Psykiatrilla käymättä tiedän nyt syyn, miksi olen melkein aina kaihtanut science-fictionia ja fantasiakirjallisuutta. Parhaat niistä jäävät lähes pysyvästi mieleeni pesimään.
Nyt syyllinen on kommentoijistani yksi, joka viittasi varmaan aivan viattomasti isovanhempiinsa, jotka tulivat Suomessa toimeen käytännössä luontaistaloudessa. Sehän voi olla totta, mitä hatarasti muistamassani BBC:n televisiosarjassa kerrottiin. Nykynuori joka joutuu selittämättömästi 1970-luvulle, romahtaa henkisesti parissa viikossa. Kun ei ole edes pelikonsoleja. Ei ole keksitty vielä!
Olen siis elänyt sen ajan aikuisena. Välillä tunsin outoja väristyksiä, mutta ne menivät ohi tarmokkain toimin, joita etenkään #metoo-aikana ei arvaa mainita. Muistelen että myös pöytäviina oli tehokas rohto.
Wilderängin kehumassani tieteissarjassa, jonka toinenkin osa kuulemma on ilmestymässä Suomessa, tapahtuu siis jotain aika jokapäiväistä. Autot pysähtyvät, kaikki elektroniikka lakkaa toimimasta, pölyltä näyttämä ”nanomiittitomu” valtaa paikat, ja kohta ihmiset tappavat toisiaan läjäpäin ja käy ilmi, ett maailman (Ruotsin) yhteiskunnalliset rakenteet kestävät noin kaksi viikkoa.
En epäili tuota arviota. Kirjasarjassa kaiken takana ovat edistyneet alienit.
Mutta valitsin tuttavapiiristäni kaksi henkilöä, Jussi To---ri Lempäälästä ja Heikki Ku---nen Kulosaaresta. Vanhempi poikani tulisi myös kysymykseen.
Romaanissa esiintyvä survivalisti on aika epävakuuttava. Sellaisia ihmisiä kuulemma on, jotka rasvaavat polkupyöränsä ketjuja kerran viikossa ja laskevat säilyketölkkiröykkiöitä kellarin viileässä.
Kuka tai kenen seurassa pysyisi vastaavassa tilanteessa meillä hengissä, jos alkajaisiksi esimerkiksi hätätilan kirurgiassa tarvittaisiin lepattamaton valo, jota olisi siis hankittava etsimällä jostain riihen pehkuista hyvin vanhanaikainen Zetor tai Ferguson ja kyhäämällä romuihin hylätystä laitteesta toimiva, sähköä syöttävä generaattori.
Tulenteko olisi saatava haltuun, lampaita kasvatettava ja teurastettava ja paloiteltava, ja ratsuhevosia opetettava vetämään kärryjä ja rekiä. Paistaminen ja keittäminen eivät olisi mahdottomia ongelmia, koska kiviuuneja on, mutta erilaisille lihasvoimaan tukeutuville myllyille tulisi kysyntää, ja suola ja muutamat muut säilöntäaineet olisi pantava kiireesti kortille (etikka ym.).
Itse voisin ohjailla jousipyssyjen ja nuolien valmistamista; Varsinais-Suomen eräät fundamentalistit perustaisivat kuitenkin niin maan perkeleen pyhän seurakunnan, että rupeaisivat tappamaan vastaantulijoita.
Oletushan oli, että meilläkin kaikki panokset ja patruunat käytettäisiin loppuun ensimmäisten kahden viikon kuluttua alkavassa suuressa sisällissodassa. Satunnaisista häiriköistä, joita taatusti riittäisi, selviäisi pajapihdeillä.
Niin. Kaikkien mainittujen kanssa olen ollut ainakin joskus talvella yön tulilla. Se nyt ei ole niin ihmeellistä. Eräs tietämäni mies näytti mallia positiivisuudessa; eräällä puolella sukua on näitä ErP 4:n eli Päämajan kaukopartioiden miehiä:” Hyvä reissu. Ei mennyt kuin kolme sormea ja kuulo.”
En kuitenkin usko, että se nykynuori 70-luvulla romahtaisi. Koen itse tätä prosessia aina kun menen mökille. Mökki sijaitsee paikassa, missä loppuu tie, koska askel kauemmas alkaa läpitunkematon suo. Vähintään 20 kilometria ajetaan sinne tietä pitkin joka ei vie muualle kuin vain sinne. Nettiä mulla siellä ei ole, vesi tulee kaivosta, televisiotakin ei ole, on radio, on sauna, on järvi ja suo sekä hyttyset ja hevosen kärpäset. Ihmisiä on arvioni mukaan siellä tien päässä ehkä noin 30, on muuten suomalaisiakin. Vaikka surffailen muutoin aina netissä, siellä rutiini tietenkin on aivan muuta. On kirjat, sauna, linnunlaulu ja radiouutiset. Ja ei minkäänlaista romahduspoikastakin. Päinvastion, henkinen tasapaino rupeaa ensimäisistä siellävietetyistä hetkistä heti vahvistua. On selvää, että 2010-luvulla sellaisessa paikassa voi asua vain väliaikaisesti, koska rahahan tulee kaupungista. Mutta jos pitäisi jäädä sinne näin, että vatsan täyttämisen kysymys olisi poissa, niin minun puolestani tämä olisi aivan luonnolinen tapa elää
VastaaPoistaVaihtelu käy laatuun. On mukava olla aikansa alkeellisissa oloissa, ja erityisen mukava on sitten palata sivistyksen pariin.
Poista('Hevosen kärpäset' tarkoittanee paarmoja.)
Niin, viroksi parmud, en ollut varma että jaamme sen sanan suomalaisten kanssa. Tietenkin vaihtelu on yksi taho, mutta minusta toinen onkin tekniikkan tarpeettomuus ihmisen henkilökohtaiselle hyvinvoinnille. Mä ymmärrän, että tekniikka on tarpeellinen taloudelle, mutta jos otetaan jokainen ihminen erikseen, niin sitten en ole enää varma. Mulla on ystävä joka ei ole koskaan surffaillut netissä, on lukenut vain kirjoja, paljon kirjoja ja väitän, että en ole henkilökohtaisesti koskaan tavannut ihmistä jolla olisi enemmän alkuyperäisiä mutta samalla erittäin viisaita ajatuksia maailmasta.
PoistaEtymologiasanakirjan mukaan paarma onkin hyvin vanha sana:
Poistaliivi pārmaz
vadja paarma, paarmas
soome paarma
isuri paarmas
Aunuse karjala puarmu
lüüdi puarm
vepsa parm
ersa p(u)romo
mokša purəm
mari pormo
Päinvastoin kuin blogisti, en välttele Science fictionia siitäkään huolimatta, että aikanaan äidinkielen opettajani arvioi erään hienoksi luulemani Science fiktion novellini kuutosen arvoiseksi. Tuosta kiinnostuksestaniko johtunee, että koetan ylläpitää myös niitä taitoja, jolla nykyisten rakenteiden romahtaminen voisi aiheuttaa. Osaksi tähän ylläpitoon kuuluu luonnossa liikkuminen. Pientä kateellisuutta blogistissa herättääkseni kerron, että osapuilleen parin viikon päästä lähden Marivaarasta koilliseen ja pystytän telttani Jaurun varteen. Sitten haarukoin Vongoivan alueella reilun viikon. 59:s vaellusvuosi aluillaan. Kirjoittelen nyt anonyymina, koska olen toistaiseksi epävarma siitä, voiko ylipäätään enää mitään henkilötietoja millekään sivustolle ripustella, aiheuttamatta sivuston ylläpitäjälle ongelmia.
VastaaPoistaJuuripa samoja olen juuri ajatellut kun tänne saavuin. Teknologia on hieman kehno orja ja tosi huono isäntä, antaen väärän luottamuksen kansalaisille. Kaikkien, etenkin vallanpitäjien, olisi koko ajan syytä pitää mielessä mitä-jos-skenario: Jos yhtäkkiä tietoverkot ja sähkö lakkaisivat eikä ulkomailta enää saataisi energiaa eikä mitään tavaraa, yhteiskunta pysähtyisi kirskuen siihen paikkaan. Mikään ei enää toimisi ja kaupat tyhjenisivät kahdessa tunnissa. Kukaan ei voisi kertoa kauempana asuville läheisilleen olevansa edes elossa, naapurille korkeintaan. Valtaisa joukko ihmisiä kuolisi nopeasti, nimittäin ensinnä ne jotka olisivat sairaanhoidossa tai sinne menossa vakavampaan tarpeeseen, sitten loput nälkään, tauteihin, onnettomuuksiin ja väkivaltaan.
VastaaPoistaTilanne ei olisi mitenkään surrealistinen sillä juuri tätä tapahtuu maailmalla (Syyria, Irak jne.). Seuraava kysymys olisi tietenkin, että kuinka iso ulkoinen vaikutus tarvittaisiin jotta maamme joutuisi sellaiseen tilanteeseen? Siihen en vastaa.
Minä puolestani olen aina ollut tavattoman kiinnostunut, muun ohessa, science fiction- ja fantasiakirjoista. Ehkä juuri siksi, että parhaat niistä jäävät mieleen pesimään.
VastaaPoistaPost-apokalyptisessä maailmassa en pärjäisi ollenkaan. Sellaiset taidot ovat iän myötä menneet, jos niitä nyt on koskaan ollutkaan.
Nyt on perustettu (uudestaan) varuskunta Gotlannin saarelle, jonka Vilderängin kirjassa Midvintermörker (lieneekö suomennettu) venäläiset miehittivät ja perustivat sinne riippumattoman pikku valtion. Odotan että tämä palkka-armeija kouhotus loppuu (ei se ainakaan halvemmaksi tule kuin yleinen asevelvollisuus, mitä kai poliitikot luulivat) ja palataan takaisin vanhaan systeemiin. Kutsunnat ovat jo alkaneet, tosin vain osa ikäluokista valitaan kutsuntoihin.
VastaaPoistaArvelen että Vilderängin kirjoilla saattaa olla vaikutusta nyt tehtyihin päätöksiin. Ainakin niissä on kuvattu yksi vaihtoehtoinen todellisuus, jos alueen puolustus alimitoitetaan.
Lääkkeiden hinnat nousisi pilviin, eritoten antibioottien ja kipulääkkeiden, joten apteekit ja viinakaupat ryöstettäisiin ensin ellei kuntayhteisöt pääsisi sitten sopuun ja järkeen ja vartioisi niitä aseiden kanssa. Koska 1699 katastrofissakin Suomen yhteiskuntajärjestelmä säilyi hämmästyttävästi niin luultavasti e-tuhossakin järjestystä säilyisi.
VastaaPoistaMM
Mie tohdin olettaa, että Kemppisen, Trumpin, Väyrysen ja Liikkasen ikäluokalta ei kysytä, koska poll´ien mukaan eutanasia on päästettävä irti (liki 70% väestöstä näin miettii).
VastaaPoistaVasta myöhemmin huomataan, että se on juuri se joukko, joka osaa tehdä ydintalven sateessa tulen poronkakilla, kakilla.
Kiitos ajatellusta dystopia-mietteestä! terv "psykiatri", 71v
Kerrostalojen lämmitys olisi iso ongelma tilanteessa, jossa sähköverkot romahtaisivat. Aika monesta omakoti- ja rivitalostakin toki puuttuu takka tahi muu sähköstä täysin riippumaton lämmityslaite (öljylämmityskin tarvitsee sähköä), mutta niihin vähänkin kätevä voi kehitellä jotain. Maamme lukuisat kerrostalot taas olisivat omillaan.
VastaaPoistaIlman sähköä ei toimi kaukolämpö, ja vaikka toimisikin niin olisiko sitä saatavilla sähköttömässä maassa. Siinä sitten kerrostaloeläjät joutuisivat tyytymään samaan ulko- ja sisälämpötilaan. Viimeistään talvipakkaset jäädyttäisivät vesiputket, joten... tai niin no. Eipä vesijohtoverkossakaan ole painetta, ellei ole sähköä.
Sähköjen puuttuminen kyllä veisi nyky-yhteiskunnan täyteen kaaokseen. Kaikki perusjututkin lakkaisivat toimimasta.
Hämmästyin nuorena, kun aviomies sanoi, että kotona pitää olla perusvarasto ruokaa kaiken varalta - liekö ollut armeijan opetuksia - ja jo 1980 totesi, että hyvä kun talo on mäellä, kun (ei jos) vesi alkaa nousta. Vieläkin niitä purkkeja on, tai enemmänkin sellaisia pahvitetroja, ja kaapeissa joka sorttia jauhoja, ryynejä, linssejä ja pähkinöitä, mutta lähinnä siksi, että voi koska tahansa alkaa laittaa ruokaa tai leipoa melkein mitä tahansa. Ja lisää pakasteessa. Puolet vuodesta tuoretta puutarhassa ja kaikkialla luonnossa, siellähän melkein kaikki on syötävää, paitsi ne muutamat hirveän myrkylliset kasvit ja sienet. On huomaamatta tullut sellainen Huovis-tyylinen hamsterimieliala. Olisipa mukava, jos olisi omia kanojakin. Sodan jälkeen veljelläni oli kaneja.
VastaaPoistaKynttilöitä, tulitikkuja ja taskulamppuja tietysti on, varsinkin maalla, mutta siellä on puuhellakin ja täällä takka, taitaa jossain kellarissa olla spriikeitinkin, mökiltä tuotu. Saaristossa on hyvä vähän varautua, kun voi tulla sähkökatkos. Ei niillä keinoin kyllä pitkälle pötkisi tositilanteessa. Ydinkatastrofi olisi kai ihan mahdollinen. Sitten olisi paras mennä vain sänkyyn ja alkaa lukea jotain hauskaa (?), loppua odotellessa. EG