Sivun näyttöjä yhteensä

22. syyskuuta 2014

Newfoundland



Seutu oli sääoloiltaan ja viljavuudeltaan paha, mutta ei S. ollut juuri käynyt muilla seuduilla ennen kuin alokaskoulutus alkoi vuonna 1914. Koska kaikki muutkin olivat sitä mieltä, että Kuningas ja Isänmaata on puolustettava, hänkin oli sitä mieltä, ja kivääri oli kiinnostava kapine.

Muutaman kuukauden kuluttua hän tiesi, että juuri tätä varten hän oli kasvanut, tullut melkein aikuiseksi ja harjoitteli nyt. Korpraalit olivat oikeassa. Nyt tuli tarkoitus.

Merimatkaa valtameren tuolle puolen sanottiin vaaralliseksi, mutta hänelle se oli vain kylmä ja märkä, eikä sellainen ollut uutta. Emämaan rannassa he saivat seisoskella satamassa, mutta he eivät ymmärtäneet, mitä ne ihmiset puhuivat. Heidän puheessaan oli jotain vikaa. Mutta myös Kanadassa oli ihmisiä, jotka puhuivat toista kieltä, ranskaa.

Matkalla sinne Ranskaan hän voi huonosti, koska oli myrsky. Muutkin voivat huonosti. Hän kuvitteli, millainen on miina, mutta hänen mieleensä tuli vain kaivos.

Ehkä he marssivat kuormaston kanssa kaksi viikkoa, mutta päivätkin menivät sekaisin, kun almanakka oli pudonnut johonkin. Se paikka, jossa heidän piti ruveta sotimaan, tuntui kyllä kammottavalta. Erilaisten ammusten ääneen ei myöskään tottunut. Hän oli ensin luullut, että jossain jarruttaa juna, mutta se olikin tykin kuula, joka tuli kovaa ja kirskui.

Hän, S., oli ennättänyt olla etulinjassa puoli tuntia tai kaksi, kun tuli täysosuma ja hän kuoli heti niin ettei hänestä jäänyt jäljelle oikeastaan mitään. Loppu.

On vaikeaa, ehkä loukkaavaa, kirjoittaa näin sankarivainajista. Kirjoitin kerran runomuotoon ”Spoon Riveriä”, jossa sodassa kuolleet puhuivat. Kuulemani ja lukemani perusteella tiedän riittävän monta tarinaa aivan meiltä päin. Vain harvat niistä ovat kirjaimellisesti sankaritarinoita. Tuo sana on samaa ryhmää kuin ”nero” ja ”kansa”.  Se on otettu laajaan käyttöön, kuin työkalu, koska sitä on tarvittu.

Sana ”propaganda” on hyvin myöhäinen. Siihen liittyy vahvasti uskottelun vivahde ja se sai Suomessa jatkosodan aikana syystä ikävän sävyn.

Mutta sankaripropaganda, esimerkiksi Rooman Horatius Cocles sillalla – Runebergin Vänrikki Stoolin Sven Dufvan aivan suora esikuva – käsitettiin kaunisteluksi jo klassisissa roomalaisissa historiateoksissa (T. Livius).

Runebergin versio muuten on uskottavampi. Runossa kerrotaan miesjoukon ”pitäneen lystiään”, mikä on selvä viittaus virvokkeiden nauttimiseen, ja niinpä Dufva käyttäytyi kahakassa täsmälleen samalla tavalla kuin suomalainen perheenisä perjantaina poliisiautoon tuupittaessa.

Todellisuus vääristyy, kun kuolleet eivät kirjoita muistelmiaan.

Käsitykseni historiasta taitaa olla muuttumassa. Hylkäsin kauan sitten vanhan ”miten se todellisuudessa tapahtui” –ajatuksen (L. Ranke). Muutama vuosikymmen sitten meni kieleen tukeutunut ajatus (tiedon arkeologia), mutta jotain jäi.

Nyt kiinnostavat eniten historian vääristelyt. Luin kerratakseni pari Koskenniemen runoa, joista kävi ilmi hänen itsensäkin korostama asia, nimittäin ettei hänellä ollut kosketusta tavallisiin ihmisiin eikä heidän toimiinsa, kuten esimerkiksi sotaan. Ihailin taitoa jolla hän oli sovittanut elegioksi sekä Saksan että Ranskan maailmansodan murheet sivuuttaen täysin sen tosiasian, että häntä itseäänkin vaivannut aristokraattinen pöyhkeys ei ollut vailla vaikutusta tuon sodan syttymiseen ja järjettömään pitkittymiseen. Ja vaikutti siihen myös vanhojen ”humanistien” väärin ymmärretty darwinismi, jonka mukaan köyhien ihmisten kärsimyksellä ja ennenaikaisella kuolemalla ei ole merkitystä, koska paremmat saavat siten tilaa.


Suurella hartaudella lueksin Ranskan virallista versiota I maailmansodasta. Se on verkossa (Hanotoux). Kirjasta käy ilmi, miten Saksa oli yksin syyllinen ja kuinka Ranska sitten omin käsin ja melkein ilman apua voitti koko muun maailman sankarillisessa ottelussa. Havaintojeni ja tietoni mukaan ranskalaiset eivät ole vieläkään toipuneet tuosta ”totuudesta”. Mikäs; mukana on kartat, kuvat ja kaikki, ei kuitenkaan tuota newfoundlandilasita.

11 kommenttia:

  1. S:n tarina kertoo tehokkaasti millainen sota ensimmäinen maailmansota oli. Länsirintama oli kapea, vai tykinkantaman levyinen, 700 kilometriä pitkä viilto Pohjanmereltä Sveitsin rajalle. Mutta sinne tultiin kuolemaan hyvinkin kaukaa, kuten S.

    VastaaPoista
  2. Ad Sven Tuuva -- runossa sanotaan vain että tietyöjoukkue otti maatalosta eineekseen mitä sai. Ehkä siinä oli sintua, ehkä kaljaa, ehkä jopa ryyppi; emme tiedä eikä liene ajatuskaan.

    Som den var sänd i ändamål att bota vägen blott,
    Låg den i ro, sen det var gjort, långt skild från hugg och skott,
    Tog för sig i en bondgård där allt vad den kunde få,
    Och lät Sven Duva passa opp, ty han var med också.

    (Wikisource)

    Sodan kuvaukset ovat aina olleet harhaanjohtavia sillä ymmärtääkseni sodan tapahtumassa ei ole mitään kaunista ja sankarillista sen hetkellä; se sievistyy vasta sensurointivaiheessa kun rytinä ja huuto, paha valitus ja silkka kauhu on tauonnut. Tässä mielessä lienee ollut hankala kuvata 'oikein' vaikkapa skotlantilaisten vapaustaistelua. Tapausten on täytynyt sisältää puhkottuja mahoja ja kauhiaa valitusta mutta realismi näissä hommissa karkottaisi yleisöä.

    Joten kuvaukset valehtelevat kuin silminnäkijä.

    VastaaPoista
  3. "Käsitykseni historiasta taitaa olla muuttumassa. "
    Niin taitaa olla meillä muillakin. Suuri totuus on nimittäin, että totuutta ei ole olemassakaan. Koska historiasta ei voi tietää mitään, sitä ei kannata enää opettaa kouluissa. Tietohan vie turmioon. Edistystä ei ole. Koska yhteistä maailmaa ja totuutta ei ole, on vain mielipiteitä. Ai niin, se on kyllä varmaa, että kaikki kuuluisat miehet ovat olleet kautta aikojen homoja ja pisuaari on taiteen huippu. Ihminen on vain elokuvakangas, jonka ympäristö luo. Lukija kirjoittaa romaanin. Mutta kuka kirjoittaa blogit, kun ihmistä ei enää ole? Blogi on vain meren rantaan hiekalle piirretty viiva, jonka meri pyyhkäisee pois. Kaikki virtaa, niinhän luennoilla sanottiin. Pääsen opettamaan tätä niille tyhjille elokuvakankaille. Mutta miksi ne pitävät niin paljon meteliä ja heittelevät minua 2010-luvun kännyköillä? Löysin kaatopaikallta romaanin, jossa väitettiin, että ennen oppilaat heittelivät opettajiaan paperipalloilla.

    VastaaPoista
  4. ”Suurella hartaudella lueksin Ranskan virallista versiota I maailmansodasta.”

    Historiahan on mielenkiintoista.

    Oikein tulkittuna Suomi voitti talvisodan ja jatkosodan. Löimme siis Neuvostoliiton kahteen kertaan. Sitten kävimme saksalaisten kimppuun ja voitimme nekin. Tämän jälkeen Suomi oli periaatteessa ympärysvaltojen puolella ja kun Japani antautui, voidaan tulkita meidän kepittäneen myös heidät. Suomi voitti siis toisen maailmansodan neljä kertaa. Eikä tässä vielä kaikki: muutama vuosikymmen aikaisemmin olimme voittaneet jopa itsemme. Varsinaista soturikansaa.

    Kyllä kaljupäiden nyt kelpaa mäiskiä vääränvärisiä…

    MHI

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdotan terapiaan menoa.

      Poista
    2. Ehdotan viimeisimmälle anonyymille tutustumista postmodernismin perusajatuksiin, jotka leviävät yliopistoilla ja sieltä kansaan kuin häkä ja joita edellä oleva anonyymi parodisesti esittelee.

      Poista
    3. Ehdotan että lopetamme ehdottelun.
      iH

      Poista
  5. Jukka hyvä, mieleeni nousee eräs Normandian maihinnousun juhlapäivä, taitaa olla 20 tai 30 vuotta sitten. Silloin luin, tosin en muista mistä lehdestä tai kirjasta, hyvän todistelu siitä, kuin ranskalaiset olivat ensimmäisiä tuossa maihinnousussa. Ja tottahan se oli. Oli ranskalaisten briteiltä lainaksi saatu alus saanut ensimmäisenä pohjakosketuksen. Tosin ajoi karille ja pääsi vasta kauan muiden jälkeen rantautumaan.
    Mutta pohjakosketus se karille ajokin on, ja ensimmäinen pohjakosketus on aina ensimmäinen. Ranskalaiset osaavat tuon historian kirjoittamisen taiteen.
    Muuten miten on, eikö Marc Blochin teos L'Étrange Défaite pitäisi saada vihdoinkin suomeksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ranskalaisia perussuomalaiset kyllä osaavat haukkua pöyhkeiksi ja vääristelijöiksi mutta samalla he nielevät täysin samanlaisen brittien omakehun, jossa englanti voittaa yksinään kaikki sodat...

      Poista
  6. Sinun kadullas koulutie...

    Oulunsuun pirtti oli siinä koulumatkalla, Torpantien ja Pirtintien risteyksessä , kouluun mennessä vasemmalla puolella. Oikealla puolella , ennen risteystä oli talo, postilaatikossa V. Bagh tai jotain. Pihalla pieni uima-.allas. Katulamppujen tyyppi vaihtui tässä risteyksessä, vanhemmasta 40-50 lukuisesta hehkulampusta, moderniin 70- lukuiseen elohopeahöyrylamppuun.

    VastaaPoista
  7. Peter von Bagh.

    Lämmöllä ja kaiholla muistaen, kaivaten kulttuurimme suurta vaikuttajaa.

    P. S.
    Perässä tullaan sinne elämää suurempaan elokuvaan.

    Iikka

    VastaaPoista