Mantoliinilla soittaa saa. Sitä sielunsa sinhvoniaa…
Panin kuvaksi säällisen version triosonaateista, soitettuna uruilla. Olen kehittänyt uuden tavan kuunnella vaativaa musiikkia. Menen olohuoneeseen ja kuuntelen kahden seinän ja oven läpi työhuoneessani soivaa soittoa.
Näin on hyvä, koska yliraskas musiikki kuunneltuna isoilla stereoilla akustiikaltaan jumalaisessa olohuoneessani mielenhäiriön, joka kestää kahdesta kolmeen päivään. Olen varma, että jos onnistun kääntämään ajan nuolta (arrow of time) ja tuomaan Bachin itsensä Leipzigista tänne huoneeseeni, kaatamaan hänelle iso seidelin lageria tai muuta olutta, ja käynnistämään sen jälkeen musiikin, häntä ei saa hievahtamaan paikaltaan vähällä voimalla. Kun hänen musiikkinsa on säteilevää eli siis sähkömagneettista.
Ovien takaa kuunneltua musiikkia voi säännellä käymällä panemassa ovia raolleen. Ajatus on ehkä peräisin Gardinerin kantaatti-levyistä, jotka hän antoi äänittää lukemattomissa kirkoissa, kaikki vain kahdella otolla. Hän oli huomannut, että sävellys kuulostaa eri kirkoissa aivan erilaiselta.
Suhteeni oopperamusiikkiin edelleen vääristynyt, sillä isäni sai kourakaupalla vapaalippuja puuhatessaan Kansallisoopperan lainopillisissa tehtävissä Almin aikaan. Siksi joskus istuin johtokunnan aitiossa, joskus palokunnan paikoilla eturivissä, mutta usein pylvään vieressä permannolla. Bulevardin talossa oli yleisölle istumapaikkoja, joihin kuuli vain puolet musiikista. Itse asiassa Musiikkitalossa on myös koko joukko vähemmän onnistuneita paikkoja. Bach piti kirjeittensä mukaan Potsdamin linnankirkkoa erikoisen onnistuneena. Omien havaintojeni mukaan olohuoneelleni vetää vertoja vain Cambridgen King’s Collegen suunnaton kappeli, josta muuten onkin peräisin The King’s Singers.
Ja aivan ihastuttava on sellisti Yo-Yo Man levy, jossa hän esittää yhdessä kahden muun huipun kanssa näitä samaoja sonaatteja sovitettuna sellolle, bassoviululle ja mandoliinille.
Siinä saa mandoliinimies panna parastaan, koska välillä mennään 64-osajuoksutuksia näppäillen.
Mandoliini oli 1700-luvulla mitä kunnioitetuin soitin. Miten ja kenen välityksellä se päätyi eläkkeelle siirtyneiden poliisien seinille, siitä minulla ei ole tietoa. Mutta tuolla soittimella oli merkittävä osa 30-luvun iskelmämusiikissa. Valto Tynnilä sävelsi tuota soitinta apunaan käyttäen ja Kullervo eli ”Lutu” Linna opetteli aikoinaan musiikkia juuri mandoliinilla. Kultainen nuoruus…
Elokuvan ”Syvä joki” taustalla on romaani ”Deliverance”. Sen kirjoittaja Dickey, jolla on elokuvassa poliisin rooli, oli ”poete laureate” eli virallinen runoilija. Tuota titteliä oli jaettu pitkään, Englannissa 1600-luvulta ja Italiassa tavallaan 1300-luvulta asti. ”Syvän joen” yksi keskeinen teema taitaa olla zen-jousiammunta, jonka tilanne ja asiayhteys on tarinassa luonteenomaisen kolkko. Mutta elokuvan musiikissa on unohtumaton kohtaus, koka sopisi myös johdannoksi Bachiin, ”Duelling Banjos” eli banjojen kaksintaistelu. Se löytyy Spotifystä. Ja sitäkään en tiedä, mikä on Amerikan etelän banjoperinteen suhde kitaraan, jollaista vanhojen elokuvien lännenmiehet soittivat jodlatessaan. Tarkoitan Roy Rogersia Tom Mix ei laulanut, koska hänellä oli kurkku rikki ja nenä litussa.
Rakennus, tässä ok-talo toimii tietenkin soittimen kaikukopan tavoin. Sanoisin ainakin alimpien äänikertojen kentän tasoittuvan. Äänim-, siis soundihenkilöiden slangilla talo demppaa diskantteja ja keskiääniä ja päästää läpi matalia ääniä.
VastaaPoistaTuosta nokittelusta on pätevä esitys jossa Laurel ja Hardy -asuisilla esittäjillä on myös soittimina kitara ja banjo, loppuun saakka harjoiteltuna se ei ole kovin kaamea. Jälleen youTuben algoritmi rääkkää ihmisparkoja joita kiinnostaa vain ihan tavallinen arkiBach.
Kullervo Linna sai lahjaksi harvinaisen ja arvokkaan aksenttipellin, oikea dixie-esine. No. Levytyksessä sitten pikkuisen lipsahti, ei mennyt millekään iskulle. Pikkujuttu muuten mutta hittihän siitä tuli ja radio totutti ihmiset siihen. Tämä ei olisi ollut kenkkua mutta sitten oli tiedossa juhlakonsertti ja pahus vie - tuo virhelyönti ei meinannut harjoittelemallakaan onnistua.
Tuli ajatelluksi että ollaankohan nyt ylitarkkoja? Kylkaipa se JSBkin oli joskus vähän sormet kontassa ja kengät väärittepäite jaloissa tai nuotit tuhruisia ja urkujenpolkija nälkiintynyt? Voikin olla että juuri siksi eräät esitykset ovat viehättäviä vaikka koko äänitys on kaikin teknisin tavoin vinkkuramakkara ja vastoin kaikkea jäsentynyttä ja totuttua suunnitelmallisuutta.
Useasti tulee tarkistettua samanaikaisesti kuulokkein ja Auratoneilla tai muulla lähikenttämonitorilla, äänikenttä avautuu kaiutinten äänen viipeen seurauksena ja mukaan tulee huoneakustiikka.
Seisoin noin 4-5-vuotiaana Pohjanmaalla 50-luvun loppupuolella kotitaloni kujan päässä katselemassa ohi ajavia autoja. Siihen pysähtyi isokokoinen orkesterin auto, josta nousi ystävällinen baskeripäinen mies. Hän kysyi, tietäisinkö, missä päin on kirkonkylässä sijaitseva tanssilava. Pyysi viittaamaan kädellä siihen suuntaan. Osasinkin neuvoa suunnan, sillä olin syntynyt kyseisen paikan naapurissa. Osasin myös jo lukea, että auton kyljessä luki Kullervo Linnan orkesteri; kuvista varmistin miehen häneksi.
VastaaPoistaMitä mieltä blogi-isäntä on Beethovenin 10. sinfoniasta, joka esitetään ensi kuussa. Sinfonian on säveltänyt Beethovenin luonnosten ja muun aineiston pohjalta keinoäly? Monenenkohan oven ja seinän läpi kymmenes kuulostaa parhaalta?
VastaaPoistaBachilta löytyy myös muutama hieno teos luutulle sävellettynä, vaikka ei itse sellaista soittanutkaan. Myös Matteuspassion varhaisversiossa 'Komm süßes Kreuz' on säestyksessä luuttu, jonka Bach kuitenkin korvasi viola da gamballa soitettavaksi, koska epäili luutun kuuluvuuden riittävyyttä isokokoisessa Tuomaskirkossa.
VastaaPoistaJos onnistutte kuulemaan ko. version solistina Peter Harvey, kannattaa varautua siirtymään pihallekin...
SL
Tuo blogitekstin otsikko toi mieleen joskun varhaislapsuudessa nähdyn rillumarei-tyylisen elokuvan, jossa iloluonteisella tädillä meni lujaa: "...ti-ti-ti-ti-ti-ti-tii - ti-ti-ti-ti-ti-ti-tii - sitä sielujen sinhvoniaa..." Lienee ollut sen ajan "kansan oopiumia".
VastaaPoistaJuuri oikein, "Mantoliinilla soittaa saa - sitä sielunsa sinhvonia - tata tata tatata tatatataa...
PoistaSe oli samaa aikaa, kun ihailtiin taide-elokuvaa "Isäntä sottaa hanuria".
Eero Aven-vainaa lauloi mandoliinikrapulasta. Yotuubesta löytynee...
PoistaEikös mainitussa taideluomassa ollut takana pirunkeuhkotehtaan markkinointi?
PoistaOn pitänyt muutaman kerran käydä kuuntelemassa, että millainen akustiikka on akustiikkojen suunnittelemassa ja mallintamassa kappelissa.
VastaaPoistaVirroilla on Matias-kappeli, jossa voisi pitää pieniä konserttitilaisuuksia.
Mutta enpä ole saanut aikaiseksi.
Pääkaupunkiseudulla huiman hyviä kantaatteihin ja passioihin ovat Vidin kirkko ja Tammisaaren kirkko. On kuunneltuj a kokeiltu. Huonoin on Kirkkonummen kirkko.
PoistaTuo Chris Thile, joka mandoliinia Yo-Yo Man kokoonpanossa soittaa on aikamoinen tekijä. Levyttänyt myös kaikki Bachin sooloviulusonaatit ja partitat. Lisäksi vahva bluegrass-tausta kaverilla.
VastaaPoistaAsunnossa musiikin toisto on usein haasteellista. Matalat äänet kurnuttavat yleensä kohtalaisesti mutta mennessä korkeisiin, tulevat erilaiset resonanssit aiheuttamaan korostuksia jotka eivät ole hifiä. Resonanssitaajuudet riippuvat huonetilan mitoista. Niiden poistamiseksi seinillä on hyvä olla vaimentavia elementtejä.
VastaaPoistaPäätän tähän lähetykseni Kemijärven metsistä.
Tässä banjon historia vartissa: https://www.youtube.com/watch?v=rhcBA0WRm88
VastaaPoistaKiitos taas hyvistä musiikkivinkeistä! Selatessani juutuubista noita esityksiä, löysin sattumalta Glenn Gouldin soittavan uruilla Bachin fuugan taidetta!
VastaaPoistaOudoksuisikohan se Bach sitä lageria? Sitä alettiin valmistaa vasta noin sata vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Sekin kuuluu teolliseen vallankumoukseen.
VastaaPoistaNiin tosiaan, aikakoneen jääkaappi saa kylkeensä muistilapun koskien Lammin sahtia. Eihän sitä nyt vieraille voi mitä tahansa tarjota. Kelpaisikohan Guinness? Tulipa tenkkapoo. Myös kysymys perheestä on. Tuleeko vaimoineen, entäs lapset?
PoistaNäyttäisin Nauvon kirkon Svahn -urut, niissä on miellyttävä kähinä.
Maalla saattoi sodan sodan jälkeen kuulla mandolinia, mihin lienevät kadonneet. Ehkä ihmisillä on varaa hankkia arvokkaampia soittimia. Ja hyviä äänentoistolaitteita.
VastaaPoistaTammisaaren kirkossa on kyllä hyvä akustiikka, mutta muuten se on luterilaisen karu, steriili, ainakin, kun on tottunut Karjaan kodikkaaseen keskiaikaiseen kirkkoon.
Oopperaan tekisi kyllä mieli kuuntelemaan Camilla Nylundia ja Toscaa, mutta tämä korona-aika on jotenkin vieroittanut suuriin julkisiin tiloihin lähtemisen. Jospa ne laittaisivat sen vielä nettiin, ajattelen toivorikkaasti.
Toscaa parvella...
Poista