Lucida Blackletter

Päivän lehdessä on mielenkiintoinen kirjoitus, josta käy ilmi, ettei asianomainen EU:n komissaari eikä Suomen oikeusministeriö ole lukenut asetusta (GPDA), joka tulee tällä viikolla voimaan.

Tällaista vilpittömyyttä voisi ihailla, ellei se olisi niin vaarallista. 

Missään ei mainita esimerkiksi tätä 4 artiklan alkua:

Tässä asetuksessa tarkoitetaan 1 ’henkilötiedoilla’ kaikkia tunnistettuun tai tunnistettavissa olevaan luonnolliseen henkilöön, jäljempänä ’rekisteröity’, liittyviä tietoja; tunnistettavissa olevana pidetään luonnollista henkilöä, joka voidaan suoraan tai epäsuorasti tunnistaa erityisesti tunnistetietojen, kuten nimen, henkilötunnuksen, sijaintitiedon, verkkotunnistetietojen taikka yhden tai useamman hänelle tunnusomaisen fyysisen, fysiologisen, geneettisen, psyykkisen, taloudellisen, kulttuurillisen tai sosiaalisen tekijän perusteella..

Tuosta käy ilmi, että sähköpostiosoite ja puhelinnumero ovat sellaisia henkilötietoja, joista on tehtävä luettelo ja erinäisiä ilmoituksia. Kysymys ei ole sanomalehtijutussa mainitusta ylireagoinnista. Niin, ja muuten tietokoneen IP-numeroi mainitaan sekin. Se on nyt henkilötieto.

Väite että uusi, tällä viikolla voimaan tuleva laki olisi periaatteessa samanlainen kuin aikaisempi laki, ei pidä paikkaansa.

Omiin korviini on kantautunut, että esimerkiksi tilitoimistot ovat jo nyt aivan helisemässä. Luulisin että sama koskee hammaslääkäriasemia. Jos rekisterinpitäjä – isännötsiijä, tilitoimisto – on tehnyt laskuvirheen, asiasta on ilmoitettava rekisteröidylle henkilölle.

Muutenkin laissa todistustaakka on käännetty. Rekisterinpitäjän on kyettävä itse osoittamaan noudattaneensa lain kaikkia määräyksiä kaikissa tilanteissa.

 Ei voitane sanoa, etten olisi varoittanut. Nyt olen. Jos tähän tulee päälle eduskunnasta Sote, silloin saattaa olla oikea aika pyytää pysyvää turvapaikkaoikeutta Kiinasta. Tarkoitan siis itseäni.

Juuri kun olin ennen lehden lukua eläkeläisen oikeudella joutessani silmäilemässä protoindoeuroopan kielen arvioituja sanavartioita, katsellut vähän urdua ja miettinyt, että olisiko aika aloittaa sanskriitin opinnot – joilla edesmennyt kollegani Heikonheimo tiettävästi perusteettomasti kehuskeli – kommentoija voihkaisi tämän jutun kuvassa näkyvän fraktuuran katoamista. Noita kirjainmuotoja, joita etenkin englantia kirjoitettaessa sanotaan myös goottilaisiksi, ei tosiaankaan näe muualla kuin eräiden lehtien otsikoissa. Gallen-Kallelan kuvittamassa ja somistamassa ja siis työnä kesken jääneessä Kalevalassa niitä käytettiin. 

Kommentoijan kysymyksen vastaus on otsikko. Wordista löytyy tuo fontti, joka on suhteellisen onnistunutta fraktuuraa, ja hakukone tietää paljonkin vieraskielisiä fraktuurasivuja, joissa voi olla ylimääräisenä ilona mallit ja ohjeet saksan vanhan käsialan käyttämiseen. 

Mahdatte muistaa sen saksalaisen kirjoituksen, jota luulee ymmärtävänsä, mutta ei sitten ymmärräkään, ja uut ja ännät ovat saman näköisiä ja joissakin kohdin on kaaren pätkiä vokaalin päällä. Jos haluatte siirtyä käyttämään sitä, ohjeet löytyvät eräältä fraktuura-verkkopaikalta.

Tämän nyt kirjoitettuani siirryn pohtimaan Karjalan kalliopiirroksia ja huomenna en ilmesty verkossa, vaan ilmestynyt vieraaseen kaupunkiin, joka on junamatkan päässä.

Tarjolla on ruokaa ja asiallista kohtelua. Otan mukaan Kauhavan kartan, josta näkee paikan, jossa tapasimme käydä yöretkellä 51 vuotta sitten. 

Enää yöjalassa kulkeminen ei vedä.