Sana ”vieraantuminen” katosi johonkin. Se kuului ennen approbatur-kurssiin.
Ranskalaisille se oli niin kovin keskeinen, aliénation. Marxilaisille se oli vielä
tärkeämpi, Entfremdung. Ihmiset
olivat luisuneet erilleen toisistaan eivätkä löytäneet yhteisöjään. Ja sitten
oli esineellistyminen, reifikaatio.
Sata vuotta tämä oli kirjallisuuden sisus. Jo opistotasolla
oli osattava kertoa, miten ”Sivullisessa” mielettömyys täydentää vierautta. Tai
aikaisemmin olivat ”maailmantuska”, Weltschmertz,
ja vierauden tunnot, jotka meillä kolahtivat etenkin nuoren V.A. Koskenniemen
paperoimina (”Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin…”
Siinä yhdessä Joachim Israelin kirjassa oli siniset kannet; luin
tämän ruotsalaisen ”Alienation”-teoksen samoin aikoihin kuin Max Weberin.
Väittäisin että se oli kurssikirjana Helsingissä ja Tampereella. Hyvä se
muistaakseni oli. En tullut siitä alienoituneeksi. Mutta Weber oli täysin
rannaton. Vahinko että pääteos ei ole suomennettavissa eikä suositeltavissa,
koska se on oikeastaan rikas, rönsyilevä ja keskeneräinen aineisto eikä
tavanomainen teos.
Mutta toisaalta, minkä verran Antti Eskolan tuotannosta on
jäljellä? Ja oliko Pekka Kuusi, väitöskirjan kohde, kenties Erkki Tuomiojan
suuri väärinkäsitys? Kuusen ”60-luvun sosiaalipolitiikka”
oli todellisuutta hahmottanut ja luonut teos ja sellaisena harvinaislaatuinen
ja hieno. ”Tämä ihmisen maailma” oli vaikuttava yritys rakentaa ”kulttuurin
evoluutiota” ja löytää yhteiskuntatieteiden ja biologian kätketty yhteys.
Evoluution käsitelaina ei tunnu enää hedelmälliseltä ja käyttäytymistieteiden
ja biotieteiden yhteys vaikuttaa keksityltä. Ainakin akateemisessa perinteessä
edellinen tutkii sanoja, jälkimmäinen niin sanottua ulkoista todellisuutta.
Kustantaja varautui myös maailmanvalloitukseen tuolla Kuusen
kirjalla. Mutta Hannu Tarmio oli hyvä kestämään pettymyksiä.
Marxilaisuuden, Neuvostoliiton ja kristillisen (Martin Buber)
ja jumalattoman opin vieraantumisesta kaatoi Internet.
Pikaerehdys olisi luulla, että tässä Internet haluttaisiin
osoittaa hyväksi asiaksi. Mitään sellaista ei ole sanottu. Mitä kaikkea on
Internet? Tätä nykyä se on hyvin monille mm. tapa hoitaa vähäisiä
pankkiasioitaan. Toisille se on sähköposti ja kolmansille aitoja tai
kloonattuja uutisia meiltä ja maailmalta. Minulle puukko on hyvä asia. Pidän puukkoja
seinällä. Jollekin toiselle se on huono ja vaarallinen ja kolmannelle aivan
yhdentekevä.
Nuorten ja lasten verkon käytöstä ja pelaamisesta on hienoa
olla huolissaan. Mutta onko siihen aihetta? Me aikoinamme notkuimme kulmille ja
potkimme mummuja ja harjoitimme sukupuolista häirintää. (Itse olin
todellisuudessa kotona opiskelemassa huonoja tapoja kirjoista.)
Sosiaaliala puhuu syrjäytyneistä ja kouluala pudokkaista, lehdet
peräkamarin pojista. Mutta jospa ”ihmisjoukon yksinäisyys”, The Loneliness of Crowd, tuli sosiologian
termiksi vasta kun se alkoi jo väistyä? ”Keilaaminen yksin” (Bowling Alone) oli tutkimus
amerikkalaisen keskiluokan ”sosiaalisen pääoman murenemisesta”. Osoittautuiko ilmiö
pysyväksi?
Käyttäytymistieteissä ja mediassa käy joskus noin. Katsokaa
miljoonamiehiä ja poliitikkoja: ”valkokaulusammatti” ei ole enää hyvä
kielikuva, eikä ”sinikaulus” ole koskaan sopinut Suomeen. Kun nyt näkee
Helsingissä valkoisen paidan ja kravatin, edessä on ruumisarkkuliikkeen
edustaja. Jopa investointipankkiirit suosivat raitoja ja värejä. Maripaita
merkitsee arkkitehtia tai professoria.
Jos yrittäisimme väkisin käyttää marxismin ja sitä sivuavien
oppisuuntien termejä, onko kapitalismi nyt voittanut? Huokaavatko työtätekevät
pääomapiirien ikeessä? Ovat luokkavastakohtaisuudet kiristyneet? Onko ilmassa
luokkataistelun käryä? Onko proletariaatin diktatuuri näköpiirissä? Mitä nyt
kuuluu Adornolle ja Horkheimerille? Miten Pekka Kuusi kuvailisi nykytilannetta?
Sosialidemokratia on kokenut kovia. Missä se on selviytynyt, siellä se on
tehnyt sen luopumalla aatteistaan. Syrjäytyneitä siis on. Heistä myös puhutaan
jonkin verran, mutta ei heille ole enää puoluetta.
Tätä vaikutelmaa vahvistaa perinteisen oikeiston
kesyyntyminen. ”Sosiaalinen mieli” ei ole minkään poliittisen ryhmittymän
yksinoikeus eikä oikein tunnusmerkkikään. Mutta kentällä toimivat rajoitetuin
voimin vihreät, joka ei alkujaan syntynyt lainkaan puolueeksi, ja erilaiset
populistiset ryhmittymät, jotka ovat saaneet suurtakin suosiota olkimiehillä
eli lavastetuilla vihan kohteilla.
Tekniikka ei määrää mielensisältöä, mutta tekniikan puute
määrää. Kysyn, eikö älypuhelin ole lapsille muutakin kuin muoti – olisiko se
keino välttää yksinäisyys ja ulkopuolisuus. Verkossa pääsevät mukaan myös ne,
joiden kaa ei oikein oltaisi.
Odotin jonkinlaista muistokirjoitusta Peter Von Baghista, varsinkin kun blogisti käsittääkseni tunsi miehen ihan henkilökohtaisestikin, mutta tulikin sitten ihan jotain muuta. Olen pettynyt :(
VastaaPoistaNiinpä, sentään "professoreja" molemmat...
PoistaHm, onkohan Kemppinen kirjoittanut Peter von Baghista koskaan mitään? Tuskin ainakaan blogissaan.
Poistahttp://kemppinen.blogspot.nl/2013/09/sapliini.html
Poistajahas, blogspot.ni…nipponi vissiin.
PoistaTunnistetta tai hakusanaa Peter von B. ei loydy
Ajatushautojien ja heidän untuvikkojensa mielestä korporatismi on yhteiskunnallisesti paha asia. He tarkoittanevat sillä ammattiyhdistyksiä, mutta pitäisikö siis myös osakeyhtiöt kieltää?
VastaaPoistaViime aikoina perinteinen oikeisto näyttää pikemminkin ärhäköityneen, kaikenlaiset epäsosiaalistit ovat kovasti äänessä.
Jos maailma muuttuu enemmän näppäimistön ja ruudun kautta koettavaksi, on vaarana aisteista ja omasta ruumiista vieraantuminen. Ja ikävystyminen, ehkä pahin vaara mitä voi olla. Äärimmilleen ikävystynyt voi olla valmis mihin vain. Voiko netin kautta karkoittaa ikävää? Eput laulaa että elämän tarkoitus on ikävän karkoitus.
VastaaPoistaPaperin ja kynän kautta kokeminen on välineellistä sekin.
PoistaInternet vieraannuttaa minua todellisesta elämästä.
VastaaPoistaKävin kesämökilläni.
Ikkunoiden välissä oli kahdeksan kuollutta kärpästä, kolme kuollutta hämähäkkiä ja muutama muu tunnistamaton ötökkä.
Kuollut hiiri löytyi puuvajan vessasta.
Kuinka rakennan pakotiet eläimille?
Kuinka tarkistan etten imuroidessani, siivotessani tapa ötököitä?
Olen ahdistunut.
En enää osaa ajatella tärkeitä asioita.
Koska luin UUTISEN:
Maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöylitarkastaja Tiina Pullola sanoo, että eläinsuojelulaki koskee kaikkia eläimiä, myös selkärangattomia kuten hämähäkkejä.
Eläinsuojelulain mukaan eläin on lopetettava nopeasti ja kivuttomasti. Pullolan mukaan hämähäkkien imurointi voisi näin ollen olla eläinsuojelurikos
Nopea kuolema on aina paras ja humaanein vaihtoehto.
Voiko tätä soveltaa vanhuksiin ja vammaisiin?
Sinisen paidan asemesta meikäläiselle työnjohdon tunnisti varmemmin kynistä paidan rintataskussa.
VastaaPoistaKuten tunnettua, miehen nykyisten edustuspukineiden tausta on monin osin aiemmissa urheiluasuissa. Jännä ekstrapoloida tulevaisuuden näkymiä Interaportissa.
JK: "...V.A. Koskenniemen paperoimina..."
VastaaPoistaHieno ilmaus. Näen mielisuosioin tässä piikin kahteen suuntaan: Koskenniemen lisäksi myös nykylaulajiin, joiden puheenparsi koskee korvaani. Mitä hemmentin "vetoja" ne siellä aina vetelevät ja toinen on Leinon "teksti", jolla tarkoitetaan runoa.
No joo, voi kai sen niinkin sanoa: Leino tekstitti terävästi kansansa tunnot.
Mutta entä Professorin torjunta evoluutiopsykologiaa tai sosiobiologiaa kohtaan, mistä se kertoo? Onko se merkki varhaisen vanhuuden vaiko vain ajan hengen myötäilyä?
Etenkin Wilsonista kirjoitin 2012. Tällä hetkellä evoluutiobiologia askarruttaa enemmän - siis molekyylitason evoluutio.
PoistaRobert M. Pirsig kirjassaan Lila: An Inquiry into Morals irvaili Kuvassa olevia valurautapöytiä amerikkalaisen viime vuosisadan alun porvarillisuuden täydellisinä ilmaisuina.
VastaaPoistaZen ja porvariston mätkiminen valurautaisella pöydällä.
PoistaValizen ize.
PoistaI. H.
. . . jos kirjoittaja vähänkään viittaa siihen, että maailma olisi melkein valmis ja kapitalismin ies olisi väistynyt yltämme, niin kannattaisi kääntää katseensa kansainvälisten finanssimarkkinoiden suuntaan.
VastaaPoistaMaailma tuli valmiiksi 1928. Näin on ainakin todisteltu. En ole valitettavasti vakuuttunut.
PoistaMaailma elänee omia aikojaan, mutta länsimainen kulttuuri saavutti lakipisteensä noin 1824. Mitä lienee seuraavaksi tuloillaan.. Anteeksi toisto, olen tätä ehken sanonut ennenkin.
PoistaOlemmeko me täällä perinteisessä oikeistossa kesyyntyneet ?
VastaaPoistaVuonna 2008 ensin pankki- ja finanssikriisinä alkanut , lopulta kokonaisvaltaiseksi katastrofiksi muuttunut tapahtumasarja tuhosi , muiden tuhojensa ohessa , myös luottamuspääoman .
Tuho koskettaa maailmanlaajuisesti kaikkia ihmisryhmiä , yhteiskuntaluokkia ja elämänalueita.
Kukaan ei tiedä onko tuho korjattavissa , millä aikataululla ja löytyykö korjaamiseen enää edes tahtoa.
Ymmärrettävistä syistä me kapitalistit , perinteisen oikeiston edustajat vaikenemme asiasta.
Lähes jokaisen meistä kapitalisteista , perinteisen oikeiston edustajista on helppo ymmärtää myös se , että jos ihmislaji nykymenon seurauksena pyyhkiytyy maapallolta pois , on tulevaisuudessa äärimmäisen haasteellista harjoittaa kapitalismia ihmislajin keskuudessa maapallolla
Suomessa on kolme henkilöä jotka eivät yllämainittua kausaalisuhdetta ymmärrä.
Maailmalla heitä on toki vähän enemmän .
He eivät ole kesyyntyneet .
Kenties tulevaisuudessa mekin voimme äänestää verkon kautta muutakin kuin tanssin voittajia ja ulos heitettäviä. On vain ensin kehitettävä tarpeeksi kallis sovellus, jolla saadaan käyttäjiltä pesetat pois.
VastaaPoistaTuota punakanelisosetta kun laittaa uunikaslerin päälle, niin vot sun kelpaa (laulettiin ennen Kymin kirkossakin).
Kuolaamassa Kunnaksen Ilkka
Et Jätkä ala, onks; meinaan jos ei passaa nin sopisko ettet, jooko...
Poistavirn
Iikka
”Tämä ihmisen maailma”
VastaaPoistahttp://www.adlibris.com/se/bok/nar-finland-var-sverige-9789174332223
//Eija
Kaikki johtuu sattumasta ja välttämättömyydestä. Kummasta lienee kysymys:
VastaaPoistaOlen muuttanut viikon verran asunnosta toiseen. Tonnikaupalla kirjoja on siirtynyt uuteen hyllyyn. Juuri tänään vilkaisin jokaisen blogistin mainitseman teoksen selkämystä. Jotkut niistä tulivat 30-40 vuotta sitten tutuiksi tenteissä – ensin opiskelijana, sitten kuulustelijana.
Tämä ihmisen maailma oli tuttu ihan muuten vaan. Suurenmoinen epäonnistuminen. En tiedä, voiko evoluution ja suunnittelun suhdetta ymmärtää oikein, mutta jatketaan yrittämistä.
vuorela, tampere
Tutustuin vaimooni Turun Yliopiston Ylioppilaskunnan Satakuntalais-hämäläisen osakunnan Osiksen tiloissa (tosin olen eteläpohjalainen ja vaimoni varsinaissuomalainen) keväällä 1974 pöydässä, jossa istui myös toinen nuori pari. Mies oli V.A. Koskenniemen tyttärenpoika Martti.
VastaaPoistaHänestä tuli sittemmin HY:n arvostettu oikeustieteenprofessori. Kysyi ensin kohteliaasti, saako pöytään istuutua. Tottakai. Olemme edelleen yhdessä 40 vuoden jälkeen, uskomatonta - toisesta parista en tiedä.
Hm, siis edelleen yhdessä Martin kanssa vai miten se menikään?
PoistaOnneksi on olemassa Martti Koskenniemi! Kuunnelkaapa hänen asiantuntijalausuntojaan radiosta/televisiosta. Kerrankin joku, joka puhuu suoraan ja tietää mistä puhuu. Siis yleensä kansainvälisestä oikeudesta ja sen käytöstä tässä hullussa maailmassa.
PoistaPuhuu mitä puhuu, mutta ei se auta! Sillä hullummaksi tämä maailma kuitenkin vain menee! Ja kv.oikeutta loukataan kuin tyhjää vaan ja entistä useammin.
PoistaItse vieraannuin Koskenniemestä. Niinpä opettelin Teljän Teiniliiton kulttuurikisoihin "Yksineläjän ongelmia", (nimi muutettu), Oiva Paloheimon runosta. jtapio
VastaaPoistaNo höh, ollaanhan mekin muka sun kaa
VastaaPoistaMuttei oikeesti kuitenkaan
Kätz
Muun muassa Turun yliopistossa harjoitetaan ekologian oppiaineessa evotuutioekologista tutkimusta, jossa yhdistetään biologista ja psykologista lähestymistapaa eläinten ja ihmisen käyttäytymisen selittämiseen.
VastaaPoistaMainio kuva. Muistuttaa Paul Cezannen maalausta samasta aiheesta.
VastaaPoistaJokin aika sitten tuossa ritilällä oli kuva jostain myrkkysienestä, minne se mahtoi hävitä?
PoistaIte oot ritilä jos et tattia ees tunne eikä se mihkää oo hävinny senki pöliä ku se se on puutarhasta kotoa eikä mikää youghurttimainos.
PoistaJuilie'
9 v.
Tattista vuan!
PoistaKullie
kellaripottuja...
PoistaMiesten kauluspaidat on tehty solmion kanssa käytettäviksi. Kauluksen malli on ennallaan, vaikka solmiosta on luovuttu. Hidas on paidan evoluutio.
VastaaPoistaMissä ovat Esa Saarisen ja Pekka Himasen ideat nyt. Miksei kukaan järjestä enää nopean lukemisen kursseja.
Olen lukenut kirjaa Hitlerin raivottaret, Wendy Lower, naisten osuudesta Hitlerin systeemissä. Tuli mieleen, että Hitler kohteli juutalaisia samoin kuin juutalaiset VT:n mukaan alkuasukkaita Luvattua maata vallatessaan. Ei siis mitään uutta auringon alla, vahvempi ottaa aina sen minkä haluaa, tavalla tai toisella. Hube
Ihminen on vieraantunut itsestään, työstään, arjestaan . . . taikka paremminkin . . . tiedämme vähemmän mitä osaamme.
VastaaPoistamalta malta, tulee tulee, uskon.
VastaaPoistaAd Omnia: muuan inttää kun ei osaa käyttää Googlea. "blog von bagh" antaa myös Sediksen ja Alasen kirjoitukset. Tässä blogissa on hakuruutu, mutta Google on nopeampi,
VastaaPoistaVieraantumisen ilmiö on keskeinen perustajavaiheen klassisessa sosiologiassa. Hienon synteesin siitä laati Talcott Parsons kirjassaan The Structure of Social Action. Käsitteet ovat kullakin erilaisia. Durkheimin peruskäsitteitä on anomia. Weber lähestyy ongelmapiiriä termeillä Gemeinschaft ja Gesellschaft. Nuoren Marxin vieraantumisen käsite juontui Hegeliltä. Pääomassa vieraantuneen työn käsite perustui poliittisen taloustieteen kritiikkiin. Syvällisin marxilainen käsite tältä kannalta oli kaiketi kuitenkin tavarafetisismi. Maailma on noiden perustajien jälkeen muuttunut monta kertaa, mutta olisiko asia menettänyt merkityksensä? Mäntässä Timo Valjakan merkittävää poptaiteen näyttelyä (joka yltää tähän päivään) katsellessa saattaa tulla mieleen, että se on kohonnut uuteen potenssiin.
VastaaPoistaVieraantunutta työtäkin surullisempi ilmiö on nuorisotyöttömyys ja siihen liittyvä syrjäytyminen. Olen ajatellut usein Hegelin ajatusta siitä, että tärkein tapa, jolla ihminen tulee yhteiskunnan jäseneksi - ja ihminen on yhteiskunnallinen olento - on työ. Pelkään, että me rakennamme ilkeää aikapommia nykymeiningillä. Toinenkin huomattava ajankohtainen taidenäyttely valottaa näitä asioita, Jyrki Siukosen Amos Andersonille kuratoima Työtäkö?
PoistaTässä sitä asiaa! Kummallista kouluttamista että mitään ei voi tehdä ilman jonkinsortin himphamppukurssia. Tuhatvuotisen akan ja tuhatvuotisen ukon penska tulee mieleen. Syrjäyttämiseen on selvät keinot. Toisia polkemalla jalat lähtee lopulla matkaa alta ja polvillaan saa pyydellä että elekeepä poleksiko kuulkeepas minnooun tienanna aevan kaikkein eniten. Tai voisihan sitä elellä ulkokinmailla herroiksi jos oikein kaamean tavalla kahmii kaikken maallista. Siinä tulee kylkiäisenä se pelko että menettää kaiken. Eikö olekin kätevän typerä, itsestään ahnehtiva ihminen?
PoistaI. H.