Sivun näyttöjä yhteensä

25. helmikuuta 2021

Avoin huokaus



 

Tänään tiedetään että ainakin kuukausi menee jyrkän eristäytymisen merkeissä, käytännössä yli pääsiäisen, ja sitten korona jatkuu, toivottavasti vähän kesympänä.

 

Kirjoitan näitä kirjoituksia siinä uskossa, että menee tämä muun joukossa. Kun blogi on omani ja iso, käytän tarvittaessa ratkaisuvaltaa.

 

Jotkut kommentoijista ovat halukkaita väittelemään keskenään. Jotkut toiset vetävät keskustelua esimerkiksi kysymykseen venäläisten sotavankien käsittelystä jatkosodan aikana. Se on tärkeä kysymys, mutta ei se ollut vuorossa.

 

Taisin kyllä itse antaa aihetta mainitsemalla, että valtioneuvoston rahoittama tutkimus Neuvostoliittoon jääneistä suomalaisista sai minut yllyttämään sisaruksiani. Kun tutkimus tehdään meillä uudella tekniikalla ottamalla maallikkoja mukaan mm. kirjoittamaan Suomeen saatuja lappusia puhtaaksi, halusin sanoa, että hieno ajatus.

 

Pyörät ovat jo pyörimässä.

 

Tiettävästi monille muillekin kuin Pargalan Kemppisillä eli isoisäni perheelle kävi samalla tavoin. ”Stalin” eli NKVD määräsi miehet ammuttavaksi ja naiset Siperiaan kuljetettavaksi.

 

Lajitelen valokuvia. Mukana ovat myös ne muutamat 1961 otetut, joissa kahdella naisella on sellainen 5 000 virstan katse. Sellainen tulee, kun näkee elämässään liikaa.

 

Ja tässä yhteydessä huokaan avoimesti, että jotkut pitävät ikään kuin selkäni takana yllä väittelyä suomalaisten ottamien sotavankien kohtelusta. 

 

En ole varmaan kertonut, että eräs isäni serkku hyppäsi desanttina Suomeen 1942 ja käveli laskuvarjoineen ilmoittautumaan suojeluskunnan esikuntaan? Se on arvaus, että hänellä oli rikkeetön puoluetausta, joka ei siis ollut aito.

 

En kerro asiakirjoista, joita olen lukenut sotavankileirien asioista, ja henkilöistä, jotka olivat näkemässä, tekemässä ja kokemassa. En kerro siitäkään, mitä luulen ymmärtäneeni suuresta pakokauhusta 1944 eli ”Kannaksen halkijuoksusta”. Nuo kauheat asiat eivät sovi tällaisiin pikku kirjoituksiin, joiden tehtävä on kuitenkin pohjaltaan tuottaa lukijoille jotain ajateltavaa ja jotain viihdyttävää.

 

Laajat asiat, kuten esimerkiksi ryssäviha, ovat niin mutkikkaita, ettei niiden alustavaankaan hahmottamiseen riittäisi paksukaan kirja. 

 

Sosiaalisessa mediassa on kuulemma paljon paikkoja, joissa on tapana esittää kaikenlaisia ajatuksia kaikenlaisista asioista. Siellähän sopii väitellä. Minua kiinnostavat tänään eräät vanhat Hitchcockin filmit. Ajattelin ottaa kellon käteeni ja yrittää ymmärtää, miten kummassa sinänsä pöljistä tarinoista on saatu niin tavattoman jännittäviä ja mieleen syöpyvä. Kujten ”Vaarallinen romanssi”.

27 kommenttia:

  1. Heh, kohdalleni on tullut tavaksi saada "consilium abeundi" tai ainakin sen uhka, kun kirjoitan tietyistä poliittisen historian asioista. Itse ymmärrän, että kyse on kovin kiusalliseksi koetuista puheenaiheista, koskapa muutoin kommentteihin tuntuu mahtuvan kaikkea maan ja taivaan väliltä - asiaa tai ei. Mutta juttu on helposti hoidettavissa: blogin omistajallahan on kaikki valta ja voima; heittäkee ulos heti kun siltä tuntuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asia on tietenkin herra blogistin näpeissä mutta työnnän näkemykseni tähän koska ei sitä pyydetty. Minusta kaikkien kommentoijien olisi syytä esiintyä omilla nimillään. Se siivoaisi pois aggressiivisen kirjoittelun jota on taas alkanut näkymään. Nimettömät ampuvat pensaasta vihaisina ja jostain oudon sytykkeen saatuaan. He eivät teoriassa voisi edes loukkaantua koska eihän heillä ole nimeäkään ja moni kommentoija menee samaan bosonipuuroon ilman mitään identiteettiä.

      Poista
    2. Ei se nimi paljoa vaikuta kirjoittelun agressiivisuuteen. "Tyhmä ja ilkeä" on tyhmä ja ilkeä käytti hän sitten omaa nimeään tai ei.

      Poista
    3. "Ei se nimi.."
      Olen jyrkästi toista mieltä. Kun ihminen joutuu esittämään ajatuksiaan omalla nimellään, asenne on taatusti toinen. Kokeile.

      Internetin lukemattomissa foorumeissa, joista moneen olen ollut tavalla tai toisella osallinen, piilottelee monia pahanilkisiä ihmisiä jotka saavat henkisen ravintonsa muiden törkeästä loukkaamisesta. Kun joku uusi tulee foorumille esittämään ajatuksiaan, tulee maahinen esille ja ryhtyy kalvamaan häntä ja koettaa henkisesti mitätöidä ja tuhota hänet ja sitten painuu takaisin loukkoonsa nimimerkkinsä suojaamana. Tätä olen havainnut todella runsaasti, niin suomalaissa kuin ulkomaisissa alustoissa. Eräät foorumit onnistuivat näiden siivoamisessa pakottamalla kaikki tunnistautumaan omalla nimellään jolle piti löytyä jokin linkki ja asiallinen sähköpostiosoite ja sivusto. Moderointi onnistui eräissä erinomaisesti ja nettirotat tapettiin.

      Poista
    4. Kun kommenttiketjuja katsoo, varsin yksinpä saisi nimimerkki Henrik Stenlund tänne kirjoitella, jos muut kuin oikeaa nimeään käyttävät blokattaisiin pois.

      Eiköhän Kemppinen osaa luoda tänne säännöt ihan itsekin. Ja on osannutkin.

      Poista
    5. Henrik Stenlund

      Nimellä kirjoittaminen on muutoin ok, mutta se laukaisee heti ad hominem-efektin:

      "Sehän on vain kirurgian, taloustieteen, tähtitieteen, muinaissanskriitin, matematiikan ja yhteiskuntatieden tohtori, poliitikko, yrtysjohtaja, kuuden lapsen yksihuoltajaisä ja maanviljelijä. Eihän tommoinen voi mistään tietää."

      Minusta hyvä systeemi on se, että alustalle rekisteröidytään oikealla nimellä, mutta jutut voi tehdä nimimerkillä.

      Tuolla tyylillä lukijoille jää arvioitavaksi ja kommentoitavaksi vain se, mitä on sanottu, ei se, kuka on sanonut.

      Poista
    6. "...mikä tahansa tilanne, joka saa ihmisen tuntemaan itsensä anonyymiksi, vähentää tunnetta henkilökohtaisesta vastuusta ja luo näin potentiaalia välinpitämättömyyteen toisen hyvinvoinnista." (...ja tosiseikoista)

      Poista
    7. Nimimerkki "Nimetön" kirjoittaa anonyymisti nimettömänä seuraavasti:

      ""...mikä tahansa tilanne, joka saa ihmisen tuntemaan itsensä anonyymiksi, vähentää tunnetta henkilökohtaisesta vastuusta ja luo näin potentiaalia välinpitämättömyyteen toisen hyvinvoinnista." (...ja tosiseikoista)"

      Eipä ole kiistäminen kokemusasiantuntijan näkemystä. ;)

      Poista
  2. Miten sille isäsi serkulle kävi? Itse näkisin kaksi mahdollisuutta: joko otettiin Suomen tiedustelun palvelukseen tai sitten laitettiin syytteeseen. Jos syytettiin, niin oli arpapeliä, selvisikö elinkautisella vai ammuttinko. Aina välitön ilmoittautuminen viranomaisille ei riittänyt lieventäväksi asianhaaraksi.

    Entä jos selvisi tästä hengissä, päätyikö sodan jälkeen Ruotsiin vai Siperiaan?

    VastaaPoista
  3. Ei ole mitään syytä puhua "ryssävihasta", koska siitä ei ole kysymys. Ennemminkin kannattaa puhua "ryssäinhosta", joka on panitäeurooppalainen ilmiö. Suomesta Balkanille, Serbian rajalle saakka venäläisiä inhotaan. Erityisesti puolalaiset ja unkarilaiset tietävät mistä puhuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta. Ei venäläisiä vastaan mitään ihmisinä, mukavia ja sivistyneitä keskustelukumppaneita, yleensä. Mutta heidän yhteiskuntakäsityksensä on jostain iivana julman ahterista. Aina se sellaiseksi muuttuu, vaikka välillä muuta yrittäisivätkin. Ja se on naapurikansoille aika hankalaa ja kiusallista.

      Poista
    2. Äh ja voi.

      Entäs jos (sis. ulko- ja puolustuspolitiikkaa, parasta laatua, luomuherefordchateubriand, tryffeleitä joskaan ei tuoreita, sikari, blue mountain -kahvia, hammaslääkärissäkäynti, kaikki Palacessa tietysti joten jätän pois tästä) koko ryssänmaata ei oliskaan? Vaanpas sitä ollaan ovelia, ollaan vaan.

      Täytyisi päästä tästä hyötymään! Vaikka Jaskan Grillillä, sananvapauden etuvartioasemalla. Joo no on joo joskus vähän konvehtikaivos tämä blogi. Ehkä voisi Venäjän saada pois täältä? Aluksi pois vähäksi aikaa, toiste pidemmäksi ja sitten ihan helvetin perälle saakka?

      Tuskallista jos tekikin mieli parsaa voisulassa ja saakin kaalikolhoosimielipidepirtelöä.

      Poista
  4. A. itse on lupsakka haastatteluissa joita on. Votkaa joi.

    Onkin säädettävä näkimet, kipaistava kurkistamassa hoovilkkua, luoden Hagiksen kulmilla vertahyytäviä silmäyksiä olemattomien kulmakarvojen alta käsin. Ei ole paha rasti. Valtionarkiston kohdalla tekee jo mieli lähteä juoksuun mutta hermon on pidettävä pysäkille saakka, muuten putoo tuhka sätkästä (mustikkaa ja sammalta).

    Kellokin on juuri 20.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuoriso siellä kekkaloi kekkulissa, oli niin hybristä että. Sama rumba rafloissa, 20 - 35 vuotiaita 'eihän kellään meistä ole' -hyeenoja. Supersosiaalisia, hyeenat. Ulkotyyppejä ei, juoksuannostaan himoitsevia addikteja pyhimyskehineen puolisen tusinaa. Panis ny jo ne poliisit toisens' Lapinlomille.

      Poista
  5. Tsemppiä koronakevääseen! Odotan mielenkiinnolla, milloin nostamme päätämme ylös 1940-luvun juoksuhaudoista tässä blogissa ja miksei muuallakin. Se oli aikaa, jolloin Suomi - sellaisena kuin se oli varhaisen itsenäisyysajan jälkeen - katosi. Seuraavalla vuosikymmenellä maa loi nahkansa. Ei ole varmaan sattumaa, että teollisuus ja kirjallisuus modernisoituivat samaan aikaan 1950-luvulla, vai mitä? Suomi länsimaalaistui kuin taikaiskusta ja sillä tiellä ollaan edelleenkin. Miten tämä kaikki tapahtui ja vieläpä nopeammin kuin juonenkäänne Hitchcockin filmissä? Kun olet elänyt sen ajan ja tuntenut jälkeenpäin niitä ihmisiä, jotka silloin vaikuttivat, niin olisipa hienoa kuulla, mitä 50-luvun Suomessa tapahtui todella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 50-luvulla syntyneenä minusta kuitenkin on tuntunut siltä että sota aiheutti sen että Suomen pitkä 30-luku päättyi vasta joskus 1967 jälkeen, ja yhteiskunnan modernisoituminen oli aika pientä ja hidasta.

      Poista
    2. Niin, itse syntyneenä 60-luvun alussa haluaisin nähdä esimerkiksi sen ajan betoniarkkitehtuurin karuuden, suorastaan ankaruuden kaikessa modernismissaan jonkinlaisena monumenttina hiljaiselle ja nöyrälle johtopäätökselle siitä, kuinka silloin tuli olla. Varsin kauniina, mahdollisesti.

      Poista
    3. 1950-luvulla opeteltiin kansakoulussa lukemaan aapisista, joissa oli pelkkiä maalaismaisemia. Osasin koluun mennessä lukea, joten minulla oli aikaa keskittyä kuviin. En ollut koskaan käynyt maalla. Tuglasin Pikku Illimarissa on kohta, jossa Illimaria viedään ensi kerran Tarttoon. Hänestä lähestyvän kaupungin kerrostalot näyttivät kaukaa arpanopilta. Sama vaikutelma on varmaan syntynyt Suomen maalaisille.

      Poista
    4. Juoksuhaudoista noustaan ylös siinä vaiheessa, kun ne eivät enää vaikuta elämäämme. Nythän niiden varjo hämärsi kansallista tietoisuuttamme suomettumisen nimellä 90-luvun alkuun asti ja vasta Neuvostoliiton sortuminen vapautti puhumaan asioista oikeilla nimillään.

      Ikävä kyllä suurvaltanaapurimme Venäjä tekee nykyään vahvaa paluuta totalitarismiin, joten hyssyttely ja sotasyyllisten etsintä tekee paluuta.

      Niin - minunkin mielestäni 60-luvulla ilmapiiri avartui, mutta voi se johtua television yleistymisestäkin.

      Poista
  6. Viha, inho. Tuttavani ei ottaisi Sputnik-rokotusta vaikka maksettaisi, koska se on venäläinen.

    Tämä on mielenkiintoista aikaa kaikkine vihoneen, inhoineen, aatteineen, pelkoineen. Että piti tämäkin vielä kokea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lääkärilehti Lancetissa on julkaistu ransk. tutkimus kesältä..
      ks. https://twitter.com/angie_rasmussen/status/1362800448990715904
      .. jonka mukaan rokote-epäröintiin vaikutti onko rokote EU:ssa, USA:ssa vai Kiinassa tehty. Ranskassa EU:hun luotettiin eniten, Kiinaan vähiten. Rokotteen teholla ja sivuvaikutus-riskillä oli myös vaikutusta epäröintiin.

      Sensijaan varsinaisiin (täys)kieltäytyjiin ei ollut valmistusmaalla merkitystä.
      Eikä teholla eikä sivuvaikutus-riskillä, sensijaan se riippui iästä.

      Poista
  7. Olen jo pitkään ihmetellyt, että koronan tiimoiltakin toimittajat keskittyvät kaikenlaisten poliittisten ja henkilöllisten vastakkaisuuksien kaiveluun todellisen tiedon etsinnän ja välittämisen sijasta.

    Esimerkki: THL ja Yle julkaisevat päivittäin uusien tartuntojen määrät kunnittain. Hyvä niin. Missään ei kuitenkaan ole kerrottu, mikä tässä on aluekohdennuksen perusteena, tartunnan toteamispaikka vai henkilön kotipaikka, vai jokin muu. Ja sitten vielä ulkomaalaiset. Olisi yleiseltäkin kannalta erittäin olennaista juuri nyt tietää, mihin esimerkiksi Lapissa todetut eteläsuomalaisten tartunnat kirjataan, Lappiin vai etelään. Tämä on sata kertaa olennaisempaa kuin jokin Vapaavuoren ja Kiurun nokittelu. Aikaa tämänkin perusasian selvittämiseen ja kertomiseen olisi ollut viime keväästä asti. Mutta kun ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erään lehden toimittaja kertoi että tartuntahavainto kunnassa x on tartunnan toteamispaikka, vaikka hklö olisi aivan ulkopaikkakuntalainen käymässä.

      MMM...

      Poista
    2. Siis testauskuntako ratkaisisi? Eihän siinä ole mitään järkeä. Eikä siinä, että lentoasemalle ulkomailta saapuneessa otetussa testissä todettu tartunta merkitään Vantaan piikkiin. Entä varusmiehet? Meneekö siis viikonloppuvapaalla otettu testi eri kuntaan kuin varuskunnassa otettu? Ja Lapin lomalaiseltako eri paikkaan, jos testi on otettu joko ennen tai jälkeen paluumatkan? Eihän tässä järkeä ole eikä saada todellista kuvaa eti alueiden tartunnoista, jotka kuitenkin toimivat kaiken perustana. Voi kun toimittajat joskus osaisivat kysyä olennaisinta.

      Poista
    3. Laitoin tuosta jo keväällä juttuvinkin erään iltapäivälehden toimitukseen, mutta eihän se tietenkään mihinkään johtanut.

      Muuan toinen asia, joka olisi heti pitänyt selostaa, on se, miksi kumulatiivisten käyrien muutos joskus on hämmentävästi miinusmerkkinen, vaikka tämä ei edes teoriassa ole mahdollista. Kyse ei siis voi olla muusta kuin virhekirjauksista, mikä ei kuitenkaan ole estänyt joitakin iloitsemasta käyrän kääntymisestä laskuun, vaikka valitettavan vähän! Eivät kaikki ihmiset niin tyhmiä ole kuin media ja nettisivujen laatijat näyttävät olettavan.

      Poista
  8. On syytä varautua kolmen kuukauden vaikeaan aikaan. Kesä ja rokote voivat vihdoin auttaa (blogisti toki saanee pistoksen jo aiemmin).

    Suomen rajoitukset ovat kansainvälisesti katsottuna lieviä. Hallitus selvästi halusi myös herätellä mahtipontisilla sanavalinnoilla, mikä on toki tärkeää sekin ja halvempaa kuin rajoitukset. Uudet toimet tuskin auttavat saamaan epidemiaa laskuun, hyvässä tapauksessa tilanne on kuukauden päästä suunnilleen sama kuin nyt.

    Hiukan liikaa dramatisoidaan rajatestauksen merkitystä. Päätellen perinteisenkin koronan lievästä noususta brittiversion R on voinut olla 1,5-1,7. Jos tartuntaväli on 5 päivää, epidemia kymmenkertaistuu noin 20-30 päivässä. Nykylukemiin oltaisiin siten voitu päätyä myös niin että yksi matkustaja olisi tuonut taudin joulukuun puolivälissä. Jos testauksella vähennetään taudin maahantuloa tekijällä 10 (optimistinen arvio), saadaan lisäaikaa vajaa kuukausi, mikä on toki hyödyllistä. Vartioitu karanteenihotelli olisi ainoa todella toimiva vaihtoehto, mutta se ei kai olisi Suomessa mahdollista.

    Pääsyy brittiaallon melko nopealle nousulle Suomessa on, että rajoitukset ovat täällä olleet niin lieviä, että vanhakin korona on levinnyt, toisin kuin useissa muissa Euroopan maissa.

    VastaaPoista
  9. Joku tässä arveli, että pitäisi viimeinkin nousta pois juoksuhaudoista. Ei se kannata. Ei varsinkaan nyt. Menneisyyttä on tärkeä tuntea. Meillä on kohtuullisen hyvin tunnettua historiaa runsaan 800 vuoden ajalta. Mitään tuosta ei kannata hyljeksiä. Mitä paremmin menneisyyttä tuntee, sen paremmin ymmärtää nykyisyyttä.Esimerkiksi itsenäisyydemme ajan johtohahmojamme usein kritisoidaan heidän ratkaisujensa vuoksi, ymmärtämättä millaisissa puitteissa ja tietämyksellä ne on tehty. Oikealla tavalla jälkiviisas on se, joka menneisyyden virheiden valossa tekee oikein nykyisyydessä.

    VastaaPoista