Mitä se ketään kiinnostaa

Mitä se ketään kiinnostaa, tarkoittaako ’Helsinki’ tai ’Espoo’ jotain vai ei. Jos paikannimen peru löytyy, se on melkein poikkeuksetta joutavanpäiväinen. Pori on linna ja Porvoo linna ja joki. Entä sitten?

’Taipale’ on hyvin tavallinen paikannimi ja henkilönnimi. Aika usein se on jokin taival matkalla turhasta paikasta tarpeettomaan paikkaan. Eräille suomalaisille ”se oli Taipaleella” selvitti ihmisen taustan ja ohjasi suhtatumista. Lause ei välttämättä viitannut suureen sankaruuteen. Joskus kysymyksessä oli ”hermonsa menettänyt”. Muistan erään, jolta alkoi tipahdella hikipisaroita otsalta, jos toinen mies tarjosi hänelle väärää tupakkaa, Saimaata eikä Työmiestä. Syytä en tiedä. Taipaleella muutama taisi käskystä kuljettaa omaa tosiasiallista kuolemantuomiotaan tupakka-askin kanteen kirjoitettuna. ”Asemat pidettävä.” Tupakointi vaarantaa terveyden.

Karttakeskuksen ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen ”Suomalaista paikannimikirjaa” esittelin tässä aika monta vuotta sitten. Pelkästään hiljan vietettyjen merkkipäivien ja niihin valitettavasti liittyneen, oloissamme mittavan siivoamisen vuoksi ylimääräisten kirjojen laatikot siirrettiin pois huoneestani. Ja mitä niiden takaa paljastuikaan! Kirjahyllyä, johon ei ollut päässyt kotvaan käsiksi, mutta oli siellä mielenkiintoista tavaraa, kuten tämä paikannimikirja. Jos joku olisi keksinyt kysyä siitä, olisin ehkä väittänyt, etten ole koskaan kuullutkaan mokomasta.

Tuntemattomasta syystä tuo kirja on kaikin puolin niin hyvin tehty, että se on ilo silmälle. Kuvitus on mainio, enimmäkseen eri aikakausien kartoista poimittu.

Jos luulee tietävänsä nimen taustan eli etymologian, luulee yleensä väärin. Ehdotan ”Occamin partaveitsen” (entia non sunt multiplicanda praeter necessitatem) rinnalle toista nyrkkisääntöä: asiat eivät ole niin vaikeita kuin luulet. Ne ovat paljon vaikeampia.

Harva on niin sieluton, ettei kummastelisi paikannimeä ’Ii’. Siitä virtaava Iijoki on sekin vähän outo, ainakin verrattuna jokea tai virtaamaa tarkoittaviin kunnon nimiin, kuten ’Kymi’ tai ’Kemi’ tai ’Vuoksi’.

Kirja selvittää ja minä usko. Taustasana on ’yö’, ja sillä on selvät vastineet myös saamen murteissa (kielissä).

Saame se tietysti on vastus näissä nimissä. Sana voi olla kirjoitettuna kovin erinäköinen kielimuodoissa, joita puhutaan Enontekiöllä tai Inarissa, ja kolttasaame poikkeaa joka tapauksessa. Lisäksi oli Kemin lappi eli Sompion lappi, joka on kadonnut. Itse ’Sompio’ on viime kädessä alkuperältään tuntematon, kukaties saamea edeltäneestä tuntemattomasta kielestä peräisin. ”Lumisilta joen yli” kuulostaa oudon tilapäiseltä komean ja tärkeän alueen nimeksi.

Mutta kuka oikeasti ymmärtää tunturikansan ajatuksenjuoksun. Kuikkapäällä ei luulisi nähdyn koskaan kuikkia, koska siinä ei ole lähimaillakaan sellaisia vesiä. Toisaalta muinaiskansa suhtautui juhlallisesti moniin vesilintuihin. Niitähän pesitettiin ja munitettiin ja saatiin mainiota syötävää. Olen itsekin arvellut, erästä kuikkaa vakoillessani, että kyllä tuossa luultavasti on liikkeellä jonkun esi-isä.

’Nattaset’ naisen rintojen muotona leimataan kirjassa julmasti kansanetymologiaksi eli perättömäksi arveluksi, jonka sitkeähenkisyys on tässä tapauksessa helppo ymmärtää. ’Sokosti’ olisi sama sana kuin kartoissa esiintyvä tshohka (”Halditsohka”) eli terävä tunturinhuippu. ’Luiro’ on ”epäilemättä saamelaisperäinen”, mutta siihen jäljet päättyvät. Kai se tarkoittaa jokea, kuten ’Jauru’ taitaa tarkoittaa järveä – saksalaisissa sodan ajan kartoissa Jaurujärviozerosee eli ’Järvijärvijärvijärvi’. ’Vongoivasta’ sanotaan tyhjentävästi, että siinä näyttää olevan isompaa tunturia merkitsevä ”oaivi”, mutta tuo ”Vong” jää epäselväksi.

Tämä pohdiskelu liittyy yrityksiini ymmärtää Lappia ja kerätä tietoja sitä koskevasta kirjallisuudesta. ’Lapista’ on kahta käsitystä. Se viittaisi saamelaisiin myös täällä etelässä. Toinen selitys, jota olen itse suosinut, sanoo ettei se liity millään tavoin saamelaisiin. ’Lappi’ olisi mikä tahansa asutuksista ja viljelyksistä hiukan syrjässä oleva paikka.

Se sopisi jotenkin yhteen hiisi- ja pyhä-alkuisten nimien kanssa. Molempien on arveltu viittaavan uhripaikkoihin ja erityisille menoille varattuihin alueisiin.

Näistä ajatuksista olisi kovin helppo livetä riitoihin, joita kiivaudestaan kuuluisat kielimiehet ovat käyneet Suomen ja Hämeen nimistä aivan jatkuvasti. Nimien taustat on antoisa aihe. Varmuutta ei saada koskaan. Häme kuulemma voisi liittyä hämärään ja olla siten tavalla tai toisella tekemisissä ilmansuuntien kanssa.

Nimien kuluminen on paljon kiinnostavampaa. Sekä paikannimet että ihmisryhmien nimitykset alkavat joskus tuntua ongelmallisilta. Sitten niitä muutetaan. Joskus toiminta on kaupallista. Kun kihlakunnantuomari Juselius kaavoitti ja ryhtyi myymään omistamaansa Sikasaarta, sen nimi vaihtui Sommaröksi (Suvisaaristo). Tunnetuin seksikäs nimi Espoossa on Westend. Nimi on peräisin tonttikauppiailta, jotka aikoivat ryhtyä kaavoittamaan aluetta. Ja on se vain hienompi kuin Östersundom tai Hikiä. Ellen ole erehtynyt, Lintuvaaran alueen nimi oli ennen ”Harakka”. Lapissa ’Lemmenjoki’ mainitaan jo 1700-luvulla. Tutkimus tietää vain että lemmen kanssa sillä ei näytä olevan tekemistä.

Jos Espoon nimi haluttaisiin suomentaa asiallisesti, uudeksi nimeksi tulisi Haavikko, koska ’asp’ on ’haapa’. Eräs runoilija sijoittikin Kalevalan Pohjolan Bysanttiin. Kielemme taipuu. Pohjoinen on eri asia kuin pohja, siis lahden pohja tai pohjan lahti.

Mutta muuan nimityyppi on vielä mainitsematta. Koko Suomea usein merkitsevä ’Härmä’ on saksalainen ’Herman’. Saksalaisia nimiä riittää ja ruotsalaisia samoin, kuten Tuusula (Tor). Itse asiassa tuo Espookin voi yhtä hyvin olla lähtöisin nimestä Esbjörn kuin haavasta. Ja Sipoo olisi Sigbjörn.

Kirjassa ei ole nykyrajan takaisia nimiä. Kuolemankarvainen ’Äyräpää’ tuntuisi liittyvän äyräisiin. Moni tuli tietämään, miten ikävän korkea ja jyrkkä Vuoksen toinen ranta oli ja toinen matala ja suojaton.