Taide

(Sääksmäen kirkko)

Ystäväni jonka kanssa aloitimme koulun ja partion runsaat 60 vuotta sitten ei mielestäni koskaan maininnutkaan taiteesta. Eläkkeelle jäämiseen asti hän oli lentäjä, ilmavoimissa. 

Muotokuvaveistokset, joita hän siis on tehnyt pidempään, olivat lyhyesti sanottuna hyviä. Öljyvärimaalaukset olivat erinomaisia. Näköisyyden tavoittaminen voi olla syntymälahja. Se on harvinaista ja vaatii kovaa harjoittelua. Sitä eivät osaa kaikki nekään, jotka ottavat rahaa juhlallisesti, jonkin ihmeellisen istuntosalin seinälle tai kokoushuoneeseen ripustettavasta kuvasta.

Tiffany-tyyliset lyijy-lasiteokset olivat vaikuttavia nekin, ja tietokoneohjelma, jolla kokonaisuus oli laskettu, on vaikuttavan vaikea (AutoCAD Lisp).

Se oli Tamperetta. Silmissäni näen jatkuvasti Lempäälän kirkon ja etenkin tapulin. Toinen ystävä oli auton kanssa vastassa. Jostain nyt vain on tullut sellainen piirre, etenkin kesän aamupäivän tai illansuun valossa paanukatto on sunnilleen hienointa, mitä tiedän. En ole luonnon enkä ihmistyön jälkien ihailija, vaan molempia. Yhdistelmä on juuri esimerkiksi harmaakivikirkko tapuleineen kymmenen sentin tarkkuudella maiseman istutettuna (maannousema huomioon otettuna).

Kyllä selvästi vanhemmat goottilaiset kirkot ja kappaleet  ovat hämmästyttäviä ja hienoin on keskellä Pariisia olevan Sainte Chapelle ja vaikuttavin Reimsin tuomiokirkko. Niiden pystyttäminen saattoi kestää vuosisatoja, ja muutama sortuikin rakennettaessa.

Lempäälän kirkon tapulin toteutti tyrvääläinen kansanmies timpuriporukoineen. Tunsin kuinka ollakaan Tyrvään seudulta olleen kirvesmiehen, joka osallistui sen kirkon kunnostustöihin ja sanoi erikoistuneensa juuri paanuihin, vaikka onnistuivat häneltä myös hirsiliitokset. Sitten hän kuoli. 

Tiedossa on, ettei karjalaisia kirvesmiehiä ylitä kukaan. En ole käynyt Kišin saarella Äänisen niemessä näkemässä niitä kirkkoja, joissa on kokonaan kirvestyönä tehtyjä sipulitorneja aivan loputtomasti. Mielestäni tykistöupseeri Niilo Tarvajärvi oli kertomansa mukaan se henkilö joka annetun käskyn vastaisesti jätti Kišin tuhoamatta, kun sieltä peräännyttiin.

Ihmisestä jää – voi jäädä – käden jälki, ja tutkijoiden mielestä sormien ja peukalon pihtiote tekee ihmisestä ihmisen.

Kun eilen keskustelimme kirjaimista ja etenkin vanhasta fraktuurasta, en ehkä muistanut mainita, että juuri sen fraktuuran takana voi olla itse Albrecht Dürer, jonka sanotaan suunnitelleen ainakin yhden kirjaimiston. Kyllä siihen tarvittiin aikakakuden paras (Holbeinin jälkeen) piirtäjä, jonka erikoisala oli kaivertaminen.

Itse olen pahiten mieltynyt venetsialaisten antiikvaan, ennen kaikkea siihen, joka kulkee Aldus Manutiuksen ja hänen kirjanpainajan merkkinsä (delfiini ja ankkuri). Hänen sanotaan keksineen kursiivin, joka on vieläkin englanniksi ”italic”, mutta kyllä se suora päätteellinen on historian suuria saavutuksia. Viittaan kirjaimeen, joka ei poikkea kovin paljon kaikille raamatuista ja virsikirjoista tutusta Gramondista. – Ja miksi tässä sveitsiläistyylinen groteski (verdana). Luettavuuden vuoksi. Verkossa on verkon laita.