Tämä kuva on se ennenkin puheena ollut erikoisuus. Äitini
sisaruksia oli kolmet kaksoset, jotka on tässä koottu kameran eteen. Kaikki
elivät pitkän elämän, seitsemästäkymmenestä lähes yhdeksäänkymmeneen.
Vanhoja valokuvia skannatessani olen vasta nyt ajatellut,
että maalaisoloissa epätavallisen hyvän talouden eli siisteyden ja vaatetuksen
lisäksi nämä yhdeksän lasta olivat hyvin ravittuja ja ennen kaikkea elivät. Vielä
sotien välisessä Suomessa noin monen lapsen selviytyminen silloin vielä
tuhoisista tarttuvista taudeista oli hiukan epätavallista.
Myös kymmenes lapsi syntyi. mutta hänen välittömän menehtymisensä
syy oli selvä. Synnyttäjä eli isoäitini oli 47-vuotias. Itse hän eli vielä
aikansa ja kuoli 60 täytettyään.
Kaksosista hengissä on kaksi, nuorimmat. Sisaruksia,
1921-1930 syntyneitä on hengissä yhdeksästä yhteensä viisi. Koko joukkoa
yhdistää monilapsisuus.
Koulutuksen yksi mahdollinen etu on taito varoa tolkuttomia
päätelmiä. Pelottavan suuri osa ihmisten tiedoista on heidän surkeisiin
aivoihinsa jostain juolahtanutta, sekä märehtimätöntä että sulattamatonta.
Muutoin syvälliset totuudet ja perimmäiset vastaukset ovat
tavallisimmin jotain sellaista, mitä asianomainen on kuullut tädiltään.
Agapetuksella näyttää olevan kirja, jolla on uskomattoman
hyvä nimi, ”Kaikkien pappien täti”. Ainakin niin kauan kuin ammattinimike ”täti”
tarkoitti kaikkia naispuolisia sukulaisia, oli todella ihmisiä, joiden
sukulaispojissa oli seitsemänkymmentä pappia. Tai siis seitsemän. Nimiä löytyy
vaivattomasti muistelmateoksista.
Uskonnollisuus ei keskimäärin merkinnyt yhtään mitään; viime
vuosikymmeninä tuota piirrettä on tosin alkanut esiintyä enemmän. Toisin sanoen
”ideologista selitystä” ei tarvita. ”Papin täti” oli kunniallisuuden perikuva.
Agapetus on humoristi. Tuollaista sanaparia ei koskaan käytetty. Jos puheessa
haluttiin tehdä asiasta numero, sanottiin että sen ja sen naishenkilön veljen-
tai sisarenpoika on pappi.
Olen itsekin sukua, mutta en käytä tuota tietoa nimen
selvennyksen yhteydessä – ”poliisin pikkuserkku Kirkkonummen kunnasta”.
Nepotismi eli sukulaisten suosiminen on iloinen asia. Se on
niin tunnettu ilmiö, että esimerkiksi meillä 1734 vuoden laissa oli
seikkaperäisiä kieltoja todistamisesta ynnä muusta. Sukulainen ei kelpaa
testamentin todistajaksi. Taka-ajatus ei ole pelkästään taipumus suosia
sukulaisia. Aika usein ihmisillä on sukulaisistaan tarkka eli siis erittäin
kielteinen käsitys. Mutta sukulainen on epätavallisen helppo painostamisen ja
jopa kiristämisen uhri. Sukulaisista ei liioin pääse vähällä eroon. Näin on,
vaikka useimmissa suvuissa lienee ihmisiä, joiden puhevälit eivät toimi.
Suuren suvun myönteisiä ja kielteisiä puolia selvittää
oivallisesti Arne Nevanlinna myös tämän vuoden kirjassaan. Siitä pitänee
kirjoittaa erikseen. Arnen suhde akateemikkoisäänsä on tyypillisen kaksinainen.
Mutta herrasväki on asia erikseen.
Kuvassa minua mietityttää kaksosuus. Kyllä, täti-tietoni
mukaan tiettyä periytymistä olisi. Omissa lapsenlapsissani on kaksoset, mutta
identtiset, toisin kuin nämä enot ja yksi täti. Salaperäisestä
yhteisymmärryksestä kaksosten kesken en osaa sanoa. Tässä tapauksessa kaksoset
ovat olleet luonteeltaan ja taipumuksiltaan aivan ällistyttävän erilaisia.
Mutta ympäristön ja perimän vaikutusten ruotimiseen en mene. Ei ole kahvipöytää
näkyvissä.
Toinen mietityttävä asia on elämän arpajaiset. Eilen
kirjoitin toisen puolen suvustani, isäni kannasta. Vaiheet olivat kovat. Tällä
äidin puolella tilanne on aivan toinen. Ei kukaan säästy kohtalon iskuilta ja
jokaisella perheellä on omat luurankonsa, kaapissa tai näyteikkunassa.
Mutta tässä tuon sairauksien vähyyden, niukkuuden
tilapäisyyden ja auttamattomien vastoinkäymisten ohella maailmanhistoria päästi
nämä ihmiset vähällä.
Nyt kokopäiväisen skannaamisen varjolla panen loppuun omaan
romantiikan tuntuuni vetoavan loistokuvan, isoisäni ottaman – ”hurja joukko”
Kauhavan raitilla n. 1934. Poikakaksosten keskinäinen ikäero oli siis 17
kuukautta…
Ällistyttäviä juttuja.
VastaaPoistaKuvan mukaista Kauhavan raittia ei taida olla enää olemassakaan.
Loppukuva on mainio! Uskotko, että silhuettien syntyminen on tarkoituksellista? Onko kokoelmassa vastaavia vasta vastavaloon otettuja kuvia? Nuoremmat veljekset on kai turvallisuus- syistä pantu keskelle?
VastaaPoistaterv. pekka s-to.
Aivan mainio tuo viimeinen kuva! Sitä pysähtyisi katsomaan vaikka kuinka kauaksi. Se kertoo tarinaa ajasta, joka on ohitettu, mutta joka on säilötty kuvaksi. Yksi ainoa hetki.
VastaaPoistaAinakaan minun koneellani Safari ei kykene näyttämään lapsia eikä aikuisia hevosten perässä muuta kuin mustina, mutta silti kuvalla on oma merkityksensä vieraallekin ihmiselle, ei vain omaisille.
On talvi. Lunta ja karvahatut lapsilla (eivät hyppelehdi, ovat vakaita). Eletään hevosaikaa. ym. Ihmetyttää tuo melkein sotilaallinen järjestys. Jotain arvokasta siinä tapahtuu…
(mutta minäpä taidan kaapata tuon kuvan, saan photoshopilla naamat näkyviin, ehkä nuo kauempanakin olevat saavat vaalennetuina tarkempia sisältöä vaatteista ym.
Tiedän, että omaan käyttöön saa kuvia netistäkin ottaa, mutta ilman tekijän tai omistajan lupaa niitä ei saa levittää… (menikö oikein?)
Olen nähnyt monta fotograaffista tallennetta..
VastaaPoistaMutta kyllä nämä kaksi ovat niistä melkein kivimpia.
En meinannut malttaa lukea koko pakinaa, kun ihmettelin.
"Hurja joukko" Isoisäsi oli todellakin oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Upea kuva!
VastaaPoista.TÄTI anavukiliep itäi no ITÄT
VastaaPoistaAika dramaattinen muutos tapahtui yhdessä sukupolvessa. Äitini äiti oli yksi kahdeksastatoista sisaruksesta, mukana kolmet kaksoset. Seitsemän sisarusta eli aikuisiksi. Isäni isän sisarusparvea syntyi vuodesta 1893 vuoteen 1915.
VastaaPoistaVanhempani kasvoivat ainoina lapsina.
vuorela, tampere
En ehdi palata ad fontes,joten ulkomuistista: epäidenttisten monikkojen saanti lienee heikosti naiselle periytyvä ominaisuus, mikä olisi helppo ymmärtää, kysehän on useamman tsygootin tuottamisesta. Mystisempi identtinen versio voi olla hyvin heikosti miehen periytyvä temppu.
VastaaPoistaVäestötilastojen mukaan Euroopassa Ahvenanmaa on kuulemma ollut pitkän aikaa kaksosherkimpiä seutuja. Tätä selittää ehkä elinehtojen tasaisuus: maanviljely ja kalastus ovat harvoin samaanaikaan kadossa.
Hienot kuvat, kertakaikkiaan, kiitos! Tuntuu jopa pakkasen haju tuossa raittikuvassa. Kaksosten yhteydestä - Michel Tournier on kirjassaan Meteorit käsitellyt kaksoisuutta hienosti. Tietopohjaakin siinä oli paljon, aika yllättävääkin tavaraa. Huomasin että blogistilla ei ollut Tournierista mainintoja, jos on luettu, olisi kiinnostaa saada.
VastaaPoistaHöh, tuotapa itse tsygootti niin tiedät nuori mies
VastaaPoista