Se on hienoa, että Hararin kaksi kirjaa (Sapiens ja Homo
Deus) ovat saatavissa. Vaikeampaan tieteeseen nojautuvat kirjat ovat oikeasti
vaikeita kirjoittaa, jotta ne olisivat oikeasti helppoja lukea.
Hararin kirjat ovat kenen tahansa luettavissa. Tarkoitan
että pirteä lukiolainen saattaa innostua ja koukkuuntua heti. Lukio lopultakin
onneksi on yleissivistävä koulu. Vajavaisesti suoritettu peruskoulu tai
kansakoulu, silmät samalla puolella päätä ja korvat eri puolilla, ajaa
tunnetusti saman asian, ellei enemmänkin.
Al-Khalilin ja McFaddenin ”Life on the Edge. The Coming of
Age of Qantum Biology” on todella hyvä, mutta vaikeampi. Arvioisin, että
tavallinen eläkeläinen suoriutuu siitä ongelmitta, mutta perinteinen biologia
molekyylitasolla ja sitä syvemmällä kvanttibiologia sisältää kymmenen tai
kaksikymmentä termiä, jotka joutuu opettelemaan ja sitten pitämään mielessään,
jotta saisi kirjasta paljon irti.
Esimerkiksi kvanttikoherenssin romahtaminen oikeasti on
keskeinen ilmiö ja oikeasti ei ole noin vain selitettävissä. Ja lähellä sitä on
ionikanavien koherenssi, joka on juuri yksi niistä uusista eli noin kymmenen
viimeksi kuluneen vuoden aikana hahmottuneista ilmiöistä. Vaikka tietäisi
suunnilleen, miten aistimus – esimerkiksi haju – kulkee aivojen eri kohtiin,
tieteellinen selitys on auki. Tässä kirjassa selitetään asiallisesti, että selitys
saattaa olla kvanttimekaniikasta tuttu tunnelointi. Hakukone osoittaa myös
maallikolle – minulle – että hyvämaineiset tieteelliset sarjat julkaisevat juuri
nyt kiihkeästi tietoja kokeellisista tutkimuksista juuri tästä asiasta.
Kirjoittajat ovat hauskoja eli eivät suhtaudu korkeasta
tutkijanasemastaan huolimatta kaikkeen haudanvakavasti. Heidän mielestään –
tiettävästi keksitty – kertomus Newtonista, joka otti ja keksi painovoiman
mietittyään viereensä pudonnutta omenaa, keskittyy pienempään ihmeeseen.
Suurempi arvoitus on kirjoittajien mielestä, miten se omena ollenkaan päätyi
sinne omenapuuhun. Yhteyttämistä eli fotosynteesiä ja soluhengitystä selitetään
nykyisin kvanttimekaniikalla, ja entsyymien toimintaa samoin.
Juuri tuolla alueella muutokset ovat erittäin suuria.
Huvituin kovasti erään tutkijaryhmän pyrkimyksestä vaikuttaa maapallon
ilmastoon kehittämällä järjestelmä, jossa ilmakehän hiilidioksidia käytetään
polttoaineena, siis tuottamaan energiaa…
Kirjoittajat jaksavat muistuttaa, että huimat ajatukset
eivät tällä alalla ole yleensä toteutettavissa, koska pienhiukkasten / aaltojen
maailmassa käy niin kova kuhina, että tuloksia ei oikein voi toivoa huoneenlämmössä.
Muutenkin proteiinimolekyylien melu taitaa olla huumaava. Sanon tahallani
”melu”, kun normaali suomennos olisi ”kohina”. Se mikä on yhdelle kohinaa, voi
olla toiselle signaali, ja päinvastoin.
Mitä fysiikkaan tulee, Rovelli on juuri niin hyvä kuin
kaikki väittävät. Hän esittää helpommat ja vaikeammat asiat noin 70 sivulla,
joten kirjan lukematta jättämiseen ei ole mitään kelvollista syytä. ”Seitsemän
lyhyttä luentoa fysiikasta.” Carlo Rovelli, 2016, suomi, ISBN
9789525985436 14,80 €.
Mutta hänellä on isompikin kirja, jonka nimi suomennettuna
on Todellisuus ei ole sitä miltä se näyttää – matka kvanttipainovoimaan. Siitä
taas tuonnempana.
Yksi tapa tutustua "todellisuuteen", joka ei ole sitä, miltä se näyttää on lukea kirjoja. Toinen on, tutustua siihen, mitä erilaiset zeniläiset tiesivät sanoa jo ennen noita kirjoja.
VastaaPoistaAl-Khalilia kannattaa muutenkin seurata aina, kun hän sattuu vilahtamaan BBC:ssä tai Twitterissä. Rovellin isompi teos on kirjoitettu ennen pienempää.
VastaaPoistavuorela, tampere
Voltaire ainakin teki Newtonin omenan tarinan kuuluisaksi, mutta taustalla on muutakin, joten on mahdollista, että tarina on tosi. Newtonia päähän omena ei osunut, mutta havainto, että omena putoaa aina kohti maapallon keskustaa eikä esimerkiksi vaakasuoraan, on edelleenkin huomionarvoinen.
VastaaPoistaVaikeiden asioiden ihmettely on helppoa, kaikkihan sitä tekevät, mutta vaatii suurta selväjärkisyyttä ihmetellä päivänselviä asioita - kuten esim. sitä, miksi kaikki putoaa juuri alaspäin.
PoistaJo antiikin aikana tiedettiin, että maa on pallo. (Tämän blogin erään arvostetun kirjoittajan nimimerkin esikuva mittasi yli 2000 vuotta sitten maapallon läpimitankin aivan ällistyttävän tarkasti.)
Pallosta seuraa, että meidän "alas" on toisella puolella "ylös". Varmasti moni miettikin jo antiikin aikana, että mitä tämä tarkoittaa. Newton kertoi sille sitten pätevän selityksen.
Vastaavia itsestäänselvyyksiä löytyy takuulla edelleen, kunhan vain katselee asioita ennakkoluulottomalla mielellä. Hawking kysyikin, että miksi me muistamme menneisyyden, mutta emme tulevaisuutta. Se johtaa pohtimaan mitä "aika" on - vai onko se mitään.
"Se, mikä yhdelle on kohinaa, voi toiselle olla signaali".
VastaaPoistaKohina ei ole kenellekään signaali, jos sanojen määritelmistä pidetään kiinni, niinkuin täytyy pitää. Kohinan seasta voidaan kyllä onkia signaalia, jopa kohinatason alapuolelta, jos tiedetään minkä tyyppisissä muodoissa informaatio on.
Vesi alkaa kiehuun (kohisee). Signaali teenkeittäjälle?
PoistaTilasin Anazinista "The Coming of Age of Qantum Biology". Hinta 14 € (lopullinen). Odotan mielenkiinnolla.
VastaaPoistaRovellin 70 sivun kirja oli myös mielenkiintoinen.
Itse asiassa todellisuus ei näytä miltään. Todellinen todellisuus on epälooginen kyhäelmä. Näkyminen kontra näkymättömyys todellisuuden ominaisuutena on tapa puhua sellaisesta, josta olisi vaiettava.
VastaaPoistaChost action at the distance...
VastaaPoistaTarvitsisin lisävalaistusta, sillä en osaa kuvitella miten todellisuus näyttäytyy bakteerille tai syntymäsokealle.
VastaaPoista