Sivun näyttöjä yhteensä

13. toukokuuta 2013

Käyttöliittymät ja muut rivat





Joskus riitti se usein mainittu luuta, joka oli pantu pönkäksi talon ovelle. Kaksi tarkoitusta. Ovi pysyi kiinni eikä lumi päässyt nietostumaan sisälle, ja kävijät näkivät vähän kauempaakin, että pirtti oli tyhjillään.

Oven kahvan virkaa toimitti katajankäkkyrä tai toisesta päästään oveen naulattu nahkahihnan pätkä, esimerkiksi muistoesine entisistä suitsista.

Tämän jutun kuvassa esiintyvä naishenkilö on syntynyt 1955. Kuva oli valikoitu näyttämään havainnollisesti seikkaa, jota olen pohtinut nyt runsaan puoli vuosisataa, tulokseen pääsemättä. Kotitalossani oli tuollaiset kahvat tai vetimet väliovissa. En tiedä, olivatko ne funkista. Talossa oli havaittavissa elokuvateatterin sisätilat suunnitelleen Aarne Ervi kädenjälki. Selvimmin se näkyi ikkunoiden ruutujaossa. Toinen vaihtoehto on Eemeli-setä. On täysin mahdollista, että kun tuollainen ripa, tosin yleensä pienempi, on USA:ssa vallan yleinen, ajatus ja ehkä piirustus olisi Eemeli-sedän välittämä. Hän oli timpurina Oaklandissa ja asui lähelle Berkeleyn rajaa sotien välisen ajan.

Vahinko etten päässyt varsinaisesti tutustumaan häneen. Hän ei kuulunut suvussamme niihin, joilla myönnettiin seurassa puheenvuoro tai joka olisi keksinyt sellaista vaatia.

Oman muistini aikana kaikki muutkin olivat hiljaa, ellei äidinisälläni ollut mitään sanottavaa. Toisenlainen käyttäytymistapa, jota edusti ennen kaikkea karjalainen mummoni, Joutselästä kotoisin ollut isänäitini, herätti Pohjanmaalla syvää hämmennystä.

Joskus ihmettelen väitettä, etteivät suomalaiset muka osaisi smalltalkia. Jahkailu kuului hyviin tapoihin. Luultavasti tämä uusi tupakoinninvastainen ilmapiiri on vaikuttanut asiaan. Kun isäntämiehet tapasivat osuuskaupan puomilla ja hymyilivät kuin hevoset, vähempiarvoinen tarjosi Työmies- tai Saimaa-tupakan, johon se isomahaisempi saattoi vastata tarjoamalla puolestaan oikein Sevillan. Ja sitten alettiin miettiä vuodentuloa.

Se oli suomalaista kohteliaisuutta. Jos oli pelastanut toisen hengen esimerkiksi kiskomalla tämän avannosta tai junan alta, pelastunut tarjosi tupakan. Oletusarvoisesti holkki oli omasta takaa.

Mutta tuollaisia ovenripoja en ole nähnyt muualla, enkä liioin tiedä, mistä amerikkalaiset ovat saaneet päähänsä kierrettävät kahvat. He käyttivät ennen nykyistä rosvojen aikaa niitä myös ulko-ovissa, ja Suomessa taas ei koskaan.

Mahtaako lukija tietää, mitä myydään Pitkäripaisessa? Viinaa siellä myydään. Pitkä. loivasti kaartuva ulko-oven kahva oli hyvin tavallinen sotia edeltäneen ajan kaupungeissa ja tyyppi on siis kieltolain muisto. Näkee sitä vieläkin. Uudemmissa versiossa kahvan ympäri on kierretty oikein muovia, ja olen minä sellaisenkin nähnyt, mikä lienee ollut porvarin tyyssija, jossa tulijan näppien jäätymistä estämään oli käytetty  suorastaan nahkapunosta.

MIT lähettelee minulle videoita, kuten nytkin lisätyn todellisuuden käyttöliittymistä. Erilaisia padeja voi jo nyt käyttää kameranetsiminä, tarkentamiseen ja laukaisemiseen. Ajatus on aika hyvä.

Sähköpostin liitteenä olevalla videolla esiteltiin järjestelmä, jossa kotiin tai töihin tulija sieppaa Lumian näköisen vehkeen taskustaan ja kiertää näytölle ilmestyvästä virtuaalilukosta oven auki, sytyttää sisään valot ja luultavasti säätää lämpötilan.

Arjen historiasta: oletteko ajatelleet, miten paljon kerrostalon porrastasanne kertoo muuttuneesta elämäntavasta. Ovissa ei ole koskaan kahvoja. Näky tuo minun mieleeni Sörnäisten keskusvankilan käytävän. Vankiloissa ja sairaaloissa ovissa ei ole kahvoja; sairaaloissa on vain vetimet. Turvallisuussyistä ovea ei saa säppiin.

Kahva eli ripa inhimillisen kanssakäymisen symbolina – sitä se on. Vähän niin kuin työpaikoilla, joissa toisilla on ovi raollaan, toisilla visusti kiinni. Liikennevalo (varattu – odota – sisään) puolestaan lienee mennyt muodista konttoreissa, kun kaikki kulkevat muovikortti kaulassa ja vieraat haetaan alakerran respasta.

Aloin tätä kirjoittaessani miettiä, olisiko aihetta veistellä ulko-ovelle linkku. Mekillä taitaa olla yleensä avain ovessa. Se kummastuttaa joitakin tavarantuojia ja vastaavia satunnaisia käypäläisiä. Siihen ei tarvita MIT-yliopistoa – jo nyt Suomessa on myynnissä kalliita laitteita, joita käyttäen kotiinsa voisi asentaa ääntä tottelevan automaattioven. ”Sesam, aukene” – ja ovi aukeaa arvokkaasti. Tunnistimet ovat kuulemme niin hyviä, ettei edes pieni katarri sekoita niiden toimintaa.

Jo ennen kuin sosialismi iski hautausmaille (hautakivien koko on tarkoin määrätty) uusien kerrostalojen muovikirjaimet alhaalla taulussa ja huoneitten ovissa kertoivat, missä mennään ja kuinka maailma on muuttunut. Itse olen nähnyt nimikilven, jossa messinkiin oli sirosti kaiverrettu ”NN, ministerinrouva”.

Jos tuo mainitsemani hyyskästä tuttu linkku tuntuisi ulko-ovessa jotenkin osoittelevalta, pikasuutarissa voisi valmistuttaa kilven ”Jukka Kemppinen, poliisin serkku”. Luulen että rouva ei pitäisi ajatuksesta.

Tempora mutantur – nos et mutamur in illis. Suomen vahvuudeksi mainitun sukupuolten tasa-arvoperinteen – jota kannatan – muuan esimerkki on naispappeus. Siten enää ei voisi kuvitella sellaista ulkohuusia kuin Kauhavan Alakylän nuorisoseuralla. Mukavuuslaitoksia oli kerrassaan kolme, miehille, naisille ja papeille. En tullut kurkkineeksi, mutta ehkä siinä kolmannessa oli paperia (esirevittyjä Maasseudun Tulevaisuuksia, luulen; ei kai sitä papeille Työkansan Sanomia). Kierrätys on vanha, arvokas perinne.

14 kommenttia:

  1. Blogisti kehui aikaisemmin verotoimistojen asiakaspalvelun kehittymistä ja on siin osittain oikeassa. Mutta ainakin periferiassa on tapahtunut huonoonnusta ainkain niille, jotka eivät osaa esittää asiaansa kirjallisesti. Ennen saattoi asioida verovalmistelijan työhuoneessa , joskus jopa tutun kanssa, Nyt "ovenkahvoja" ei ole. Nyt vertoimistot muistuttavat bunkkereita, joihin ei pääse eteisaulaa pitemmälle murtautumatta.On jonotettava eteisaulassa. Entiset työntekijätkään eivät pääse "porisehma(a)n" eikä tarjoamaan kahvia entisille työkavereilleen. Puhelimella pääsee, jos ylipääns pääsee, vain valtakunnalliseen palveluun. Virkailijoiden suoria puhelinnumeroita ei anneta eikä sähköpositosoitteitakaan, jotka on kyllä helppo arvata, jos tietää nimen.

    Muuttunella käytännöllä saadaan todennäköisesti irti tehoja työntgekijöistä, mutta joutuvat tuhlaamaan monesti omaa aikaansa enemmän kuin ennen: jos pääsee toimistoon sisälle voi moni asia hoitua nopeasti ilman jonotusta .

    Muuten muistan nuoruudessani lukeneeni Kullervo Kemppisen korjoituksen Verotus-lehdestä.

    VastaaPoista
  2. Tuo tilapäinen poissa olo (blogistin) on näköjään muuttanut näkökulmia, teksti soljuu ikäänkuin letkeämmin.
    Asiasta toiseen, ainakin yhden asian olen huomannut näissä kirjoituksen helpottajissa: kirjoitusvirheitä syntyy hurjasti eikä niistä oikein kukaan pidä lukua? Itsellekin nuo oikeinkirjoituksen tarkastajat ovat jossain takaoikealla, poissa käytöstä. Tulee vain, näin kahdella ( etu- ja -keski) sormella kirjoitellessa, silloin tällöin tunne HEI otas askel takaisin, löit väärää näppylää! Toinen liittyy, näin ulkosuomalaisena, näppäimistön asetuksiin kun unohtaa ottaa käyttöön tarvittavan kielisen sellaisen.

    VastaaPoista
  3. Ei varsinaisesti sivua asiaa muuten kuin uusien tekniikoiden osalta: täällä Rooman korkeudella puhutaan, näinä päivinä, paljon sosialisen median, pääasiassa Twitterin, muuttumisesta paskan heiton areenaksi. ihmiset joiden naamat ovat hieman tunnetumpia harkitsevat tai ovat jo sulkeneet tilinsä. Asiasta on täälläkin puhuttu aiemmin, nimettömänä on niin helppo mennä asiattomuuksiin. Vaikka eipä tuo nimelläkään kirjoittelu näytä paskaa pelkäävän, viitaten erääseen tunnettuun "koomikko"on. Ovat täysin unohtaneet vessapaperin käytön, ei Työkansaa täällä ei.

    VastaaPoista
  4. "Hei paappa pari ripaa..." huuteli joku puutavaraliikkeessä, kuulopuheiden mukaan.

    Mutta tärkeämpää; Olisiko blogistilla joskus energiaa pohtia uutisissa taas levinnyttä juttua 3D tulostetuista, ampumakelpoisista aseista?

    Jokainenhan tietää, mikä on ase. Sillä voi ampua... Mutta mitenkä määritellään lain ja asetuksen mukaan ase. Koska aseesta tulee ase? Onko pelkkä piippu, perä tai lukkolaite yksinään ase? Jos ei, niin minkälainen yhdistelmä tai toiminnallisuus tarvitaan aseen määrittelyyn?

    USAn viranomaiset ovat julistaneet nuo aseen 3D-tulostusohjelmat laittomiksi, ja niitä on yritetty poistaa sieltä täältä pitkin nettiä, mutta taitavat jäädä netin syövereihin ikuisiksi ajoiksi.

    Mutta edelleen; Mikä on ase? Tänään (14.5.) ennakkotietojen mukaan Ajankohtainen kakkonen käsittelee asiaa, ja jossakin nettiartikkelissa esitettiin arvio, jonka mukaan 3d tulostetulla aseella ammuttua "luotia" tuskin tuntee sen osuessa. Onko kyse siis lelusta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun Katainen yritti Vantaalla viisi vuotta sitten viedä metsästyskiväärin lukon laukussaan lentokoneen matkustamoon, otettiin se turvatarkastuksessa pois.

      Tästä voisi hölmömpikin päätellä, että jo pelkkä lukko on ase. Ampua sillä voi, jos kaveri tuo koneeseen pateja ja kolmas piipun.

      Poista
    2. Ampua ei sillä ihan äkkiseltään voi, mutta lukosta riippuen se voi olla varsin tehokas teräase. Mutta onhan tämä yhdysvaltalaispaniikkilähtöinen terrorismisota ollut jo alusta asti aivan järjetöntä: Sen tarkoituksesta en tiedä, mutta käytäntö on sellainen, että terrorismin kohteena on tavallinen kansa ja toteuttajana julkinen valta.

      Poista
  5. Koiraperheissä pyöreät vetimet olisivat kysyttyjä, koska koirat oppivat pian avaamaan ovet kahvaa painamalla. Sen vuoksi on tavallista, että ovien kahvat on käännetty pystyasentoon. Mikä taas osalle vieraista on epätavallista. Primolla on yksi ämerikkalainen pyöreä nuppi, mutta kotimaisen stantardin takia se on karmipuolella liian lähellä reunaa ja rystyset ovat vaarassa.

    Aikoinaan (70-luvun alkuun) kotona asutustilalla ei ollut yhtään lukkoa paitsi lipaston ylälaatikossa, johon siihenkään ei ollut avainta. Lukko hommattiin, kun asukkaat lähtivät Ruotsiin ja talo jäi tyhjilleen. Siihen saakka luuta toimi hyvin, jos piti mennä kirkolle meijeritilin, lapsi- tai perhelisän tahi elakkeen nostopäivänä.

    VastaaPoista
  6. Ovenkahvoista tuli sen verran mieleen, että nykyisinkin taitaa yhä olla niin, että löylyhuoneen ovenkahvaa ei haeta kaupasta vaan metsästä. Mukavaa, että olet palannut takaisin, Jukka. Blogisi kuuluu aina aamurutiniineihini. Hyvää terveyttä toivottaen, Jari Peteri.

    VastaaPoista
  7. Meillä on eteisen ovessa Sclage-merkkinen amerikkalainen nuppi, likookoin siinä on. Ostin sen 30 vuotta sitten keskustan Sokoksen rautaosaston loppuunmyynnistä. Asentaminen on helppoa, tarvitaan vain vintilä ja kaksi eri kokoista terää. Miksi nuppi? Alma-kissamme osasi kulkea tavallisista ovista, eikä koskaan oppinut sulkemaan perässään. Mutta nuppi esti. Vuonna 1911 rakennetun talomme ulko-ovessa on juuri samalainen (tai sama, varastettu) pitkä ripa kuin Helsingin asemarakennuksessa, rakennusvuosi sama. Kahva löytyi Helsingissä asuessamme punavuorelaisesta roskalaatikosta. Rosmon jäljiltä on nyt aseman ovessa kömpelö, kuparisista vesijohtoputkikaarista muotoiltu jäljitelmä.

    VastaaPoista
  8. No, niin...
    Alkaa taas tulla kelpo kulttuurihistoriaa Kempiltä! Muutama bloggaus flimmerin jälkeen olikin melko löperö. Ripa tulee ruotsinkielen verbistä gripa "tarttua", sanoo Kaisa Häkkinen sanakirjassaan. Florinuksella se oli vuonna 1773 asussa kripa.
    Vertymistä tervehtäen pekka s-to.

    VastaaPoista
  9. Peter von Baghin elokuvassa Muisteja (2013, käsittelee 1950-luvun Oulua) olin ymmärtävinäni, että käsitteen "pitkäripainen" Alkon synonyymina olisi myntännyt Pentti Haanpää.

    VastaaPoista
  10. Pyöreän ovennupin mallia Ankkalinna näin kun lapsena vanhempieni kanssa yövyin Klaus Kurjessa.

    Muuta en siitä talosta ja vierailusta muista, mutta pyöreä nuppi jäi mieleen.

    VastaaPoista
  11. "...Tunnistimet ovat kuulemme niin hyviä, ettei edes pieni katarri sekoita niiden toimintaa."

    Ei katarri, mutta kanni sekoittaa toiminnan. Oltiin clubilla, kun yksi halusi soittaa kotiin. Puhelimessa oli tammoinen aanitunnistin, mutta se ei tuntenut maistissa olleen isannan aanta. Vieressa istunut kaveri otti puhelimen ja sanoi siihen omalla aanellaan "home". Puhelin tunnisti heti numeron ja soitti.

    VastaaPoista
  12. Olisko Englantilaista perua tuollainen nuppi? Ainakin niitä myös täällä Australiassa jokapaikassa on. Yritäpä kyynerpäällä taikka polvella tuollaista nuppiovea aukaista kantaessasi jotain molemmin käsin. Ovat viheliäisiä, kuten useat muutkin Kansainyhteisön perua olevat "keksinnöt". Vesihanathan täällä ovat mallia, jossa on erikseen kuumalle ja kylmälle nuppinsa. Onneksi sentään vesi tulee sitten yhdestä rööristä yleensä nykyisin kuitenkin, mutta paljon näkee niitäkin versioita vielä, joissa lavuaarin toisen reunan hanasta tulee tulikuumaa vettä ja toisesta jääkylmää.

    VastaaPoista