Eilen loppui löpö. Eräistä syistä, joista tässä ei ole
kysymys, olin kärpäsenä katossa. Yöllä näin unta kauppatieteen tohtoreista. ”Markkina”
on yllättävän monissa kohdin perusteeton yleistys. Käväisi mielessä
sellainenkin, että polttoöljyn myynti ja kuljetus pienkuluttajille on
organisoitunut myyjän mukavuutta ajatellen.
Niin sanotun vapaan markkinatalouden vertauskuvaksi jäi
mieleeni taannoin aforismi ”vapaa valta ahvenella – ottaa onkeen tai on onkeen ottamatta”.
Muistaakseni se oli Mansikkamäki, joka tapasi sanoa näin, tai sitten isäni.
Myöhemmin sama henkilöjohtamisen oivallus tuli vastaan
lukemassani tutkimustieteellisessä teoksessa ”Possun huimat kekkerit”. ”Ole
hyvä ja valitse itse”, possu sanoi. ”Joko teet niin kuin minä sanon, tai sitten
minä puren sinua nenään.”
Etevä johdettavana oleminen edellyttää näyttelijän
koulutusta. Joillekin sitä kertyy, mutta useille ei. Kun kävi Losissa Judithin
tunneilla muutaman kerran, opin muutaman tärkeän asian. Näinä päivinä vietämme
Orson Wellesin 100-vuotismuistoa. Hänellä oli alalla tyypillinen taito astua
lätäkköön etenkin jos roiske-etäisyydellä oli rahoittaja vaaleassa
kesäpuvussaan. Niinpä häneltä on yksi unohtumaton elokuva, joka on tutkielma
johtamisesta, ja sarja muita elokuvia, jotka ovat tuotannollisista syistä
jostain kohtaa rikki, vaikka sisältävät maailman parhaita jaksoja.
Judith opetti, että näyttämöllä tärkein tehtävä on
kuunteleminen. Siihen asti olin luullut, että näyttelijäntyö olisi ilmaisua,
jossa puheella ja ruumiinkielellä olisi suuri merkitys. Se on päinvastoin.
Ellei lavalla ole toisia näyttelijöitä, aina on yleisö, ja vain kuuntelemalla
oppii biitin eli juuri oikeat hetket.
Myöhemminkin sitten puhuttiin usein, miksi tämä tai tuo
näyttelijä tuo tuotantoon onnettomuutta ja minkä takia hyvin etevät ohjaajat
suosivat käytännössä luku- ja kirjoitustaidottomia kusipäitä, sellaisia kuin
John Wayne, unohtumattoman komein tuloksin.
Kysyin että tämänkö vuoksi Ingmar Bergman, Truffaut ja niin
monet muut ajautuvat käyttämään kerran toisensa jälkeen samoja näyttelijöitä,
ja vastaus oli että tämän. Luin jostain, miten Hitchcock suuttui, kun Montgomery
Clift rupesi kesken kuvan olemaan sielukkaan näköinen. Sitä ohjaaja ei
halunnut. Muistan kun vaikeitten tähtien spesialisti Cukor kehui haastattelussa
saaneensa tavoittelemansa ilmeen läpitse tyhmältä naispuoliselta tähdeltä, joka
tarvittiin rooliin, koska hänellä oli isot tissit. Ohjaaja kysyi klaffia
lyötäessä, mitä otat lounaalla ruuaksi. Tuloksena oli hämmentynyt eli
viettelevä katse, kun näyttelijä yritti ajatella, mikä oli hänelle jokseenkin
uusi elämys. Tuokin jakso on elokuvan historiassa nykyisin kulttikamaa. Tai
James Stewart, joka ei ollut erikoisen näköinen ja tiukan paikan tullen vain
räpytteli liian vaaleita silmiään ja änkytti.
Minua on kielletty kertomasta, ketkä suomalaiset näyttelijät
istuvat kuvauspaikalla lukemassa Aku Ankkaa, kunnes ohjaaja käskee kameran
eteen ja sanoo että käy. Eilen kuulin radiosta, että yleensä jääkiekon
maalivahdeille ei saa puhua mitään ottelupäivänä, mutta tämä tämänkertainen
puhuu itsekin.
Hyvä johdettava on sellainen ihminen, joka on vailla
nöyryyttä. Tämän päivän uutiskielessä on tapana, päivän päättyessä, suhtautua
haasteisiin nöyryydellä. Miten tämä sopii esimerkiksi nyrkkeilyotteluun, on
minulle epäselvää.
Nähdäkseni suuret saavutukset syntyvät kohta sen jälkeen,
kun kusi on kihahtanut päähän. Siivon kielenkäytön ystävillä sanon saman toisin
sanoin: eräänlaisen hypomanian tilassa. Amerikan ystäville vihjaan nöyrästi,
että ”flow” on suomeksi ”vuo”, ja että tuo neurologinen tila näkyy kuvissakin.
Se viittaa tiettyyn rationaalisen ohjaukseen tilapäiseen väistymiseen. Vuo on
kentän vaikutus pinnan läpi.
Ei tässä mitään. Tuttavan tuttava auttoi. Polttoöljyä
järjestyi ja itse kävin ostamassa suppilon ja pätkän letkua Biltemasta. Se
olikin viikonlopun kohokohtia. Kyllä äidit riemuitsevat huomenna, kun mainitutn
liikkeen aamusta yhdeksältä täyttäneet miljoona miestä ojentavat lahjoja – letkunkiristimiä
ja ties mitä muuta tarpeellista. Siellä oli tungosta!
Biltema ja Lidl ovat saman värisiä paitsi että rautakaupassa
ei myydä ilmakuivattua kinkkua, ainakaan toistaiseksi. Eilisellä
rautakaupparetkelläni, kun olin hankkimassa aina tarpeellista jatkojohtoa,
panin merkille, että nyt siellä on kahviloitakin ja niissä tarjotaan
erikoiskahvia. Erikoista on se, että kupillinen maksaa kaksi kertaa enemmän
kuin ennen. Espresso on kallis keksintö.
Sitä jäin miettimään ihmissuhteiden sekaannuksia miettiessäni,
onko EU vai joku kotimainen virasto ollut asialla, kun rautakaupassa kaikki
myytävänä olevat puukot on istutettu aika hankalasti tuppeen ja kun kirveitä ei
näy missään. Pelätäänkö kaupoissa mielipuolisia ryöstömiehiä?
Kyllä tuo puukkojen tupetus taitaa olla kauppojen omaa keksintöä. Kodin Terrassa kirveet ovat näkyvästi esillä ja K-Raudassa puukkoja myydään isoissa saaveissa irtotavarana. Näin siis meillä maaseudulla.
VastaaPoistaTuon termin "flow" käännöksestä olisin eri mieltä. Se merkitys, jota käytät, vastaisi paremmin sanaa "virtaus", koska tarkoitus on kuvata yksilön tunnetta eikä suomen kielessä yleensä käytetä termiä vuo tässä mielessä. Poikkeuksen muodostaa tietysti laulu: "Voi hyvät ystävät, vuotais jo vuo, päästäisiin saavihin uimaan." Ehkä tämä kuvaa juuri tätä tunnetta.
Setä voisi tarkistaa tietonsa James Stewartin hengenlahjoista. Äijä oli älykäs ja sillä on siitä paperi. Princetoniin ei edes oteta, jos ei osaa lukea ja kirjoittaa. Sedän oma isäukko taitaa olla ollut myös samalla henkisellä tasolla kuin Stewart, koska pääsi pommarin kyytiin. Stewart tosin lentäjänä eli pilottina.
VastaaPoistaTässä, pikku päissäni. En lue höpöjä, ei aika riitä, vaikka luen sittenkin. Kemppisellä on hyvä blogi, useimmiten. Näin unta ruumiita piilottaneista sarjamurhaajista, heräsin. Koitin muistaa jotain rukousta, jolla ilmaisisin haluni kuulua parempaan porukkaan.
VastaaPoistaJossain oli kuva AIV- Virtasesta, rentoutumassa, lukemassa , Aku ankkaa. En muista missä AIV opiskeli, epäilen kuitenkin keksinnön saaneen alkunsa oluttuvan pöydässä, hapankaalta, haarukalla siirrellessä.
Tuosta kuuntelusta ja hyvin monesta muusta on sirpale pikkujättiläismäisessä kirjassa:
VastaaPoistahttp://www.unipress.fi/esittavan-taiteen-psykologia-p-117.html
Kyllä niissä rautakaupoissa, joissa minä käyn, on kirveitä pilvin pimein. Viimeksikin oli tarjous, jossa vitosella sai retkikirveen. No, eihän se mikään retkikirves ollut, vaan minikokoinen halkaisukirves. (Tietenkin ostin sen. Osoittautui käteväksi kapineeksi.)
VastaaPoistaJospa kirvesmiehet on myyty loppuun? Jos ei ole kirvesmiehià, ei ole tarvetta kirveistà. Ovat kokeneeet puukkojunkkareiden kohtalon?
VastaaPoistaRismassa oli ihan pikkunen valkoinen kivves! Pikkurosmoille vinkki, pikana jos juoksette niin se on yläkerran lapioitten ja haravien ja suojalasien ja kaikenmaailman sont.. öö.. heinätalikoitten yms. isojen miesten työkapisteitten luona. Ellei se ole, se on myyty, joku onnellinen sillä nirhii oksia, vissiin kai.
VastaaPoistaKatkoteräveitsistä lempimerkkini on Tajima. LC 520 on riittävän lujaa tekoa. Se neitsytmaariansininen.
Tuota niin, virhekin on, Tajima LC 620 onkin se hiukan lujempi malli. Väri sama. Mainitsen koska hentoteräisellä työskentelyssä on se samperin sirpaleen silmään lennähtämisvaara. Silmäsuojaimet ovat rakennustyössä pakolliset mutta entäs kaikki joiden hoksnokka ei ymmärrä katkoteräveiten olemusta?
VastaaPoista