Vuoren sisällä

Auringon ja kuun vangitseminen Pohjolan kivimäkeen oli raskas koettelemus. Tarvittiin vaka vanha Väinämöinen apuun. Kalevalassa oleva tervehdys ”Terve kuu kumottamassa” on ihastuttava teksti ja yhtä ihastuttava Sibeliuksen laulu. Lisäksi se on sopiva esimerkki niille, jotka luulevat kalevelamittaa rytkyttäväksi trokeeksi, jossa muka on peräkkäin neljä kaksitavuista sanaa. Mitan hienostuneisuus on kolmitavuisissa, joilla nostetaan ja alennetaan painetta. ”Kuu kulta, kivestä pääsit, päivä kaunis kalliosta…”

Monissa kalliopiirroksissa, erityisen selkeästi kuuluisissa Äänisen itärannan kuvioissa, joita on paljon yli tuhat, aurinko ja kuu ovat keskeisiä.

Kallion piirtäjälle ja luolamaalarille kivi oli rajapinta, jonka läpi taiteilija tai shamaani kulki toiseen, tuonpuoleiseen maailmaan. Kuvat menevät kiveen ja laukkaavat päälle. Yli kolmekymmentä tuhatta vuotta vanhan Chauvet’n luona on nyt maailman suurin replika eli varta vasten tehty kaksoiskappale. Lascaux’n vastaavassa näyttelytilassa olen käynyt. Kokemus oli suorastaan järkyttävä. Chauvet on löytämisestään 1994 ollut tiukasti kiinni. Sinne ei pääse. Paitsi Werner Herzog teki sen elokuvan. Syy on kävijöiden hengitysilma. Lascauxissa ja Altamirassa kävijöiden uloshengitys alkoi kasvattaa eliöitä luolanseinille ja tuhota maalauksia.

Näistä en paljon tiennyt, kun retkeilimme 1950-luvulla siellä Kauhavalla soiden keskellä ja sanoimme Ahvenvuorta Susivuoreksi. Kerrankirjoitin siitä tähän blogiin Haukkavuorena.

Siksi oli aivan uskomatonta löytää verkosta ”Geologisesti merkittävät luonto- ja kulttuuriperintökohteet Kauhavalla ja Lapualla”. Kirjoittajana Teemu Öhman

https://issuu.com/leaderaisapari/docs/__hman_kauhava-lapua_geokohteet

Ensin luulin että tämä on jotain vähäpätöistä. Nopeasti kävi ilmi, että ainakin Öhman on oikeasti geologi ja teos on hyvin seikkaperäinen ja etevästi laadittu. Susivuoremme on sivuilla 84-89.

Kunpa saisi hankituksi tuon julkaisun paperilla! Samainen Öhman on tehnyt myös Lappajärvestä selvityksen, Kraaterijärvi.

Kirjan kartoista käsitin sen minkä olin jotenkin käsittänyt pikku nassikasta. Hiekkaakin haettiin Lummukasta ja siellä on ne kuopat, jotka lienee ikuistettu Tuurin ”Talvisota” -elokuvaan. Maaperäkartasta näkee, että yksitoikkoiselta vaikuttava lakeus sisältää erilaisia merkillisyyksiä. Siellä tosiaan on hiekkamaita ja on kumpumoreenia ja drumlineja ja erikoisempia kivilajeja ja permangaanaattijuovia ja vaikka mitä, hitunen wolframiakin.

En selosta, koska ei se toisia kiinnosta. Totean vain, että partiopojilla on ylimääräisiä  aisteja ja että retkeilypaikkamme oli outo.

Siellä käydessämme kuvittelin, että vuoressa, joka tietenkin on muutaman kymmenen metriä suosta kohoavat tavallinen kallio, on kristalleja, jollaisia näin myöhemmin Kolovedellä  luolassa, ja vielä kuvittelin, että vuoressa on puro, joka virtaa ylämäkeen.

Vanhempana käsitin, että tulevaisuutta voi muuttaa mutta menneisyyttä ei. Ei ole mitään keinoa toimia niin, että sinä varastit minulta eilen lakin – ellet siis varastanut. Vastavirtaan valuva puro on menneisyys. Kun taikaluolassa aika kulkee takaperin – musta aukko varmaan – vesikin palaa entisille sijoilleen, ja auringon ja kuun kätkemiselle paikka olisi ollut otollinen.Vuoren sisällä

Auringon ja kuun vangitseminen Pohjolan kivimäkeen oli raskas koettelemus. Tarvittiin vaka vanha Väinämöinen apuun. Kalevalassa oleva tervehdys ”Terve kuu kumottamassa” on ihastuttava teksti ja yhtä ihastuttava Sibeliuksen laulu. Lisäksi se on sopiva esimerkki niille, jotka luulevat kalevelamittaa rytkyttäväksi trokeeksi, jossa muka on peräkkäin neljä kaksitavuista sanaa. Mitan hienostuneisuus on kolmitavuisissa, joilla nostetaan ja alennetaan painetta. ”Kuu kulta, kivestä pääsit, päivä kaunis kalliosta…”

Monissa kalliopiirroksissa, erityisen selkeästi kuuluisissa Äänisen itärannan kuvioissa, joita on paljon yli tuhat, aurinko ja kuu ovat keskeisiä.

Kallion piirtäjälle ja luolamaalarille kivi oli rajapinta, jonka läpi taiteilija tai shamaani kulki toiseen, tuonpuoleiseen maailmaan. Kuvat menevät kiveen ja laukkaavat päälle. Yli kolmekymmentä tuhatta vuotta vanhan Chauvet’n luona on nyt maailman suurin replika eli varta vasten tehty kaksoiskappale. Lascaux’n vastaavassa näyttelytilassa olen käynyt. Kokemus oli suorastaan järkyttävä. Chauvet on löytämisestään 1994 ollut tiukasti kiinni. Sinne ei pääse. Paitsi Werner Herzog teki sen elokuvan. Syy on kävijöiden hengitysilma. Lascauxissa ja Altamirassa kävijöiden uloshengitys alkoi kasvattaa eliöitä luolanseinille ja tuhota maalauksia.

Näistä en paljon tiennyt, kun retkeilimme 1950-luvulla siellä Kauhavalla soiden keskellä ja sanoimme Ahvenvuorta Susivuoreksi. Kerrankirjoitin siitä tähän blogiin Haukkavuorena.

Siksi oli aivan uskomatonta löytää verkosta ”Geologisesti merkittävät luonto- ja kulttuuriperintökohteet Kauhavalla ja Lapualla”. Kirjoittajana Teemu Öhman

https://issuu.com/leaderaisapari/docs/__hman_kauhava-lapua_geokohteet

Ensin luulin että tämä on jotain vähäpätöistä. Nopeasti kävi ilmi, että ainakin Öhman on oikeasti geologi ja teos on hyvin seikkaperäinen ja etevästi laadittu. Susivuoremme on sivuilla 84-89.

Kunpa saisi hankituksi tuon julkaisun paperilla! Samainen Öhman on tehnyt myös Lappajärvestä selvityksen, Kraaterijärvi.

Kirjan kartoista käsitin sen minkä olin jotenkin käsittänyt pikku nassikasta. Hiekkaakin haettiin Lummukasta ja siellä on ne kuopat, jotka lienee ikuistettu Tuurin ”Talvisota” -elokuvaan. Maaperäkartasta näkee, että yksitoikkoiselta vaikuttava lakeus sisältää erilaisia merkillisyyksiä. Siellä tosiaan on hiekkamaita ja on kumpumoreenia ja drumlineja ja erikoisempia kivilajeja ja permangaanaattijuovia ja vaikka mitä, hitunen wolframiakin.

En selosta, koska ei se toisia kiinnosta. Totean vain, että partiopojilla on ylimääräisiä  aisteja ja että retkeilypaikkamme oli outo.

Siellä käydessämme kuvittelin, että vuoressa, joka tietenkin on muutaman kymmenen metriä suosta kohoavat tavallinen kallio, on kristalleja, jollaisia näin myöhemmin Kolovedellä  luolassa, ja vielä kuvittelin, että vuoressa on puro, joka virtaa ylämäkeen.

Vanhempana käsitin, että tulevaisuutta voi muuttaa mutta menneisyyttä ei. Ei ole mitään keinoa toimia niin, että sinä varastit minulta eilen lakin – ellet siis varastanut. Vastavirtaan valuva puro on menneisyys. Kun taikaluolassa aika kulkee takaperin – musta aukko varmaan – vesikin pala entisille sijoilleen, ja auringon ja kuun kätkemiselle paikka olisi ollut otollinen.