Tätä kirjaa et halua lukea

Hannu Lauerman uusi ”Hyvän kääntöpuoli” on kirja, jota et halua lukea. Se vaarantaa terveytesi. Luultavasti mielenterveys edellyttää vakaumuksista ja mielipiteistä eli siis harhaluuloista kiinni pitämistä. Jos ne heilahtavat, ihminen on tyhjyyden päällä.

Lauerman kirja on omiaan ravistamaan monia käsityksiä, joista lukija on varma.

Jotkut kommentoijanikin varistelevat välillä kylmää hikeä, kun vankiloissa ja ehkä muissakin laitoksissa on periaatteena paapoa pahantekijöitä. Saman aikaan kunnon ihmiset kokevat monenlaisia vastuksia.

Tuon luulo ei katoa kiistämällä. Lauerma esittää kirjassaan jokseenkin ilkeä faktan. Miesten keski-ikä (eliniänodote) on Suomessa tällä hetkellä 76 vuotta tai vähän yli. Kahdesti tai useammin vankilassa olleilla miehillä se on – 46 vuotta.

Jos edellisen lauseen vahingossa lukenut ei jo poistunut sivulta, hän varmaan keksii ajatella, että nepä ovat hirsipuulintuja, varhaiseen kuolemaan tuomittuja muutenkin. Väki valikoituu vankiloihin.

Väite kuulostaa nokkelalta. mutta ei ole tosi. Vaikka se olisi tosi, se olisi pahaenteinen. Sehän tarkoittaisi, että myös me Suomessa pidämme yllä natsien mallin mukaisia tuhoamisleirejä, joihin kootaan lyhyeen elinikään tuomittuja henkilöitä, jottei satunnaishajonta tai muu vastaava seikka pääsisi pelastamaan heitä henkiin.

Eikö olisi kuitenkin selvintä nitistää se noin 12 prosenttia väestöstä, joka aiheuttaa enimmät häiriöt ja kustannukset? Vankilassa käyneitäkin on samanaikaisesti hengissä noin 60 000.

On minulla tähän vastaus. Jos kuvitteellisesti ja tämän esimerkin törkeyden myöntäen ajattelemme että tuo joukko tunnistettaisiin ja tuhottaisiin, mitä tapahtuisi sitten?

Sen sijaan tulisi toinen 12 prosenttia, joka olisi aivan entisen kaltainen. Ja sen jälkeen kolmas.

Selityksiä on kaksi. Tämä 12 prosenttia – tai jos tartutte esimerkkiin, sanokaa te kuudesosa tai 16 prosenttia – on tilastollinen suure. Se on keskihajonnan eli kellokäyrän vasen reuna. Se on aina olemassa ja etenkin kaikissa satunnaisjoukoissa.  Koululuokassa on 12 prosenttia oppilaita, joiden menestys huolestuttaa opettajaa ja joiden luokalta pääsy on epävarmaa.

Syy on se, että keskiarvo painaa. Melkein kaikissa kouluissa ja opistoissa kouluarvosanojen keskiarvo on siinä seitsemän ja puoli. Jos piirtää tasoitetun käyrän, se on näppärämpi jakaa kuuteen kuin neljään osaan. Kumpia metsässä on enemmän, isoja puita vai pieniä puita? Molempia on yhtä paljon. Loput ovat vain parahultaisia. (Metsänarvioija voisi olla eri mieltä. Minä vain katson ikkunastani.)

Toinen selitys on, että yhteiskunta tarvitsee rupulijoukon ja pitää huolen, että sellainen aina on. Yhteiskunta on eräänlainen ”biotooppi”, jonka on välttämätöntä tyhjentää itseään. Monet näistä pudokkaista ovat kollektiivisesti kuivaksi imettyjä.

Haluan kehua kovasti Lauerman kirjaa. Kun hän on vankimielisairaalan ylilääkäri, aiheet ovat synkänpuoleisia ja asiat sellaisia, että niistä lukeminen vaatisi avointa mieltä. Nyt Lauerma on kirjoittanut kolumnin tai blogin tapaan suhteellisen lyhyitä kirjoituksia, jotka ovat samanaikaisesti helppoja ja hyödyllisiä.

Lääkäreiden, etenkin psykiatrien huono tapa piiloutua ainakin tärkeimmissä asioissa epäselvien ja mielellään vieraskielisten oppisanojen taakse, loistaa poissaolollaan. Kirjoittaja jopa uskaltaa ja osaa kertoa, millainen tapaus on ”psykopaatti”. Tällä hetkellä noita lainausmerkkejä ei tarvittaisi. Psykopaatteja on. Se ei ole Lauerman vika, että minulle tuli lukiessa mieleen, että olisikohan tuolla ajuringonnousun ilmansuunnassa yksi presidenttinä. Toisin kuin monet muut hullut psykopaatti voi olla aivan äärimmäisen hyvä manipuloimaan ihmisiä. Ellei muu auta, hän voi olla vaikka miellyttävä. Heikäläiset ovat hyviä näyttelemään. Se on välttämätöntä, koska tunteiden puuttuminen on syytä peittää.

Uutta on myös huumori. Pidän siitä suuresti. Yksi kirjan pikku teksteistä koskee oikeastaan menettelytapoja ja toimintaa psykiatrisessa vankisairaalassa. Kirjoituksen otsikko on ”Hannibal Lecter”. Viimeinen lause on oikein hyvä – turha pelätä, ”me laskemme potilaat joka päivä tarkasti”.