Sosialismia

Kiitos ihmisille tapaamisista; mieluisaa. Tapaamisten jälkeen pohdin, mitä sekin merkitsi, että Beatles tuli ja saavutti kaiken laulamalla yhtyeenä.

Mahtoiko niillä kitaroilla olla niin ratkaisevaa merkitystä?

Luultavasti yhteismusisoinnissa on jotain aikojen takaista. Kun kukaan ei oikein osaa, laulu on hyvä valita, ja joidenkin arvelujen mukaan se on vanhempi keksintö kuin puhe.

Muuan todiste on laululinnut. Ne toimittavat laulamalla tärkeitä asioita, kuten osoittavat reviiriä. Valaat laulavat. Niiden ääni on niin matala, ettei sitä tahdo ihminen kuulla, mutta kantavuus on omaa luokkaansa.

Jos kasveilla ja puilla olisi ääni, sellainen ääni jonka me kuulemme, koko maailma olisi täynnä lähes taukoamatonta valitusta ja voihketta. Ne syövät toisiaan. Ne kuristuvat, köyhtyvät ja kuolevat. Lapsen silmin katson, miten hanhikki on hymyilevinään auringolle. Entä jos se nauraa ja min vain en sitä ymmärrä?

Kasvien salaisesta elämästä on kirjoitettu mielenkiintoisia, vain vähän hulluja kirjoja, aivan näinä aikoina.

Tausa-ajatukseni on radikaali ja aivan tyhjän päällä. Lähes 200 vuotta Suomessa on ”koottu kansanrunoja”, ja antikvariaatista saa Suomen kansan vanhat runot, muistaakseni neljäkymmentä paksua nahkaselkäistä nidettä.

Entä ellei runoja eli lauluja niinkään ”esitetty”, vaan keksittiin kulloisenkin tilanteen ja mielentilan mukaan ja entä jos ”kansanrunous” on vain väljät kehykset, joiden mukaan liikuttiin.

Saduista tiedämme tämän. Ei ole varsinaisia kantamuotoja, vaan joissakin tapauksissa tuhansia muunnelma, joita taitava kertoja rakenteli kulloisenkin kuulijakunnan tarpeiksi.

Loitsu eli noituus on hiukan toista. Lukemalla juuri oikeat salsasanat saa kivestä kultaa tai polvesta haavan paranatumaan. Rukous on vähän sama. Jos se menee oikein, se ehkä täytyy, ajatellaan.

Lauluyhtye on jäänne yhteisöllisestä musiikista. Se näyttää tulevan ja menevän. Kerran oli Harmony Sisters ja Metro-tytöt ja sitten oli Agit Prop ja Ultra Bra. Välillä oli Kippari-kvartetti, josta oikeastaan pitivät sekä vuorineuvokset että heidän hännystelijänsä.

Onko humalaisten ilo iloista puhtainta? Kun pöhnä on päällä, pitää vetää yhdessä Iso Antti ja Rannanjärvi tai ainakin jotain sinne päin.

Miksi sotilaat pannaan laulamaan erilaisia marssilauluja? Koska he ovat eräänlaisia humalaisia.

Eräät viisaat ihmiset, Kamppiset, lauloivat koko matkan ajaessaan Kauhavalta Ivaloon. Niin matkat menivät. Ehkä he olivat ymmärtäneet, ettei laulu ja soitto ja taide ole välttämättä kaupallista ja ettei siihen mitään radiota tarvita.

Ja sinä siinä – kirjoita sinäkin oa kirjasi!