Sivun näyttöjä yhteensä

16. syyskuuta 2017

Kahvia



Romaaneista käy ilmi, että oli suorastaan rikollista jättää tarjoamatta kävijälle kahvia.

Tämä tuli mieleen, kun käsitin kauhukseni, että muuan Mankellin vanha Wallander-romaani oli yllättäen jäänyt aikanaan lukematta.

Kirja oli edelleen hyvä. Uusi huomio oli, että siitä oli tullut kulttuurihistoriaa. Tapahtuma- ja kirjoitusaika on 1990-lukua. Sen jälkeen melkein kaikki on muuttunut, kaikki muukin kuin murhattavaksi sopivat täti-ihmiset, jotka ovat kuolleet omia aikojaan.

Jos joku mainitsee Angolan tai Kongon, komisario kaivelee illalla kotinsa komerosta kouluaikaisen karttakirjansa ja huomaa lopulta aavistaneensa oikein: Afrikkaa se on.

Se ei ole muuttunut, että kun avaa television maittavan säilykemakkaran ääressä, televisiossa keskustellaan, mitä pitäisi kenties tehdä, mutta sille ei kukaan tee mitään, että maa on hajoamassa.

Ruotsi hajosi, ja perässä Suomi. Ihmisiä on vaikea saada ymmärtämään, että ICT eli telekommunikaatio eli digitaalinen tietojen käsittely ja välittäminen erottaa ihmisiä ja murentaa ihmisryhmiä, vaikka ”maailmankylästä” oli puhetta ja globalisaation käsitettä väärinkäytetään johdonmukaisesti.

Ehkä se oli Gevalia, joka painui varjoon. Halsti sanoo Lapin sotaa 1944 muistellessaan, että Haaparannan puolella mainosvaloissa kehotettiin juomaa Gevalia-kahvia, kun he taas Torniossa yrittivät pysyä hengissä.

Kun Mankellin poliisit kulkevat puhuttamassa ihmisiä jonkin murhatapauksen vuoksi, joka paikassa tarjotaan kahvia. Jos joku ei tarjoa, hän sitten saattaakin olla se murhaaja.

Isäni joi 24 – 28 kupillista kahvia päivässä toimiessaan asianajajana maalla. Sen takia hänellä oli se hieno Citroen—autokin, että joskus piti tehdä aamulla kauppakirjaa Kokkolassa ja iltapäivällä perukirjaa Alavudella. Ja kahvia tarjottiin joka paikassa ja emäntä oli tarkkana, ettei kuppia päässyt tyhjentämään tiskialtaaseen eikä kukkapurkkiin.

Olin ihmeissäni, kun Suomessa alettiin myydä espressokeittimiä. En ollut tullut ajatelleeksi, että kahvi olisi jotain muuta kuin osa seurustelua tai sitten – aamulla – piristyslääke.

Isäni tosin joi kaksi kupillista iltakahvia kello 21, koska ei saanut muuten unta.

Olen nyt kysellyt varovasti, eikö meillä olisi aika ruveta herraskaisiksi niin että vaikka juotaisiin itse kahvia ja tarjottaisiin vieraille ja olisi pikkupullia pakkasessa ja Herrasväen pikkuelipiä varalla ja punaista maitoa tai oikeaa kahvikertaa ja vähintään kolme palaa sokeria jokaiselle kupillista kohti.

Ehdotus ei ole saavuttanut suosiota.

Kai se maailma muuttui. Eivät isännätkään enää istu totilaseineen kamarissa eikä emäntä kuivaa silmiään esiliinan kulmaan.


(Gevalia on muuten latinaa, ruotsiksi Gävle, paahtimon kotipaikka 1800-luvulta.)

13 kommenttia:

  1. Gävlessä on tainnut olla monenlaista yrittäjää, muistui mieleen "Mull' oli Geflen Vaakunaa, ja piippu merenvahaa". Samat kahvipaahtimot ja tupakkatehtaat kopioitiin sitten peilikuviksi Pohjanlahden toiselle puolelle.
    AW

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Gefle Wapen oli Rettigin suvun tupakkatehtaan lippulaiva. Pehr Cerelius siirtyi Turkuun 1845. Hänen pojastaan (Pehr) Fredrik Rettigistä tuli tupakkaruhtinaana kaupungin etevimpiä rahamiehiä. Hänpä meni ja lahjoitti Turulle kirjastotalon, minkä muistona kävijää yhäkin tervehtii Fredrikin bysti korkean jalustan nokassa vanhan puolen aulassa. Kannattaakin hyllata,sillä ilman tuota valokuvista tuttua poskipartaaa Turku, siinä missä Tampereella on Metso ja Helsingilläkin kohdakkoin Lastu vai mikä lie "Biblu", ilmeisesti olisi yhäkin vailla kirjastoa.

      Poista
    2. "Jag rökte "Gävle vapen" jag
      Och hade sjöskumspipa;
      Den gamle skar av blad sitt slag,
      Då han ej var i knipa.
      I sådant fall blev mossa blott
      Hans nötta masurhuvuds lott."

      Poista
  2. Valtiot murentuvat ja hajoavat hitaasti mutta hajoavat, omaan mahdottomuuteensa. Sotaa halua ei enää kenkään, paitsi jokunen viiskytäluvulla syntynyt itsevaltias ja skiniheatti, jolta puuttuu paitsi tieto, myöskin ymmärrys.
    Laiskottaisi lähteä sotimaan naapuriin, kun siellä asuu tuttuja, niitä viittis ampua millään, rynkylläkään. Ihmiskuntaa vaivaa nykivä henkinen kasvu. Jne...pitäisi tajuta jo vallanpitäjien komeroissaan, että maailmasta tulee yhtäläinen ja yhtenäinen. Ennemminkin ennemmin kuin myöhemmin. Plöts.
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  3. Oikein kohteliaissa alamaailman kortteereissa kysytään "ottaako tuomari/pastori/komissaario kupin kahvia vai pullon kossua?"

    VastaaPoista
  4. Suomalaisen tapakulttuurin paras tallentaja oli Mauri Sariola.

    VastaaPoista
  5. Kahvi kelpaa, pullat ei nykyään. Ei koska niin monet ovat sokerittomalla tai dieetillä. Mikä on ihan hyvä asia.

    M

    VastaaPoista
  6. Pitää siirtyä tavalliseen kahviin kun Evitskogin pirikeskus suljetaan?

    VastaaPoista
  7. Tämä ei välttämättä tähän kuulu mutta tällä samalla palstalla millä olen läpiä päähäni puhunut, haluan myös täsmentää sanomisiani.

    1) Antti Tuuri on merkittävä kirjailija. Elokuva on toinen taidemuoto, se on selvä, mutta se että Tuurin kirjoista on tehty useita elokuvia, jo osoittaa sen. Ei tyhjästä mitään voi nyhjäistä.

    2) Antti Hyryn ”Maantieltä hän lähti” on huima novelli. Jos se olisi löydetty – sanotaan nyt vaikka... Franz Kafkan pöytälaatikosta, saksaksi, Kafkan arvon maailman kirjallisen eliitin silmissä olisi vaan entisestään noussut.


    Liite: tämän lukeminen tekee ihmisen sielulle hyvää

    VastaaPoista
  8. Liekö kehveli myös samaa perua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ennemmin Gifflar pullat on samaa perua. Kehveli ei kuulu kahvipöytään. Niin kuin Kalle Kehveli sarjakuvassa, eikös se juo vain xxx-ponua (pontikkaa) leilistään. Pullaa tai muuta kiinteää ruokaa koskaan nähnytkään. Pysyy laihana, ja sarjakuvan Kalle iloisella mielellä. Tosielämän kehvelille iskee viinakramppi. Sivistyneellä tavalla juovat, vihreät ja muut poliitikot pitäisi viedä puiston penkille keskustelemaan alkoholistien kanssa siitä, miten vapaa alkoholipolitiikka lapsillemme nyt luodaan.

      Poista
  9. Maalla kyllä tarjottiin vieraille ennen vanhaan aina kahvia, vähän kauempaa, vaikkapa viiden kilometrin päästä tulleille ja ainakin sukulaisille sitten pian ruokaa ja sitten taas kahvia. Tällaista vieraanvaraisuutta piti isäni mielestä aina osoittaa. Ja ne vieraathan tulivat aina yllättäen, hauskana yllätyksenä pyhisin, ei siitä mitään sovittu etukäteen. Aamulla isä itse nousi viideltä keittämään kahvia äidille, ja sehän kestikin hetken, kun piti sytyttää tuli hellaan.

    Amerikassa juovat sitä laihaa litkuaan monta mukia aamulla ilman mitään syötävää. Muistan aina, kun emäntäni ajoi minut parin, kolmen tunnin matkan päähän katsomaan sellaista hassua saksalaista joulukylää, ja kotimatkalla käytiin kahvilassa. Cathy joi pelkkää kahvia ja sitten kotona kehui miehelleen, että oli voittanut itsensä eikä ollut ottanut omenapiirakkaa. Siellä ei naiset ruoalla herkuttele. Suomalaisten, ainakin vanhempien, on vaikea tottua juomaan kahvilassa pelkkää kahvia.

    Eräs tuttavani, jo aika vanha mies mutta vielä mukana monessa, juo aina ennen jotain kokousta pienen kupin espressoa, kun se piristää hyvin mutta ei aiheuta pakkoa poistua kesken kokouksen...
    EG

    VastaaPoista