lauri Markkanen, tempaavat pallon ja panevat sen paikallensa koriin. Pistelasku on objektiivista.

    Oikeasti jury on aina ulkona pähkäilemässä Aarniota Nissistä tai Aueria. Tai lautamiehet tai luottamusmiehet. Ratkaisupakko on. Päätös sopii yhdelle ja toinenkin jää kostonhimossaan hekumoimaan jos mistä.

    Ikikuuset kaadettiin vesistöjen rannoilta ja nyt jo vaikka mistä karkkipaperiksi ja pakkauskartongiksi haju-ja viskipullon erottua toisesta samanlaisesta. Niin kirjansivuiksikin. Kimmo Tiilikaisen mielestä tämä edistys on tieteen lupaamaa ja elintaso veitsenterällä. Ja toinen tohtorikoulutettava tietää tasan tarkaan toisin.

    Noin kai paremmissakin perheissä. Kun JP Morganin Jamie Dimon jutteli ihmiskunnalle paavin sijasta ja varotti bitcoinista, hän kielsi pelaavansa sen romahtamisen puolesta, shortaamasta sitä. Päinvastoin hän lausahti että voihan se nousta vielä moninkertaiseksikin (20 000 dollaria kipale), mutta että alas tulee ehdottomasti. Joo. Sitten hän kertoi tyttärensä innostuneen siitä, voittaneen -ja pitävänsä itseään nerona.

    Guardian tiesi näppärästä sopimusjärjestelystä rakentaa Dubaihin loistoasuntoja hintaan 54 bitcoinia (tänään kai 54 x 4000 eli ei Helsingin keskustan hintaa lähelläkään).

    Mikä se Helsingin hinta on ? Omistusyksiön hintaa ei ole olemassa. Se hinta on se, minkä joku sijoittaja tai jengi heitä, maksaisi siitä jos tulisi nyt kaupan. Tai jos jengi-asunto-sijoitusyhtiö-oy, niin mitä he taseeseen panevat päivän hintana objektiivisesti Hesarista lukemalla mitä tänään hinta on.

    Ja mitäkö se on ? Ihan tasan tarkaan vuokrakiskonnan ruuvi kiristettynä asumistukiöljyllä maksajan äärirajoille, kysyntälakia resitoivan tiedeyhteisön hymistessä.

    Tee itse laskut. Ne ovat irrelevantteja. Tärkeätä on ei-vuokrakattoa poispyyhkäistyminen, matala korko ja luottojärjestelmän pahoinpitely panna se ammentamaan kaupantekovälinettä kutakuinkin rajatta.

    Asumisella kiristäminen, korko, rahanluonti-tila (=pankkisäätely) ovat kaikki seurakunnallisia asioita, mutta nykypiispojen aikakautena sakastin puolella päätettyjä, ei kirkkokokouksessa kuten entisinä demokraattisina aikoina.

    Ja vielä vähän sen jälkeenkin. Sven-Erik Rosenlew salli itsensä tulla valituksi sosiaalilautakuntaan Tyrvännöllä. Hän kiersi lautamiehenä kodeissa kuten asiaan kuului. Epäpätevä kuulen huudon nousevan, ei edes sosionomin tutkintoa.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  9. Ajatuspaja tasapäistämistä vastaan julistaa, että tulevaisuudessa entistä useampi on naapuriaan vauraampi.

    VastaaPoista
  10. Georg Henrik von Wright puhui viimeisessä kirjassaan Ihmiskunta kulttuurien murroksessa (nimi muistelun mukaan) melko päteviä luonnonsuojelusta ja muutakin viisasta, mutta mieleeni on kummastuksena jäänyt, että hän piti jokseenkin turhana tavallisen rahvaan ns. seiväsmatkailua ulkomailla ja - jokamiehen videokameraa. Tuntui jotenkin yläluokkaisen ylenkatseelta kadunmiehen elämää kohtaan. Matkailusta voi samaa mieltä jossain määrin ollakin, mutta kaikenlaisen tubettamisen huomioon ottaen voisiko olla että filosofi tässä kohtaa erehtyi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, jonkun Linkolan yksityinen lentely ja oma pikku aurinkorantamatkailu on kokonaan eri asia.
      Georg Henrikistä jäi ristiriitainen kuva; olin työmatkalla, kun hän oli viraillut johtamani yhdistyksen tilaisuudessa. Jälkeenpäin en oikein saanut selvää, mitä oli tapahtunut mutta proffat olivat häntä "joutuneet toppuuttelemaan". Alkoholilla tiettävästi oli osuutta asiaan...
      Henrikin omat lausunnot nuoruutensa "ulkoilmaelämästä" (Hitler Jugendin jäsenenä), ne muistuttavat Sillanpään kommentointia metamfetaminikärystään.

      Poista
    2. Mitä, käyttikö Frans Emil muutakin kuin viinaa?

      Poista
    3. Juu, ja se lihava sotaherra karjunvirneineen ja pokkuroivine poikineen sukoilemassa SS-Reichsführeriä - siinä sitä oikeita kulttuurinkannattajia. Sen sijaan profanum vulgus älyttömine vaimoineen ja kakaroineen lauantaisin supermarketissa - ei muuta kuin kuula kalloon.

      Poista
  11. Paperiarkistolla on edelleen oma etunsa. Vaikka satoja vuosia vanhoissa papereissa fraktuura voi olla hieman outoa, niin pienen harjoittelun jälkeen sitä pystyy lukemaan, jos kielen osaa. Ja kuvia voi katsella sujuvasti sellaisenaan.
    Siksi varmaan vielä pitkään esim. rakennuspiirustukset pitää toimittaa kuntaan paperisina.

    Mutta jos eteen tulee 80-luvulta 8" lerppu tai vielä vanhempi magneettinauha, niin millääs yrität selvittää sisällön? Tai nippu reikäkortteja? Tuoreemmista vaikkapa mini-disk tallenne voi sekin tuottaa hankaluuksia eikä niitä pienempiäkään lerppu tai korppuasemia paljoa ole käytössä. Lisänsä hankaluuksiin tuo vielä ohjelmallinen yhteensopivuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyään ei useimmissa kunnissa enää toimiteta lupa-asiakirjoja paperilla, vaan kuvatkin lähetetään sähköisinä, arkistokelpoisessa pdf-muodossa.

      Ei ne paperikopiot ja muovioriginaalitkaan ikuisia ole, kolmekymmentä vuotta vanhasta kopiosta ei enää saa selvää, ja tieto on paljon huonommin käytettävää kuin sähköinen tieto. 90-luvun piirustustiedostot ovat sen sijaan nykyään yhtä käyttökelpoisia kuin aikanaan.

      Lieneekö blogisti vielä kirjoittanut mitään pdf:istä? Se on yksittäinen asia, joka on oman työhistoriani aikana on muuttanut tietojen välittämistä ja säilyttämistä eniten. Yleispätevä tallennusmuoto, jonka voi tehdä kaikilla tavallisilla ohjelmilla, ja lukea ja tarvittaessa tulostaa kaikilla tulostimilla.

      Poista