Ostan helikopterin

En osta, paitsi ehkä jos Upi opettelee ja tulee lennättämään. Käytännössä jos näköyhteys noin metriseen koneeseen katkeaa, se ei ole enää ohjattavissa, ja speksien mukaan sen pitäisi lentää nöyrästi takaisin lähtöpaikkaansa. Noinkohan olisi.

Laite varustetaan esimerkiksi Hero 3+ - kameralla, jossa on laajakulmaa pienessä koossa. Paketin hinta näyttää jäävän pääkaupungin liikkeissä noin tonniin. Paha kyllä oma määräämäni viikkoraha törsäämiseen ei ole kuin satanen. Kirjoja ei lasketa. Ne ovat työkaluja.

Helsingin Sanomat esitteli joitakin päiviä sitten valokuvia Suurkirkon räystäiltä ja kupolista sekä sivulta että yläviistosta. Heillä taitaa olla ammattilaisten laitteet niin että hintaluokka on aivan toinen. Shotshin talvikisoissa jäin ihmettelemään todella kauniita ja onnistuneita ilmakuvia suksilatujen varresta. Ennen olin vain todennut, että erilaisilla stadioneilla kuvaa saadaan melkein mistä vain.

Mutta kiirehdin kertomaan, kun joku muukin voi olla yhtä tietämätön. Dronen eli moottoriliidokin mukana kulkeva stilli- tai videokamera on siis tätä päivää myös meillä.

Olen pohtinut pitkään ja hartaasti, miten saisin valokuvatuksi pari tuttua puuta. Omistan kirjan, johon englantilainen hullu on kuvannut vuosikymmenien aikana nelisenkymmentä merkittävää puuta eri puolilta maailmaa. Kyllä ei niin hyviä kuvia näe usein. Mukana on myös oma suosikkini, männyn ja koivun jälkeen, baobab eli apinanleipäpuu (Adansonia), joka on kuin suoraan vieraalta taivaankappaleelta.

Hevostallin ja Masalan välillä pellolla on mietteliäs mänty, jonka saan vielä saaliikseni. Ei siihen tarvita muuta kuin oikea valo ja sellainen tilanne että pääsee liikennettä vaarantamatta vetämään auton penkalle. Objektiivin olen miettinyt valmiiksi ja tiedän, että on haarukoitava mahdollisimman suurella aukolla, jotta tausta pehmenee riittävästi. Totta puhuen tuo kohde kyllä vaatisi Nikonin tai Canonin aivan liian kalliin telen, sanotaan 300 mm.

Kotikuuseni edellyttäisi tuota pienoishelikopteria. Esterin omenapuun ja jasmiinin välistä suoraan 10 metriä ylöspäin, ja jo tulisi perspektiivi kohdalleen. Kuusi on näetsen täysikasvuinen.

Ihminen on oppinut näkemään kaiken silmillään, silmiensä korkeudelta. Juuri siksi Kurosawa-tyylinen kuva, se jonka hän lienee oppinut Mizoguchilta, on niin tunteellinen. Hän ymmärtää kuvata nelistävän hevosen noin metrin korkeudesta. Japanin pojilla näyttäisi olleen melkein pysyvästi kamera Hiabin nokassa. Heiltä tauti tarttui amerikkalaisiin. Peckinpah loi lännenfilmien vakiokuvan, jossa revolverimies on kuvattu hiukan liian alhaalta. Itse asiassa Zinneman (Sheriffi) kyllä teki saman mutta Ford ihme kyllä ei, eikä Hawks.

Tämä yksinkertainen katselukulma saattaa toistaa lavanäyttämön perinnettä. Shakespeare kirjoitti kaiken ajatellen näyttämöä korokkeena, jollainen se oli Globen takapihalla. Teksti ja toiminta on sopeutettu 360 asteen alakulman ohjaukseen. Tänäkin päivänä kunnon näyttämötilassa, esimerkiksi Kansallisoopperassa, permannolla edessä katsoo alaviistoon ja parvella tietysti yläkanttiin. Kaupunginteatterin katsomosta en pidä. Se on liian hyvä. Ihmiset näkee niin kuin luonnossakin, ja se ei liene taiteen tarkoitus.

Tätä kirjoitusta varten katselin kirjaa, jossa on kuvattu Helsinki ilmasta, lentokoneesta. Mielestäni kuvat ovat aivan mielenkiinnottomia. Katselukulma on niin outo, että joutuu miettimään kovasti, missä ollaan, ja enimmäkseen kuvissa on kattoja, joita ei ole edes tarkoitettu katseltaviksi.

Isäni siis opetti lentokoneen tähystäjiä jatkosodan aikana Ilmasotakoulussa. Hän ei suostunut koskaan oikein ymmärtämään, kun ihmettelin, miten kummassa paikat voi tunnistaa ilmassa. Hän oli tehnyt sitä niin paljon, pienellä kaksitasolla ja isolla pommikoneella. Hänellä toimi jokin inhimillinen hahmontunnistus. Joskus onnistuin näyttämään hänelle tiekartasta järviä. Hän tunsi kaikki rantaviivan kulusta ja saarista. Mutta hän oli siis ilmakuvannut suurimman osan maata välirauhan aikana.

Ajattelen kuitenkin, että tuo 5 – 50 metriä on ihmisen kokemukselle uusi, tuntematon alue ja siksi mahdollisesti kiinnostavampi kuin meren pohja. Jos lentokoneella vetäisi noin pintoihin, siinä oli sen verran tulossa huonot housuihin, ettei maiseman yksityiskohdille jäänyt tilaa. Istui niitä ennen eri lentolaivueiden miehiä putkassa puhelinlankojen alta lentämisestä. Ei sellainen onnistunut kuin vauhdilla ja koukkaamalla. Minulle on opetettu, että Pariisin Riemukaaren läpi on lennetty, mutta ei vaakalentona Champs-Elyseetä pitkin – tullet ja pyörteily saattavat aiheuttaa siipisakkauksen, ja siinä sitten ollaan.

Ehkä joku innostuu tästä ja näyttää minullekin kuvia 5 – 50 metrin estetiikasta. Mutta on kiire. Arvaukseni on, että tässä selvitetyn kaltaiset vehkeet kielletään pian. Ne ovat liian käteviä sellaiseen salakatseluun ja kuunteluun, jonka rikoslaki erittäin hyvin syin kieltää rangaistuksen uhalla.