Talvisota

Tällä kertaa en päässyt pahemmin innostumaan jääkiekkokisoista. Talvisodan henki on elämäni tarina – se kysymys, miten tullaan toimeen musertavan, lopullisen tappion jälkeen, ja miten opetellaan ja opitaan elämään perse märkänä.

Yritän ymmärtää, miten nimitys ”torjuntavoitto” luiskahti tarkoittamaan vuoden 1940 sijasta vuotta 1944, vaikka viimeksi mainittu oli oikeastaan torjuntatappio, jonka vaikutukset tuntuivat yli 50 vuotta.

Sana ”torjunta” on kaksimielinen. Panssaritorjunta ihmettelee pahviteltassa, mistä saisi jytkyjä. Ilmatorjunta haikailee että voi kun olisi tykki. Ikäväntorjunta hypistelee haitaria kuusen juurella. Piruntorjunta näpertelee ruumisarkkuja. Sitä vastoin tulipalon tai tulvan torjunta merkitsee vahinkojen rajoittamista.

Otsikkoni on tietenkin syötti. Yksi ja toinen jättää sen nähtyään kirjoitukseni lukematta. Pyrin siihen. Nämä kirjoitukset ovat kotiruokaa. Elintarvikealalle en siirry.

Suomi siis sai torjuntavoiton Putinlandiasta, kun hävisi vain 5 – 2.

Ukraina ei vaikuttanut EU-vaaleihin, ja muutamat asiantuntijat huokaavat mediassa, että demokratian voisi lopettaakin, kun ihmisiä ei kiinnosta.

Poliittinen historia voisi auttaa. Äänestäminen takelteli 1920-luvun Suomessa. Aika paljon ääniä saivat kuitenkin ne, joiden mielestä olisi ollut saatava kuningas tai Mannerheim tai ainakin luja keskusvalta (presidentti). Korkein oikeus arvioi myöhemmin vähän mainostetussa lausunnossaan hallitusmuodosta vuonna 1918, että presidentillä olisi oltava ehdoton ja täydellinen veto-oikeus, koska eduskunta ei ymmärtäisi säätää vain viisaita lakeja.

Ensimmäinen vahva, populistinen puolue, joka ratsasti herravihalla ja vastusti ankarasti ruotsin kieltä, oli maalaisliitto, myöhemmin nimeltään keskustapuolue. Vastuulliset tohtorit ja dosentit (J.E. Sunila, Lauri Kr. Relander) yrittivät edustaa sitä, mutta kansa otti vallan. Kyösti Kalliota pidettiin puutteellisen koulupohjan takia kykenemättömänä pääministerin, eduskunnan puhemiehen ja tasavallan presidentin virkaan. Kirvulainen maanviljelijä Juho Niukkanen ottikin itse kasvattaakseen poliittisen broilerin, ja se oli jytky, siis tämä U.K. Kekkonen.

Koska poliittisen historian tutkijat olivat valitettavan oikeistolaisia, itserippi kohdistui sotien jälkeen kovin yksipuolisesti oikeistoon. Maalaisliiton merkittävää panosta Lapuan liikkeessä ei yleensä muistella.

Suuri poikkeus oli Viljami Kalliokoski, jonka elämäkerran kirjoittaja ja pojanpoika Matti kirjoittaa nyt työkseen Helsingin Sanomien pääkirjoituksia kuten ennen häntä merkittävän keskustalasinen Pentikäinen. Näitä kirjoituksia seuraan itse mieltymyksen tuntein.

Jääkiekon ja EU:n yhtymäkohta on kysymys ideologiasta eli aatteesta. Putin rakentaa Neuvostoliittoa ilman kommunismia. Siitä asiasta ei kai ole epäilyä. Kommunismin aatteen, joka oli valitettavasti niin hämärä, ettei Leninkään sitä koskaan oikein ymmärtänyt, Putin haluaa korvata nationalismilla eli korostuneella kansallistunteella. Tässä hän muistuttaa Jugoslavian alueen 1990-luvun rosvopäällikköjä ja eräitä arabijohtajia.

Putin ei voi onnistua. Moneen kertaan kokeiltu viisaus kertoo, että heti kun rahat loppuvat, aatekin unohtuu. Venäjän taloudellinen tila näyttää olevan heikko. Tätä vakavampaa on, että taloudellinen kehitys on olematonta. Neuvostoliitto putosi samalla tavalla kuin joskus hattu putoaa naulasta. Syy oli pohjaltaan sama kuin keisarikunnan tuhon. Taloudellisten voimavarojen (resurssien) ydinkysymys on niiden kohdentaminen (allokointi). Sijoittaminen sotateollisuuteen on mainio ajatus, jos maassa on teollisuus, kuten Yhdysvalloissa 1950-luvulla tai Ruotsissa ja Sveitsissä 1900-luvun. Neuvostoliiton sotateollisuus menestyi, kun se otti 1941 sodanpäämääräkseen uuden markkina-alueen avaamisen eli Itä-Euroopan valloittamisen.

Nyt voittanut jääkiekkojoukkue oli erittäin hienoa palveluntarjontaa. Osaamista maassa on, mutta jääkiekko ei ole teollisen mittakaavan tuote, toisin kuin jalkapallo.

Sääli ettei Putin itse entisenä turvallisuusjoukkojen miehenä muista, että samojen turvallisuusjoukkojen – NKVD – virallisestikin ylläpitämä ukrainalainen Kiovan Dynamo pelasi sen ”kuolemanottelun” 9.8.1942 Saksan ilmavoimien joukkuetta vastaan, ja voitti. Tosin se on epäselvää, vastasiko neuvostoaikainen legenda lainkaan todellisuutta. Katso lähemmin Wikipediasta ”Kuolemanottelu!” tai ”The Death Match”.