Skanneri

Kuva Olympus Zuiko digital 45 / 1.8

Canon 9000F Mark II. Olin näprännyt edellisellä, joka oli monitoimilaite, kunnes toimet lakkasivat toinen toisensa jälkeen. Ostin maitokaupasta tosi halvan tulostimen. Se toimii niin kuin pitääkin. Skanneri mietitytti. Se kallis dioihin tarkoitettu on tehtaalla ja palaa ehkä jouluksi.

Kuvanlukijan käyttöni on kovaa, kun on tämä digitaalihanke, joka julkistetaan 12.5. Erilaisten tyylikkäiden vaihtoehtojen jälkeen päädyin menneiden sukupolvien ratkaisuun. Parempi että tekee itse.

Petyin katkerasti. Välillä valistuneena asiakkaana olin varautunut humpuukiin. Tämä kalliimman pään vehje, joka ei kuitenkaan ole niin sanottua ammattilaistasoa, täytti nekin toiveeni, joita en uskaltanut ajatella.

Valo on ehkä nyt sitten LED. Ainakin laite käsittelee sivun selvästi alle 10 sekunnissa eli ilman lämpiämisaikaa. Tai sitten se vain on näin aamulla virkeimmillään. Myös OCR eli tekstintunnistus on hyvin nopea. Jos suosii Acrobatia, kuten minä, on siis muistettava katsoa valikosta, onko kieleksi merkitty tämä suomi.

Aion vaikuttaa sekavalta näinä aikoina. Sen näkee sitten kirjoituksista. Vaikka yrittää olla lukematta, vanha leikekirja tulee suoraan uniin. Oliko ennen tosiaan niin paljon sanomalehtiä. ”Kemppinen saanut kirkon kirjallisuuspalkinnon” 25 eri lehdessä, ja arkkipiispan puhe, jossa kuvailtiin kirjojani. Olin unohtanut.

Hesarissa oli kokosivun arvostelu Ingmar Bergmanin kahdesta kirjasta. Innostuin kohdasta, jossa sanottiin, että kirjan filmikuvat säikähdyttävät täydellisyydellään ja syvyydellään ja että Bergman kertoo löytävänsä perimistään valokuva-albumeista suurennuslasilla merkillisiä ja kauhistuttavia yksityiskohtia, sielun ja ruumiin tiloja. Olen kirjoittanut tuon arvostelun ja unohtanut kirjankin, ”Kuvasta kuvaan”.

Eräät asiat selittyivät yllättäen. Näin lopetin – tämänkin olin unohtanut – juhlaesitelmän lakimiespäivillä 1991 Finlandia-talon suuressa salissa. Nyt kun kirjoitan, muistan yhtäkkiä rivin kiukkuisesti tuijottavia oikeusneuvoksia etupenkistä.

On häpeä olla juristi.

On häpeä olla vain juristi.

Vain-juristi antaa toisten huolehtia ajattelemisesta.

Vain-juristi hoitaa vain lakiasioita,

vaikka sellaisia asioita ei ole olemassa.

Laki on hänelle luonnonlaki tai historian laki

tai rakenteen laki.

Luonnon laki on yleinen. Se koskee tiettyä maailmaa.

Se koskee.

Joku löytää ihmisten painovoiman, joku keksii lapsille lämpöopin,

joku tiedostaa yleisön tarpeet.

Kukaan ei tiedä, mikä on rajanopeus rikosoikeudessa tai

magneettivuo avioliittolaissa.

Lakimies käyttää käytettyä kieltä ja uneksuu kielen vuoteessa,

joka  on mahdottoman pitkä tai liian lyhyt.

Hän kuvaa kirjaimilla maailmaa ja tekee maailmasta  kirjoitusta.

Hän ei opi kieltä, todellisuutta, ihmisiä eikä vankiloita. Raskaat koneet

jyskyttävät puheen metsässä.

Maailma kuviteltuna on kultainen lakikirja, täsmällinen tietoja ohje,

mikä on matojen tie ja mistä lintujen täytyy tulla ja, sen vuoksi ja kun, mihin suuntaan sade ja  ihminen lankeavat.

Kultaisen lain lukenut käsittää, mille maalle mennä ja mistä

maailmasta pyrkiä pois. Orava pyrkii metsästä metsään

moottoritien lakia rikkomalla.

Herra opeta meitä että me ymmärtäväisiksi tulisimme ja

että elämällä on loppu ja tarkoitus ja maali

ja kuolema on karhu,

yhä harvinainen ja pelottava ja karhu käy yön uniin. Konekivääri

tyhjentää vyön vyöltä Taivaaseenastumisen kirkon seinältä, Katajanokalta

Kauppatorin yli Smolnan suuntaan.