Sivun näyttöjä yhteensä

17. toukokuuta 2014

Sähköä kirjassa





Elisan e-kirjoissa on jo monta tuhatta nimikettä. Tosin osa niistä näyttää olevan Project Gutenbergin skannauksille velkaa enemmän kuin kiitoksen. Ja Gutenberg tarjoaa nykyisin muun muassa Kindle- ja ePub-muodon. Joka tykkää Topeliuksen kirjojen Edelfeltin ja Carl Larssonin kuvista, saa ne.

Onko osakaan noista kirjoista hengissä? Mihin Elisa ja kustantajat oikein pyrkivät? Mikä on tämän aktiivisen hinnoittelun logiikka?

Ostin Panu Rajalan kirjan Veikko Huovisesta, koska en viitsinyt lähteä kirjastoon ja tässä nyt on vähän ylimääräisiä kirjoja eri puolilla. E-kirjojen paras puoli on ettei niistä tarvitse pyyhkiä pölyjä. Aika helppo ne on löytääkin. Toisaalta pois jää kiihtymys, jonka tuottaa sängyn ja seinän väliin kiilautunut, kadonneeksi luultu aarre.

Rajalan elämäkerrat ovat oikeastaan kaikki paljon parempia kuin luulisi. Yrjö Jylhän tarina oli… jylhä. Huovinen sisältää yllätyksiä ja suuria yllätyksiä.

Nyt tartutin itseeni yksin tein Maria-Liisa Nevalan muistelmateoksen. WSOY:n kirjamyymälän karattua sivistyneen maailman tuolle puolen tai joka tapauksessa pois Bulevardilta olen seurannut heidän kirjojaan hiukan hajamielisesti. Itse yhtiössä, joka kuulemma on edelleen olemassa, on ihmisiä, jotka tapaisin oikein mielelläni, ja toisia, joita en mistään hinnasta.

Maria-Liisa on erikoinen tapaus. Jos kirjoittaisin tähän aiheesta pidempään, syntyisi eiliseen ”Etelän mieheen” (ruotsia, Söder-man) liittyen sarja kirjoituksia tuttavista, joita en tunne. Nevala oli luokkaa ylempänä Kauhavan yhteiskoulussa. Lisäksi näin häntä hyvinkin usein norkoillessani tulevaa vaimoani poistuvaksi Porthaniassa tiedekunnan kirjastosta, jonka kanta-asiakas Nevala oli. Minulla on muistikuva, että hän kävi välillä käytävässä tai jossain pussailemassa Tarmon kanssa. Kun muistelmateoksessa ei puhuta tällaisesta, muistan varmaan väärin.

Liikuin siis itse juuri samoilla asioilla, mutta tähtäimessäni oli neiti T. En usko että opiskelutoverit olisivat olleet suuremmin tekemisissä keskenään. Neiti T. suhtautui kirjallisuuden opintoihinsa kevytmielisesti, toki valmistuen, kun taas ylioppilas Nevala oli vastuuntuntoisuuden perikuva, kuten jo lukiolaisena, vaikka mikä minä olen arvioimaan ylempien luokkien tyttöjä.

Joku viisas ihminen mainitsi kerran, että suurin kunnia ja ylin armo, jonka mies voi saavuttaa matoisessa maailmassa, on ylemmän koululuokan tyttöjen arvonanto. Itse en ole koskaan rohjennut edes haaveilla sellaisesta. Tietääkseni ainoa keino tuon tavoittamiseen on Talvisodassa kaatuminen. Ylempien luokkien pojat sen sijaan voivat olla kovia vippaamaan rahaa tai sepittämään valheellisia muistoja, miten vaikkapa se Kekkos-Urho siellä meillä Kajjjaanissa ei olisi pärjännytkään, ellen minä olisi katsonut vähän perään…

Mutta Nevalasta tuli sivistyselämässämme keskeinen henkilö ja Panu Rajalasta ei. Nevala on kirjoittajana ja henkilönä hyvin pidättyväinen, Rajala ei.

Voisiko enää sanoa mitään kauniimpaa kirjoista, etenkään e-kirjoista. Niitä on monenlaisia!

Kirjojen hinnoittelu herättää pitkiä ajatuksia. Ostin täyteen hintaan eli aika kalliilla uuden elämäkerran eversti Alpo Marttisesta, joka oli Suomussalmen ja Tienhaaran sankari, loistava rykmentin komentaja ja luultavasti Suomen vittumaisin mies. Nyt tuon saisi e-kirjana alle vitosella. En kuitenkaan suosittele, koska kirjassa on erittäin mielenkiintoisten asioiden lisäksi noin 90-prosenttia suhteellisen vaatimatonta arvostelukykyä osoittavaa silppua.

Itse koin eilen kirjallisuuden voiman (tarkoitan voimattomuutta), sillä tänne soitti Elisasta joku henkilö, joka kertoi, että olin ollut televisiossa. Sanoin että terävä huomio. Soittaja oli päätynyt havaitsemaan, että suhteeni Elisaan oli arvosteleva, ja asiaan perehdyttyään hän oli havainnut, että syyttäkin saattoi olla. Asialle ei tosin näillä näkymin voinut tehdä mitään, siis laajakaistan kunnostamiselle toimivaksi tai puhelinyhteyden parantamiselle.

Kiitin kohteliaasti ja sanoin, että Elisalla tämä ydinliiketoiminta on kuitenkin kunnossa – laskutus toimii täsmällisesti ja armottomasti.

Puhelintuttavani tuntui panevan pahakseen, koska hänelle tuli jotenkin kiire. Se on sääli, koska olisin mielelläni esittänyt hänelle joitakin havaintoja yhtiön myymistä e-kirjoista, muun muassa siitä, että ostajille tarjotaan kylmän rauhallisesti vanhaa versiota Adoben lukuohjelmasta; se toimii hiukan hankalasti Windowsin 64-bittisen nykyversion kanssa.

Selailin ahkerasti e-kirjoja kirjastoissa. Yllättävä havainto: kokoelmat vanhentuvat hyvin nopeasti. ”Excel, 2003)… Hankittava: ”Mannerheimin kuriiri” (SKS), Kiril Pushkareff, moniagentti Suomessa ja maailmalla.






18 kommenttia:

  1. Kemmpisellä on selvästikin jotakin kaunaa kollegaansa Panu Rajalaa kohtaan! Eivät nämä Kemppisen arvioinnit ole muutenkaan juuri milloinkaan objektiivisia, vaan hyvin ennakkoluulolla kirjoitettuja ja subjektiivisia. Näin se vaan menee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päinvastoin Anonyymin väitteitä Kemppinen kehuu Panu Rajalaa omalla tyylillään. Siis sillä tavalla kivasti, ettei lukijasta tunnu ällön makeilevalta.

      Poista
    2. Mikähän se mahtaa olla objektiivinen arviointi ja kuka on sellaisista kiinnostunut. Kyllä se asiapohjainen subjektiivinen arviointi ainakin minulle maistuu paljon makeammalle, kuin sellainen toisaalta - toisaalta lässytys.

      Poista
    3. Arvoisa anonyymi, juuri Teidän vioiksi mainitseminen asioiden tähden luen näitä Kemppisen blogeja. Niistä on ajatuksia ja ne ravistelevat pölyttyneen minäni mieltä. Se on tarpeen nykyisessä tasapäisessä informaatiotulvassa. Juuri Kemppisen ennakkoluuloisia ja subjektiivisia kirjoituksia minä ja varmaan moni muukin kaipaamme.

      Poista
    4. Kaipaamaan jäivät oskari ja pojat...

      Poista
    5. Tässäpä taas: kumpaa se nyt oikein kehuu? Lukijan vapaudella, kiitos!

      Poista
  2. Aika monella on kaunaa Panu Rajalaa kohtaan....

    VastaaPoista
  3. Erno Paasilinna totesi jo aikanaan että Panu Rajala on keskinkertainen sanomalehtikirjailija jolla ei ole mitään annettavaa suomen kansalle. Katri-Helenasta kertova paljastuskirja oli myöskin todella säälittävä. Tommi Liimataisen sanoin:

    Tommonen mätisäkki pitäisi nostaa tukasta roskikseen ja kansi kiinni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erno Paasilinna kirjoitti aikoinaan Panu Rajalasta muistaakseni otsikolla "Päällekusijan muotokuva".

      Poista
  4. Virolainen siellä taas kirjoittaa vaikutuksen alaisena. Netistä saa sellaisia tekstintunnistusohjelmia, millä saa melko nopeasti selväksi kuka on tekstin kirjoittanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaiset ohjelmat lienevät kielikohtaisia, onko suomeksi?

      Poista
    2. On tämä Erkki K. tosiaan aika paskiainen!

      Poista
  5. Panu Rajalan kirja suhteestaan Katri-Helenaan on oivallisesti kirjoitettu. Siitä kävi ilmi selkeästi, miksi avioliitto ajautui karille. Kun vaimo on saavinaan viestejä kuolleilta henkilöiltä jostain...niin mistähän ne tulivat, normaalijärkisen ihmisen tunteet viilenevät vähitellen. Liimatainen voi ottaa ne tosissaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Narkissos rakastaa vain omaa kuvajaistaan. Siinä syy eroon!

      Poista
  6. Ihmettelinkin kun Elisa Kirja, jota sen lukuohjelman suurista puutteista (äänikirjatoiminto osalle mobiililaitteista ollut pitkään rikki) kovasti ja jatkuvasti käytön, mainosti tuoretta tweet-kirjaa julkaisun juhlistamsta myöten, mutta laiminlyö Kemppisen opuksen (jonka sain juuri käsiini, ihmeteltävää riittää). Asiakaspalvelu auttaa Adobe ID -ongelmissa, mutta viipeellä ja kankeasti.

    Yliampuvasti otsikoidusta kuriirikirjasta sen kirjoittaja kertoo hyvin asiallisesti oheisessa ohjelmassa:
    http://areena.yle.fi/api/search.rss?id=a2275027&ladattavat=1


    VastaaPoista
  7. Vieläkö naisten kesken on tapana puhua Pano Rajalasta?

    VastaaPoista
  8. "Naisten kesken" puhutaan nykyään hänen kirjoistaan, kiinnostavista elämäkerroista ja henkilökuvista.

    VastaaPoista
  9. e-Kirja on suomessa kummallinen tuote. Siinähän myydään vain luku-/käyttöoikeus yhden henkilön laitteistoille. e-Kirjaahan ei voi myydä eteenpäin (vai voiko, koskeeko yksityinen kopiointi myös e-kirjoja?), ainakaan vesileimaa ei saa pois jos tiedoston jollekin kaupittelee. Perinteisen kirjan voi antaa, lainata tai myydä. Lisäksi on hinnoittelu. ELISAn e-kirjakaupassa oli esim. Hannu Lauerman uusin teos ilmestymisen jälkeen e-kirjan saman hintainen kuin kirja kirjakaupassa. Samaan aikaan verkosta ostettuna sai kirjan toimitettuna kotiin monia euroja halvemmalla. Miten voi e-kirja maksaa saman kuin painettu kirja kaikkine valmistus-, varastointi- ja jakelukuluineen?

    e-Kirjasta voisi tulla oiva tuote, jos se hinnoiteltaisiin mieluummin maltillisesti kuin ahneesti...

    VastaaPoista