Sivun näyttöjä yhteensä

11. syyskuuta 2021

Vesunta


 

Ensin ajattelin ilkkua Kauko Kare -vainajaa siitä, että hän seilasi sodan kurjana kersanttina, kun taas esimerkiksi Eino S. Repo oli urhoollinen kapteeni ja komppanian päällikkö. Sitten selasin kirjaa taaksepäin. Kareen RUK:n oli keskeyttänyt sairaus, keuhkokuume. Lopuksi muistin, että samanlainen tapaus löytyy hyvin läheltä, minä. Sotaa ei kyllä ollut, mutta aliupseerikoulukin jäi kesken ja syy sairaus, aika pitkällinenkin. Korpraaliksi ylentämistä odottelen edelleen. Taitaa jäädä jämä saamatta.

 

Kauko Kareen kuvasta ilmenevä elämäkerta jatkaa Otavan nykyistä linjaa: B-luokkaa, huolimatonta työtä, ja toimituspuolikin antaa aihetta huomautuksiin.

 

Mutta matkalla välttää huonompikin ruoka, kuten Matkahuollon yhteydessä ennen sanottiin. Tosin tämä mainoslause taisi olla Äpy-lehdessä.

 

Toisin kuin kirjassa väitetään, Kare ei ollut sellainen ensiluokkainen kirjoittaja kuin esimerkiksi Yrjö Kivimies tai – Urho Kekkonen. Näppärä toimittaja kieltämättä mutta kieli vailla kuulautta. Vertaisinko aikakauden toisiin kivijalkakirjailijoihin, kuten Jouko Tyyri tai ajoin Holappa ja välillä Donner, mutta varsinkin Jerker Erikson.

 

Kirjan ja Kareen yhteydessä ensimmäisenä mieleen tuleva menekkiteos ”Tähän on tultu” on esimerkki. Nyt yli 50 vuoden jälkeen tuo kirja on merkittävä tapaus Kekkos- ja suomettumiskritiikkinä. Pitää paikkansa, että sellaista ei paljon esiintynyt. Ei siinä ole sellaista runsautta kuin esimerkiksi Poika Tuomisen muistelmissa.

 

Siinä mielessä on sääli, että tuokin kirja on sekava kokoelma kaikenlaista osittain sattumanvaraista aineistoa. Kekkosen harjoittamasta nyrkkivallasta ei sinänsä ole epäilyä. Kyllä 60-luvun loppu ja 70-luvun puoliväli oli outoa aikaa. Ja oli Kekkonen toki mies, jota sekä Ryti että Mannerheim luonnehtivat paskiaiseksi loppuvuodesta 1939!

 

Kauko Kare oli kartanon poika Hämeestä. Kartano oli tuo otsikon Vesunta, Hattulassa. Hänen isänsä, sukunimeltään pitkään Karén, oli Hämeenlinnan seudun mahtimiehiä. Kare oli siis varsinaista herrasväkeä. Nuoruusvuosina hänelle karttui merkittävä tuttavapiiri, joka sitten vähitellen rapisi.

 

Sellaisestakin olen joutunut keskustelemaan, että suomalaisista intellektuelleista pitäisi kirjoittaa jopa kirja. Olen vaimeasti vastustanut ajatusta. Kare voisi olla sellainen, sillä hänen toimintansa unohtuu ja hänen tuotantonsa on jo vanhentunut. Se on intellektuellin ja kirjailijan ero.

 

Paavolaisen ”Synkkä yksinpuhelu” ei ehkä ollut todenperäinen kuvaus, jollaisena kirjoittaja, maan ykkösintellektuelli sen tarjoili, mutta ajankuvana se on verraton. Se kuvaa nimittäin sodan jälkeisiä tunnelmia, vaikka näyttää kuvaavan sota-aikaa. Se edustaa hienosti uus-opportunismia ja sillä ansaitsi virkapaikan Ylessä ja välillä uuden ikkunaverhon ginipullon eteen.

 

Kare selitti olevansa sananvapauden esitaistelija, mutta jos kysymyksessä oli isänmaallisuus tai siveellisyys, sananvapaus unohtui. Hän tuomitsi jyrkästi Rintalan ja Salaman, jotka olivat sananvapauden kannalta hyvin merkittäviä. Salama kirjoitti ”Siinä näkijä missä tekijä” ja Rintala käänteentekevät ”Leningradin kohtalonsinfonian” ja ”Sodan ja rauhan äänet”. Kareen isänmaallisuus osoittautui naivismiksi ja aina vaaralliseksi haluksi olla oikeassa. Outoa muuten, miten yksitotisia nämä oikeuden miehet olivat! Tunsin myös Agapetuksen (Yrjä Soini), joka kirjoitti Pietarista hiilivalkeilla. Siltä mieheltä ei hevin hyyä herunut.

16 kommenttia:

  1. Kauko Kare oli oman aikansa Halla-aho.

    Hän sanoi ääneen sen, minkä kaikki tiesivät, mutta jonka sanominen oli senaikaista vihapuhetta.

    Joku fiksumpi silloin valittelikin, että vanhat kyllä tietävät kaiken ystävyysliturgian hevonpaskaksi, mutta nuoret intomieliset oikeassaolijat ottavat kaiken totena. Irvokkaimmillaan se ilmeni taistolaisliikkeessä, mutta turmeli kyllä suuren osan koko nuoresta älymystöstä.

    Sama se on nytkin. Liikkeen voima - etenkin vetovoima - on vastustamaton. Ikävä kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoinen näkökulma J. Halla-ahosta totuudenpuhujana ikäänkuin olisi olemassa vain yksi totuus maailmasta ja ja muun väittäminen olisi vihapuhetta.

      Poista
    2. Anonyymi tekee liian pitkälle menevän tulkinnan väitteestäni.

      En väitä, että on vain yksi totuus (vieläpä maailmasta, hah), vaan että on olemassa totuuksia, joista joitakin ei saa ääneen sanoa.

      Eiväthän Kare ja Halla-aho edes puhu asiasta.

      Poista
    3. Kyllä siellä hommaforumissa esitettiin paljon sellaista, joka ei ollut älyllistä, rehellistä, objektiivista eikä moraalista. Nimeltä mainittujen, virkatehtäviään suorittavien tuomareiden ja virkamiesten maalittamisellekin luotiin siellä malli jo varhain. Mitä todenpuhumista tämäkin sitten nyt muka oli. Eiköhän tuo foorumi taustajoukkoineen pikemminkin rinnastunut taistolaisliikkeeseen. Ja tietysti siihen baijerilaislähtöiseen Bewegungiin, joka dokumentoidusti oli taustalla vaikuttamassa.

      Poista
    4. Piti sanomani, että Kare ja Halla-aho eivät edes puhu SAMASTA asiasta.

      Hommafoorumin vetäminen tähän on liian kaukaa haettu. Tiivistäen Kare kertoi totuuden "suomettumisesta" ja Halla-aho "haittamaahanmuutosta". Siinä heidän yhteytensä.

      Poista
  2. Tässä köyhempi ei huomaa, mutta illemmalla ehkä

    VastaaPoista
  3. Kareen yhteydessä on mainittava Nootti lehti ,jossa niin parapsykologia kuin lentävät lautaset saivat vakavan pohdinnan.
    Parhaillaan on Kareesta tekeillä Tohtorinväitös.

    VastaaPoista
  4. Hattulassa ja muualla Hämeenlinnan liepeillä oli mahtavia kartanoita niin tiheässä, etteivät nuo Karénit mitenkään erityisesti erottuneet. Vesunnastakin parin kivenheiton päässä Mervi, Lepaa, Tenhola, Suontaka ja Lahdentaka.

    VastaaPoista
  5. Täst tullee mieleen Jahvetti, mielestäni hyvä artikkel Wikipedias. Terveisii Parikkalasta

    VastaaPoista
  6. Kareen arvo ei ollut hänen ilmaisukyvyssään, vaan siinä että hän uskalsi aikana, jolloin muut eivät juuri uskaltaneet. Hänen lehteensä Noottiin tutustuin ensi kerran vuonna 1968 Tsekkoslovakian kriisin aikaan, jolloin Rajavartiostomme silloinen päällikkö antoi lausuman Nootti-lehteen viitaten. Se lausunto oli senlaatuinen, että herätti huomiota.

    VastaaPoista
  7. Tähän on tultu -ilmapiiriin istui mainiosti myös salanimen Pohto Pohjanpoika kirjoittama ja 1960-luvulla saatavuusvaikeudestaan huolimatta moniin painoksiin entänyt Punainen valhe. Teos oli eräänlainen pamfletti, mutta perustui dokumentteihin, toki valittuihin sellaisiin. Kohteena oli SKP, mutta rivien välissä moni muukin, Kekkonen toki perimmäisenä. Salanimen taustalla paljastui myöhemmin maalaisliiton kansanedustaja Antti Rantamaa. Karettakin joskus epäiltiin, mutta ei mennyt tyylillisesti ihan yksiin.

    VastaaPoista
  8. Selailin joskus 70-luvulla sukulaisperheen kirjahyllystä Kauko Kareen magnum opusta Tähän on tultu. Hämäriä, hyvin epävarmoja muistikuvia: Kare mm. taisi haukkua "kommunistiseksi" tms. Keijo Korhosen huipputasoisen väitöksen Suomen asiain komitea. (Tässä voin siis erehtyäkin.) Muusana Kareella asiassa oli professori Iso W, joka oli kuurninnut massoittain Korhosen teoksen pilkkuvirheitä, kunnes aika loppui "keken", kuten entinen koulupoika kirjoitti koepaperiinsa. Kerrotaan, että Ison W:n raskas tykistö ampui lopullisesti Korhosen tutkimuksen alas järeimmällä ammuksellaan, argumentilla "hypotheses non fingo". Sehän olikin sitten vastaansanomattomasti jo itseltään Isaac Newtonilta!

    Itse Kareesta ei sen kummempia muistijälkiä jäänyt, jotain "noottia" kuuluu Kekkos-kaunaisena ja vuosista 1961 - 1962 traumatisoituneena julkaisseen ja laadullista "ale(a)kirjaa" kustantaneen. Oli se sen sortin "totuuden- (joku voisi sanoa paskan-) puhuja".

    VastaaPoista
  9. Mitenkäs Kareen rooli yhtenä Pidot Aulangolla -teoksen nimimerkkikeskustelijana? Kekkonen ainakin syljeksi opusta.

    VastaaPoista
  10. Olkoonpa kuinka jälkiviisas ja opportunistinen tahansa, Paavolaisen "Synkkä yksinpuhelu" on hyvin luistavasti kirjoitettu ja siellä on loistava Aunuksen kuvaus. Olen lukenut sen parikin kertaa ja sen "harmaasilmän" omin silminkin nähnyt eräällä suomalaisten ja sukulaiskansojen asuttamille alueille tehdyllä erityisräätälöidyllä bussimatkalla.

    Samalla kierroksella nähtiin Pietarissa kaupungin piirityksessä kuolleiden muistomerkki, jossa palaa ikuinen tuli. Paavo Rintalan "Leningradin kohtalonsinfonia" on järkyttävä kuvaus kaupungista silloin. Tuntuu jotenkin hyvältä, etteivät suomalaiset osallistuneet piiritykseen.

    Niitä bussiretkiä oli ainakin kymmenenä kesänä, ja jäi harmittamaan, että pari jäi kokematta, Värmlantiin suomalaismetsiin ja Vienanmerelle valaiden laulua kuuntelemaan ja Solovetskin luostariin, varsinkin, kun ystävät niitä niin kovin edelleen kehuvat.

    VastaaPoista
  11. Liekö sitten Värmlantia vai mitä, mutta Falunista ylöspäin Norjaa kohti, Siljanille ja siitä ohi on hienoa maisemaa. Hotellin respan neidon aksentti oli ihan kouluruotsilla ymmärrettävää, ja maisemat kuulaita kuin Kainuussa ikään.

    Siitä yön levättyä Norjan rajalle jatkaessani ilmeni, että poronhoito- ja saamelaisalue jatkuu ihan tuolle korkeudelle etelään, taitaa olla Helsingin korkeutta, suunnilleen.

    Matkailu avartaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, onhan Suomessakin puolet maan pinnasta varattuna poronhoitoalueeksi. Tilanne näyttää olevan se että lihat viedään Norjaan eikä niitä kansalaiset saa rahallakaan mistään. Suomi ottaa siis kaikki harmit tästä elinkeinosta ja osan kustannuksiakin ja toimii poronlihankin osalta siirtomaana.

      Poista