Löysin aineiston, joka ehkä vastaa kysymykseen, miten
tietotekniikka on vaikuttanut ajatteluun ja siis kirjoittamiseen.
Kysymys on hyvin tärkeä. Nyt on muisteltu 20 vuoden takaista
laivaonnettomuutta. En ehkä olisi suoraan muistanut, että tuskallinen pelastuslauttojen
ja uivien uhrien etsiminen oli käsityötä. Pimeässä ja myrskyssä se oli siis
sattumanvaraista. Digitaalisia paikantamislaitteita ei ollut. Tuohon aikaan
myös langaton puhelin oli suuri harvinaisuus.
Hyvin aiheellisesti on muisteltu toistakin
suuronnettomuutta, niin sanottua pankkikriisiä, SKOP kaatui 1991 ja 1994
Kansallis-Osake-Pankki järjesti vakavaraisuutensa tukemiseksi osakeannin mutta
katosi kartalta 1995. Valtiovarainministerinä oli tänään muistiinpanojaan
julkaissut Iiro Viinanen.
Mikä oli äkillisesti kehittyneiden tietoliikenneyhteyksien
vaikutus pankkikriisiimme, se on vielä aika avoin kysymys. Mikä on sen vaikutus
tämän hetken kriiseihin, se on vielä avoimempi kysymys.
Näihin suuriin ongelmiin vastaamiseen minulla ei ole edellytyksiä.
Mutta kun minulla on päivittäisenä työnäni tämä digitaalisen arkistoni
järjestäminen, joudun tekemäni selvän ja valitettavasti rahaa tuottamattoman
sopimuksen takia järjestelemään muun muassa julkaistuja kirjoituksiani, joita
on aivan liian paljon. Näyttää todella siltä, että niitä painettiin pelkästään
Helsingin Sanomiin jopa yli sata vuodessa.
Ja tässä on tuo aineisto tietotekniikan vaikutuksista, omia
kirjoituksia ja aivan oman nenän alla. Julkaistujen kolumnienkin saaminen ilmestymisjärjestykseen
on käsityötä. Kaikeksi onneksi olin nimennyt vuodesta 1990 tiedostot aina
logiikalla ”hs020190”.
Vielä 1989 tekstit on toimitettu lehteen paperilla. Olen
skannannut ne kaikki. Sitten sain käyttööni laitteen, jonka nimitys oli ”mopo”.
Se oli puhelinverkkoon yhdistettävä mikro. Niitä oli oikeastaan vain
tärkeämmillä toimittajilla, mutta luultavasti Pekka Tarkka ja Reetta Meriläinen
junailivat minullekin sellaisen. Mutta sen muistan tarkasti, että siirryttyäni
Kaliforniaan 1996 lähetin kirjoitukseni sähköpostin liitteinä. Vielä tarkemmin
muistan, miten suuri vaiva oli saada yhteys toimimaan. Tietokone oli IBM:n
läppäri.
Löysin 1994 kirjoittamani kolumnin, jossa selvittelin
lukijalle tietoverkon eli Internetin käyttöä. Kehotin lukijoita hankkimaan
yhteyden, vaikka arvioin, ettei tästä Internetistä kovin paljon iloa olisi.
Olin itse käyttänyt BBS-yhteyksiä, mutta selain – Mosaic – muutti paljon.
Noissa kirjoituksissa kiivailen CD-romin puolesta ja kehun
miten eräskin hyvin kallis levy sisältää kaiken keskeisen roomalaisen
kirjallisuuden. Sain sen levyn Jorma Kaimiolta jotenkin ylimääräisenä
bonuksena. Kirjoituksissa mainitsemani levyjen hinnat, esimerkiksi Microsoftin
Encarta ja Bookshelf, tuntuvat järkyttävän kalliilta, nykyrahassa 200 – 400 euroa
levy. Mainitsen Encyclopaedia Britannican hienon CE-version, joka herätti
suuria lupauksia.
Eräässä jutussa esitän ennustuksen, että jonain päivänä
Kansalliskirjasto toimittaa markkinoilla levyt kansallisista tietokannoista.
Myönnän, etten oikein muista tuota, vaikka ainakin tämän blogin takia käyn
käytännössä joka päivä katsomassa linneanetistä jotain Fennican tietoa,
esimerkiksi Koskenniemen esseekokoelman tarkkaa nimeä, vuodelta 1931. Tarkoitan
siis osoitetta https://fennica.linneanet.fi/vwebv/searchBasic?sk=fi_FI
Jokapäiväisessä perhe-elämässä Google on käytetyin. ”Oliko
toi miten vanha? Entäs Loiri?” Wikipedia on jatkuvasti auki ja käytössä. Tuskin
muistan, miten vielä muutama vuosi sitten varoiteltiin, ettei sitä pitäisi
käyttää, kun se on muka niin huono. Pidin pari päivää sitten luennon, jossa
yksi aihe oli amerikkalainen työsuhdeteos (Work for hire). Mielestäni olisi
rikollista mennä pitämään yliopistotason luentoa tarkistamatta aiheesta
Wikipediaan kirjoitettua. (Englanninkielisessä tekijänoikeutta ja patenttioikeutta
käsittelevät tekstit ovat yleensä hyviä.)
Tähän aamuun asti olin luullut, että tietokone ja
tietoverkot vaikuttavat kirjoittaessani käsittelytapaani. Kun nyt yhdistän
tässä edellä hahmotellun muihin näiden päivien puuhiini, käsillä on ajatus,
joka jossain määrin järkyttää minua itseäni. Miten se lukijaan vaikuttaa, sitä
en tiedä.
Tämä tekniikka, lyhyesti ICT, vaikuttaa dramaattisesti
aiheenvalintaan ja siis kirjoitusten sisältöön, vähemmän muotoon. Olisin
kuvitellut, että eräät asiat ovat nyt niin helppoja, esimerkiksi nulikkamainen
päähänpistoni laittaa tämän kirjoituksen kuvaksi Antrean muinaisverkon
löytöpaikka (prof. Virolaisen suvun kotikonnulta). Kaksikymmentä vuotta sitten
tuollaista kuvaa olisi etsinyt koko toimitus, eikä luovutetun Karjalan karttoja
ollut käytännössä missään – niitähän ei saanut olla maassa Moskovan
rauhansopimuksen tulkinnan johdosta, ja siksi ne olivat kirjastoissa aika
hyvässä piilossa.
Siten tuokin kuva on uudemman suomalaisen sananvapauden
symboli. […]
Sanan- mikä? Sananvapaus on sitä että hyvä ja huono kävivät puskapanolla ja saivat ääliöpenskan joka sai syntyessään adjektiividiagnoosin. Nimeksi pantiin Hieno.
VastaaPoistaI. H.
Itse kuulun siihen pieneen ryhmään, joka jossain rajoitetussa mielessä vieläkin (vastoin järkensä ääntä) tuntee, että netti meni pilalle kun webbi keksittiin. Alettiin tuottaa sinne kaikenlaista roskaa ja ovet aukaistiin pesemättömille massoille. Ennen tuli vain uusia opiskelijoita kerran vuodessa ja useimmat heistä saatiin nettikiusattua tolkullisiksi syksyn mittaan.
VastaaPoistaTämä asenne on ainakin omassa tuttavapiirissäni jalostunut jo itseironiseksi nostalgiaksi, mutta suuri opetus on, ettei hienoja asioita (esim. wikipedia) synny ellei samalla anneta todennäköisesti kertaluokkia suuremman määrän kaikenlaista roskaa syntyä siinä samalla.
Töissä ja elämässä olen huomannut, miten tavattoman kankeaksi ja raskaaksi kaikki tekeminen menee, jos se halutaan pitää kokonaan asiallisena ja tarpeellisena. Orgaaninen kasvu voittaa viisaiden suunnittelijoiden ideat.
Itse en käyttäisi minuuttiakaan Facebookissa, mutta uskon, että siellä olevat kokevat ja tekevät jotain ainakin itselleen arvokasta, jota en vain osaa tai viitsi hahmottaa. Ei ole minun asiani tulla omasta elämäntavastani motkottamaan, että elätte väärin, teidät pitää kieltää. Todennäköisesti monesta turhasta pitämästäni toimesta ja ilmiöstä nousee paljon ennakoimatonta, josta on iloa meille sivullisillekin. Suvaitsevaisuus on tehokasta.
"Itse kuulun siihen pieneen ryhmään, joka jossain rajoitetussa mielessä vieläkin (vastoin järkensä ääntä) tuntee, että netti meni pilalle kun webbi keksittiin. Alettiin tuottaa sinne kaikenlaista roskaa ja ovet aukaistiin pesemättömille massoille. Ennen tuli vain uusia opiskelijoita kerran vuodessa ja useimmat heistä saatiin nettikiusattua tolkullisiksi syksyn mittaan."
PoistaJo on miehellä pienet huolet sekä niihin nähden suhteettoman kovat ja kamppailua ilmentävät selitykset. En toki epäile niiden tarkkaa kuvaavuutta, ja parempi näin päin. Kohde on kuitenkin niitä harmittomimpia suuntia elitismisävytteisen sekä tinkimättömän perfektionismin kanavointiin. Kunhan netti ei sentään tyystin vuoda yli vesitynnyrin tavoin, niin eiköhän täälläkin pärjäillä.
Jos kohta päästään taas nauttimaan ns. kolmannen maailman ongelmista, niin tämänkaltainen päivittely ei enää näytä niin naurettavalta: sille ei nimittäin taida tulla olemaan vastaavissa määrin tilaa.
Juuri tällaisesta on kyse, kun suomalaista jurotuskulttuuria pidetään nimenomaan tyhmänä. Olen aina ollut sitä mieltä, että tänne ilmeisesti sotien jälkeen vakiintunut tapa käyttää kieltä on jotenkin vinksallaan. Ollaan olevinaan asiakeskeisiä, vaikka asiaa puhutaan käytännössä harvoin. Kuinkapa voisikaan, jos sitä ei edes ajatella? Kun päästään eroon siitä kulttuurista, että totuudellisuus on muka jotenkin rahvaanomaista venkulointia, saattaa alkaa menemään paremmin.
Mystiikkaan keskittyvä yliikohtelias runoilu-suojelu on älyttömän ajattelemattomuuden tientasoittaja numero uno. Mitä tärkeämpi asia, sitä vähemmän siihen olisi varaa. Uuno Turhapurossa "kliffaa hei" -ilmiö politiikassa oli vielä aihe vitsiksi, mutta nyt parikymmentä vuotta myöhemmin se vaikuttaa olevan pääministeritasollakin totta.
Jotakuinkin sivistyneiden yhteisöjen pahimmat - mikäli tahallisen tuhoamisvimmaisia ei huomioida - päästävät herkkähipiäisyytensä prososiaalisen järjen edelle.
"Tämä asenne on ainakin omassa tuttavapiirissäni jalostunut jo itseironiseksi nostalgiaksi, mutta suuri opetus on, ettei hienoja asioita (esim. wikipedia) synny ellei samalla anneta todennäköisesti kertaluokkia suuremman määrän kaikenlaista roskaa syntyä siinä samalla."
Maailma on aina täynnä roskaa. Mitä suorituskykyisempi yksilö, sitä enemmän näkee asiat niin. Luulin silti siitä yli pääsemisen kuuluvan lapsuuden keskeisiin etappeihin. Totean tämän ottamatta mitenkään kantaan psykologian yleiseen näkemykseen "normaalista" ihmisestä.
"arvioin, ettei tästä Internetistä kovin paljon iloa olisi."
VastaaPoistaYleensäkin mielenkiintoinen ajatus, miten uuteen, mullistavaan teknologiaan on heti välittömästi reagoitu.
"Kun nyt yhdistän tässä edellä hahmotellun muihin näiden päivien puuhiini, käsillä on ajatus, joka jossain määrin järkyttää minua itseäni. Miten se lukijaan vaikuttaa, sitä en tiedä."
Myös järkyttävästi, eikö tuollainen ICT-riippuvuus - itse on vielä termin ATK käyttäjä - muistuta jo jotain vakavaa päihdeadiktiota. Tarvitseekö sen googlen ja Wikipedian olla jatkuvasti auki?
"Olin itse käyttänyt BBS-yhteyksiä, mutta selain – Mosaic – muutti paljon."
VastaaPoistaVoisi melkein sanoa, että Mosaic, myöhemmin Netscape, muutti kaiken. Yht'äkkiä netti aukesi graafisen liittymän avulla kaikelle kansalle, ja koti-PC:illekin tuli joku tehtävä (paitsi jo aiemmin pelikoneena). Netscape innoitti eritoten USA:ssa monet uskomaan ja toivomaan, että Microsoftin ylivalta saadaan murrettua tai ainakin kunnolla haastettua. MS yrittikin aluksi vähätellä Internetin merkitystä, ja nuo Encarta CD-ROM:it voi nähdä MS:n yrityksenä tarjota multimediasisältöä, infotaimentiä, ilman nettiä. MS teki sitten nopeasti "imperiumin vastaiskun" ilmaisen Internet Explorerin muodossa, web-selaimen kyhääminen kun ei ole teknologisesti kovin vaikea askare.
Netscape oli 90-luvun jälkipuoliskolla suurena esikuvana myös riskisijoittajille, ja niiden perässä ihan tavallisille osakesäästäjille - yht´äkkiä olikin ihan ok satsata rajusti start-up:eihin, joilla ei ollut monesti mitään kassavirtaa, eikä sellaista edes tiedossa. Moni firma vietiin silti Nescapen innoittaman IPO:on pikavauhtia silloin. Kivillehän siinä mentiin netti-hypen nousuhurmassa, ja 2000-luvulle tultaessa monella oli kova krapula.
Mutta iso kuva oli sinänsä pidemmällä aikajänteellä aika oikea. Microsoft on nyt ahtaalla web-pohjaisten ketterien älypuhelinten ja tablettien ottaessa tilaa. Webissä pyörii niin mielikuvituksellisia asioita ja sovelluksia, että silloin 90-luvun lopulla ei kukaan olisi osannut moisia ennustaa.
Väärän paikan Antrean verkolle blogisti on "löytänyt" ja karttaan sijoittanut.
VastaaPoistaTästä linkistä selviää verkon oikea löytöpaikka
http://www.saunalahti.fi/pilcq/antrea/juttu_verkko.html
Päivälehden arkiston tutkijapääte hakisi nuo Kemppiset näppärästi.
VastaaPoistaOnkohan mitenkään mahdollista saada Microsoftin Encartaa toimimaan nykytietokoneessa? Vielä antoisampi olisi lasten encarta, tasoiseni. Minulla on Encartan levykkeet, mutta paikallisen Expertin (mennyttä aikaa) pojat eivät saaneet niitä toimimaan tietokoneessani, joka oli pari vuotta sitten nykyaikainen. Hube.
VastaaPoistaLaatikon pohjalta löytyi, encarta 97 world atlas. Nykyinen kone, jo vuosia vanha läppäri. Käyttöjärjestelmä Windows 7 home Premium. Lykkäsin cd:n koneeseen, pomppasi asennuslaatikko, painoin autorun. exe. Kysyi haluatko tämän tuntemattoman ohjelman tekevän muutoksia koneeseen, vastasin, kyllä. Kysyi pääkäyttäjän oikeuksia, annoin. Herjasi videodriverista, en välittänyt, vaan jatkoin eteenpäin. Asennus meni onnistuneesti loppuun. Tuntuu toimivan niin kuin muistin. En tutkinut löytyykö levyltä videoita.
PoistaGooglettelin hakusanoilla
PoistaEncarta works on Windows
Esim. tällainen löytyi http://www.answers.com/Q/How_can_you_run_Encarta_97_on_Windows_7
Paskanjauhamista.
VastaaPoistaOlkinukke ei ymmärtänyt patentoida paskanjauhamistaan..
PoistaAivan, mutta tyylikkäämpää kuin jos yrittäisi yksin.
PoistaI. H.