Menneisyydessämme on epähenkilöitä. Syy muistista
pyyhkimiseen on yleensä perusteltu ja tavallisesti poliittinen. Örnulf
Tigerstedtin paksu Hackmanin kauppahuoneen historia on jokseenkin
korvaamattoman aineiston lisäksi kirjoitettu kuin Topeliuksen historiallinen
romanssi, vain paremmin. Kirjoittaja puuhaili toimittuaan virallisena ja
marssivana natsipuolueen kannattajana sodan aikana propagandakirjallisuuden
parissa. ”Vastavakoilu iskee” on sekin hyvin kirjoitettu, kuten Waltarin
vastaavat teokset.
Pohjalainen epähenkilö on Jaakko Oskari Ikola, Vaasan
Jaakkoo, jonka siellä kaikki sanovat tuntevansa ja lämmöllä muistavansa, mutta
eivät halua jatkaa keskustelua aiheesta. Ikola oli oikeistopoliitikkonakin
katastrofi. Tutkimuksen puuttuessa jää vain arvailemaan, mitä hän tarkkaan
ottaen kokoomukselaisena puuhaili Lapuan Liikkeen ja IKL:n kanssa. Minä arvaan,
mutta en tiedä.
Nimeä lukuun ottamatta aivan unohdettu pohjalainen on Heikki
Klemetti. Nimi tiedetään muutamien laulujen säveltäjänä ja sanoittajana.
Kuuluisin mutta ei ainoa on ”Oi kallis Suomenmaa”. Joku voi tietää, että
kuoroakin hän johti. Pentti Virrankosken kiittelemäni elämäkertateos ei
luultavasti levinnyt laajalle. Joku voi muistaa kuin vitsinä tunnelmapalojen
sarjan ”Kuvat”. WSOY todella hyväksyi erään, kirjan ”Viimeiset kuvat” jälkeen
ilmestyneen opuksen nimeksi ”Ei ne olleetkaan viimeiset”.
Klemetti tuli vähän yli 20-vuotiaana YL:n johtajaksi, kielsi
laulajia tulemasta päissään konserttiin, sitten harjoituksiin ja sen jälkeen
istujaisiinkin, ja rupesi opettamaan heitä laulamaan. Työ oli erittäin kova,
mutta tallella olevat vanhat äänitteet etenkin Suomen Laulun Klemetin-kaudesta
hätkähdyttävät. Niitä ei osaa olla vertaamatta itseensä Gardineriin – notkeus,
rytmisyys ja sävelpuhtaus.
Anteeksi vain, mutta Klemetin jälkeen nuo arvot ehkä taas
unohdettiin, kunnes Klemetti-opiston ja radion kuorot ryhtyivät harjoittelemaan
tosissaan niin että meillä on nykyisin kymmenen tai kaksikymmentä
kansainvälisen tason a cappella –kuoroa.
Silti sitä nielaisee, kun lukee, että Klemetin mielestä myös
naisylioppilaiden oli saatava laulaa, ja perusti ja harjoitti motettikuoron,
joka kiskaisi Helsingissä ja Turussa motetin ”Jesu meine Freude”. Teos on yhtä
vaikea kuin ”Magnificat”, mutta siihen nyt ei onneksi tarvita solisteja.
Luultavasti kuorossa laulaminen oli varhaista feminismiä.
Klemetti mainitsee kuorolaisina Maria Jotunin, L. Onervan, Freya Schoultzin,
Inez Herlinin ja muita mielenkiintoisia nimiä.
Saatuaan senaatin apurahan Klemetti kierteli Saksaa ja
mainitsee kuivasti kuunnelleensa tuon Bachin motetin Leipzigin Tuomaskirkossa. ”Kuoro
laski kokosävelaskeleen…” Niinpä itsekehustaan kuuluisaa Klemettiä voi vähän
uskoakin, kun hän ylistää oman kuoronsa varhaisen Ruotsin ja Saksan kiertueen menestystä.
Oli hänellä hyviä kavereitakin. ”Sydämeni laulun” YL
kantaesitti hänen johdollaan, ja hän tilasi ja sai Sibeliukselta mm. laulut ”Saarella
palaa” ja ”Terve, kuu”. Molempien stemmoista näkee, ettei niitä ole sävelletty
satunnaiselle kolpakkokuorolle.
Klemetin lukemisen tekee vaikeaksi hänen
ennakkoluuloisuutensa ja väljä suhtautuminen totuuteen. Vielä viimeisillään,
1950-luvulla, hän sai kustantajan seulan läpi juutalaisvastaisia ja hitleriläismielisiä
kantojaan, muta työväenliikettä ja vasemmistoa vastustavia ei näy. Ne WSOY
lienee siivonnut. Klemetti ei suvainnut mitään yhteistyötä työväen
sivistysliikkeiden kanssa ja moitti ankarasti kollegojaan, jotka olivat
pistäytyneet työväen laulujuhlilla.
Klemetillä on muuan jokseenkin unohdettu ansio, jota ei vähennä
idioottimainen yltiöpäisyys niin monissa asioissa. Itse asiassa tämäkin hänen
hankkeensa oli idioottimainen, mutta tuotti kauniin tuloksen.
Ilman Klemetin laajoja kirjoja esimerkiksi Petäjäveden ja
Keuruun vanhat kirkot olisi purettu ajat sitten ja korvattu
betonielementtirakenteilla.
Klemetti ei todellisuudessa tiennyt juuri mitään kirkoista
eikä kirkon rakentamisesta, mutta Kuortaneen lukkarin poika hän oli. Hän ryhtyi
hankkimaan tietoja ja kiertämään maata vaimonsa kuljettamalla henkilöautolla ja
tuli heti paikalla siihen tulokseen, että tiilihirvitysten ja hengettömien,
valtiollisten empire-kirkkojen rinnalla kansanmiesten suunnittelemat ja
toteuttamat kirkkorakennukset ovat aarre. Hän jopa haeskeli vaivalla Tukholman
arkistoista piirustukset ja rakentajien nimet ja tietojen puuttuessa arvasi –
oikein, kuten myöhemmin osattiin todeta.
Siinä on saavutusta kerraksi. Etenkin Petäjäveden kirkko on
silmissäni erään vaikean perinteen huipennus. Ja Kuortaneen kirkko on hieno. Ja
Kerimäen.
YL oli hyvässä iskussa aamulla Ullanlinnanmäellä, ja Pasi Hyökki oli tehnyt tuttuihin lauluihin uusia, piristäviä sovituksia. Klemettiä ei laulettu, mutta perustaja P. J. Hannikaisen "Kevätsointuja" ei näissä konserteissa ohitettane.
VastaaPoistaKlemetin kuvien ja muistelmien seitsemän teosta olen perinyt isän Pohjanmaa-kokoelmassa, mutta en ole kirjoja lukenut. Ei ne olleetkaan viimeiset -kirjan jälkeen teoksia tuli vielä kolme, ja kun viimeisen nimi oli Viidennet kuvat, se tarkoittanee, että Elämää jota elin ja Maailman mylläkässä ovat eri kokonaisuutta. Kirjoissa on myös paljon Klemetin laulusuomennoksia. Mahtavatko muuten Klemetin suomennokset Bachin passioista edelleen käytössä?
Kyllä hullujen mellastaminen selvästi on tuonut mukanaan hienojakin asioita.
VastaaPoistaOlen miettinyt saako tämän blogin pitäjä selville esimerkiksi oman henkilöllisyyteni vaikka kirjoitan nimettömänä ja edelleen:onko meistä kaikista kirjoittajista olemassa tilasto.
Voisin aivan hyvin nimellänikin kirjoittaa kuten Antti Alanen mutta en jaksa ottaa selvää miten se tapahtuu.
Kööri-juttu sopi tähän päivään.
Tarkoittiko Klemetti, että laskivat Leipzigissa pykälän vai että laulun aikana laski sen verran.
Varmaan jälkimmäistä.
Olen itse saanut laulaa elämäni aikana monissa hyvissä kuoroissa.
Hyvältä on kuulostanut, toisaalta: joukossa tyhmyys tiivistyy niin kuin täysistunnoissa.
Käykääpä joskus livenä kuuntelemassa Kansallisoopperan kuoroa, jumalauta siinä on potkua, jolla moni kehnohko produktio on pelastunut.
Lemetistä vielä: annan hänelle monia syntejä anteeksi kappaleesta Oi kallis Suomenmaa. Ei se olisi huonompi Kansallislauluksi. Eikö eduskunta voisi päättää että meillä Suomessa on kolme virallista Kansallislaulua. Niistä pelaajat äänestäisivät, otetaanko se Lemetti, Pacius vai Sibelius. Tietysti nuori polvi vaatisi heti neljänneksi Kansallisräpin - ääääh, perun sanani!
Haluaisin lopuksi antaa lukuvinkin: olin kovin ihastunut siitä kuinka oman elämänsä voi pukea koskettaviksi kuviksi, ilman patetiaa ja itsekorostusta, vieläpä huumorilla. Eli suotta ei Runeberg-palkintoa korjannut tänä keväänä kirja VALKOINEN TOYOTA VEI VAIMONI.
Koska Blogger on Googlen, nimi tulee otsikkoriville kirjautumalla ensin Googleen esim. gmailiin. Muuten on hyvä idea lisätä signeeraus kommentin loppuun, koska kuinka muuten voi erottaa kaikki Anonyymit toisistaan.
PoistaNo kyl se Kerimäen kirkko on enempi komee ku hieno. Mutta pätevä on, se.
VastaaPoistaIik
PoistaNo siis Aho E. lähetti Kannuksen kirkosta snyggan kortin aikoinaan, siisti kuva, hetaleista lunta puissa ja paahtuneen maitokahvin värinen Volvo amazon vm. noin 1968.
PoistaEt sikäli voi saada napattua kuvan pukevassa kelissä kirkosta kuin kirkosta. Mutta! Skidinä tosiaan ku tsiigailin sen Temppeliaukion montun ampumista, Taivallahden srk on kyllä aika ovela. Musa soi hiljaksiin ja touristit henkäilee. Ympäri vuoden, kiva!
Kirkkoja on aivan pirusti liikaa, ei ehi ite. Diggaan kirkoista, tehkää perässä
Klemetistä on pilkahduksia muistelmissa, viimeksi kohtasin hänet Ilkka Kuusiston (toim. Jarmo Papinniemi) Sävelten siivillä. Hän moitti Kuusiston erään kuoron Bach-motetin esitystä lampaanääniseksi, sillä hänestä kuorossakin piti laulaa solistisella voimalla. "Haamulaulun" eli kevyen puhtaan äänenmuodostuksen kuoroperinne on Englannin katedraaleissa pitkä ja Gardiner halusi tuoda tätä lähemmäs "italialaista" dramaattisuutta: tässä Monteverdi Choirin tausta mm oheisen haastattelun mukaan:
VastaaPoistahttps://itunes.apple.com/fi/podcast/choir-the-choral-interview/id803009435?l=fi&mt=2&i=270572084
Se vielä, että klemettiläinen traditio kai rämettyi kuorojen perinteessä, mm Klemetti-Opiston johtajana olleen Ilkka Kuusiston mukaan mutta ihan yleisenkin käsityksen mukaan niin että suomalaisen kuoromusiikin puhdistajana myös sävelpuhtauden kannalta tarvittiin Harald Anderséniä.
VastaaPoistaÄskeisissä eduskuntavaaleissa oli ehdolla ja hyvin vahvasti iltapäivälehti-julkisuudessa Lauri (Lars) Ingmanin jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa.
VastaaPoistaIngman toimi kahdesti pääministerinä, kannatti Ståhlbergia, vastusti Relanderia ja jätti maallisen vaelluksensa Turun arkkipiispan korkeassa virassa.
Vaaliehdokas ei tehnyt juuristaan numeroa, joten en tee minäkään.
Paitsi sikäli, että totta kai Ingman on nykyisin unohdettu ja vaiettu epähenkilö ja syntyisin Pohjanmaalta.
Joni Skiftesvikin ensimmäisen, Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja vuodelta 1983, ja tämän viimeisen, Runeberg - palkinnon saaneen minäkin olen lukenut oikein mielihyvällä. Skiftesvik osaa kirjoittaa tavallisista asioista koskettavasti ja huumorilla. Siinä välillä hänellä näkyy olevan laaja tuotanto novelleja, romaaneja, TV- ja elokuvakäsikirjoituksia, kuunnelmia, tietokirjojakin. Tässä Toyota - kirjassa minua ihastuttivat lisäksi Oulun seudun erikoissanat ja satama työpaikkana. EG
VastaaPoistaTurun tuomiokirkossa esitettiin pitkänäperjantaina Matteuspassio Turun filharmonisen orkesterin, Turun katedraalikuoron ja solistien voimin johtajanaan Leif Segerstam. Hieno kokemus. Kansallispyhättö oli ääriään myöten täysi. Yli kolmetuntisen konsertin jaksoi istua kovalla kirkonpenkillä Bachin nerokkaasta musiikista nauttien.
VastaaPoistaKemppisen vinkistä olen selaillut Klemetin kuvat-sarjaa ja muistelmakirjoja vapun pyhinä. Niissä on antologiatasoisia lukuja kuten Wilhelm Kempffin vierailu Kuortaneella ja Muisto Viipurin laulujuhlilta vuonna 1937 (Bachin Jesu, meine Freude 400 hengen amatöörikuorokokoonpanolla). "Ei hengen voimaa maailma voi voittaa". Siellä on myös Klemetin suomennoksia Sibeliuksen lauluihin "Unta vain", "Timantti hangella", "Neidon suru" ja "Mustat ruusut". Antisemitismi tosiaan rumentaa ja sokaisee.
VastaaPoistaJatkoksi kannattaisi varmaan lukea Armi Klemetin muistelmakirjoja. Suomen sanaan sisältyvä jakso "Suomen laulu", Armin kuvaus ensikohtaamisesta Heikin kanssa vuonna 1907, on mieleenpainuva. Heikki ei etsinyt helppoa, sai vastusta.
Haluan kysyä vielä yhdestä Klemetin suomentamasta laulusta. Mieskuoro Kuopio kvartetin levyllä "Sua tervehdin" B puoli:1 on mielestäni kaunis pieni Iltalaulu, joka mainitaan G Linsénin säveltämäksi ja H Klemetin suomentamaksi. Mieskuoroliiton listalta löysin maininnan, että kyseessä olisi suomenkielinen versio Goethen arvostetusta runosta "der Wanderers Nachtlied". Olen jäljittänyt suomenkielisiä sanoja, mutta löytänyt vain lukuisia muita iltalauluja youtubista ja erilaisia englanninkielisiä käännöksiä puolentoista vuosisadan ajalta kyseisestä runosta, Schubertin sävellyksen runoon ja filmin "Valkyria" hienon soundtrackin. Mistä löytäisin suomenkieliset sanat kokonaisuudessaan? " Kuu kultavaippaan verhoaa----maailma vihan ja riidan ---- rauha on...."
VastaaPoista