Sivun näyttöjä yhteensä

8. syyskuuta 2021

Englanti


 

Lopulta kiinnostuin, että blogissani kommentoidaan jatkuvasti englannin kielen tarpeettomuudesta tai turmiollisuudesta. Samaan aikaan Cardiffin yliopiston rikos- ja turvallisuustutkimuslaitos julkaisee märällisiä tietoja lukijakommenteilla toteutusta trollauksesta. Takana on Venäjä, ja toiminta on massiivista.

 

Kohteet ovat erittäin korkeatasoisia ja kommentit taitavasti tehtyjä.

 

Olen arvellut, että tämä englannin kielen morkkaaminen on yksinkertaisesti hupsuutta, mutta voin olla väärässä.

 

Minulla on oma mielipide asiasta. Siitä puhutaan liian vähän. Suomalaiset osaavat keskimäärin englantia liian huonosti.

 

Turistienglanti teki läpimurron Euroopassa. Se ei kuitenkaan riitä opiskeluun eikä työntekoon.

 

Eilen Adam Tooze julkaisi The Guardianissa harvinaisen tärkeän ja mielenkiintoisen kirjoituksen ”Covid and the Crisis of Neoliberalism”. Cambridgen yliopisto Tooze on muun muassa Markku Kuisman ja minun mielestäni nyt, Tony Judtin kuoltua, aikamme merkittävin taloushistorioitsija, joka jaksaa selittää, mitä todella tapahtuu. Artikkelin aiheesta on näinä päivinä ilmestymässä kirja. Toozen poikkeuksellinen merkitys on pitkä tutkijantyö natsien ja toisen maailmansodan tilastoinnissa.

 

Kielen kannalta arvaan, että kahdeksan suomalaista kymmenestä ei saa tästä viittaamastani artikkelista irti oleellista, vaikka se on yleisölle kirjoitettu.

 

Sekä kirjan- että lehdenkustantajat ovat heittäytyneet sangen veltoiksi uskotellessaan, että kiinnostuneet lukijat saavat selvän tärkeistä teksteistä muulla kuin äidinkielellään.

 

Olen tietenkin esteellinen tässä asiassa. Julkaistuani tieteellistä ja kirjallista tekstiä ja myös lastenkirjoja ja sarjakuvia suomennoksina ainakin 11 eri kielestä olen tapellut enemmän kuin useimmat kollegat sen asian kanssa, voiko asian sanoa toisellakin kielellä hyvin. Kerran Firenzessä torilla jouduin vaikeuksiin toisten tohtoreiden kanssa selittäessäni, miten sanakirjaäännös ”Treu und Glauben” poikkeaa Englannin ja se Yhdysvaltojen termistä ”implied covenant of good faith” ja kuinka täysin eri asia ”hyvä usko” eli siis ”bona fides” (latina) on kuin ”vilpitön mieli” (sama muka suomeksi).

 

Teesini on tämä: opit kunnolla äidinkieltäsi vain paneutumalla vieraisiin kieliin.

 

Ethän voi tietää ja siis arvostaa äidinkielesi ilmausta, ellet ole selvillä siitä, ettei ihan samaa asiaa pysty ilmaisemaan toisella kielellä. Mikä on ”höyli mies” englanniksi tai ruotsiksi? Ymmärräthän, mikä on ero, kun mies on höyli ja toinen höveli? Kai olet selvillä, mitä anoppivainaja tarkoitti mainitessaan hämäläisittäin, että eräs juhlallinen henkilö oli ”vähän hauska”.

 

Eli suomalainen, opit suomea syvemmin opettelemalla englantia vilpittömin mielin, ilman vilppiä ja viekkautta, ilman sarvia ja ampaita.

60 kommenttia:

  1. Olen samaa mieltä ettei kielitaito ole haitallista, mutta menee se toisinkin päin: laadukkaan kirjallisuuden lukeminen suomeksi opettaa monimutkaisten asioiden ilmaisemista englanniksi.

    Sama treeniohjelma ei sovi kuntoilijalle ja huippu-urheilijalle. Sama ero pätee englantia käyttävään perusinsinööriin ja ammattikääntäjään.

    Valitettavan moni ei osaa ainuttakaan kieltä niin että kykenisi ilmaisemaan sillä vähänkään monimutkaisempaa asiaa. Syynä ei ole liiallinen suomi tai englanti, vaan liian vähän vaativaa kielellistä ilmaisua ylipäätään.

    VastaaPoista
  2. Blogiisi nyt 15 vuotta kommentoineena voisin todeta, että olet epäilemättä oikeassa näistä ulkomaalaisista kommentoijista. Laajemmin voisin melkein jopa arvioida oman kokemukseni perusteella, miten uskoisin venäläisen verkkovaikuttamisen kehittyneen. En käytä Facebookkia tai muita sosiaalisen median palveluja, joten tästä en osaa puhua.
    1) venäläisten verkkovaikuttaminen alkoi Wikipediassa 2000-luvun lopulla. En-Wikipediassa heidän kannaltaan olennaisissa artikkeleissa oli vahva prässi päällä. Osin kyse saattoi olla vapaaehtoisesta toiminnasta. Suomenkielisessä Wikipediassa oli ainakin yksi varma trolli, joka yritti virittää kieliriitaa suomen-ja ruotsinkielisten välille esiintymällä freudentalilaisen rasismin kannattajana osaamatta itse ruotsia. Tuo oli näin jälkikäteen katsoen eräänlainen harjoitteluvaihe.
    2) Joskus 2000-luvun lopulta alkaen venäläiset rakensivat sosiaalisen median vaikutuksensa systemaattiseksi ja hyvin organisoiduksi.
    3) Ukrainan sodan alussa venäläisten trollaus lähti kunnolla käyntiin. Selvimmät trollit oli silloin helppo tunnistaa siitä, että he omaksuivat venäläisten propagandan sisällön nopeammin kuin olisi inhimillisesti mahdollista.
    4) Trolleissa on eroja. Sinun blogisi on selvästi arvostettu ympäristö. Tiedotusvälineiden kommenttipalstoilla on yleensä kirjoitustyylin perusteella arvioiden useita trolleja, joiden keskustelutekniikka on kömpelöä. Täällä vaikuttaneet trollit ovat olleet sivistyneempiä ihmisiä. Tyypillisesti he eivät tarjoile suoraan salaliittoteorioita vaan työntävät esille enemmänkin eräänlaista keijokorhoslaista linjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta. Keijokorhoslaiset ovat pahimpia: aina lampaiden vällyissä väijymässä tämän kommenttipalstan isänmaalliselta sielultaan turmeltumattomia lukijoita, jotka "taaksepäin kääntyneinä profeettoina" osaavat ihailtavalla varmuudella profeteerata senkin potentiaalisen tulemuksen [toivon mukaan käyttämäni arkaismi ei heti paljasta "trolliksi"], joka menneisyydessä jostain syystä kuitenkin jäi tapahtumatta. Ja onhan meillä (siis: teillä) palstalla varmemmaksi vakuudeksi tymäkkänä vastaseerumina vielä muutama ehta äärioikeistolainenkin trolli...

      Poista
    2. Jos nyt sattuisin ajattelemaan Suomen asemasta suurin piirtein niin kuin Keijo Korhonen käsittääkseni ajattelee, ja jos sen jollakin kommenttipalstalla ilmaisisin, luokittelisitko minut automaattisesti venäläiseksi trolliksi?

      En epäile, etteikö noita trolleja olisi. Hiukan epäilen, että he eivät ole niin mahtava ja merkittävä joukko kuin jotkut väittävät.

      Mitä kommenttipalstojen kirjoittajiin tulee, minusta näyttää, että siellä sekä haukutaan että ymmärretään Venäjää aivan yhtä kömpelöllä tyylillä.

      Joka tapauksessa: trollijahdin, tai jatkuvan trollien näkemisen, yksi seuraus näyttää olevan, että osa näkemyksistä - vaikkapa minun mahdollinen korhoslaisuuteni - mitätöityy.

      Tuntuu vähän monimutkaiselta ajatella, että juuri se olisi venäläisen trolliarmeijan tarkoitus.

      Luultavasti tämä trollikysymys olisi pienempi, jos keskeisillä medioilla ei olisi Venäjän ja Kiinan suhteen niin selkeää omaaa agendaa.

      Kyllä noita maita voi pyrkiä tajuamaan, vaikka niiden politiikkaa vastustaisi. Nyt tajuamiseen pitää hakea eväitä vaikkapa Foreign Affairs-lehdestä tai sitten suoraan Russia Todaylta yms.

      Vasta Talebanin kohdalla taitaa tulla kulttuurinen raja vastaan. Ainakin minun on ilmeisesti mahdotonta jotenkin aidosti ymmärtää heidän käsitystään elämästä jne. Alueen suurvaltapolitiikka on sitten eri juttu.

      Poista
    3. Vuosia vuosia sitten tuli Tiede-lehden foorumille outo pieni tulvanpoikanen kommentoijia jotka ei nyt niin peitetysti olleet. Venäläisiltä emigranteilta vaikuttivat tai Suomen venäläisiltä. Ei heidän tarvinnut olla kommunistejakaan kun puolustivat Neuvostoliittoakin. Jos nosti esiin NL:n vallankumouksen ja
      sen jälkeiset ikävät piirteet, he saattoivat syyttää "muita" eli juutalaisia, venäläisissä ei koskaan syytä, vallankumous oli juutalaisten tekoa. (Puolitotuus kait on että juutalaisia oli tavallista enemmän vallankumous-intoisissa koska olivat syrjitty vähemmistö jolle vallanvaihdos loi toivoa?)

      Poista
    4. "Jos nyt sattuisin ajattelemaan Suomen asemasta suurin piirtein niin kuin Keijo Korhonen käsittääkseni ajattelee..."

      Kiitän tästä tasapainoisesta kirjoituksesta.

      Kun aivan perustellusti ollaan valppaina hybridisodankäynnin ja mm. trollauksen suhteen, on toisaalta syytä olla varovainen sen suhteen, että ei sorruta jonkinlaseen woke-ajan harhaiseen McCarthyismiin.

      Tätä blogia pitkään mielenkiinnolla seuranneena olen ilokseni havainnut, että blogin kommenttilinja on hyvin salliva lähes voltairelaisessa hengessä.

      Mutta rajansa kaikella. Kirjoittelin tänne joskus mielestäni teräviä ja joskus pisteliäitäkin kommentteja toisinajattelijan roolissa nimimerkillä Matias K. Ehkä liian kärjekkään tyylivalinnan ohella sorruin siihen primitiiviseen virheeseen, että sorruin muutaman Anonyymin helppoon provokaatioon ja sorruin kinaamaan heidän kanssaan.

      No, lopputulos oli porttikielto kommentointiin, jonka tietysti täysin hyväksyn. Blogihan on blogistin oma hollitupa, johon tuljat blogisti suvereenisti voi valita ja voi valita myös ne mielipiteet ja tyylit, jotka ovat tässä tuvassa sopivat ja sallitut.

      Porttikiellon saatuani halusin osaltani hälventää blogistin mahdollista murhetta trolleista, jotka yrittävät saada vaikutusvaltaa hänen laajalevikkisen bloginsa avulla. Kerroin blogistille sähköpostilla oman todellisen identiteettini ja taustani. Joka on aivan tavallinen, mihinkään puolueeseen kuulumaton ja mihinkään virkaan tai valtaan pyrkimätön akateeminen umpisuomalainen eläkeäijä.

      Kiitän vielä tästä blogista, jota edelleen seuraan pävittäin. Toinen blogi, jota säännöllisesti seuraan, on toisen professorin, Timo Vihavaisen blogi, jossa siinäkin oma omaleimainen tyylinsä ja ilmapiirinsä.

      Hyvää syksyä koko blogiyhteisölle/ Matias K.

      Poista
    5. Kommenttisi olivatkin pääosiltaan rasistisen tunkkaisia ja veivät vahvasti intohimoisesti muita kulttuureja kammoavan puolueen suuntaan.

      Poista
    6. Minun mielestäni Matias K:n saamassa porttikiellossa meni lapsi pesuveden mukana. Ei voi olla kirjoittajan syy, jos hänen valtavirtaa haastava perusteltu kirjoittelunsa sai aikaan primitiivisiä reaktioita oikeinuskovissa pölvästeissä.

      En suinkaan ollut kaikessa Matiaksen kanssa samaa mieltä. Mutta yhdessä asiassa olin: meillä täytyy olla oikeus vastustaa valtaapitävien ja mielipidejohtajien hyvinä ja tärkeinä pitämiä asioita.

      Ellei meillä sitä ole, ei meillä ole sananvapauttakaan.

      Poista
    7. Tapsa, mihin sinä uskot ja oletko pölvästi?

      Poista
    8. Tapsan alterego Matias K.. Tai vastoinpäin.

      Poista
    9. Olen jäävi vastaamaan pölvästisyydestäni mitään ja uskoni kansan kykyyn ajatella itse olen menettämäisilläni.

      Emmekö oppineet mitään 70-luvusta, jolloin kaikki fiksut ihmiset pikkulapset sylissään marssivat itäisen tyrannian ylivoimaisen tappoarsenaalin puolesta läntisen demokratian vastaavia vastaan?

      Eivätkä he ymmärrä hävetä vieläkään. Maailma muuttuu, mutta huutoäänestykset voittaa aina pölvästilauma.

      Poista
    10. Kiellän ehdottomasti olevani Matias K.

      Kieltämättä Matias K kirjoittaa niin sujuvasti, argumentoi niin terävästi ja ajattelee niin kirkkaasti, että ymmärrän erehdyksen.

      Luulen kuitenkin, että meitä yhdistää vain tämä kaukokaremainen vimma kieltäytyä hyväksymästä valhetta ja tarve kertoa totuus - vaikka siitä aina paskaryöpyn silmilleen saakin.

      Siksi ymmärrän elokapinallisiakin: heillä on sama tarve. Ainoa ero on siinä, että he erehtyvät.

      Poista
    11. Samaa mieltä Tapsan kanssa sananvapudesta.

      Poista
    12. Ai täällä harjoitetaan itsekritiikkiä?

      'Sepä somaa ois, miinaajan jos oma ruutins' surmaan veis' (hoisted by petard = ruutimiina, kenkku vekotin)

      Minäpä en kiellä olevani ajoittain itsekritiikittömällä päällä. Tämä outo epäkieltomuoto on päässyt lehtineekereiden suosioonkin, mokomakin mukamukamuoto.

      Eri mieltä sananvapaudesta, jyrkimmin ja peruuttamattomasti. Viimeisenä korpisissinä ja vihoviimeisenä demokraattina dementoin kaikkien lausumat ja epäilen että kaikki ovat muuta kuin väittävät olevansa. Niin!

      Poista
    13. Onhan "Tapsa" esiintynyt täällä Kulttuurineuvoksenakin (todistetusti paljastui) niin että se nimimerkkien luotettavuudesta.

      Poista
  3. Joo joo, tuon teesin voi kyllä kääntää toisinkin päin; tosin en muista keneltä tämä on varastettu (sori siitä): "Kieltä osaamatta et opi ymmärtämään ulkomaalaisen vaikenemista." Mutta tuohan on ainainen kääntäjän ropleemi: voiko jonkin sanonnan kääntää niin, että sen merkitys välittyy täsmällisesti oikealla tavalla. Asiaa on pohtinut ansiokkaasti esimerkiksi yksi parhaista englannin kääntäjistämme Kersti Juva teoksessaan 'Löytöretki Suomeen'.

    VastaaPoista
  4. Ruotsinkielen maktlös ja gudlös eivät oikein käänny suomeksi. Johtuisiko siitä, että valta Suomessa liittyy voimaan ja on myös eletty ilman jumalaa - tätä nykyistä, nyt jo kuollutta - pitempään kuin lahden tällä puolen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukiossa muinainen ruotsin lehtorini pahastui, kun käänsin ilmaisun "icke våld" väkivallattomuudeksi - aivan käypä termi nykyään. Sellaista sanaa ei hänen mukaansa voinut olla, vaan minä kyllä olin siinä vallaton.

      Poista
  5. Joskus kun kuulee englantia puhuvan sellaisen vanhan polven suomalaisen jonka kieli ei kerta kaikkiaan taivu kotimaisista poikkeaviin äänteisiin ja puhuja kuitenkin yrittää, itsekin tietäen että ei tää vain suju, mieleen tulee, että tuo ihminen ei voi pitää englannin kielestä. Ranskakin on helpompaa lausua, vaikkei kirjoittaa.

    - Niin sitten tämä täällä joka toiseen ketjuun englannin paskuudesta avautuva voi olla sellainenkin ihminen, ellei sitten Kemppisen mainitsema trolliarmeijan soturi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kumpaakaan, olen ainoastaan totaalisen kyllästynyt englantiin.

      Poista
    2. Tuolla asenteella taistelet tuulimyllyjä vastaan kuin eräs manchalainen ritari. Romanttista an sich/per se/in itself, mutta hieman lapsellista.

      Poista
    3. Miksi englanti pitää ottaa fatalisesti vastaan jonain jumalaisena ylhäältä annettuna ihmekielenä?

      Poista
    4. Ei englanti ole mikään ylhäältä annettu ihmekieli, vaan usein käyttökelpoisin tapa kommunikoida eri kieliä puhuvien kesken.
      Jos sinulla on jotain sanottavaa tai haluat ymmärtää mitä toinen sanoo, kyllä hyvin nopeasti alat käyttää niitä yhteisiä viestinnän välineitä mitä teillä on. Ja englanti nykypäivän lingua francana on siinä paletissa hyvin käypäinen osa.

      Itäeuroopassa saksa on vielä käyttökelpoisempi, paitsi Romaniassa, jossa ranskalla pärjää vieläkin aika hyvin. Venäjää itäeuroopassa ovat ikäiseni pakosta oppineet koulussa, mutta harva puhuu. Euroopan ulkopuolella entisen siirtomaavallan kieli on toimivin. Kaikkialla tietysti paikalliset kielet, niin paljon kuin niitä vain osaa.
      Ja englanti on se yleiskieli jolla yritetään paikata, jos muuta yhteistä ei löydy.

      Ei mitään jumalallista ylhäältä annettua, paitsi jos kielitaidolla ei tule olemaan elämässäsi sinulle mitään käyttöä. Silloinhan on ihan sama mitä koulussa pänttäät.

      Poista
    5. Englanti ei ole kielitaitoa vaan kielitaidottomuutta.
      Miksi suljet 5/7 maailmasta pois englannillasi?

      Poista
    6. Englanti ei ole sellainen ihmekieli jollaisena sen yllä esität.

      Poista
    7. Niin. Jos joku ei halua kieliä opiskella, ei hän niitä opiskele. En minä ymmärrä minkä takia se kenenkään (meidän) muiden ongelma on?

      Poista
    8. Tuntuu olevan näille suomalaisille englannin tuputtajille, he kun kulkevat ympäri maailmaa valittaen ettei sielläkään puhuttu englantia.

      Tuollaiset tätimäiset "jos kielitaidolle ei..." lausahdukset englannin puolesta taas tuntuvat varsin typerältä kun osaa lukea ja seurata videolta neljää kieltä ilman tekstitystä ja puhua niistä ainakin kolmea kohtalaisen sujuvasti.
      Maailmassa on monta hienoa ja kattavaa kieltä, miksi rajoittua vain englantiin?

      Poista
    9. Jos ei englannintaitoisia ole siellä missä matkailen, sitten yritän keskustella ranskaksi, saksaksi, ruotsiksi, italiaksi tai unkariksi. Euroopan ulkopuolisia kieliä en valitettavasti osaa ja venäjääkin vain lukusanat ja muutaman kymmenen fraasia puhuttuna. Kirjoittaa en venäjää osaa, ja lukea hyvin hitaasti, lähinnä tuttuja nimiä ja fraaseja.

      Englannista on kyllä apua lähes kaikkialla.

      Poista
    10. Näemmä myös ranskasta, saksasta jne. on apua lähes kaikkialla mutta jostain syystä annat kaiken kunnian englannille.

      Poista
    11. Minä mitään kunniaa millekään anna. Käytän sitä kieltä jota ymnmärretään parhaiten. Saksasta itäänpäin se on Saksa. Pohjois-Afrikassa ranska. Yleensä kaikkialla myös englanti, nuoremman polven keskuudessa varsinkin.

      Ikävän harvoja kieliä osaan, kyllä.

      Poista
    12. Mikset vaadi että sinulle puhuttaisiin esim. ranskaa, miksi vaihdat oletusarvoisesti englantiin?
      Selkäytimeen ajettu toimintamalli vai jokin muu syy?

      Poista
    13. Nyt en ymmärrä alkuunkaan. Miksi ihmeessä alkaisin vaatia keneltäkään mitään kielen suhteen? Puhutaan sitä kieltä jolla keskustelu parhaiten sujuu. Ja kaikki ovat tyytyväisiä.

      Poista
  6. Äidinkielen opettajat ovat minua valaisseet, miten ylioppilaiden äidinkielen taso on tämän vuosisadan mittaan heikentynyt niin, että arviointikriteerejäkin laskettiin: niin ylioppilastulokset ovat pysyneet tavanomaisella Gaussin käyrällä.

    Peruskoululaisten suomen taitojen rapautuminen kai tunnetaan yleisesti.

    Samaan aikaan, mutu-tuntumalla, jonkinlaisen pidgin-englannin taso varmasti on noussut: nuorempi väki kykenee entistä paremmin ilmaisemaan vähät ajatuksensa englanniksi.

    Ja miksipä ei kykenisi: kun perjantaisin vilkaisen tulevan viikon elokuvatarjonnan televisiossa, n. 80 prosenttia leffoista on Yhdysvalloista. Olemme matkalla kohti pidgin-monokulttuuria.

    Sitä voi vastustaa tai kannattaa, mutta ei sille mitään mahda.

    Snellmanilla oli ajatus suomesta kulttuurikielenä. Taannoin luin umpisuomalaisen tekemää väitöskirjaa. Sen suomenkielinen tiivistelmä oli kielellisesti täysin käsittämätön, englanniksi aivan selkeä. Tuli Snellmanin ohjelma sivistyskielestä mieleen...

    Muutoin oli ihastuttavaa lukea, että Kemppisen mukaan Tooze kertoo, "mitä tapahtuu todella". Tuli vanhojen huonojen aikojen runokokoelma mieleen. Ajatuskin että joku kirjoittaisi teoksensa tuossa hengessä nyt tuntuu häkellyttävältä.

    Ajatus trolleista tämänkin blogin kimpussa tietysti kasvattaa merkityksentuntua, mutta kyllä näitä "pakkoenglannin" vastustajia löytyy ihan kotitarpeiksi muutoinkin, ja kyseessä joltakin kantilta todella on "pakko", isommassa määrin kuin ruotsinkielen pakollisuudessa.

    Blogitekstin perusajatuksesta voi tietysti olla samaa mieltä, periaatteessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Televisio-ohjelmista sen verran, että pakkoko niitä on katsoa? Itse olen ollut ilman telkkaria pitkälti yli 10 vuotta enkä toosaa kaipaa kun on muutakin tekemistä.

      Poista
    2. Kun nykyään joutuu maksamaan YLE-veroa joka tapauksessa, toivoo että edes joskus saisi rahoilleen vähän vastinetta.

      Poista
    3. Ei totisesti mikään pakko! Voin minä ne haluamani leffat ostaakin, mutta sielläkin tarjonta rajoittuu paljolti samanlaiseksi.

      Televisiolla ei olisi minulle muuta tarjottavaa kuin elokuvat ympäri maailmaa, ja joskus se niitä vielä tarjosim ei enää. Nyt sitten katson vaikkapa korealaisia englantilaisin tekstityksin.

      Ja kun Yle nyt on julkinen, kansallinen laitos ja sen tehtävät laissakin määritelty, siihen voi puuttuakin. Kommenttisi sopisi paremmin Hesarin jne. kohdalle: sitä totisesti ei ole pakko lukea eikä siitä maksaa.

      Mutta lyhyesti: minä reagoin Ylen tarjontaan ajan merkkinä. Niitäkään ei ole pakko katsoa: voi ihan hyvin ja onnellisesti elää elämänsä silmät suljettuina.

      Poista
    4. Jos vaikka vertailee Ylen ohjelmistoa viiden vuoden takaiseen, niin urheilun, hartauden ja menneen maailman viulunvingutuksen osuus on lisääntynyt huomattavasti kaikenlaisen asiallisen suhteen. Paradoksaalisesti jopa Yle Puheen erilaiset ilta- ja aamupäiväohjelmat keskeytetään vähän väliä "biiseillä", jotka muistuttavat mainoskanavien mainoksia. Ylen sivistystehtävä alkoi olla pahasti hukassa senjäkeen kun se siirtyi suoraan veroilla kustannettavaksi.

      Poista
    5. Minusta yle-verolla, joka on aika pieni, saa vastinetta vaikka kuinka. Ei pidä unohtaa myöskään Yle Arenaa tai Elävä arkisto - yle.fi sivustoja. Ovat kivasti dokumentoineet suomalaista kulttuuria. Lisäksi tyrkyttäisin tähän vielä https://elonet.finna.fi sivustoa. (Sieltä, jos hyvä tuuri käy, voi löytää vaikka itsensä. No, minä ainakin löysin Forssassa kuvatun lyhytfilmin, jossa isäni soittaa viulua Kalevi Ahon, n. 11 -v kanssa.)

      Poista
    6. Kun avaa Areenan etusivun niin mitä on tarjolla?
      Pääosin englanninkieltä, sarjoina, elokuvina jne. Muun kielisiä (jopa suomenkielisiäkin välillä) saa oikein hakemalla hakea.
      Toki YLE-vero ei ole suuri, mutta se harmittaa televisiotonta ihan jo noin periaatteesta.

      Poista
    7. Vai niin. Minun Yle Radiossani on paljon suomalaisia elokuvia ja näytelmiä ja dokumentteja, joissa ei englannin kieltä ole ollenkaan. Paitsi kerran yhdessä Lapissa kuvatussa dokumentissa kun yks äijä liukastu ja meinasi kaatua, se sanoi sille toiselle ihmiselle, joka jostain syystä rämpi sen vierellä, oliko hän tarpeistonhoitaja, gafferi tai järjestelijä, en tiedä kuka heistä, että "fak juu".

      Poista
    8. Katso ja kuuntele tarkemmin, joku YLE:n Radio Suomi olisi rehellisempi jos nimeäsi itsensä Radio Amerikan Ääneksi.

      Poista
  7. Miksi aina vain englantia, miksei arabiaa, espanjaa, ranskaa, kiinaa?

    Suomalaiset ovat pahasti englannin kielen vankeja.

    VastaaPoista
  8. Minulla on paha addiktio, minun pitää lukea, melkein koko valvellaoloaika. Tilannetta pahentaa suuri lukunopeus. Vähintään kirja per päivä. Taannottain, 90-luvun laman aikaa jäin työtä vaille. Kesä kun oli, ajelin aamusella kirjastoon, nappasin Paulaharjun tai muun mielenkiintoisen kirjan mukaan. Ajelin pyörällä kanavan rantaan, istahdin puun alle ja luin sen kirjan. Palasin kirjaston kautta kotiin, palautin kirjan ja lainasin uuden.

    Paulaharjut loppui ja piti keksiä muuta luettavaa, OED oli hyllyssäni - siis Oxford English Dictionary - luin sen kannesta kanteen. Hämmästyin suomen ja englannin sanojen vastaamattomuudesta. Miten asiat ja ideat voivat olla niin erilaisia. Kirjat Hobitti, Hoppeli ja Hobit ovat kovin erilaisia mutta ovat yksi ja sama.

    Kielten maailma on erilainen, eivät pelkästään sanat.

    ITC-ukkeli

    VastaaPoista
  9. Toinen kieli on toisen kulttuurin peili, ja siihen tutustuminen on suuri seikkailu. Se onnistuu parhaiten uteliaisuudella ja keräämällä sanavarastoa, jonka kasvaessa yli tietyn rajan lakkaa kääntämästä ajatuksia toiselle kielelle ja alkaa ajatella, usein myös puhua sillä. Siirtä alkaa uuden kielen kahluualtaan matala pää, ja se on hieno tunne.

    Koulu opetti mut turhaan pelkäämään virheitä, ja opin englantini itse yllämainitulla tavalla. Ääntämiseni on tietenkin kammottavaa, mutta luen esimerkiksi tieteellistä tekstiä liki ymmärtäen kaiken.

    Ja hassua että luen ruotsia kankeammin, koska minut on peloteltu.

    VastaaPoista
  10. Liekö kielitaito myös sukupolvikysymys. Aiempi akateeminen eliitti - toki suppea ja harvalukuinen - osasi kaiketi kohtuullisesti saksaa. Tunnetuin esimerkki Arvo Ylppö. Mutta myös lakitieteen tohtoreiden Vennamon ja Kekkosen lempiajanviettoihin kuului saksalaisten lehtien lukeminen. Kaikki 1940-luvulla syntyneet eivät vielä saaneet korkeatasoista kielten opetusta. Eikä populaarikulttuuri englanniksi ollut vielä niin voimallisesti läsnä. Tämän ei pitäisi olla pelkästään haitallista. Mutta mikäli moni suomalainen vaikuttaja osaisi edes englantia, niin säästyisimme monilta väärinkäsitykseltä ja vanhentuneilta tiedoilta. - Aiemmin mainittu saksa: jos meillä olisi vielä kosketuspintaa sikäläiseen debattiin ja diskurssiin, niin sillä voisi olla hyvin hyödyllinen vaikutus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun tätäkin palstaa katselee, niin huomaa kuinka englannista on tullut ajattelu rajoittava tekijä; myös nykypoliitikoille.

      Poista
  11. Varmasti niin on, että opettelemalla englantia (tai jotain muuta kieltä) ymmärrät suomea paremmin. Yhtä varmaa on sekin, että opettelemalla viroa tai vaikka saamea, ymmärrät suomea syvällisemmin.

    Kumpikin tapa lähestyy suomen kielen parempaa ymmärtämistä vastakkaisista suunnista - toinen ulkoa, toinen sisältä.

    VastaaPoista
  12. Todistelen kokemuspohjalta 15 vuoden ajalta Suomen tärkeimmästä kansainvälisestä elimestä (Euroopan unioni, ei NATO).

    Siellä on suomalaisia huomattavan merkityksellisiä virkamiehiä, lähinnä diplomaatteja, mutta myös komissiossa ja neuvoston valmistelussa on hyvinkin keskeistä asia- ja lobbaus-osaamista.

    EU:n jäsenmaista katosi jättipanos englanninkielen taitoa brexitin myötä ja tämä on ehdottomasti ykköshuoli. Myös Suomen kannalta.

    Englannin ja ruotsin kielen taito suomalaisilla on kiitettävän rajamailla, saksaa osaa myös yllättävän moni, mutta ranskan kielen taito on aika onnetonta, samoin portugalin, espanjan ja italian.

    EU:ssa on ollut hyvin venäjän kieltä käyttämään kykeneviä, mutta nyt näyttää siltä osin huonolta.

    Sitten ne muut maat, kun UK lähti.

    Ranskalaiset, espanjalaiset, portugalilaiset, "itämaat" ja italialaiset ovat onnettoman huonoja muiden paitsi oman kielensä taitajina. Tilanne on käytännössä kauhistuttava.

    Suomi ja suomalaiset on podiumilla (kolmen parhaan joukossa), mitä tulee kielitaidon käyttöön käytännön EU-toiminnassa (joka on jopa 80% Suomen lainsäädännästä).

    m.o.t.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomalaiset ovat englannin kielen panttivankeja, kuten tästäkin huomaamme.

      Poista
    2. "Suomalaiset ovat.."

      Minusta alkaa vaikuttaa että olet itse oman fanaattisen englanninvastaisuutesi vangitsema.

      Poista
    3. Ja sinä englannin palvontasi sokaisema, jos et tuostakaan tekstistä huomaa melko tyypillistä suomalaista lähes puolirasistista asennetta kaikkia ei englannin kieltä puhuvia kohtaan.

      Poista
    4. "Ja sin..."

      En ole osoittanut mitään palvontaa englantia kohtaan enkä sellaista harrasta. Hallitsen useampia kieliä joita käytän mm. kirjallisuuden ja tieteellisten artikkelien lukemiseen. Englanti on vain yksi niiden joukossa.

      En pidä muiden lausuntojen vääristelystä.

      Poista
    5. Miksi englannin kielen arvostelu sinua kuitenkin häiritsee, taitaa vain olla niin, ettei englanti ole sinulle "vain yksikieli muiden joukossa".

      Poista
    6. Et sinä arvostele vaan jankutat.

      Poista
    7. Viimeisin kommentti pitää niin paikkaansa. Se, että joka keskusteluun trollaa samaa lausetta englanninkielen paskuudesta ei ole edes arvostelua. Täällä lie jokaiselle palstan seuraajalle tullut jo selväksi että yksi anonyymi ei pidä englannista. Muuta sanottavaa kun hänellä ei olekaan.

      Poista
    8. Miksi sen asian esille tuonti että Suomessa on liikaa englantia ja että olemme tätä nykyä liikaa englannin varassa on jankutusta?

      Poista
  13. Paul Celanin vuonna 1971 ilmestyneitä myöhäisajan vaikeita runoja on ilmestynyt suomeksi tänä vuonna, ja minä ainakaan en olisi saanut niistä selvää alkukielellä. Kääntäjäkin sanoo oppineensa paljon sanastoa molemmilla kielillä, ja onpa hän runoilijan tapaan joutunut luomaan uusiakin sanoja, mm. "puheutua" ja "valoste".

    Kirjan alussa saksalaisen kirjallisuuden professori esittelee runoilijaa ja tämän tuotantoa, ja se auttaa myös lukijaa paljon. Hän puhuu "kielen diktatuurista", miten monet käsitteet eivät siirry suoraan kielestä toiseen, jolla myös on oma diktatuurinsa. Kääntäjä käy dialogia runoilijan kanssa - ja siihenhän sekaantuu myös lukija, ihailee molempien aikaansaannoksia tai joskus väittää vastaan.

    Sanaa "eingejännert", käännöksessä "tammikuistettu", professori selostaa niin, että se on muodostettu Itävallassa tammikuusta käytetystä sanasta "Jänner" tyyliin einmachen, vangita johonkin sisään. Ahaa, lukija ilostuu, "inlagda gurkor" hänen paremmin osaamassaan kielessä, kurkkusäilykettä. Selvisi! Kysymysmerkiksi jäi kuitenkin vielä monta sanaa, mm. "ein Häm", käännöksessä vain "hemi", jota ei löytynyt minun Brockhausistani, ja lukijaa alkoi suututtaa. Wikipä tiesi. Hemi on kemiallinen termi, ja sitä on ihmiselimistössäkin hemoglobiinina. Taas mentiin siis, ehkä, kirjailijan juutalaisen suvun kohtaloihin, niin järkyttävästi nuoruuden runoissa kuvattuihin. Vertako siis taas nousi hetteiköistä, "hemi/haulikonpiipullinen toivoa/kohde, täysi-ikäinen". Entä "heitä trooppisi"? Jos olisi ollut tropiikkisi, olisi ollut jotain mieltä. Ehkäpä luin väärin. Oikea silmä on nähdä omiaan.

    Celan kyllä haastaa kaikki lukijansa, mutta olen todella iloinen tästä kaksikielisestä painoksesta. Vähän töitä aivoille. Täytyy alkaa lukea uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kippuravarvas

      - Tuleeko hän työhön?
      - Ee...
      - No mikäs hänellä on?
      - Vattaa viäntöö, piähän koskoo ja hummauttoo.
      - Ottaako ryypin?
      - Kaepa sen, jos sillä peäsöö töehi!

      Poista
    2. Älä, saatana, raiskaa savonkielä höperehtimiisisi, Hallantie!

      Poista
    3. Älä komentele, tätönen.

      Poista