Sivun näyttöjä yhteensä

7. toukokuuta 2014

Sotakartta


Osa lukijoistani on kavahtanut sota-aiheitani. Yksi tavallinen perustelu on, että tuo on menneisyyttä, jonka penkomiseen ei ole aihetta. Ukrainan tapahtumien johdosta ilmasto on muuttunut. Kuinka moni mahtaa vilpittömästi uskoa poliitikkojen sinänsä väistämättömiä väitteitä, ettei meitä uhkaa Venäjän taholta mikään. Hiiren hiiskausta ei ole kuulunut siitä, ketä muuta vastaan armeijaa, energiahuoltoa ja elinkeinoja olisi varustettava. Kohdistuuko meihin uhka Saksan ja sen liittolaisten kannalta?

Venäjä on nyt julistautunut takapajuisuuden todelliseksi kotimaaksi. Itse asiassa se on ollut sitä hyvin kauan. Neuvostoliiton aikana, aika ajoin, moni uskoi puheisiin edistyksestä ja työläisten paratiisista. Sitä ei kerrottu, että ”työläinen” tarkoitti virallisesti sertifioituja puolueen ja salaisen poliisin miehiä.

Nykyinen psykiatria osaa jossain määrin käsitellä pelkoja. Olen nähnyt tilanteita. Ihminen menee kerrassaan sekaisin, jos polulla on käärme, viaton ja kaunis kyy. Siinä alkaa ilmeisesti flamenco ja vihlova kirkuminen päälle. Vakiintunut viha taitaa heijastella jopa tuollaista pelkoa. Olen nähnyt ihmisiä, jotka melkein vihaavat koiria. Tietämissäni tapauksissa takana on paha lapsuudenkokemus. Juoksin itsekin pakoon naapurin Rippeä, mutta onnistuin. Tai siis pystykorva jäi tontinrajalle haukkumaan. En saanut pelkoa. Tältä osin 50 tai sata vuotta harjoitettu kirjoittelu ryssävihasta ja russofobiasta on pintapuolista. Nähdäkseni piintynyt epäluulo on elämänaikainen tunne ja siirtyy siten oppimisen kautta seuraavalle sukupolvelle.

Tuon vakaan tunnetilan ikävä puoli on totuuden kieltäminen. Emme me vieläkään tunnusta, että käsissämme menetti henkensä 30 prosenttia neuvostoliittolaisista sotavangeista, kun taas englantilaisten saamista vangeista menetti henkensä 0,1 promillea. Vain Neuvostoliitto ja Japani ja tietysti Saksa pääsivät samaan. Myös sota-ajan perus-suomalaisten laitoshoidokkien tavatonta kuolleisuutta on vahvoin perustein väitetty tahalliseksi.

Tuo Karttakeskuksen uutuuskartta on tervetullut ja kallis. Siinä on myös vikoja.

Matka rajalta Rukajärvelle on hirvittävän pitkä. Jos sen ajoi kuorma-autolla päivässä, hyvä. Tien kunnon takia vertailu on mielivaltaista, mutta sanotaanko sama kuin vanhoja teitä Helsingistä Jyväskylään.

Kartat ovat jopa tekijänoikeuden suojaama. Näytettävien maaston piirteiden valikoiminen on luovaa eli sekä kokemusta että omaperäisyyttä vaativaa, vaikka kieli on vakiintunut. Tässä tapauksessa kieli tarkoittaa karttamerkkejä värikoodauksineen. Punainen on tie ja sininen on vettä.

Vaikka karttapuoli on yhtiöitetty, kilpailua ei oikein ole, ja sen näkee hinnoista. Juuri tämä kartta kärsii pahoin autoilijan tiekartan perinteestä. Siinä ei ole soita eikä korkeuskäyriä. Sodankäynnin vaiheitten kannalta ne olisivat yhtä tärkeitä kuin tiet ja vesistöt. Ei kukaan tiedä enää, että esimerkiksi Rukajärvellä oli hirveät suot ja erittäin hallitsevia mäkiä ja vaaroja. Rajan takana on maastoa, joka kertoo paljonkin Suomesta sellaisena kuin maa makasi yli 200 vuotta sitten.

Karttojen kehittäjät ovat kunnostautuneet kuluttajatuotteissa. Nokian käyttämät kartat ovat jo syrjäyttäneet navigaattorin, ainakin minulla. Kun tahdon tietää, missä on Kattilatanhua ja miten sinne pääsee tai joutuu, katson verkosta Espoon opaskartan, koska siinä on kultaakin kalliimmat läpiajokiellot. Espoo on täynnä katkaistuja katuja. Niin pitääkin olla.

Karttojen ratkaisua odottava ongelma on havainnollisuus eli toisaalta yleiskatsauksellisuus, toisaalta yksityiskohtien tarkkuus. Hämmästyin tietoa, että suunnistuksen kilpailukartta vaatii satoja, ehkä tuhansia työtunteja. Siellä vilkkuu laser maastossa pitkään, ja kartalle tulevat polvenkorkuisetkin kivet.

Oleelliset tiedot on edelleen kaivettava verkosta haulla Karjalan kartat, ja siitä vaikeudet alkavat. Kuuterselkä on kahden karttalehden saumassa. Verkossa oleva topografikartta on sinänsä erinomainen, mutta ongelmia aiheuttavat ladot, aidat ja vastaavat – oliko niitä esimerkiksi 1944 vielä olemassa. Myöskään kylän halkaisseita taisteluasemia – VKT-linja – ei ole esitetty, saati sitä kuuluisaa kenttäradan penkkaa, joka peitti ampuma-alan. Huolellisesti tutkimalla näkee lopulta, miksi Jääkäripataljoona epäonnistui ja hajosi hyökkäyksessä. Siellä hyökätiin peltoa ylämäkeen, jossa puna-armeija odotti suomalaisten kaivamissa asemissa. Tekemätön paikka.

En löydä kunnon karttoja Suomen elinkeinojen historiasta. Teiden historia on kaiveltava erikoisteoksista. Lainalaisuudet ovat samat kuin sodassa. Miten esimerkiksi Pohjanmaan vaiheisiin vaikutti maantie, joka loi rahdinajoonkin kelpaavan yhteyden Tampereelle yllättävän myöhään, 1800-luvulla. Vastaavasti maakunnan puukkojunkkarikauden lopetti rautatie. Silloin saatiin kasakat hätiin laittamalla pyyntö lennättimellä. Googlen kuvat kertovat, miten järkyttävä määrä maassa on nykyisin metsäautoteitä (ja ojitettuja soita). Puun korjuun sanotaan siirtyneen uitoista kumipyörille 1970-luvun alusta. Onko esimerkiksi Kuusamon – Oulun maantie, yksi ikävimmistä ajaa, juuri tuota perua?


Kauppaketjut ja pankit tiedämme – mutta miten paljon maalaisliitto on vaikuttanut maisemaan?

58 kommenttia:

  1. "Googlen kuvat kertovat, miten järkyttävä määrä maassa on nykyisin metsäautoteitä (ja ojitettuja soita)."
    Viisitoista vuotta olen maksanut metsätielainaa. Kyllä puut pitää saada pois metsästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metsäautotiet, erään sosiaali-ideologian lisäksi on syy siihen, etten kanna enää korteani kekoon tämän kansakunnann hyväksi. Lähimetsäni raiskattiin metsäautoteillä, joita käytettiin kahtena talvena ja keväänä. Kaksikymmentä vuotta ne ovat olleet nyt käyttämättöminä, jopa puomilla suljettuina. Metsäautotien reunan hiekkakuopat ovat täynnä akkuja, kanistereita yms. moskaa. Kansa, joka ei ymmärrä metsänsä päälle, ei ansaitse itsenäistä maataan. Tervetuloa Putin ja vie tuhkatkin pesästä. Muutimme kauas pois. Hyvästi metsätielainan lyhentäjät ja Tapion byrokraatit. Joskus voisitte käydä hakemassa muoviset, auringon haurastuttamat jyrsijöittensuojat reidenvahvuisten koivujen juurilta. Metsä kun ei ole tarkoitettu kaatopaikaksi.

      Poista
    2. Tulihan se sieltä!

      Poista
  2. Normaalissa suomalaisessa (siis pienpiirteisessä) maastossa suunnistuskartan tekijä käyttää pelkkään maastotyöhön keskimäärin 30 h per neliökilometri. Tätä ennen on laadittu pohja-aineisto stereokuvauksella tai tätä nykyä yhä useammin laserkeilaamalla. Maastotyön jälkeen sitten vielä piirtotyö tietokoneella. GPS auttaa tätä nykyä aika lailla kartoittajaa.

    Esim. Venäjällä suunistuskartat laaditaan edelleen enimmäkseen valkoiselle paperille ilman mitään pohja-aineistoja. Ja hyviä ovat.

    VastaaPoista
  3. Vaikka ikuinen maailmanrauha saavutettaisiin, täytyy Obbnäsiä ja Dragsvikia puolustaa. Tavallisia tossunkuluttajia vastaan. Sitä sanotaan pohjoismaiseksi hyvinvointimalliksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö sinulla tosiaan ole mitään lääkitystä näihin pakkomielteisiisi?

      Poista
    2. On toki. Tänäänkin menen Italiaan.

      Poista
  4. > ja kartalle tulevat polvenkorkuisetkin kivet.

    Ei nyt aivan pidä paikkansa. Lainaus Suunnistusliiton suunnistuskartan kuvausohjeista:
    "Minimimitta: korkeus normaali maastossa 1 m. Kivien valintarajat valitaan maaston kivisyyden perusteella. Jos kiviä on paljon on minimikorkeutta nostettava."

    VastaaPoista
  5. "Emme me vieläkään tunnusta, että käsissämme menetti henkensä 30 prosenttia neuvostoliittolaisista sotavangeista, kun taas englantilaisten saamista vangeista menetti henkensä 0,1 promillea. Vain Neuvostoliitto ja Japani ja tietysti Saksa pääsivät samaan. Myös sota-ajan perus-suomalaisten laitoshoidokkien tavatonta kuolleisuutta on vahvoin perustein väitetty tahalliseksi."

    Mitvit, kyllähän tuosta on jauhettu jo ainakin niin monta vuosikymmentä kuin minä pystyn muistamaan.
    Mitä laitoshoidokkien kuolleisuuteen tulee, kysypä joltain sota-aikana eläneeltä, tuliko virallisilla annoksilla oikeasti toimeen. Ei tullut, kaikki hankkivat lisää mustasta pörssistä. Jos olisi epäonnekseen esim suljetulla eikä päässyt hankkimaan lisäruokaa, kävi huonosti. Ilman sen suurempaa tahallisuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tämä ole kaikki ja koko totuus, Seilin sairaalan kirjanpidon mukaan oli ruokaa riittävästi myös sodan aikana. Asiasta on esitetty epäilyjä.
      Lähde: Kirjeenvaihto isoisäni - isoisäni isä 1940 - 1944.
      Ei julkaistu. Saatan harkita, hyvin tarkoin.

      I.H.

      Poista
    2. Haritse ihmeessä, historian tutkimus on lähteiden varassa ja olisi sääli jos tuollainen valhe jäisi elämään. (anna ainakin arkistoon tai tutkijalle). Voisi kuvitella, että jos tuollaisista olisi tapahtunut, juuri Seili olisi ollut kriittinen piste (parantumattomina pidetetyt potilaat, etäinen sijainti).

      Poista
    3. Ottamatta kantaa ns. poisselittelyn puolesta huomauttaisin siitä mahdollisuudesta että Seili oli kenties poikkeustapaus. Muualla ei välttämättä oltu rauhankaan aikana yhtä hyvinvoivia ja omavaraisia, muualla ei kyetty entiseen omavaraisuuteen mieshenkilökunnan armeijan palvelukseen siirtämisen takia, muualla oli vaikeampia potilaita ja muualla oli sotasairaaloiden tieltä poissiirrettyjä potilaita ahtauteen saakka.

      FWIW olen kuullut aiheesta suullisia kertomuksia elämäntyönsä Nikkilässä tehneeltä hoitajalta eikä minulla ole mielestäni ollut aihetta arvella kertomuksia liioitelluiksi tai muistin varassa muuttuneiksi.

      Poista
    4. Ei sellainen ole valhe an sich. Omavarainen saari. Kirjanpito on julkinen. Tämä on toisinpäin. Potilaat hiukan lihoivat, tarkkaan ottaen.

      Suomessa on vain yksi Valkoisen Ruusun Ritarikunnan jäsen jonka ammatiksi on kirjoitettu sairaalan emäntä.

      I. H.

      Poista
    5. Itsekin sota-aikana typetetty Leo Kalervo sivusi muutamassakin kirjassaan parantoloiden siviilipotilaiden hoitojaksojen harventamista, siirtoja "kotihoitoon" jne.

      Poista
  6. "tuo on menneisyyttä, jonka penkomiseen ei ole aihetta."

    Tuolla "logiikalla" koko historiantutkimus on turhaa! Me historian harrastajat taas tiedämme, että juuri historia kertoo ja selittää ne kausaaliketjut, joista johtuen nykyisyys on sellainen kuin nyt on.

    Esimerkki nykyinen Krimin kriisi: nimenomaan Venäjä 1700-luvulla valloitti Krimin ja liitti sen itseensä, joka jatkui Neuvostoliitossa vuoteen 1954 saakka, jolloin N. Hhrurtsev liitti sen Ukrainaan.

    Johtopäätös: joka ei ymmärrä historiaa, ei ymmärrä nykyisyyttäkään ts miten tähän on tultu.

    VastaaPoista
  7. "Emme me vieläkään tunnusta, että käsissämme menetti henkensä 30 prosenttia neuvostoliittolaisista sotavangeista, kun taas englantilaisten saamista vangeista menetti henkensä 0,1 promillea. Vain Neuvostoliitto ja Japani ja tietysti Saksa pääsivät samaan. Myös sota-ajan perus-suomalaisten laitoshoidokkien tavatonta kuolleisuutta on vahvoin perustein väitetty tahalliseksi."

    Lukuja ei tietenkään kannata kiistää. Sen sijaan tahallisuuden kyllä voi: kuolleisuuden vahimpina aikoina (1942) Suomessa on kovaa niukkuuta elintarvikkeista, joten lienee selvä, että sotavangit ja laitospotilaat saivat sen osaltaan jakaa. Vaikka henkilökunnan parissa varmasti oli ryssävihaa ja pitaamattomuutta, en ole lukenut, että minkään lähteen mukaan mikään ylempi taho - toisin kuin Saksassa - olisi edellyttänyt vankien tai potilaiden nimenomaista tuhoamista nälällä. Sen sijaan löytyy useita dokumentteja, että siviilityöhön sijoitetut sotavangit olivat kokeneet kohtelunsa hyväksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomessa ei tosiaan ollut *suunnitelmaa* tappaa sotavankeja eikä Itä-Karjalalan venäläisiä siviilejä, mutta toisaalta laki pitää rikosena myös sitä, että ihmisten annetaan kuolla, vaikka se olisi voitu estää.

      Westerlundin ym. tutkimusten mukaan ei voi enää vedota *vain* elintarvikepulaan.

      Poista
    2. Isoisäni maatalossa oli kaksi sotavankia peltotöissä. Vangit söivät samassa pöydässä isäntäväen kanssa, vaikka talon kaksi poikaa oli kaatunut Talvisodassa, yksi oli haavoittunut vakavasti ja kaksi selvinnyt ilman fyysisiä vammoja.

      Poista
    3. Toipilalle: hieno esimerkki siitä, miten on osattu erottaa tavalliset venäläiset ihmiset - jotka ovat hekin olleet uhreja mitä suuremmassa määrin - sekä NL/Venäjän silloinen valtionjohto, jonka laatua ei tässä tarvinne enempää käsitellä.

      Poista
    4. Pikemmin esimerkki siitä, miten henkilökohtaisella kokemuksella parista yksilöstä yritetään kiistää tutkimus, joka perustuu kokonaisuuteen.

      Toki tässä on kyse kahdesta eri ajankohdasta. Joukkokuolemat sattuivat 1941-2 leireissä, joissa ei todellakaan erotettu tavallisia venäläisiä sotilaita muuten kuin siten, että heitä rodun perusteella kohdeltiin kovemmin kuin "heimosotavankeja".

      Poista
  8. Teitä voisi tosiaan tutkia loputtomasti enemmän kuin ollaan tutkittu. Minua ei lakkaa hämmästyttämästä, että rautatietä Kajaaniin kiirehdittiin siksi, ettei muuten saatu tarpeeksi ruokaa nälänhädän vaivaamaan Kainuuseen. Se tuntuu nykymaailmassa jotenkin oudolta, että eikö nälkäkuolema nosta prioriteettia ja viljat raahat paikalle tavalla tai toisella.

    Näissä vanhoissa maanteissä oli, että ne olivat paitsi hitaita ja epäluotettavia, ne eivät kestäneet kovinkaan paljoa. Kun niistä ajettiin läpi jokin tietty tonnimäärä, tie oli todennäköisesti niin paskana, ettei siitä päässyt läpi mikään pyörillä kulkeva.

    VastaaPoista
  9. OIKEIN HYVÄ !
    Tässä esitelty kartta on erittäin hyvä sille, joka haluaa perehtyä sotahistoriaan.
    Toinen hyva kartta on esim. Viipurissa ja motorisoiduissa Kannaksen tavarataloissa
    myynnissä oleva Kannaksen kartta. Siina on esim. kaikki Kannaksen linnoitteet
    näytettynä miltei bunkkeri bunkkerilta.

    Mielestani blokinpitäjä saisi kommentoida erilaisia sotatapahtumien ja sotaherrojen kummallisuuksia useammin! Nytkin tuo sotavankien kuolleisuusväittämä on hyvin huomionarvoinen juttu!
    Blokinpitäjällä on suuri määrä mielenkiintoisia juttuja eri taisteluista ja sotaherroista.

    Kiitollisena jatkoa toivoen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. POLVISELKÄ--KUUTERSELKÄ--KIVENNAPA

      Haluampa hieman taydentaa tuota blokinpitäjän tiivistettyä esitystä Kuuterselästä. Tämä blokinpitäjän kirjoittama on ikäänkuin 'jalkamiehen näkemys. MUTTA ehkäpä kuvaa voisi täydentää rynnäkkötykkien ja panssarituhoojien (tykkikomppaniat) historialla. Tekstiä löytyy
      esimerkiksi Erkki Käkelän kirjoista "Marskin panssarintuhoojat" "Rynnäkkötykkipataljoona...".

      Majuri Into Tuorin johtama panssarijääkäripataljoona oli hommassa mukana kolmella tykkikomppaniallaan (TyK:t alistettuna siis). Polviselässäkin tuhosivat 17 vihollispanssaria. Rynnäkkötykeistä on syytä todeta, etta Kuuterselässä niitä menetettiin 5 kpl, Tali-Ihantalassa 2 ja Vuosalmella vain yksi (1). Opittiin kai? Rynnäkkötykkitaktiikka muuttui Kuuterselän jälkeen "kyttää ja posauta" hommaksi, koska Kuuterselän tapaista aukealla pellolla ylämäkkeen hyökkäämistä massa-armeijaa´vastaan ei olisi kestetty. Aika fiksua, etta taktiikka muuttui! Kiitos siitä! -- Luutnantti Yrjö K.K. Talvitie tuhosi kesäkllä 1944 rynnäkkötykkijoukkuellaan 43 vihollispanssaria eikä menettänyt yhtään omaa. Panssareillahan se vihollinen tuli Valkeasaaressa läpi ja Sahakylässä, mutta Viipurin 20.6.1944 jälkeen alkoi käydä toisin (Portinhoikka-Talinmylly-Ihantala-Vuosalmi). Kiitos sitkeydestä ja uhreista!

      Mitä olisikaan tapahtunut jos IV AK:n tykistökomentaja Oskari Sippola ei olisi ollut laiminlyömässä tykistön toimintaa Valkeasaaressa, Polviselässä, Kuuterselässä (Katso esim. Erkki Käkelän yllä mainituista kirjoista). Saati jos IV AK:lla olisi ollut joku kaikkeen pahaan varautuva "ekamagnusson-tyyppi" amerjakunnankomentaja Laatikaisen tilalla.

      Poista
  10. Ad Omnia: mielisairaaloissa ja vajaamielislaitoksissa käytettiin 1941-1944 vähennettyjä ruoka-annoksia verrattuna muihin sairaaloihin. Mukana olleet, eräskin lääkäri vielä 1945 ja kirjallisesti, todistelivat annosten valikoivasta vähentämisestä.

    Muuan nimekäs nälkään kuollut muuten oli valokuvaaja Signe Brander Nikkilän mielisairaalassa. .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt en muista tarkkaan, mutta taisi olla niin että länsiliittoutuneiden sotavankien kuolleisuus Saksassa oli prosentin luokkaa. Tuo 0,1 promillea saksalaisten kuolleisuudesta Englannissa ei voi pitää paikkaansa, se olisi pienempi kuin yleinen kuolleisuus - esim. koulustani 40 vuotta sitten ylioppilaiksi valmistuneiden vuotuinen kuolleisuus on ollut ainakin parikymmenkertainen.

      Poista
    2. Ihan kelpo väitöskirjan, vielä tuoreen, aiheesta on tehnyt Mirkka Danielsbacka Helsingin yliopistossa (Suomen ja Pohjoismaiden historia). Tekee aika lailla tajuttavaksi mitä tapahtui ja sisältää myös kansainvälistä vertailua. mk

      Poista
    3. Voidaanko kuitenkaan lähteiden perusteella sanoa, että tällä nimenomaisesti pyrittiin tuhoamaan nuo ihmisryhmät taikka että annosmäärien perusteella tämä on täytynyt mieltää.

      Poista
    4. Käsittääkseni kyse oli jälkimmäisestä.

      Kyse oli toki muustakin kuin annoksista, joissa virallinen kalorimäärä ei vastannut todellista, koska ruoka oli huonolaatuista. Vartijat ja luottovangit varastivat, kun valvonta oli huonoa. Majoitus ja hygienia oli huonoa, joten taudit levisivät.

      Vankeja myös ammuttiin (mustaakseni) yli 5 prosenttia (muistaakseni, Antti Kujalan tutkimus). Syynä pienetkin rikkeet. Ja kuten NL:n leireissäkin, "pakoon yrittävän" vangin ampumisesta palkittiin.

      Leireihin määrättiin töihin henkilöitä, jotka eivät muualle kelvanneet fyysisten tai psyykkisten puutteidensa takia.

      Kaiken kaikkiaan, niin kauan kuin uskottiin että NL häviää kartalta, ei ollut motiivia kohdella vankeja hyin, koska ei ollut pelkoa rangaistuksesta.

      Poista
  11. Mutta Öbbnäs ja Dragsvik ovat niemiä ja Helsingin liikennesuunnitteluakos se on jos se niistä jompaankumpaan muutetaan? Jospa Turkuun takaisin vaan. Kokeiltu juttu,
    kerrankin kun piti Pansiossa lähteä kasarmin päädystä suunnistamaan niin jouduimme muutamat Puolaan.
    I H

    VastaaPoista
  12. Kyseisen kartan hinta on Adlibriksellä 11,50€, että ei tuo nyt niin kallis ole vaikkapa tavalliseen autoilijan tiekarttaan verrattuna Venäjän Karjalasta; 17,90€.

    Kyselin Karttakeskukselta, onko polkupyöräilijälle Karjalasta yhtä tarkkaa karttaa kuin esim. suomalaiset GT-kartat ovat, niin vastaus oli njet. Eli aika hataralta tuntuu sen puoleen lähteä pariksi kuukaudeksi (kesä-elokuu) koluamaan niitä, luultavasti alkuperäisessä kunnossa olevia hiekkateitä jotka kyllä viivoina käsissäni olevassa kartassakin suikertavat metsiköihin, mutta joiden olemassaolostakaan ei ole kuulemani mukaan varmuutta sitten sen tienhaaran jälkeen josta uteliaana kääntyy. Mutta pääseepähän sitä tien noustua pystyyn kyllä takaisinkin kunhan vain evästä jostain hankituksi saa. Kulkupelistä ei ainakaan polttoaine lopu jos polkijasta loppuukin. Sanovat kyllä kalaisiksi järviä siellä, että onki lienee hengenpitimiksi välttämätön. En ole rajan takana ikuna ennen millään pelillä käynytkään kuin ehkä geeneissä isän mukana Rukajärven mutkan.

    VastaaPoista
  13. Laserkeilaus on käytössä myös teollisuuslaitoksia suunniteltaessa, muutostöiden apuvälineenä korvaamaton. Vuoriteollisuus käyttää täsmälleen samaa laitetta. Sitä kutsutaan pistepilvimittaukseksi. Muutaman vartin raksutettuaan laite on lukenut tiedot ja kuvaa voi pyöritellä sylimikron näytöllä, sukeltaa "sisään" ja katsella ympärilleen.
    Kerrostalojen ratkaisuja suurten rakennusliikkeiden "arkkitehtitoimistoissa" jotka eivät piirustuskonttoriperimäänsä muista on hyvin tylsää näillä ohjelmilla tehdä varmaankin koska vaikkapa tuo saranapuolen vara on jäänyt kokonaan pois...
    Itsekseen ajeleva autokin on ahkerassa ajossa ja algoritmeja viilataan. Näin Hietaniemenkadulla viime vuoden keväällä jo, tai bongasin, kuten sanotaan. Komea tötterö katolla, varovaisesti se liikkui, kuin rattijuopon kuljettamana, siihen se näytti yltävän.

    Ohhoh noita koneita sanoi mummo hohtimia.

    I H

    VastaaPoista
  14. Jep, metsäautoteitä on paljon. Ja nykyisinä tuulimyllyjen kulta-aikoina joudutaan teitä puhkomaan metsiimme yhä lisää ja lisää. Ja sitten väitetään, että ei tuulimyllyistä ole haittaa luonnolle.

    VastaaPoista
  15. Teoreettinen Venäjän uhka on aina olemassa sen naapurimaissa, mutta pelätä sitä ei pitäisi. Treenata poikia ja vahvistaa viisaasti puolustusvoimia, sekä rakentaa jatkuvasti rehellistä ja itseään kunnioittavaa yhteiskuntaa niin kuin Suomi on tehnyt jo sata vuotta - venäläisillä ei ole sen hyökkäämiseksi aseetta kyllin suurta. Talvisota osoitti sen ja silloin oli Suomen vastassa kaikkien aikojen kyynisin ja julmin diktaattori - piditte jopa silloin pintanne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyyninen ja julma - kyllä, sitä Stalin oli, ja todellakin meille onneksi ei Hitlerin tapainen kiihkomielinen fanaatikko.

      Stalin laski kylmästi, että nyt yritys saa riittää, menee liian vaikeaksi, kun taas fanaattinen jumalan asettama kansanjohtaja olisi ottanut omansa hinnalla millä hyvänsä, kunnian tähden, mainehen vuoksi.

      Putin tuntuu olevan myös aika viilipyttymäinen varman päälle pelaaja? Meille onneksi?

      Poista
    2. "rakentaa jatkuvasti rehellistä ja itseään kunnioittavaa yhteiskuntaa niin kuin Suomi on tehnyt jo sata vuotta - venäläisillä ei ole sen hyökkäämiseksi aseetta kyllin suurta."

      Niin toisin kuin haluaisinkin uskoa, tuo ei välttämättä riitä varsinkaan sellaisen nopeasti liikeellepantavan puoliammattimaisen armeijan torjumiseksi kuin mitä Venäjällä ollaan rakentamassa.

      Sitä paitsi rehellisen ja itsekunnioittavan yhteiskunnan saa valitettavan helposti rikki miehitysoloissa. Tästä löytyy esimerkkejä Suomen sortovuosilta ja Ranskasta 1940-44. Nälkä ja pienet edut nostavat monesti ihmisen huonoimmat ominaisuudet pintaan. Rehellisyyden ja inhimillisyyden paras tae on täysi vatsa, kun taas nälkä nostaa pedon esiin. Niin meidät on vain luonto rakentanut.

      Poista
    3. Usein unohdetaan että diktaattori ei ole koskaan diktaattori itsestään. Vaikka systeemi ei olisi demokratia, JOKAINEN diktaattori tarvii suhteellisen ison kannatuksen väestön joukossa. Siis, että hullu pääsisi aloittamaan mielipuolisen verilöylyn, sellaisia hulluja pitäisi olla hänen alaisten joukossa riittävä määrä. Kaikella ja kaikilla on rajansa, jopa Hitlerilla. Hitler pääsi näin pitkälle hulluudensa kanssa (10 vuotta) koska saksan kansa kuitenkin ei tiennyt kaikkea esimerkiksi keskitysleireistä. Ja koska se pääsi näin pitkälle, sen loppu olikin erityisen surkea, mutta se loppu oli ennestään varma, kehtaan sanoa. Se oli niin sanottu amok-juoksu.

      Poista
    4. "JOKAINEN diktaattori tarvii suhteellisen ison kannatuksen väestön joukossa."

      Hyvä k. tässä olet valitettavasti väärässä. Diktatoori tarvitsee vain pienen, riittävän päättäväisen ryhmän, josta tehdä eliitti, sekä monopolin väkivaltakoneistoon (armeija ja salainen poliisi). Sen jälkeen on lasten leikkiä ottaa haltuun tiedotusvälineet ja neutraloida jokaisessa yhteiskunnassa pieni, aktiivinen oppositio. Suuri enemmistö seuraa aluksi hiljaisena vierestä ja kun on saanut riittävästi probakandaa omaksuu diktaatorin ajamat asiat. Esimerkkejä löytyy koulukiusaajista Leniniin.

      Tämä ei sulje pois sitä, että niin Stalinilla kuin Hitlerillä oli aitoa kannatusta ja ettei kannatus edesauttaisi diktaattorin tavoitteiden saavuttamista.

      Loppupeleissä diktatuuri - toisin kuin demokratatia - perustuu kuitenkin vähemmistön tekemään väkivallan käyttöön, Maon sanoin valta kasvaa kiväärin piipusta.

      Poista
    5. Olen eri mieltä. Demokraattisten ja vapaiden maiden kansalaiset usein eivät usko, että asianomaista 'eläintä' voisi kannattaa paljon ihmisiä. Voi ja kannattaakin. Stalinia, Maota, Pol Pothia, Hitleristä puhumattakaan. Kannatajat ovat enimmäkseen normaalit ihmiset, heillä on lapset, äidit jne kuten kaikilla. Lapset ja äidit on esimerkiksi myös kenraaleilla ja tiedustelupalvelulla. Ja heillä on myös inhimmiliset rajat. 21. vuosisata on siitä aiempia erilainen, että eläimmeliset teot tulevat helpommin ilmi, siksi hulluilla on vaikeuksia päästä valtaan ja järjestää verilöylyjä. Siksi Krimin niemimaan ryöstö vaati Putinilta vuosia ja miljardeja, vaikka maantieteellisesti ja demograafisesti se oli sille helpoin mahdollinen pala

      Poista
    6. Taidemme puhua toistemme, ohi eri asiasta. Vastatessani väitteeseesi "JOKAINEN diktaattori tarvii suhteellisen ison kannatuksen väestön joukossa" puhuin valtaan pääsystä ja siellä pysymisestä, johon siis minusta riittää pelkkä väkivaltakoneiston hallinta. En kiistä, etteikö eräillä diktaattoreilla (erityisesti Hitlerillä) aito suuri kannatus: hänellä oli aito kyky aistia suuren saksalaisen enemmistön sisäiset tarpeet (= eroon häpeärauhasta ja olla yli-ihmisiä).

      Pointtini oli se, että jokaisen diktatuurin ydinolemus on pienen vähemmistön väkivaltaan perustuva pakkkovalta suhteessa enemmistöön. Tämä ilmeni hyvin Lenisissä ja Pol Potissa. Hitleristäkin tuli varsinainen diktaattori vasta kun hän valtalain nojalla lakkautti kilpailevat valtakeskukset ("yhdensuuntaistaminen")., jonka jälkeen ei ollut paluuta takaisin.

      Poista
  16. Vihasta ja kartoista - kun lukee isonvihan oikeuspöytäkirjoista tehdyn väitöksen niin ymmärtää ko- vihan syyn. Tutkimuksen nimikin on kuvaava -VIHA. Olin kerran karjalassa eräällä retkellä, jonka jäsenistöön kuului yksi Portinhoikan alueella lähettinä toiminut sotaveteraani.Hänen teki mieli käydä maastossa, jossa oli sodan viimeisissä vaiheissa toiminut.Hänellä oli ne kartat edelleen muistona. Kun olen karttojen käyttäjä ja suunnistaja niin toimin suunnistajana vierailevalle ryhmälle. Olen edelleen hämmästynyt miten tarkkoja sota-ajan peruskartat olivat !

    VastaaPoista
  17. Voi, voi! Taasko sitä ollaan niin sotajalaalla että oikein!

    VastaaPoista
  18. . . . minä asetaisin kysymyksen niin, että miten paljon sivistymättömät ja rahanahneet, taidoiltaan ja näkemyksiltään rajoittuneet "yrittäjät" ovat vaikuttaneet maisemaan, varsinkin Suomen maaseudulla.

    VastaaPoista
  19. Matti Grönroosilla on hyvät sivut Suomen pääteiden historiasta: mattigronroos.fi

    VastaaPoista
  20. Katselin tuota karttakuvaa, paljon suurennettuna, Suomussalmen kohdalta. Tiet menee Talvisodan aikaa ajatellen miten minnekin ja tuo Kostamusratakin häiritsee. Ei Suomussalmella noin hyviä tieyhteyksiä ollut 1939.

    VastaaPoista
  21. Lentiirantiekin tehtiin paljon sotien jälkeen... siinä se menee rinnan Kostamusradan kanssa.

    VastaaPoista
  22. Suomalaisista jatkosodan sotavangeista menetti Neuvostoliitossa henkensä 40 %. Rintaan ja käteeen ammuttu isäni oli yksi sotavangeista. Hän jäi eloon, koska ei ollut työvelvoitetta mutta sai kuitenkin saman verran (=vähän) muonaa kuin muutkin suomalaisvangit.

    Suomen armeijan olemassaolo ja Suomen liittyminen Naton jäsenvaltioksi voidaan perustella samalla uhalla. Jos näen puoluejohtaja Sipilää, kysyn mitä sitten, kun Suomi liittoutumattomana tulee Venäjän miehittämäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä naapurin "hoivissa" päästiin yli 50% lukemiin, sillä ryssät ampui kaikki pahemmin haavoittuneet jotka ei päässeet itse kävelemään. Neukut laski vain vangiksi kirjatut lukemissaan huomioon, ei vangiksi jääneitä. Tästä on paljonkin toisten vankina olleiden suomalaisten kertomuksia esim. Vuosalmelta. Siellähän Ehnroot ei saanut Äyräpään kirkon raunioiden luona antautuneita Er.P 25 sotilaita hengiltä vaikka ammutti heitä tykistöllä niskaan.

      Poista
    2. Ei suomalaisissakana luvuissa ole mukana niitä neuvostosotavankeja, jotka olivat kuolleet ennen leiriin saapumista.

      Neuvostoaikana virallinen luku oli 17 prosenttia, mutta sen jälkeen Dmitri Frolov päätyi tutkimuksessa 30 prosenttiin (perustuen arkistoihin ja sisältäen myös kuolemat *ennen* leiriä). Timo Malmi tulos on 40.

      Asiallisessa keskustelussa Frolovin ja Malmin tulokset käyvät, eivät omasta mielikuvituksesta tempaistut.

      Poista
    3. Kuolleisuus Äyräpään sillanpään antauduttua oli suurta kun ryssät ampui suomalaiset haavoittuneet. Lue ihan tiedoston lopusta miten se kävi!

      http://www.klubi.fi/sotavangit/dokumentit/sotavank_nl_kuoll.pdf

      Tuntematon 8-12 Äyräpää 4.7 ja 7.7.1944

      Tuntematon 11./JR 7

      07.07.1944 Äyräpää, sillanpääasema

      Äyräpää, sillanpääasema; Vähälummukka Toivo, Hangon
      kuulustelupöytäkirjasta: Venäläiset ampuivat muutama
      minuutti antautumisen jälkeen ja heittivät ruumiin Vuokseen.

      Tuntematon 3./JR 7 ?

      04.07.1944 Äyräpää

      Äyräpää; Pykäläinen Jussi, Hangon kuulustelupöytäkirjasta:
      …lähdettiin viemään vihollisen linjojen taakse. Siinä meistä
      ammuttiin kaksi miestä ilman syytä, vaikka olimme
      antautuneet vangeiksi.

      Tuntematon Er.P 25 ?

      07.07.1944 Äyräpää

      Äyräpää; Salomaa Ahti, Hangon kuulustelupöytäkirjasta:
      Venäläiset tulivat 7.7. klo 16-17 välillä niemeen, jossa
      kuulusteltava oli 7 muun vaikeasti haavoittuneen suomalaisen
      kanssa... vankitovereistaan ei kuulusteltava tuntenut
      ketään...siitä kuljettua n. 100 metriä kaatui pyörtyneenä yksi
      suomalaisista maahan, johon toinen saattajista olleista
      venäläisistä hänet ampui konepistoolilla...

      Tuntematon Er.P 25 ?

      07.07.1944 Äyräpää

      Äyräpää; Salomaa Ahti, Hangon kuulustelupöytäkirjasta:
      (jatkuu edellisestä) …matkaa jatkettaessa n. 50 metriä sattui
      toinen samanlainen tapaus ja ampumisen suoritti sama
      venäläinen sotilas. 

      Ja monta muuta...

      Luutnantti Aukion kertomaa Äyräpäästä 1944

      http://www.veteraanienperinto.fi/suomi/Kertomukset/sotilas/sotilas/jatkosota/sotavanki.htm

      Vangiksi

      "Tulitus taukosi, Kädet nousivat antautumisen merkiksi. Puna-armeijan yliluutnantti veti Aukion katsomaan, kuinka paljon venäläissotilaita oli kuollut. Mies oli vihainen.
      Lähellä ollut kirgiisi ampui erään suomalaisen haavoittuneen sotilaan. Todettiin myöhemmin, että se ei ollut ainoa tapaus."

      Pentti Syrjän sotavangeista kertova kirja, Raskas jotos, WSOY 1987, kertoo myöskin tämän tapauksen suomalaisten vankien silmin nähtynä ja koettuna.

      Vilho Parkkonen kertoo vangiksi joutumisensa vaiheita:

      Sivu 119: "Aivoissa pyöri vain yksi ajatus:ylös, ylös! Parkkonen tiesi, miten käy niiden, jotka jäävät maahan makaamaan. Hän oli nimittäin vangiksi joutumisen yhteydessä nähnyt, miten venäläiset menettelivät puhdistaessaan valtaamiaan suomalaisten asemia. He kiskaisivat jokaisen maassa makaavan pystyyn ja jos joku ei kestänyt seisaallaan, niin kohta ilmestyi sininen reikä otsaan. Sääntönä näytti olevan, että haavoittuneita ei ruveta hoivaamaan."

      Naapurit harrasti haavoittuneiden sotavankien ampumista ihan yleisesti. Miksi heidän sotarikoksistaan ei ole tehty minkäänlaista haloota?

      Tässä on vielä yksi esimerkki:

      Leijonalipun komppania - Suomalaisten sota 1939-1945

      "Silloin nousin pystyyn mutta tilaisuuteni pelastautua oli myöhäistä. Minua kohti sojotti kolme neljäkymmentä aseen piippua. Vangitsijoilla oli kiusaus apua minut kuten kävi haavoittuneelle toverilleni hetken kuluttua. Häntä ammutttiin kylmästi päähän."

      Kirjoittaja on Paavo Lehtola - teoksesta Leijonalipun komppania.

      Poista
  23. http://koti.kapsi.fi/timomeriluoto/Sivut/Paasivu/KARTAT/Topografiset%20kartat.html - tuolta löytyy topografikarttoja, jotka palstanpitäjää, miksei muitakin saattavat kiinnostaa..

    VastaaPoista
  24. Ad Omnia - Danielsbackan väitöskirja verkosta ladattavana pdf:nä
    https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/41627/Danielsbacka_vaitoskirja.pdf?sequence=1

    VastaaPoista
  25. Terveisiä ystävällisestä naapurimaasta. En käynyt koskaan NL:ssä, mutta olen nyt kolmatta kertaa Pietarissa. Täkäläiset ihmiset ovat hyvin ystävällisiä kielitaidottomalle turistille. Lapset ja nuoret ovat kohteliaita, antavat istumapaikan vanhemmille ihmisille heti, kun nämä astuvat bussiin tai metroon. Hymyilevä matruusi auttaa vanhaa naista alas alikulkutien portaita Nevski Prospektilla. Ei voi olla pitämättä sellaisista ihmisistä, sillä Helsingissä ei vanhat ihmiset saa istumapaikkaa edes pyytämällä. Lapset näyttävät lapsilta. Mutta me kävimme myös Venäjän poliittisen historian museossa, jossa soivat samat 1984-henkiset laulut, joita kulin vielä vuonna 1985 tullessani bussilla Helsingin lentokentältä lomalle Suomeen Kanadasta, jossa olimme suomettumista paossa. Tänään täällä ovat punaiset koristeet nevski

    VastaaPoista
  26. IPad juuttui juuri kun Putin aloitti puheen Moskovassa, kun katsomme suuren voitonpäivän juhlan alkua TV: stä. Punaiset virit koristavat myös Nevski Prospektia. Mitä pitää ajatella Suomesta ja sen naapurista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä on Aurora. Kunpa pääsisin nuuhkimaan, olen kade.
      I. H.

      Poista
  27. En mene enää koskaan Putinin Venäjälle, mutta Gorbatshovin NL:ssa oli Leningradissa ihan mukava käväistä. Mannerheiminkin suosimassa Hotelli Europeiskajassa oli tosi sydämellisiä mummoja, kun siellä vierailimme pienten lastemme kanssa joskus 90-luvulla; venäläisyys näytti siellä hienoimmat puolensa. En enää välitä olla heidän kanssaan tekemisissä. Rajansa sentään kaikella.

    VastaaPoista
  28. Tuntuu oudolta, että Putin lomailee ja näyttää sotilasmahtiaan Laatokan rannalla sortavalalaisen äidinisäni kotimaisemissa. Oikeus lopulta voittakoon.

    VastaaPoista
  29. Mirkka Danielsbackan väitöskirjan tulos oli, että TIETOISTA nälkääntappamisen suunnitelmaa ei ollut ja muodollisesti ruoka-annosten kalorimäärä oli juuri ja juuri riittävä, mutta se ja työ yhdessä tappoivat. Danielsbacka epäili vihaa venäläisiä kohtaa, joka johti vihollisen epäinhimillistämiseen ja alitajuiseen menettelyyn (tutkimusala oli psykologia tms).

    VastaaPoista
  30. Maltan lisätä ettei Taisto Huuskosen Laps Suomen - Pentti Skönin edustajakauden linjoilla vaatimattomuus ole arvo vaan vaikuttava esimerkki. Pitkällisten töiden ymmärtämiseen laskettavia ovat varmat järjestykset.
    Syrjäytyminen on saamattomuutta, sanotaan että papegoj -kieltä ja kas, me olemme huolissamme. Tunne ja puhe, järki ja sana. Emme anna. Annamme.
    Annettavaksi annettu, mikä? Ei siinä ole sijaa enää lisäosille ja säätökauppiaille.
    Näin sen näen:
    Äs äm peeläinen mopometsuri on ihailtava ja kunnioitettava, varakas ajelija. Nähkääpä hänet sielunne silmin pudistamassa kalsareissaan neulasia tikkuristaan, selkä höyryten. iPhonella kaksi hoikkaa Somalian kansalaista onkin, kuinka ollakaan, löytänyt hiihtovarusteet ja katsonut kuinka pääsee kuvaamaan ja kovaäänisellä kikattelullaan saavat kansalaisen rinnassa läikähtämään tuon tunteen jonka saa kun näkee arktisen pystykorvarodun edustajan pennun, taikka lapsen ilon. Hahah! Elokuvaamaan, vakoilkaamme sanoi kyntömies hevoselle.
    Katellaanpa sillä silmällä.
    IH

    VastaaPoista