Sivun näyttöjä yhteensä

12. helmikuuta 2021

Räkäisen haudallesikin


 

 

Otsikko on Boris Vianin kirjan nimi. Vian (1920 – 1959) oli kirjailija, runoilija, kääntäjä, insinööri, dramaturgi, laulaja, trumpetisti, ehkä tänäkin päivänä paras jazz-kriitikko kautta aikojen ja maiden, ynnä muuta.

 

Samaan tapaan kuin niin ikään suuresti rakastamani Guillaume Apollinaire hän kykeni sekä unohtumattomaan kauneuteen että varsin sukoilemattomaan törkeyteen.  Apollinaire kirjoitti joitakin täysin pornografisia romaaneja, ja ylineuvokas Vian puolestaan esimerkiksi otsikon romskun, jossa hän liioitteli juuri keksityn ”kovaksi keitetyn” tai ”mustan” dekkarin keinoja. Hänen siivollisemmasta atuotamnostaan ”Päivien vaahto” (l’ecume des jours) on mainittava. Luulen että kuuman jazzin tuntujana hän kuoli kiukkuun, kun hänen läppävikainen sydämensä takoi synkooppeja yli kaiken ymmärryksen.

 

Sekä Charlie Parker että Miles Davis mieltyivät heppuun, jolla oli tuttuja apteekkareita. Näillä oli kilokaupalla heroiinia ja lievempiä huumeita ja koska ne oli pöllitty Sakan armeijalta, reseptejä ei vaadittu eikä kirjaa pidetty.

 

Hiukan harmittelin, kun Erkki Reenpää kertoi nojailleensa muina miehinä Le Taboussa ja vastaavissa latinalaiskorttelinkellarikomeroissa kuuntelemassa Vianin ja muiden jazzia ja tähystämässä Juliette Grecon ja Simone de Beauvoirin edustamia hyvin erilaisia esimerkkejä toisen sukupuolen ulottuvuuksista. Olen muistavinani, että Sammy Gallimard tarjosi hänelle ja Camusille Pernodia. 

 

Mutta sitä en koskaan iljennyt kysyä, mitä Erkille tapahtui 1944. Hän oli syntynyt 1925, joten voin kyllä arvata. Otavassa oltiin tarkkoja siitä, ettei hän saanut omin lupinensa täyttää edes veikkauskuponkia, ja hän jättäytyi myös veljensä Heikki A:n. varjoon. Heikkihän oli tavattoman onnistuneen luonteen lisäksi varmaan aikakautensa komein mies. 

 

Oli se etuoikeus viettää joitakin vuosia kukoistavien ihmisten varjossa. Tulin siihen tulokseen, että ekstrapoloimalla voi kuin voikin päätellä, että joku ihminen on kymmenen kertaa fiksumpi kuin minä. Aivan totta: on ihmisiä, jotka kuulevat ja näkevät asioita, joita me emme edes aavista. Onneksi jotkut ovat taitelijoita. Opettelemalla ja keskittymällä saa aina selvän siitä, että esimerkiksi Schubertin viimeisten vuosien kamarimusiikki tuo mieleen protonin, joka erään fyysikon kuvailun mukaan on elektroni liikkeellä ajassa taaksepäin.

 

Mitä sitten vielä tulee omituiseen ruotsin kieleen, muistin Sibeliusta innoittaneen runon, joka on sonaatti s- ja o-kirjaimille. Mutta ottakaapa selvä Frödingin osittain omatekoisen vanha-ruotsin sisällöstä! Kailan pitää suhista ja laineen liplattaa -mutta kuka oli Ingalill ja missä sijaitsi Östanålid? Mysteeri.

 

Säv, säv, susa,

våg, våg, slå,

 

I sägen mig var Ingalill

den unga månde gå?

 

Hon skrek som en vingskjuten and, när hon sjönk i sjön,
det var när sista vår stod grön.

 

De voro henne gramse vid Östanålid,
det tog hon sig så illa vid.

 

De voro henne gramse för gods och gull
och för hennes unga kärleks skull.

 

De stucko en ögonsten med tagg,
de kastade smuts i en liljas dagg.

 

Så sjungen, sjungen sorgsång,

I sorgsna vågor små,

 

säv, säv, susa,

våg, våg, slå!

 

18 kommenttia:

  1. Otsikon hännästä kiinni:

    Niinhän se Keskisarjakin arvovaltaisen herran läsnäollessa antoi "luvan" töhriä Mannerheimin patsas ja "virtsata" Svinhufvudin haudalle. Ei ilmeisesti ollut mennyt sielläkään jakeluun...

    VastaaPoista
  2. "...erään fyysikon kuvailun mukaan on elektroni liikkeellä ajassa taaksepäin." No ei nyt ihan näin, jos kyseessä on ollut eräs ammattifyysikko. Feynmann alunperin oletti että antihiukkaset voitaisiin kuvata ajassa taaksepäin liikkuvina. Mutta elektronin antihiukkanen ei tietenkään ole protoni vaan positroni. Toki sitten hyvästä syystä Feynmann tiputti tämän oletuksen toimimattomana. Mutta diagrammeissa antihiukkasten suuntamerkki yhä muistuttaa meitä tästä.

    VastaaPoista
  3. "..ja missä sijaitsi Östanålid?"

    Vätternin eteläpäästä Jönköpingistä käännytään kaakkoon Nässjö -- Eksjö -tielle, ja sitten kohden Mariannelundia. Sieltä pikkuteitä taas kohden lounasta Ålarpiin, Östanåhon. Det är Östänås lid. Eli Östan-joen rinne.

    Mutta hullutusta on runouteen etsiä täsmällistä vastausta.

    VastaaPoista
  4. Kukapa sitä enää muistaisi tarkasti, kuka Ingalill oli - paikka on kyllä yllä selvitetty - mutta hänen lyhyessä elämässään oli ainekset murheelliseen balladiin. Oli isänsä silmäterä, rikas ja rakastettukin hänellä oli, mutta poika oli ilmeisesti köyhä, ihmiset eivät hyväksyneet, tyttö ei sitä kestänyt, näki vain yhden mahdollisuuden ja teki kuten kuten monet muutkin, joille kävi huonosti.

    Hienointa runossa, laulussa on se alku ja se loppu ja surullinen sävy. Suhise kaislikko, laulakaa laineet Ingalillin hukatusta elämästä. Säf, säf, susa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Int' vet jag. Men Inga vet jag nogaste nog, hon en
      ä' en så'n flicka ju!

      Poista
  5. Ystäväni oli riidellyt teini-ikäisen poikansa kanssa. Riidan päätteeksi poika ilmoitti, ettei käy edes kusemassa isänsä haudalla.

    Myöhemmin päästiin sopuun ja hymyssä suin sovittiin, että poika käy sitten kuitenkin aikanaan kusemassa isänsä haudalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. I'll thank you to not drag your butt over my grave.
      - Ren's tombstone (Ren & Stimpy)

      Poista
    2. Minun haudalleni saa kyllä kusta ja paikka. Haju häviää aikanaan, mutta kasvaapa kukat sitten kauniimmin.

      Poista
  6. Erkki Reenpäältä on mielenkiintoiset muistelmat "Vaeltava lokikirja".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Ja mitä niissä ei kerrota, on vielä mielenkiintoisempaa - en tarkoita sensaatioita, vaan ajanhenkeä, joka tuli joskus puheissa esiin. Esimerkiksi ihmeellinen San Francisco sotien jälkeen.

      Poista
  7. Vielä Frödingin eläessä rupesivat rannan pajut suhisemaan, ja ihmeellinen Pan löysi saukkolapsen saaresta, jonne se oli pelastautunut. Huolehti siitä, kunnes etsijät saapuivat. Tämä kaiketi oli Frödinginkin toiveissa.

    VastaaPoista
  8. Kerran keväällä, siis Brysselissa ja taisi olla vuosi 1974, sattui silmään taskukirja, jona tekijä oli Boris Vian. Täysin tuntematon kirjoittaja minulla, mutta teoksen nimi houkutteli, taisi olla jonkinlainen matkakirja eli L'Automne à Pekin. Lukiessa huomasin, että ei siitä syksystä kerrottu ei myöskään Pekingistä. Hyva kirja se kuitenkin oli ja innolla luin.

    Mutta katsokaa todella hienoa Wikipedian artikkelia henkilästä jän hänen tekemisitää, jopa useiden nimimerkkien takaa: https://fr.wikipedia.org/wiki/Boris_Vian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulen kohta uteliaaksi mutta kiitokseni jo nyt. Mikäli epäilen on eräitä makuasioita yhä olemassa. Niin on oltavakin.

      Poista
    2. Jestaksen posketon heppu.

      Charles Aznavour taas: Camarade. Melko epäreilu teko, ei simmottis saa tehdä. Joku saa vielä päähänsä että mikäs erinomanen ny on kun laulattas.

      ".. jotka yrittävät löytää tästä opetusta tullaan ampumaan aamunkoitteessa."

      Huckleberry Finn on teos jossa on perehtyneisyyttä varsin paljon, ei kuitenkaan niin kovin paljon mikäli verrattaisiin Rauman pitsiviikkoihin. Onneksi emme vertaa, ei tässä mitään tyhmiä olla.

      Poista
  9. Päivien vaahto voisi olla Päivien kuohua parempikin nimi.

    VastaaPoista
  10. Voi harmi kun eivät osaa, vielä. Nämä putin, putout kertosäkeet ovat konstikkaat, toki. Merkelperkel kin löyty joopati joo ja se yks.

    Lisääkö? Kyllä syyttäjä lisää. Esa Adrian, Ensimmäinen piiri. A. S. usual... mutta oletteko viettäneet tinan hartsin käryssä pitkäänkin, saanko olla utelias? Olitteko kuinkakin nälkäinen? Mitä isänne piti tehtävänään, mukaanko otti - muuten vaan, ei kaiketikaan? Miksi putkivahvistin on musikaalisempi kuin transistorillinen? Miksei insinööri ole luoja, sitähän se sana tarkoittaisi mutta linnnunkielellä ei voi ilmaista sellaista, se olisi ulkoperäisen kielen käyttöä, kas. Olla mielinkielin? Kieli on mieli, Blomqvist ymmärtää tämän. Puhelimessa käytiin asioita toimittamassa. Hauki oli sumpusta.

    Oi voi, mamabear... annakko halin.

    IHQ

    VastaaPoista
  11. Voi harmi kun eivät osaa, vielä. Ei ole! Hauskaa se on, että riittää.

    Nämä putin, putout kertosäkeet ovat konstikkaat, toki. Merkelperkel kin löyty joopati joo ja se yks...

    Lisääkö? Kyllä syyttäjä lisää. Esa Adrian, Ensimmäinen piiri.

    ..mutta oletteko viettäneet tinan hartsin käryssä pitkäänkin, saanko olla utelias? Olitteko kuinkakin nälkäinen? Mitä isänne piti tehtävänään, mukaanko otti - muuten vaan, ei kaiketikaan? Miksi putkivahvistin on musikaalisempi kuin transistorillinen? Miksei insinööri ole luoja, sitähän se sana tarkoittaisi mutta linnnunkielellä ei voi ilmaista sellaista, se olisi ulkoperäisen kielen käyttöä.

    Olla mielinkielin? Kieli on mieli.

    Veljekset Blomqvist tietävät tämän. Vilho ei lakkia riisunut, no tietenkin ruokapöydän ääressä, ihana! (mulla on kansmutta sanoi vain ettei kesäl mittä ruskotu, maaliskuus verkoil ruskottu. Toivola oli kaunis ja hyvä koti. Nyt on muuta, tarpeellista sekin, omalla tavallaan.

    Puhelimessa käytiin asioita toimittamassa. Kirjakaapin avain oli talvella lainassa. Hauki oli sumpusta, hinta ei ollut kummoinen. Mummi minua käytti siellä, (kun neuvottelijaksi en sovi) panttivanki on paras vain ottaa reppuselkään.

    Kustaa! Että läppälukkoisella husovarnalla kaksoislaukaus?
    Miksipä ei? Kaksi patruunaa ja harjoittelua.

    Oivoi...
    Turhaa on puhe!

    Sellainen koti ja sellainen maailma, paljain jaloin. Just best.

    Onks nyt mun vuoro? No miksei. Onko tullu kalaa. Osaakse jo puhua? Miksei.

    Yks' asia. Ei sais sanoo jollain lailla.

    Sanotaan eräs seikka. Sanotaan muutama tarkennus. Sanotaan vain oikein ja puhutaan asioista eikä turhaan kaduta että ei osata.

    Etteivät oppisi uimaan kalaiset sumppuun kun luukun tappi pääsi epähuomiossa hetkiseksi heltiämään kätösestä voidaan tehdä kuten ennenkin sen kummemmitta. Osaan yhä, tokkopa viitsin.

    Näkkileivistä suosikkini on nyt Koulunäkki (maukas).

    VastaaPoista