Sivun näyttöjä yhteensä

13. helmikuuta 2021

Suurmiehiä


 

Yksi tuttavani oli vähän niin kuin Ståhlberg, jonka nimen kohdalle väitetään merkityn koulun eli siis Oulun lyseon papereissa, että toivomme ja lupauksemme. Ja vielä latinaksi!

 

Tuttavani ponnistautui junaan pohjoiselta paikkakunnalta ihan laudaturin ylioppilaana ja kunnanjohtaja väänsi itkua asemasillalla, kun nyt meiltäkin, ihan tällä tavalla. Ja hyvin se meni. Tuttava osoitti erityistä mielenkiintoa virvokealaa kohtaan, etenkin Pilsen-tyyppisiä mallasjuomia, ja niinpä hän tohtoriksi väiteltyään julkaisi milloin sitä, milloin tätä, kunnes aikanaan kolvi kylmeni.

 

Luin että nykyisin on tapana erilaisissa tiedotusvälineissä tehdä tunnustuksia ja kerrata munauksia elämän varrelta. Minulla oli nuorena vahakantinen vihko, jonka etusivulla oli ilmaistu sisältö: erehdyksiä, virheitä ja laiminlyöntejä. Ja nimi perässä. Mutta se vihko tuli kauan sitten täyteen.

 

Yhden kerran muistan takavuosilta elävästi. Oli varmaan 1967, koska minulla oli juristin paperit mutta nuori vaimoni ei ollut ihan vielä lyönyt pistettä gradunsa perään.

 

Kauhavan asemalla tuttu asemamies kysyi, olenko Härmään lähdössä vai kukaties suorastaan Seinäjoelle. Oli kai käynyt mielessäni, että perheeni poistuminen paikkakunnalta olisi ollut riipaiseva menetys. Näin ei sitten ollut.

 

Sitten alkoi tulla tuttavia, kun yritin olla prötevää ja näyttää rouvallekin. En maininnut asemalla Tatu Pekkarisen laulun kohtaa Kauhavasta; puukkoja ja puntareita ynnä muita virvokkeita. Halusin pitää ylläpaikkakunnan perinteistä hienostuneisuutta.

 

Äärisen Petteri seisoi makasiinin nurkalla ja lähti vetävällä askeleellaan kohti kotikulmia. Hän tuli isoisän elokuvateatteriin joskus keittiön kautta ja katseli, olisiko samalla sopivaa suuhunpantavaa, ja avasi ovet puoli tuntia ennen kuin olisi tarvinnut. Roomion Veikko esitti taitopyöräilyä kaupan ja matkustajakodin paikkeilla, päissään kuin ellun kana ja huuteli Kemppisen pojalle säätietoja; planeetta selkenee. Kuulan Saulilla ja Koppalan Huukolla oli aihetta korottaa ääntään, mutta desibelit laskivat, kun Aspolan poliisi ja Lahtimatti pyöräilivät kohti, luultavasti menossa metsästämään jotain rosvoa tai sitten rikollista, vai olisiko nokkaan käynyt, että Ketojanmäellä keitetään taas kerran pontikkaa.

 

Uiton Eeli ja Lankku-Matti neuvottelivat vakavista liikeasioista. Minä olin jo tyytynyt osaani ja kysyin, vaikka tiesin, mikä Eelillä jäik sadan metrin juoksussa ennätykseksi ennen sotia. Ykstoista yks, vaikka perunapellos. Ja kumiteräsaappaat jalassa. Tiettävästi Eelillä oli hyvä geneettinen tausta, koska kerran kun hän oli epähuomiossa juonut myymistään heinistä kertyneet rahat, hän sitoi varmuuden vuoksi heti piikkarit jalkaansa, mutta 60 täyttänyt isä hengitti niskaan vielä Hemmingissä, vaikka oli talikkokin kädessä.

 

Ruusun Eemin Olkan Veikko päivysti Säästöpankin edessä. Sotasankarille olisi pitänyt järjestää markka. Hän oli vartioinut sankarillisesti rautatiesiltaa, josta ei päästänyt yli, ellei saanut tupakkia. Sama mies, äitini kansakoulukaveri, sai pysyvän sijan paikkakunnan sananparsissa. Hänellä ei ollut Lahden opettajan tarkastuksessa virsikirjasta jäljellä muuta kuin kannet. ”Eemi on vääntäny siitä sätkiä. Sanoo jotta tuloo niin henkevät savut.” Ja miehen eksistentiaalinen ongelma: lähtisikö Lapualle paineihin vai Härmään naisiin, kun molemmissa tulee niin hiki.

 

Pehmoiset muistot tässä johtuvat säikähdyksestä. Nuorena tuntemani Samuli Miettinen on juuri julkaissut kirjan ”Paapeli”, jonka mukaan Kauhavalle koottiin heti sodan jälkeen 100 – 200 Neuvostoliittoon palautettavaa. En ole kuullut asiasta koskaan mitään. Ei kukaan muukaan ole. Luultavasti osa näistä palautetuista majaili jossain vaiheessa isoisäni elokuvateatterissa.

 

Se historiasta. Ja silminnäkijöistä. Nyt yritän hankkia tuota kirjaa ja siitä tietoja kovin toisenlaisista tunnelmista ja ankarista ajoista. 

12 kommenttia:

  1. Vaimo kysyy mitä luet ja hörnähtälet? Kauhavan koettua historiaa vastaan. Puuttuihan siitä vielä muutama merkkihenkilö kuten Ilkan Jaska ja muuan merimiesurheilija Kakkurin lammelta.
    Sampan kirjasta palasi muistiini, että inkeriläissiirtolaisten majoittumisesta oli kyllä pieni maininta koulumme matrikkelissa. Tarkistin s.57. Kumma, että tästä emme koskaan kuulleet puhuttavan. Hyvä Samppa!

    VastaaPoista

  2. Seteliselkärankaiset voitti. Kultaa kaadetaan 200 e-mrd ammollaan janoaviin kitoihin. Se oli siis tapaus Vennamo. Toisen kerran, kun Soini sinistettiin, niin nytkin huvittavasti Viiden tähden liikkeen revetessä puheenjohtaja Luigi Di Maio jatkaa puoliskollaan ulkoministerinä.

    Rakenneuudistuksia kuten suutarinpajojen puusepänverstaiden isontamista ja muuta luodaan tuottavuuden nousta, automaattitehtaiden tulla. Rahaa on kuin roskaa. Tuohon se sopii. Ja HeSa tä 13.2. A 16: "Yli 18 000 sai viime vuonna valmiiksi ylemmän korkeakoulututkinnon". Kyllä, ylemmän ja korkean.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sjöstedtille ei kelpaa sekään, että nuoret opiskelevat ja valmistuvat. Äkkinäisempi luulisi, että se on kaikin tavoin pelkästään positiivinen asia.

      Kaikkea eikä kaikkia voi ymmärtää.

      Poista
  3. Tuon kuvann sarjan olen minäkin tullut hankkineeksi, perus-DVD-inä. Siinä näkee elävältä haastateltuina liudan sodasta kuuluisia ihmisiä eikä haittaa vaikka ne valehtelevatkin. Toista vastaavaa ei ole, myöhemmin tehdyissä on tarvinnut turvautua näyttelijöihin.
    AW

    VastaaPoista
  4. Isäni toimi poliisina siinä ihan lähellä. Kysyessäni häneltä, mitkä ovat olleet pahimpia paikkoja hänen toimessaan. Pahin oli se, kun hän vastatulleena poliisina joutui pidättämään inkeriläisiä sodan jälkeen. Sitten vasta tuli se, kun hän joutui keräilemään itsemurhan tehneen ihmisen osia ratakiskoilta pahvilaatikkoon ja se, kun kioskimurron tehnyt nuorukainen yritti ampua hänet mutta osuikin mukana olleeseen naapurin poliisiin.

    VastaaPoista
  5. Kuvasta tuli mieleen: Yle-Areenassa tarjolla Me sotasankarit - Catch 22.

    VastaaPoista
  6. Näinä päivinä ei voi olla näkemättä selkeää yhtäläisyyttä Ståhlbergin (ja puolisonsa) kyydityksen ja Pencen hirttoyrityksen (ja muun siihen liittyvän) välillä. Kumpikin edustaa kulminaatiopistettä, josta lähtee fanaattisen äärimmäisyysliikkeen ydintä laajemman kannatuksen lässähtäminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sivuhuomautus: Trump olisi vielä ehtinyt armahtaa hommassaan onnistuneet hirttäjät sankareinaan ennen virkaanastujaisia, jos nyt sellaisia olisi koskaan päästy pitämään.

      Poista
    2. Sivullinen tarkkailija ei voi olla huomaamatta millainen surkuhupaisa näytösoikeudenkäynti jenkeissä on meneillään.

      Kongressitalon valtauksesta, joka kuvista päätellen oli enimmäkseen seisoskelua, vaahdotaan joka puolella maailmaa - ikään kuin maassa ei juuri olisi ollut tuhat kertaa väkivaltaisempi mellakoiden aalto, jossa kuolinuhrejakin oli kymmenkertainen määrä.

      Väärät mellakoijat. Siinä se on.

      Poista
    3. No ei nyt toki mitään "vääriä mellakoijia". Pointti on kohteessa ja tarkoituksessa eli vallanvaihdon estämisyrityksessä. Kyse on siis valtion ytimestä. Muut mellakat eivät merkitykseltään pääse tätä lähellekään. Et nyt vaan trump- tai persu-uskossasi halua ymmärtää olennaista.

      Poista
    4. Täkäläinen Trumin "tyttöystävä" (kävi ainakin kerran herran aamukahveilla) ei halunnut ottaa osaa pankkipomon Italian pelastuksen hallitukseen, ties mistä syystä, toinen yli rajojen loikkiva vaihtoi suuntaa ja liittyi liittoon. jäi Vladimir itkemään poikaystävää?

      Poista
    5. Kyse oli valtion ytimestä monessakin mielessä. Trumpilaisuushan ajaa järjestyneiden valtiorakenteiden alasajoa, lukuun ottamatta poliisia, armeijaa ja tuomioistuimia, toki kaikki nämä poliittisesti ohjattuina. Täkäläisten uskollisten seuraajien vaalipuheissa on alkanut näkyä samanlaista rakennedestruktion hamuamista. Mitähän lähivuosina tälle maalle tapahtuukaan, jos vallan onnistuvat kahmimaan.

      Poista