Kaikkein suurin ero blogin ja muun kirjoittamisen välillä on keskustelu. Kirjojen ja lehtijuttujen kommentit ymmärtää epätyypillisiksi. Blogissa on kyllä selvää, että hyvin suuri osa niistä lukijoista, joilla olisi painavaa sanottavaa, pysyvät vaiti. Ja joskus harvoin hiljaisuudet rikkovat ne, joilla ei näytä olevan mitään asiaa.
Nyt yritän tietoisesti pyöräyttää eteenpäin ajatusta ikävästä menneisyydestä. Esimerkiksi laulut ja kirjoitukset ja pian myös maalaukset ovat täynnä kuohuvaa iloa ja pursuilevaa hyvää mieltä, ja esimerkkejä on monen tuhannen vuoden ajalta.
Muistoja ei ole kadonneista.
Vielä runsaat 100 vuotta sitten puolet ihmisistä kuoli ehtimättä aikuiseen ikään eli entisten mittojen mukaan noin 15-vuotiaiksi. Pikkulasten kuolleisuus oli valtavaa, mutta myös kulkutaudit ja tapaturmat tekivät tuhoa. Suomessa tuberkuloosi oli kova tappaja vielä ennen viime sotia, ja uhrit olivat tyypillisesti nuoria. 10 000 vuodessa. Se on paljon. Vertailun vuoksi Talvisodassa menetti henkensä 25 000 ihmistä, ja siitä tuli tietysti suuri kansallinen trauma. (Vuosina 1939-1944 menehtyi sotaan n. 95 000 suomalaista, mikä oli eurooppalaisittain vähän.)
Nykyisin Suomessa on kai tavallista, ettei 20-vuotiaan ikätovereista kukaan ole kuollut tai edes sairastunut vakavasti.
Peilistä näen jotain historiallisesti sensaatiomaista: hirmuisen vanha (76-vuotias) mies, jolla ei ole kipuja eikä kolotuksia. Rajoituksia on, mutta viis niistä (välttelen tilanteita, joissa joutuisi olemaan tuntikausia jalkojensa päällä).
Järjetön ajatus, joka puikkii monesti mieleen. On ollut paljon aikoja ja paikkoja, joihin syntyminen on ollut tosi huono onni. Suomessa synnyttiin osattomuuteen vielä viime vuosisadalla. Täysorpojen kauppaaminen huutolaisiksi oli sekin jokin parannus verrattuna liian nuorten tai vanhojen hylkäämiseen. Mutta esimerkiksi syntyminen Suomeen 1901 ei ollut onni.
Joillakin oli onni kuolla viime tingassa, kuten esimerkiksi Tolstoilla (1910). Tekisi mieli sanoa: ja Kekkosella.
Tämä alkaa maistua saarnaamiselta. Saan tilaisuuden keventää faktalla. Kommentoija antaa ymmärtää, että lakimiehet ajavat asioita ja siis puolustavat kaikenlaisia murhamiehiä. Lakimiehistä 10 prosenttia on asianajajia. Valtava enemmistö on samassa tilassa kuin minä, joka en ole käynyt tuomioistuimessa (paitsi kerran todistajana) 50 vuoteen, enkä liioin oikeastaan joutunut tekemisiin riita-asioiden kanssa. Erimielisyyksien kanssa joutuu tekemisiin jokainen.
Lakimies viittaa tutkintoon ja tarkoittaa erilaisia yhteiskuntateknikkoja. Oma osaamisalueeni oli pitkään patenttioikeus ja sitä hiukan laajemmin teknologian valmistusoikeuksien ostaminen ja myyminen. Ajoittain myös farmakologian. Erikoisen usein joutui keskittymään kansainvälisiin standardeihin ja ilmiöihin, joita nimitetään epämääräisesti innovaatioiksi. Se muuten oli enimmäkseen hauskaa.
Lakimiesten iloton maailma:
VastaaPoistaLakimiesvertauksella yritin vain demonstroida, kunka typerältä ja asiantuntemattomalta tuntuu ja näyttää se, kun joku asiasta mitään tietämätön ryhtyy ylhäältäpäin ja nokka pystyssä päivittelemään muiden kurjaa elämää.
Taisin onnistua? :)
Yhdyn siis näkemykseen, jonka mukaan me emme voi tietää mitään menneen ajan ihmisten ilojen ja surujen suhteesta, emme sitäkään vertaa kuin me ei-lakimiehet voimme tietää nykyajan lakimiesten tunne-elämästä.
Arvelen, että menneinä aikoina oli aivan normaalia kuolla nykymittapuulla katsoen nuorena, lapsikuolleisuudessa ei ollut mitään kummallista, joskus oli ruokaa yllin kyllin - riistaa, kalaa, jne. ja jokus taas siitä oli kova puute. Asumuksissa ei aina voitu ylläpitää optimaalista +18 asteen lämpötilaa ja sisäilman laatukin oli vähän niin ja näin. Nykymittapuulla arvioiden siis.
Mutta pointti on se, jos se nyt mikään pointti sitten on, että historiapohdinnoissa on tunnetusti aivan perusvirhe se, että yritetään arvioida mennyttä aikaa tämän päivän kriteerein. Kun se karhu saattin kaadettua tai sato talteen, se saattoi tuottaa jopa suurempaa iloa kuin vaikkapa murhamiehen puhuminen vapaaksi lakimiesvertaukseen palatakseni. ;)
Oliko siis tunne-elämän puolella koetut ilot/surut -suhde jotenkin erilainen noilla menneen ajan ihmisillä suhteessa nykyaikaan, sitä emme voi tietää.
Ja siinä taas ei ole mitään epäselvää, että esim. (turhan) tavaran määrällä tai terveyspalvelujen laadulla mitaten, nykyihmisen osa on kevyt ja helppo aiempaan aikaan verraten.
Världen är en sorgeö:
Poistabäst man andas skall man dö
och bli mull tillbaka.
(Bellman, 1787)
Tiedossa olevien todisteiden valossa menneiden aikojen ihmiset eivät suhtautuneet vaikeuksiin yhtään sen kevyemmin kuin nykyisetkään.
Hetkonen, Kemppinen oli vuoteen 1999 töissä hovioikeudessa. Siitä on nyt rapiat 20 vuotta, ei lähimainkaan 50. Hovioikeus on tuomioistuin. Työ siellä ei voinut olla pelkkää etätyötä. Kuinkahan tämän jutun kanssa oikein on?
VastaaPoistaPuhe on asianajosta. Se tarkoittaa toisen avustamista tai edustamista oikeudessa. Tuomarin, tutkijan ja opettajan tehtävistä voidaan puhua erikseen. Suomessa toisen asiaa saa ajaa melkein kuka tahansa. Virkatuomari niissä puuhissa on kuitenkin äärimmäisen epätavallinen näky,
PoistaTuo on muuttunut. Nykyään pitää toisen asioiden ajamiseksi olla joko asianajaja tai ns. lupalakimies. Oikeustieteen ylempi korkeakoulututkinto on siis oltava. Poikkeuksena ovat maaoikeusasiat, joita saa ajaa maallikkokin. Myöskään hallintoasioissa ei tarvitse olla lainoppinut voidakseen avustaa.
PoistaEntisajan maaseudun asioitsijat, jotka ajoivat juttuja poliisikoulun tai kauppakoulun kirjekurssin antamalla pätevyydellä, ovat siis nykyään historiaa.
Lakimies on ruotsiksi jurist. Näin esimerkiksi Lakimiesliiton nimissä.
VastaaPoistaMutta suomenkielisessä löysässä puheessa juristilla viitataankiin usein nimenomaan asianajajaan, ei lakimieskunnan pääosaan. Tyyppiesimerkkinä tästä on (typeryydestään huolimatta) jokapäiväinen termi huippujuristi. Sillähän ei toki viitata juridiikan professoreihin tai korkeimpiin tuomareihin, vaan niihin rikospuolen asianajajiin, jotka taajimmin esiintyvät iltapäivälehdissä, asiallisessa tai vähemmän asiallisessa yhteydessä. Tuomareihin, syyttäjiin ja muihin oikeusalojen virkamiehiin ei juristilla tavallisesti viitata. Kansalaisilla ei näin ollen yleensä ole edellytyksiä mieltää eri merkityksiä ja rooleja. Mielikuvissa lakimies kuin lakimies on helposti rahanahne kelmi, oli asema ja tehtävä mikä tahansa.
Missähän tällaisia asioita pitäisi opettaa?
Mielenkiintoinen tuo pintansa pitävä lakimies-sana ja Lakimiesliitto tässä sukupuolineutraaleihin nimityksiin pyrkivässä ajassamme. Sukupuolijakauma taitaa juristikunnassa nykyisin olla aika lailla 50-50 - oliko se nyt työelämässä olevat? No, esimerkiksi Kela hakee nykyisin töihin juristeja. Saas nähdä, kuinka Äijän käy tulevaisuudessa oikeustieteiden alalla. "Huippujuristista" tulee mieleen "huippukirurgi" iltapäivälehdissä, vaikkapa poloinen ryöstettynä ja mukiloituna. "Huippulääkäriä" en muista lööpeissä nähneeni.
PoistaTaloutta ja varallisuutta sivuavissa konteksteissa juristi-sanalla on vielä aivan oma mielikuvasisältönsä. Kuten nyt jokunen päivä sitten Hesarin asuntojutussa. Arvoasuntoja tietyltä arvoalueelta Helsingistä kun kuulemma hankkivat lääkärit ja juristit. Tällaisessa yhteydessä juristi voi tarkoittaa vain Espan bisnesasianajotoimistojen äveriäintä kerrostumaa. Siis vain mitätöntä osaa koko lakimieskunnasta tai edes asianajajakunnasta. Rikospuolen "huippujuristit" eivät nekään välttämättä tähän kuulu.
PoistaMiltä kuulostaisi Lakihenkilöliitto tai Lakihenkilöpäivät?
PoistaLakimiesliiton piirissä on väläytelty Juristiliitto-nimeä. Mutta kun täkäläisen kansan mielikuvat ovat mitä ovat, ei siihen käytännössä osattaisi yhdistää tuomareita, syyttäjiä, poliisipäälliköitä, vouteja, juridiikan professoreja ja lehtoreita, hallitusneuvoksia, ylitarkastajia, firmojen in-house lakimiehiä, neuvontalakimiehiä eikä monia muita.
PoistaKemppinen on sen verran lukenut ihminen, että hän tietää, mitä on epigenetiikka.
VastaaPoistaMuita varten kerron, että se tarkoittaa, että Över-Kalixin 2-tyypin diabeteksen nykyinen maailmanennätysluokkaa oleva "tautisuus" johtuu siitä, että 1867 oli kato, mutta 1868 runsas sato.
Se jätti tuon Snellmanin ajan munasoluihin ja siittiöihin viestin että jos on paha olla, syö vehnää ja tankkaa sokeria. Saatat, lyhyellä tähtäimellä, jäädä eloon jopa 20-vuotiaaksi. Nykyisenä kansanterveysterrorin ajanjaksona ("häpeä voimavaranaan") se tarkoittaa, että ylipainoisena ja syyllistettynä kuolet rokottamattomana Covid-19-tautiin, koska halusit elää aivan liian pitkään (biosfäärin kannalta).
Toinen esimerkki epigenetiikasta on, että mennessämme meren rantaan kuuntelemaan kuinka "mainingit rantaan lyö", tunnemme jotain samaa kuin neljä jalkaa saanut sammakko-kala miljoonia vuosia sitten huomatessaan ensi kerran, että hän osaa kävellä kuivalla maalla, mutta ei huku meressäkään.
Näinpä meistä kaikista jää jälkiä ja meihin kaikkiin jää jälkiä.
Sitä voisi kuvata kyvyllä nauttia luovasta (sävellys, taulu, formula- tai rallivoitto jne jne).
Niin, miten se liittyy aiheeseen.
"Maailmassa monta on ihmellistä asiaa" ja yksi niistä on havaitsemani oikeusistuinten ja -viranomaisten täysin sattumanvarainen tapa tulkita ja käytännössä oikeuden miekan avulla lyödä Afganistanissa tai Helsingissä oikeusalamaisia.
"Miksi aina minä".
Tuo "oikeusalamaisten" sattumanvarainen lyöminen ei tässä oikein aukene.
PoistaVielä 1980-luvun alkupuolella ei pystynyt ilmoittautumaan yliopiston lukuvuodelle, jollei opintokirjassa ollut leimaa keuhkokuvassa käymisestä - nyt ei saisi työnantaja tietää, onko työntekijä rokotettu.
VastaaPoistaSen leimam sentään näki vain tiskin takana istuva yliopiston virkailija, eikä sitä rekisteröity mihinkään. Mutta siihen aikaan saattoi kuka vaan ostaa kirjakaupasta Helsingin yliopiston opiskelijaluettelon, josta näkyi mm. jokaisen opiskelijan opiskelusuunnat ja -ajat, henkilötunnukset, osoitteet ja puhelinnumerot. Onneksi sen jälkeen on tullut "holhoavaa byrokratiaa", joka estää moisen.
PoistaItse olen miettinyt joskus samantapaista. Joku arkeologi saattaa vielä ihmetellä hampaitani: pitkään elänyt mies, jolla ei ole yhtään reikää. Ei tällaisia hampaita ole ollut kellään. Tähän ikään ei metsästäjä–keräilij, joiden hampaat säilyvät terveinä, elä kuin poikkeustapauksissa. Maanviljelysyhteiskunnassa hampaat eivät pysy terveinä, puhumattakaan teollisuusyhteiskunnasta. Tällaisiin hampaisiin tarvitaan suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan hyvä ehkäisevä hammashoito.
VastaaPoistaAsian sivusta anekdootti 1960-luvulta ammatinvalinnan ohjauksesta: firmassa oltava ekonomi, joka kääntää asiakkailta ja muilta hyväuskoisilta rahat;juristi, joka saa tämän näyttämään lailliselta; maisteri,joka selittää kaikille, miksi tämä kaikki piti tehdä ja insinööri, koska naapurifirmallakin on sellainen.
VastaaPoistaEikös se asianajajaliiton yksi eettisistä koodeista kuulu:
Poistaälä likaa omaa pesää, vaan putsaa vieras.
Yhdyn tuohon näkemykseen historiapohdintojen perusvirheestä, jossa menneitä yritetään arvioida nykyajan kriteereillä. Miten ihmiset erilaisia asioita arvostivat, oli aivan toisenlainen kuin nykyään ja muuttui tietysti ajan kuluessa. Menneitä tapahtumia ei osaa oikein arvioida kuin asettumalla kokonaan oikeaan aikaikkunaan. Joskus Nuorisoseurat järjestivät jäsenistölleen keskustelukerhoja, joissa pohdittiin heidän esille ottamiaan asioita. 1920 luvun alussa oli eräässä kerhossa pohdittu ankarasti kumpi on tärkeämpää avioliitossa varallisuus vai rakkaus. Sitten äänestettiin. Rakkaus voitti niukasti äänin 42-40. Tänä päivänä tulos ei ehkä olisi noin tiukka.
VastaaPoistaHyvän ravinnon ja terveydenhoidon sekä entistä helpomman (huolettomamman?) arkipäivän ansiosta elämme yhä vanhemmiksi. Aamun lehdessä terveisiä lähettää esiintymisestä toiseen porhaltava Seela, 84. Jos tulee syöpä, se hoidetaan, jos jokin paikka kuluu, vaihdetaan varaosa. Mikäs meidän eläkeläisten on ollessä, asunto maksettu, rahaa juoksee tilille, säästöjäkin on, voi omistautua harrastuksilleen, uuden oppimiselle, perheelleen, ystävilleen, matkustamiselle, heikompien auttamiselle, kuka millekin. Mutta kuka tämän kaiken maksaa ajan mittaan, tulee ajatelleeksi, milloin tulee pysähdys? Tai olkoon, nautitaan, niin kauan kuin voidaan, mutta minä en kyllä ainakaan haluaisi elää 120-vuotiaaksi.
VastaaPoistaNuoret ja lapset huolettavat. Suurin osa löytää kyllä paikkansa ja siihen on loistavat mahdollisuudet ainakin meidän maassamme ja maanosassamme, mutta monet voivat henkisesti huonosti. Alisuorittajia ja väliinputoajia pitäisi näin hienossa yhteiskunnassa voida tukea nykyistä paremmin.
Täällä laitetaan meritokraatteja nyt kuusi nolla.
VastaaPoista
VastaaPoistaOlikohan se sittenkään alenevin tarjouksin etenevä huutokauppa, missä pikkuLyyti asetettiin sukulaistaloon. Riitu kuitenkin pillastui ja olisi ottanut senkin rahan ja hoitanut Lyytin ja omaa katrastaan, kuten siis Kalleen saakka. Likempi sukulaisuus ja pahasuisuus vei voiton Päätaloon.
No jännästi noista suku-ja perheyhtiöistä on avioliitorituaalien kautta päteviksi julistettuja pykäliä yhäkin vaikka kuinka. Noita velvoitteita on perattu mutta kai vielä pirusti jäljellä. Se kysyisi sellaista Code Napoleonia että virtaviivaistuisi. Mutta aika keinonsa keksii, julistetaan pari jos millainen ja kuulutus vaikka vasta alttarilla, avioliitoksi ja vot kaikki pelaa.
Tänään seuraan silmäkovana Elokapinattaria, arvaisaiko kuka ottaa lastenvaunut Mannerheimintielle klo 18. Tai vaikka imeväisvauvansa. Hyytyisikö Supo Pelttarin ylimielinen hymy? Tuskin. Ei mikään yllätä häntä, ei edes Kiina. Seuraava maailmanparas tänään onkin tuo huippulääkäri.
No, tekiväthän he kansanterveydestä (demarilaki 1973) huipputiedettä ja kun LottoAhde näytti esimerkkiä, niin kai sinne arvotaan sairaspopulaatiosta onnekkaimmat?
Vertaiskomeita nuorukaisia tai kaunotarneitosia ei enää priorisoida, esikarsinta, medikofiili poistettiin heti 2. kansanvallan vallattua valtioneuvoston 1945. Ja se näkyy.
Entäs tuo huippujuristi? No huonoa sielläkin, askultointi eli kulttuuriankkurointi miekkasukuihin hukkui sisäänottojen tulvaan ja tiedekuntien monistumiseen. Ja sekin kai siirtyi hintoihin HS tä A14-15, vaikka kysynnän ja tarjonnan lain mukaan vissiin pitäisi käydä ihan toisin. Ukkotuomari perinne katkesi kuitenkin ja kun lautamiehistäkään ei Kiljavan opiston jälkeen ollut vastusta. Niin tässä sitä ollaan.
Tavataan Manskulla illalla. Klo 16 lämmitellään arkistossa Pohjalaisilla vuodelta 1925. Lopetan etten ala puhua Alkiosta ja kylien kryptosta eli samalle aallolle viritetyistä omista- ja yhteistunnoista.Jukka Sjöstedt
Kova laki on jännä ja paikoin hauska lakimies-syyttäjä-rikosetsivä-sarja. Tässä viimeisimmässä jaksossa loppuratkaisuksi nainen keksi lakimies-version Salomonin tuomiosta. Kaksi äitiä huomasi että lapsensa aiotaan adoptoida hulttioserkulle. Tämä oli syyttäjien keksimä täky. Silloin toinen äideistä tunnusti ja oli valmis menevään vankilaan, jotta lapsi jää edes toiselle kunnon äidille.
VastaaPoistaNo on se nyt kumma ettei noudatettu eeuun kilpailunestosääntöjä vai mikkä ne ny oli.
Poista