Ensimmäisen topografikartan (1 : 20 000) Viipuria hyvin lähellä olevasta Ihantalasta sain lahjaksi arvostetulta ystävältäni, joka oli ottanut sen talteen eräältä Ivanovilta, joka oli hiukan kuollut, kun ystäväni ampui häntä konepistoolilla.
Kysymyksessä ei ollut russofobia, vaan toinen maailmansota, jossa muutkin kuulemma koettivat ottaa toisiaan hengiltä. Kieltämättä kertojani oli hiukan näreissään, koska viipurilaisena hän oli sitä mieltä, että olisi Viipurille ollut muutakin käyttöä.
Vuosikymmeniä olen ohimennen ihmetellyt itsenäisenä kuntana hetken toimineen Ihantalan kirkkoa, joka on merkitty tuolle 30-luvun kartalle, ja pohtinut joskus Ihantalan kartanoa, jota mm. Alfred Kordelin havitteli ostaakseen. Se kuten kaikki muutkin seudun kartanot on selostettu Otto-Iivani Merumanin kirjoittamassa Viipurin maalaiskunnan historiassa, osa kaksi. Varsinainen mysteeri on ollut Ihantalan kasvatuslaitos.
Lapsuudessani eräs hiukan häiriintyneenä pidetty opettaja uhkaili lapsia ja lupasi toimittaa heidät Ryttylään kasvatuslaitokseen. Laitos oli olemassa Hausjärvellä ja lakkautettiin vasta 1960-luvulla. Kasvatuslaitosten maine oli erittäin huono, eikä asiaa auttanut, vaikka nimitys muutettiin koulukodiksi.
Nyt tuntuu erikoiselta, että vuoteen 1942 tuomioistuin sai tuomita rikoksesta 7 – 12 -vuotiaan lapsen tuollaiseen laitokseen. Yleisesti toimivaltaisia olivat asianomaiset viranomaiset.
Aineisto oli periaatteessa salaista. Ehkä siksi ensimmäinen tieteellinen selvitys tehtiin vasta noin vuosikymmen sitten. Arvio on erittäin ikävä. Pahantapaisiksi nimettyjen lasten lisäksi vajaamielishoito oli perinteisesti retuperällä. Laitoksissa ilmeni pahojakin epäkohtia, joihin kukaan ei tarttunut. Lapsia pahoinpideltiin, käytettiin seksuaalisesti hyväksi, ja muuta. Joitakin laitoksia vetivät uskonnollisesti villiintyneet tahot.
Kuvassa esiintyvä Ihantalan sodassa tietenkin tuhoutunut kirkko on entinen Ihantalan kasvatuslaitos, joka on osa entistä Ihantalan kartanoa. Torni lienee tehty ilmenneen tarpeen johdosta, ja puurunokoisten kartanoiden tavoin tätäkin lienee pienennelty ja suurenneltu eri omistajien mieltymysten mukaan. Lähes näköetäisyydellä oli mm. komea Alivedenkartano ja Talissa useita, kuten Konkkala.
Benedict Zilliacus pääsi ollessaan Ihantalassa tulenjohtajana 1944 käymään Viipurinlahden Hapenensaaressa, jossa hänen professori-isänsä kesäinen taivas oli ollut tuhoutuakseen talvisodassa.
Ihantalan nimi on esimerkki kielen muutosvoimasta. Taistelujen vuoksi se kuulostaa jylhältä, vaikka on hiukan hupsu.
Mika Waltari vietti 30-luvun kesiään Saimaan kanavan saaressa, jonka nimi oli Sulosaari.
(Itse keksin nyt vakiintuneen paikannimen Vasikkahaka Matti Kuusen runosta ”kurjuutta, hätää paljon on maassa – jotain on mätää vasikkahaassa”. Ja Jarkko Laine oli runoillut erääseen lauluun että ”siis eihän jumalauta tässä maassa hypitä niin kuin vasikat haassa”.
"Uskonnollisesti villiintynyt taho" on hieno esimerkki suomenkielen ilmaisuvoimasta. Sekä tietysti siitä, että vanhalla tohtorilla vielä ajatus luistaa.
VastaaPoistaVietin varhaislapsuuteni näköetäisyydellä Pohjolan poikakodista. Ihmettelin jo silloin millaisten kauheiden tekojen takia lapset riistetään vanhemmiltaan. Ihmettelen yhä. Nykyään ihmettelen myös miten vanhemmilla oli sydäntä luopua lapsistaan.
VastaaPoistaPoikakodin pojat olivat toki isoja poikia 5-vuotiaan silmin nähtynä, vetäytyviä ja vaiteliaita. Joulun alla he tulivat kohteliaasti koputtamaan ovelle ja pyytämään saisivatko tulla laulamaan. Niin aitoja tiernapoikia ei taida enää ollakaan.
"Ihmettelen yhä"
PoistaNo miten olisi vaikka seksuaalinen hyväksikäyttö? Tai miten olisi vaikka päihde- ja mielenterveysongelmat? Jälkeläisten tuottamiseen pystyy valitettavasti lähes jokainen, mutta kasvattamiseen ei valitettavasti läheskään kaikista ole.
Onpa joskus niinkin, että se lapsi on se hyväksikäyttäjä, esim. nuoremman sisaruksen tai se päihde- ja mielenterveysongelmainen.
Pointti tässä jutussa eivät olleet ne ongelmaiset vanhemmat vaan se, että he kotioloistaan "pelastuneensa" joutuivatkin pahempaan "helvettiin". Leena Lander kirjoitti Tummien perhosten perhosten kodista. Itse olen haastatellut samasta paikasta tulleita poikia, sittemmin Kakolaan/Saramäkeen eksyneitä aikuisia. Kun heitä tietyn iän jälkeen jälleen karkureissulta ei palautettukaan takaisin poikakotiin vaan vietiin vankilaan, se oli heille helpotus ja merkittävä elämänlaadun parannus.
PoistaPuhumme nyt julkisen sektorin lakisääteisesti harjoittamasta toiminnasta.
Alkoholistivanhemmilta sai edes selvinä päivinä lämpöä ja lohtua, poikakodissa korkeintaan lähiympäristön eläimiltä.
Voi olla. Mediassa on viime vuosina ollut paljon juttuja näistä entisistä koulukotilapsista - ja poikkeuksetta niistä on saanut sen vaikutelman, että melkein syyttä he ovat sinne joutuneet. Eli ojasta allikkoon.
PoistaTuo viimeinenkin oletus voi olla oikea, vaikken sellaiseen olekaan mediajutuissa törmännyt. Koulupinnauksista ja uppiniskaisuuksista siellä vaan kerrotaan. Valtaosa varmaan koko olevansa uhreja, ja siksi he vaativatkin valtiolta anteeksipyyntöä kohtelustaan.
Jänisjoen rannasta Läskelän alapuolella nousee tie jokipenkereen päälle. Siinä piti polkea kaikin voimin, että pääsi penkereen päälle. Karjalankartat.fi kuvasi parhaiten jyrkkyyden. Nykykartat summittaisia
VastaaPoistaKasvatuslaitoksella lienee lapsena uhattu kaikkia ennen 60-luvun loppupuolta syntyneitä, riipumatta siitä oliko niitä enää olemassa. Oliko alkuperäinen nimi "Ojennuslaitos"?
VastaaPoistaHattulassa Lehijärven pohjoisella rannalla sijaitsee Ihalemmen kylä, jossa on juhannusyön sointu.
VastaaPoistaVapusta virkistynyt Kunnaksen Ilkka
Iha-alkuiset paikannimet ovat Suomessa tavallisia. Useimmat lienevät ainakin keskiaikaisia. Paikannimisanakirjan mukaan alkuosa tarkoittaa mielihalua, kiimaa tai soidinta. Viimeksi mainittu on paikannimissä tavallisin. Jotkut oikein vanhat, kuten Ihalempi, ovat tulleet henkilönnimen kautta siten, että sama iha-alku on ollut ensin ihmisen nimessä. Ihantalan tietoja en löytänyt, mutta tuskin sekään mikään oppitekoinen, ihanteesta lähtevä sana on.
PoistaKasvatuslaitoksista vielä: Laajasta niillä pelottelusta voinee tehdä sen johtopäätöksen, että niissä tapahtuneet kamaluudet olivat laajasti tiedossa ilman että asialle olisi tehty mitään.
VastaaPoistaJoo mua uhkailtiin pikkukylässä kasvatuslaitoksella vielä 80 luvullakin kun olin lapsi! harva se viikko sitä tapahtui, puhelimeenkin oikein tartuttiin, käänneltiin muka numeroita ja huudettiin, uhkailtiin kuin hullut. Sellaisia ne ei-niin-pätevät vanhemmat joskus on.. Olis kannattanut käyttää ehkäisyä? Lopulta lopen kyllästyneenä ja kauhulla marinoituneena totesinkin että soita sitten vaan! Mulle ei vittuiltu silloin, eikä tänäkään päivänä. Pitäis varmaan mennä nyt vanhemmille kylään kun ne on vanhoja ja uhkailla vaikka talon polttamisella niin päästäs tasoihin. Laittaisin vaikka olohuoneen maton palamaan niin luulisivat samanlailla että olen tosissani, heh-heh! Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää!
VastaaPoistaSamaa suosittelen koulukodissa vääryyttä kärsineille, jos syylliset vielä elossa niin menkääpä kunnon raipan kanssa kyläilemään, ja vaatteet pois ja sitten vaan hutkimaan, korkojen kera! Kyllä tekis kutaa ja ehkä oppisivatkin jotain. Koskaan ei ole liian myöhäistä.