Teollisuuden ihmeet

Joku sanoi vakuuttavasti, että Internet on ihmeellisin muutos sitten teollisutmisen.

Näin ei ole. Teollistuminen vaikutti niin nopeasti hintoihin, että yhteiskuntien rakenteet muuttuivat. Syntyi esimerkiksi niin sanottu keskiluokka. Sillä ei tässä tarkoiteta kaulusten mallia eikä työn luonnetta, vaan tulotasoa.

Metsäteollisuuden historiassa luvataan, että ellei joku olisi kiireesti keksinyt hioketta ja sitten mäntyyn ja lopulta kuusipuuhun perustuvaa selluloosaa, josta voi tehdä muun muassa painopaperia, koululaitos olisi romahtanut ensimmäisenä. Ei mitään oppivelvollisuuskouluja.

Internet ei ole saanut aikaan vastaavaa eikä näytä saavan.

Romaani maksoi Englannissa puuseppämestarin tai vastaavan hyvin toimeentulevan käsityöläisen kuukauden palkan. Painopaperi tehtiin revitystä lumpusta, josta siitäkin alkoi olla pula.

Kun sellunkeittomenetelmät varastettiin Suomeen Saksasta 1870-luvulla, painopaperin hinta putosi kymmenessä vuodessa kymmenenteen osaa lähtöhinnasta. Siinä on teille kansanopetuksen perusta, ja tietenkin työväenliikkeen, joka tuotti enemmän luettavaa kuin muutoksia.

Suomi teollistui etenkin sen tosiasian turvin, ettei Venäjän suuriruhtinaskunnassa ollut toimivaa tenttilainsäädäntöä. Muistaakseni jop Ericssonin puhelinkeskus vietiin suoraan ruotsalaisten käsistä, eikä penniäkään maksettu.

Puhelin maksaa nyt satasen tai kaksi, mutta jos välttämättä haluaa, tonninkin voi maksaa uudesta Macistä – miksi, se ei ole käynyt ilmi.

Tietenkin katson pitkään kameraani. Sen runko maksaa 1300 ja linssit 250 – 3 000 lajista ja tyypistä riippuen. Yhdeksässä tapauksessa kymmenestä iPadillä tai puhelimella saa yhtä hyvän kuvan, tai ainakin välttävän. Lisäksi aivan turhien kuvien ottaminen on suurta muotia.

Lisäksi epäilen, että Nikon ja Canon ovat menon kengissä. Aikoinaan perheessä kuului olla kamera. Jos  perheessä oli heikkopäinen poika, joka oli olevinaan kiinnostunut valokuvista, sellaiselle piti sitten hankki Rolleiflex, vaikka japanilaiset saivat kyllä nopeasti kauppoihin samanlaisen ja yhtä hyvän Yashicaflexin. Canonin ja Nikonin varhaisten jokamiehen kameroiden esikuvia olivat DDR:n korvikekamerat, joissa oli kauan sodan jälkeen erinomainen objektiivi ja suljinkin, ennen sotia valmistettuja.

Erinäisiä kuvia katseltuani jäin miettimään Hasselbladia, jollainen rikkailla harrastajilla saattoi aikoinaan olla. Se on suuren filmikoon kallis kamera, joka omituisella tavalla latisti kuvan kuin kuvan. Ehkä se johtui laitteen kömpelyydestä verrattuna uusimpiin kinofilmikameroihin, joita esimerkiksi lehtikuvaajat alkoivat heti suosia.

Hasselblad, Mamiya, Horseman tai muu ”puolikoon” kamera ei maksaisi enempää kuin premium –tason henkilöauto. Vaivaiset 40 000 euroa rungosta vailla ihmeempää automatiikkaa (autofokus taitaa olla), ja linsseistä sitten paljon enemmän. Oikeasti kallis olisi Linhof.