Sivun näyttöjä yhteensä

17. syyskuuta 2017

Jo kauan



Erinomaiselta vaikuttavassa kirjassa ”Jääkauden jälkeläiset – Suomen lintujen ja nisäkkäiden varhainen historia; Ukkonen – Mannermaa) on peuran sarveen kaiverrettu peuran kuva. Uusimpien lumisenssimenetelmien mukaan laskettu ikä on 39 000 vuotta. Kysymyksessä voi olla yksi näistä uusista oivalluksista. Jääkausi ei ollut jääkausi. Välillä oli sadan tai tuhannen vuoden tai tuhansien vuosien jaksoja, jolloin ilmasto lämpeni ja jää suli. Muodostui refugioita, joilta löytyy nyt vaikka mitä.

Jääkausi on hyvä keksintö. Ilman sitä kaikki olisi kauan sitten tikahtunut suolaan. Suola tulee meriin maan mineraaleista valuman mukana, mutta kun vesi jäätyy, se muuttuu makeaksi eli suolattomaksi.

Se peura kuva on tarpeettoman hyvä. Joskus kuvittelin, että Lascaux on poikkeus. Myöhemmin kävi ilmi, että maalauksia ja löytöjä, joita sanotaan nykyisin taide-esineiksi, on melkein kaikilta ajoilta ja joka puolelta.

Huomenna, jos Luoja suo, on se pieni tilaisuus, jossa talletan eli lahjoitan Kansalliskirjastolle digitaalisen aineistoni ja näytän kalliisti valmistetun kirjani ”Maailmanloppu on jokapäiväinen asia” ISBN 978-951-884-673-7.

Ainakin tänään toimi perustamamme verkkokauppa www.neokustannus.fi . Jos se toimii illallakin, hyvä. Piti valita domaini. Kemppiset Oy on pienenpieni yhtiö, jolla on omat ja vanhempieni tekijänoikeudet.

Pitää olla kaksi yhtiötä. On oikein ja kohtuullista, että kun esimerkiksi tämä digitaalinen aineisto vie ison ulkoisen kovalevyntoisensa jälkeen, niitä saa käsitellä verotuksessa liikekuluina.

Art House Oy otti kirjan listoilleen. Siitä voi olla hyötyä esimerkiksi kirjastokorvausten yhteydessä. Tunnustettu omakustanne on vähän orpo lintu. Ja tässä hankkeessa on kuitenkin takana se Kulttuurirahaston iso raha.

Esittelen usein ja mielelläni käsitystäni runouden mahdollisuuksista markkinoilla. En näe sellaisia mahdollisuuksia. Sen jälkeen kun Taberman kuoli ja hänen kirjoittamansa kaltainen pehmorunous loppui, on ollut hiljaista. Hotakainen ja Tervo olivat aloittaneet runokirjoilla mutta siirtyivät kiireesti proosaan. Vanhanaikaisesta runoudesta tulee mieleeni ensin Jouni Inkala, joka kirjoittaa hyvin.

Huomiset kaksi aineistoa, paksu kirjoina aikoinaan julkaistujen (Tammi, WSOY. Otava) runojen valikoima ja tuo digitaalinen aineisto liittyvät toisiinsa tavalla, jonka selitän tässä.

Kuten nyt voi kuka tahansa nähdä, en alkujaankaan kirjoittanut sellaisia runoja kuin kuuluisi. Kustantajat ja yleisö tosin tunnistivat ne. Ville Viksten kyllä sanoi, ettei sodasta ja luonnosta voi kirjoittaa samojen kansien sisällä. Tammessa arveltiin, että runo voi olla äkkisyvä.


Elämä löi sen verran pahasti vyön alle, ettei kirjoittaminen ollut muutamaan vuoteen ajankohtaista. Sitten kirjoitin 3 879 tekstiä Internetiin. Näitä nimitetään blogeiksi, vaikka tarkoitukseni on kyllä kirjoittaa perinteeseen liittyen suorasanaista runoutta, ensi viikolla taas etenkin pohjoisen kauneudesta ja kvanttibiologiasta. Tekniikka on entinen, peuran sarveen kaivertaminen.

21 kommenttia:

  1. Blogistilta tuntuu paras terä olevan loppu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti rakastat Jukkaa enemmän kuin kukaan muu meistä, Anonyymi armas, mutta miksi juuri "terän" tylstymisestä huolelestut? Huolehtisit enemmän omasta terävästä, tuittuilevasta "tulppaanistasi" jota - kuusimetsän siimeksessä, tattien tutistessa - yrität uuvuttaa... (äsh.)

      Poista
    2. Kumiteräsaappaat ovat nahkavartisia saappaita, joissa alaosa ja kärki ovat kumiset. Teräs meinaa kuitenkin metallia. Sana 'teräs' lienee lyhentymä sanasta metalliteräs, kun lähes kadonnut sana kumiteräs, kumiteräsaappaan terän valmistusaines on jäänyt lähinnä vain suutareiden ja vanhan ajan kenkäkauppiaiden ammattislangiksi. Hiiliteräs, lyijykynän teroitettavan sisuksen valmistusaine (grafiitti, eli eräs hiilen olomuoto mm. timantin ja puuhiilen ohella, sana 'graffiti' on peräisin tästä, ajalta ennen spraymaalien keksimistä, kun piti töhertää seinään lyijykynällä.)

      Poista
  2. Ei suolattoman veden tuottamiseen tietenkään jäätymistä eikä jääkausia tarvita. Haihtuminen tuottaa veden luonnollisessa kierrossa saman lopputuloksen, taivaalta ei sada suolavettä.

    Makeaa vettä siis syntyy niin kauan kun maapallolla on vettä ja aurinko paistaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Gomorrassa satoi suolavettä, salpietaria, salmiakkia ja kiukkuisia noita-akkoja, joilla oli kissa povessa.

      Poista
    2. Ai niin. Poikkeuksia on, niin kuin aina, mutta se ei olennaisesti muuta itse yleistä asiaa.

      Ja sen verran täydennän, että veden normaaliin kiertokulkuun kyllä kuuluu vesihöyryn tiivistyessä ilmakehän pilvissä jäätyminen. Mutta jääkautta se ei kyllä vaadi.

      Poista
  3. Viime jääkauden aikaisten lämpökausien jäättömät välivaiheet, interstadiaalit, ovat kirjallisuudesta vanhastaan tuttuja. Sen sijaan itselleni oli uutta ja yllättävääkin, mitä HS kirjoitti 31.10.2013 artikkelissaan "Suomen viimeisin jääkausi oli valtaosin jäätön":

    "Reijo Pitkärannan väitöstutkimuksessa tehtyjen havaintojen sekä muiden viimeaikaisten pohjoismaisten tutkimusten perusteella on päätelty, että 10 000 vuotta sitten päättynyt Veiksel-jääkausiaika olikin valtaosaltaan jäätön. Pitkäranta teki maaperätutkimuksia Suupohjassa Etelä-Pohjanmaalla."

    VastaaPoista
  4. Kasakka nauraa kevätaamuna minussa: Kaikki mikä ei ole kiinni pultattuna, lähtee polkupyörävarkaiden matkaan.

    VastaaPoista
  5. Niin, itselleni on vaikuttavin todiste virtaavan hiekkaisen veden suunnattomasta voimasta on tässä lähistöllä oleva Högbergetin virtauseroosioluola. Se laittaa sanattomaksi. Löytyy googlella vaikka ei ole kovin tunnettu paikkakunnalla. -Murphy_

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämästä en kovin paljoo ole ymmärtänyt vaikka olen yrittänyt, mutta kerran Vuolijoella katsoin kapeaa jokea, joka virtasi. Seisoin sellasella huteralla "tee se itse" -sillalla ja katselin vettä joka meni jalkojeni alta. Ei se minua ihmetyttänyt, eikä se latinalainen joka sanoi ettei "samaan virtaan voi koskaan astua samalla lailla"... Paskaakos siitä. Se nyt on itsestäänselvyys. Minä nyt ensimmäisen kerran katselin läheltä niitä vesikasveja jotka siellä virran alla olivat, ja huojuivat... tietysti ne huojuivat viraavan veden mukana, mutta mulle tuli - en tiedä miksi - hirvittävän surullinen olo. Sitä on vaikea kuvata... enkä pysty siihen. Sen lisäksi olin eksynyt yksityisalueelle - lähitalosta hyökkäsi minun kimppuuni 5-6 koiraa. Helkkaristi haukkuivat mulle. Joka inhoan koiria. Ja osa niistä oli - ilmeisesti äiti ja isäkoira - niin saatanan isoja, että pelkäsin niitä. Kun ne rupes näykkiä mua. Juoksin hirveen lujaa sieltä joelta fillarilleni, jonka olin parkkeerannut maantien poskeen, ja lähdin ajaa kotiini. - Perkele, ajattelin myöhemmin, kylläpäs säikähdin.

      Ps. myöhemmin löysin netistä tän, tää on karmee juttu.

      bach on käsitettävää, vähän epäilen mutta

      Poista
    2. Oliko se nahkaa tuo takki, joka sinulla oli päällä? Entä vesi - oliko juotavissa?

      Poista
    3. Hyvä että huomaat kysyä.

      Poista
    4. Oli. Aitoa turkkilaista naudannahkaa. Värjätty. Ei. Vesi oli radioaktiivisesti saastunut. Apulaisohjaajamme joi sitä mukillisen ja muuttui hetken kuluttua oranssin väriseksi ja alkoi säteillä. Se oli siinä ja siinä ettei kuollut, ei onneksi. - Minulla oli tuossa nautatakissani salatasku jossa oli taskumatti. Kostutin sen sisällöllä välillä (pääohjaajalta salaa) kielenkantojani. Vaikka varsinaisesti en tuossa leffassa kovasti replikoinut, muistaakseni en ollenkaan? En ole tästä ihan varma.

      Ja muuta kysyttävää?

      Poista
    5. Huojuvat vesikasvit symboloivat valtioita tässä ajassa.

      Poista
  6. Kiitos. Suomen paras bloggaajakin saa olla välillä väsynyt.
    Uskollinen lukija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja näkyy hänellä olevan muutakin tekemistä.

      Poista
  7. Ovatkohan kirjoittajat (tai kustantaja) päätyneet alaotsikkoon kypsän harkinnan jälkeen? Historia(tiede) tutkii vain ihmisten toimintaa ja vain kirjallisten lähteiden nojalla. Eläimillä ei tässä mielessä voi olla historiaa. Sanalla on tietysti varsinkin muissa kielissä muunkinlaisia merkityksiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Historiaa on siis kaikki, mikä tavalla tai toisella liittyy ihmiseen (vertaus, jonka nuori maisteri Kalervo Hovi, myöhempi professori, kauan sitten kertoi metodikurssillaan: jos puu kaatuu syvällä erämaassa kehenkään tietämättä, kyse ei ole historiasta; jos taas ihminen tavalla tai toisella liittyy tuohon kaatumiseen, kyse on historian tapahtumasta).

      Pirkko Ukkonen ja Kristiina Mannermaa esittelevät puheena olevassa kirjassa Suomen varhaisia eläinlajeja. Kaikki ne jollain tavalla liittyvät esihistorian ihmisiin Suomenniemellä, muutenhan noista eläinlajeista ei olisi jäänyt minkäänlaista tietoakaan (vain esim. nuotiossa tai liedessä ja uunissa palanut luuaines säilyy Suomen happamassa maaperässä; vain niiden lajien muinaisesta esiintymisestä ylipäänsä on tietoa, jotka luulöytöjen lisäksi on kuvattu esim. kalliomaalauksissa kultillisissa tarkoituksissa). (Kirjalliset lähteet eivät ole mikään kriteeri "historialle"; nykyisin koko esihistorian ja "varsinaisen" historian rajaa on alettu pitää keinotekoisena.)

      Ergo: Ukkosen & Mannermaan kirja liittyy olennaisesti myös ihmisen historiaan Suomessa.



      Poista
  8. Olin tässä päivänä muutamana kävelylenkilläni ja yhdellä sillalla pari 6-8 v poikaa pudotteli kiviä sillalta alas veteen. Tuumasin, että heitän pojille huulen ja sanoin: "älkää pojat pudotelko kiviä veteen - kaloille tulee kuhmuja päähän". Meni tovi ja pojat lähtivät kävelemään polkupyörillensä ja sitten kuului toisen ääni: "vitut niille mitään tulee".

    VastaaPoista
  9. Koulussa opetettiin vielä muinoin 1960-luvulla luonnonhistoriaa.

    VastaaPoista
  10. Miten sen peuran laita oikein mahtaa olla? Ainakin 2000-luvun alussa Suomen merkittävin paleozoologian tuntija Pirkko Ukkonen, joka nytkin näkyy olevan toisena kirjoittajana, totesi, että varhaisin väestö ei tullut Suomenniemen eteläosiin peurojen perässä. Peuralöytöjä ei ole etelästä koko mesolitikumin ajalta.

    VastaaPoista