Petäjä kirjoitti lehteen juuri niin olimme puhelimessa
puhuneetkin. Kokeneiden lehtimiesten kanssa ei tule vaikeuksia. Heille voi jopa
sanoa, että kuule, en tiedä, tai että en viitsi ryhtyä miettimään ja
selvittämään jotain mitä tahansa yksityiskohtaa.
Mielestäni vika ei ole median, yleisön eikä edes
poliitikkojen. Huomio on aikojen alusta kiinnitetty asioihin, jotka ovat
käsitettävissä ja joista on mahdollista puhua. Tieteen ja taiteen alusta eli
kolme tai kolmekymmentä tuhatta vuotta aidosti vaikea asiat ovat jääneet
spesialistien selvitettäviksi. Onko maailma todellinen vai kuva, sellainen kuin
luolan kattoon heijastuvat varjot? Järkevä ihminen sanoo, että mitä väliä sillä
on, kunnes käy ilmi, että joku juoksee sisään kirves koholla maailmankuvansa
eli todellisuuskäsityksensä villitsemänä. Meille ihminen ja etenkin hänen
kärsimyksensä ja kipunsa on todellisempi kuin tämä tai tuo profeetallinen
käänne. Mutta ainakin pari miljardia ihmistä uskoo todellisuuden löytyvän
jostain muualta kuin havaintomaailmastaan.
Anteeksi filosofointi. Ehkä tällä pääsisi
perustuslakivaliokuntaan kuultavaksi, mutta ei tee mieli. Olen ollut siellä.
Vaikea asia, jota emme sekoittaneet Marimekon
plagiaattitapaukseen, on kysymys teoksen hyvyydestä ja kauneudesta. Yhtiön
omassa historiassa on paljon esimerkkejä kulumatiivisuudesta. Sekä taiteessa
että tieteessä erinomainen käytäntö on perehtyä esikuviin ja sitten panna paremmaksi.
Näin tapahtui kun firman olkalaukku ja kantokassi kehitettiin. Ne eivät ole
millään muotoa suojattuja teoksia, mutta ne ovat pahuksen hyviä ja käyttökelpoisia
ja pysyneet markkinoilla vuosikymmeniä.
Kuvassa oleva Aino Aallon ennen sotia
suunnittelema juomalasi (itse asiassa Iittalan nykymuunnelma alkuperäisestä) on
kauneimpia käyttölaseja, mitä on. Erään tarinan mukaan muoto oli funktion eli
käytön määräämä. Tuomioistuimet käyttävät tuota sanontaa perustellakseen suojan
puuttumista etenkin taideteollisuuden tuotteelta. Laseja oli näet helppo pinota
tiskissä päällekkäin, kun ne eivät muotonsa vuoksi takertuneet toisiinsa. Se
oli ennen kuivauskaapin keksimistä se (suomalainen, Maiju Gebhardin ja Työtehoseuran
nimissä kulkeva innovaatio).
Kauneudella ja rumuudella, taidokkuudella ja
taidon puutteella ei näet ole merkitystä arvioitaessa, onko jokin aikaansaannos
suojattu teos.
Jokaisen eskarilapsen jokainen piirustus on
suojattu teos, myös ne, joissa on selvästi vain suttua. Tämä on vanha sääntö,
josta minulla olisi kyllä sanani sanottavana, muta en tee sitä tässä.
Tilanne muodostui sietämättömäksi, jos todella
tökerö toritaiteen tuote ei saisi suojaa, mutta taitelijana pidetyn henkilön
muutaman viivan hahmotelmat saisivat. Silloin suojattaisiin tekijää eikä teosta
ja tuomioistuin joutuisi kriitikon asemaan eli tekemään esteettisiä arvioita.
Siihen ei tarvitse taidehistorian opintoja,
että osaa luetella viisikymmentä suurta mestaria, joiden teoksia vakaat
arvostelijat ovat väittäneet mielipuolen aikaansaannoksiksi. Esimerkiksi päivänsankari,
100 vuotta täyttävä Stravinskyn ”Kevään pyhitys” oli sellainen. ”Tämä ei ole
musiikkia”, kirjoittivat asiantuntijat. The Timesin arvostelija julisti
lehdessä mm. van Goghin, Paul Cézannen ja Gauguinin näyttelyyn tuodut teokset
hullun töherryksiksi. Perusesimerkki voisi olla Picasso, josta oltiin yleensä
sitä mieltä, ettei hän osaa lainkaan piirtää, mutta asioista auttavasti
selvillä olevat tietävät, että kyllä hän uransa alkuvaiheessa osoitti
suurenmoisia piirtäjän ja värin käyttäjän lahjoja, kunnes sitten rupesi
piirtämään malleilleen silmän poskella ja muuta sellaista.
Tiesittehän, tarpeettoman tiedon ystävät, että
Picasson ”Avignonin naiset” tarkoittaa Barcelonan bordelleja, joiden harras ystävä
Pablo oli. Kadun nimi oli Avinyó, ranskaksi Avignon.
Tekijänoikeudessa tavallaan ymmärrettiin jopa
intentioharha ennen kuin 1930-luvun teoreetikot, etenkin Wellek ja Warren
kirjallisuudessa, kehittelivät ajatuksen. Taiteilijan tarkoitusperillä ja
omalla käsityksellä siitä, mitä hän on tehnyt, ei ole juurikaan merkitystä
teosta tulkittaessa.
Taidetta ja siten tekijänoikeuden suojaamaa on
se, minkä voi myydä taiteena. Kun parikin suomalaista kuvanveistäjää alkoi
tuoda näyttelyihinsä kantoja ja hirrenpätkiä, luonnollisesti ne olivat
taideteoksia. Jos minulla tai sinulla on hirrenpätkä liiterin seinällä, se ei
ole teos. Konventio määrää – sillä siis on vaikutusta, mitä yleisesti ja
hyväksyttävästi pidetään taiteena.
Tämä asia on todellinen ja vaikea ongelma
valokuvissa ja tietokoneohjelmissa. Jotkut niistä ovat selvästi suojattuja
teoksia, jotkut taas eivät. Jostain syystä kaikkia karttoja pidettiin
suojattuina, vaikka Suomen kartoituksen perustyöt valmistuivat ennen sotia ja
kartoissa pyritään mahdollisimman suureen säännönmukaisuuteen, ei
omaperäisyyteen. Konventio ratkaisee. Hiukan samoja ongelmia on
arkkitehtuurissa. Todella omaperäisessä talossa (eräin poikkeuksin) ei voisi
asua. Hieno rakennus on etevä yhdistelmä siitä, mikä o tunnettu ehkä kauankin –
mahdolliset julkisivut pois lukien.
On kiva olla ihminen jolta kukaan ei tule kysymään, edes vahingossa, että 'mitä mieltä sinä tästä asiasta olet?'
VastaaPoistaKoska mistä vitusta minä sen tietäisin?
Mitähän se Petäjä sitten oikein mahto kertoa, niin ja kuka ihmeen Petäjä, ai niin, se Paavo M. Petäjä tietennii...
VastaaPoistaMikä kollo!
PoistaMIkä hönö!
PoistaOn surullista että konventio määrää.
VastaaPoistaEhkä. Mutta pohjaltaan se määrää myös mm. rikosoikeutta. Anastaminen sinänsä on rangaistavaa mutta valehteleminen sinänsä ei. En osaa olla näkemättä tässä vuosituhansien konventiota. Vesiastian pihistäminen on vaarallista, olemattomien puhuminen ei.
PoistaJos huoneessa on erilaisia tuoleja, ei kukaan halua istua Aallon suunnittelemaan.
VastaaPoista"Taidetta... (...) ... on se, minkä voi myydä taiteena."
VastaaPoistaEli markkinavoimat määräävät täälläkin.
Mutta kaikki - etenkin se parempi, aidompi, arvokkaampi - taide ei aina myy, joten asian voisi muotoilla niinkin, että taidetta on se, minkä harjoittamiseen saa taideapurahan.
Toisaalta kaikki kaunis ei maksa eikä ole markkinoilla. Olen tuota luontoa ihastellut ja jos joutuisin hullunkuriseen testiin, arvioisin että yksi voikukka voittaa Wirkkalan ja Sarpanevan Aallolla vahvistettuna.
PoistaVertaus ei toivottvasti onnu pahati. Voikukan kauneudesta suuri osa on muodon ja rakenteen käsittämätöntä tarkoituksenmukaisuutta, kuten jokainen nurmikon leikkaaja tietää....
Kun olin ihan nuori mies vielä mulla oli tapana poimia itse ne kukat, minkä mä vein tytölle kun menin tapaamiselle. No ja se oli se mun aristokraatinen venäläinen tyttö, kenelle mä poimin voikukkia ensimmäisellä kerralla, minusta kauniita kukkia. Hän loukkaantui tosi vakavasti, niin että piti teeskennellä virolaista moukkaa asian selvittämiseksi. Toisella kerralla poimin jo kourallisen kirsikoita. Niiten vastaanotto oli jo rohkaisevampaa. Myöhemmin olen usein vienyt naisille neilikoita joiten vaikutus virolaisille naisille on epävarmaa, koska punainen neilikka on monien mielestä venäläisten ja "neuvosto kukka". Minusta ne ovat kauniita ja haisee hyvin, mutta tämä ei näytä aina rittävän, kun sattuu olevan symbolistinen nainen. Mutta. Naiset ei tiedä, että se on myös testi
PoistaLeikkasin juuri mökillä nurmikon, joka oli keltaisenaan voikukkia. Se vaati luontoa ja lohdutukseksi otinkin voikukkapellosta ensin valokuvan, muistoksi kauneudesta, turhasta kannaltani.
PoistaAivan mahtavaa suomenkieltä kirjoitat! Sanoisin, jos osaisin, esimerkiksi heliliik eestiksi. (En ole aivan varma mitä se tarkoittaa?) - Kukkia minä en ole tuonut koskaan kellekkään ämmälleni, mutta minähän olenkin syntyperäisesti suomalainen. Ja hetero. (Eiks sekin ole nykyisin huonoa käyttäytymistä?) Sekin vielä. );-);-);-
PoistaMikis, aloita jo kukkien antaminen. Se ilahduttaa kukkien saajaa.
PoistaMieheni on ostanut minulle jo vuosikymmenet kukkia, ja se on minusta aivan ihanaa.
No joo. Veinhän minä tyttäreni äidille kukkia (kolme rúusua, joista yksi kyllä katkesi hissimatkan aikana, en huomannut miksi) kun hän pötkötti synnytyssairaalassa. (Se, että mun toinen silmä oli musta, johtui siitä, että olin edellisenä iltana tapellut erään huligaanin kanssa. - Mutta se on ihan toinen tarina, se, eikä kuulu tähän kukkakeskusteluun.)
PoistaMä olen kuin robotti joka reagoi kaikelle. Itselläni ei ole vielä synnytyssairaala kokemusta syntymiseni jälkeen, mutta tiedän, että isäni oli kännissä joka kerta kun molemmat veljeni ja itse synnyime. Neuvostoliitossa näet pidettiin isät sairaalasta kaukaana synnytyksen aikana ja jotenkin piti se jännite purkaa, arvelen. Kun me olimme äitini kanssa sairaalassa, isä otti viinaa Endel Mallenen kanssa, joka oli tunnetuin suomen kielen kääntäjä Virossa. Siitä jäi muistoksi osittain Mallenen kääntämä kirja "Soome novell", "Suomalainen novelli", jonka hän samana iltana oli lahjoittanut isälleni nimiölehdelle kirjoitetun onnitelunsa kera. Kirjassa ovat sellaiset kirjailijat kuin Helna Anhava, Paavo Haavikko, Veijo Meri, Paavo Rintala, Pentti Saarikoski ja muut. Ja nyt mä olen tässä vääntämässä suomen kieltä ja pitämässä tästä kultuurista erittäin paljon. Näytän itsekin olevan symbolisti.
PoistaKuule, mitä enemmpi minä sinua lue, sen enembi alan itse kirjoittaa sinun tavalla. Koska se siis on asiallista asiaa mulle. Etkä saa olla Tonttu joka ymmärtää väärin: olen kehunut sinua kaksi kertaa. Ja molemmilla kerroilla olen löytänyt siihen syyn. Kemmppistä esimerkiksi olen kehunut vain yhden kerran, ja silloinkin siihen oli joku syy. Tajuatko, että olet matematiikan mukaan kaksi kertaa arvokkaampi kuin Kemppinen yhteensä?! Se on paljon, vaikka vähän valehtelisikin.
PoistaPs. Ja tietysti tajusit - hyvä kuulantyöntäjä - että leikin tässä sanojen kanssa, en TIETENKÄÄN sinun. Rakastan Eestiä, olen tehnyt sitä 70-luvulta asti, Ja minusta on äärimmäisen mielenkiintoista kuulla elämästä Eestissä silloin kun se oli - sattuneesta syystä - toisenlaista kuin täällä. - Olet aivan mahtava. (No, nyt minä vahingossa kehuin sinua kolmannen kerran. Auda armias. Nüüd mun täytyy sanoa "kyllä Kemppinenkin on". Eli tilanne on 3-2.)
VastaaPoistaTaideakatemiat ja Musiikkiakatemiat tiesivät hyvän maun. Hoviorkesteri soitti ja hovirunoilija ylisti. Jne. Sitten kuvainriistäjien ja rakennusfasadien repijöiden innovaatiot olivat tietty talousmahti- ja säätyvallan kumoamisen kulttuurivallankumouksellista siipeä.
Asia on kai selvä kuin pläkki. Käytännöllinen helppo ja kaikille ojennettava kuten tuo juomalasi tai kaukolämpö ovat vastustamattomia ja kiistämättömiä siunauksia. Alvar Aallon ja sen falangin meinaamiset ja toteutukset olivat Marseljeesin lisäsäkeitä.
Jos sitten Artek on toista, niin näinpä tuppaa käymään. Vai kävikö ? Ei tietenkään, onhan Ikea ja tuhattiimaria joissa asia on kopiotu ja massakulttuuriskäytännöllinen, esteettishalpiksellinen paratiisi toteutettiin.
Ankara oli Ikean tie kieltojen, boikottien ja sakkojen läpi mm.DDR:n kautta koukaten.
Ihan hullua onkin vain että silti kivistää. Jopa rahaa massatuotetaan ja silti moni on ilman. Joku holtti ja kuri on oltava mutta miksi juuri köyhimpien pitää jäädä rahattomiksi ? Ikään kuin heidän varassaan tolkku pysyisi ja niukkuuden rautaiset luontaistaloudelliset luonnonlait.
Painovoima on täydestä otettava, sanoivat Einstein tai muut kvarkit mitä tahansa. Ja ahven lienee yhä ongittavissa kiitäkööt kalatieteet missä hyvänsä geenien eli suomujensa pintamolekyylien taiturimaisissa omamaailmoissaan. Ja missä onkivatkaan +50 vuotta päästä ?
Alkeellisimmankaan säästöpankin kassassa ei raha pysy. Ei silloinkaan kun elettiin hopea/kuparilanttien aikaa. Kun köyhä säästi kirjalleen kouranpohjan verran kolikoita, niin eikös se virkailija vain lainannutkin ne kaupungin rahakamariherralle tulvaojien kaivuutyöhön. Sinne se köyhä sitten meni kaivamaan, sai omia kolikoitaan palkaksi (oli tökkinyt identiteettipuumerkkinsä, epäilevä tuomaamme). Ja vei taas sästämiään sinne säätöpankkiin. Ja sama kierrros kaupungilla, paitsi että ojaa syntyi. Säästöpankin kassalipas oli tyhjä -siksi monet lukot- mutta tase kasvoi -kelpasi kaunokirjoitella.
Ojurillamme oli talletusta ja kaupungilla velkaa sen säästöpankin taseen kahdessa eri sarakkeessa. Säästöpankin mielestä sillä oli saamista eli varallisuutta kun kaupunki oli sille velkaa. Ja säästöpankin mielestä se itse oli velkaa ojurille nämä talletut kolikot. Kassassa oli vain kirjoitusta tasekirjassa ja kuitteja. Itse kolikot kiersivät kaupungilla rikkaiden ja köyhien yhteispiirissä.
Kun jo alkeellisista alkeellisinkin säästöpankki käy näin monimutkaiseksi, niin pianhan se siitä räjähtää yhtä käsittömäksi kuin on onkimiehelle kalatiede. Silti hän kalastaa ja nauttii.
Kreikan ja Espanjan vakuudet puhuttavat. Jaksa häntä. Selvää on että kun simppelein säästöpankki teki tällaisia ihmeitä, niin asiassa ei jääty lorvimaan. Lähes kaikki innovaatiot syntyivät laittomina ja off-shore eri paratiisisaarilla, olkoot vaikka Alppilaakso.
Näissä laeissa on se hyvä puoli että kilteimmät kilpailijat jäävät omien poliisiensa satimiin kun taas mm. Amerikoissa kilpailutetaan poliisit toisiansa vastaan ja enteprenöörit pääsevät näyttämään viettelevän hienot tuote-, palvelu- ja sijoitusvarallisuusihmeensä. Siten ne muuttuvat tavanomaisiksi. Aina loiskiehuu ja joskus kuohahtaa pata tyhjäsikin. 2007-08 viimeksi kävi näin. Et ole kuullut? Niin on tarkoitettukin. (Asiaan perehtymisen voisi aloittaa kahden konkurssipesäsaalistajan Ahlström ja Rosenlew nokituksesta Isonsannan pakkohuutokaupassa vuonna 1871. Mitä tuo luulee minun aikovan, kun tietää minun tietävän hänen luulevan.) Jukka Sjöstedt
Joo. Tuossa menomatkalla lentoemäntä Finnairin koneessa kuulutti jotain ja kertoi että juuri ylitämme Ikean-meren.
PoistaPitää paluumatkalla etsiä Lidlin-saarta.
Jukka Sjöstedt,
VastaaPoistakommenttisi ovat niin huimia, että salpaavat hengen. (minulle ainakin näin käy) Jos osaisin kadehtia, jota en osaa, kadehtisin kielenkäyttöäsi.
Arvostettu opettaja!
VastaaPoistaKirjoitan tämän ex etusormi: joten muotoon tai muuhun jää puutteita.
Minusta hirvi on julman kaunis luoonontuote; tarkoituksenmukainen,ja siksi kaunias, karhu on toinen, ja väärävarsiviikate kolomas. Nyt sanotaan, että pitäisi löytyä vielä hengen paloa kiveen tai kankaalle. En mene suoraan kiistämään. Nämä käpylehmätkin ovat kivoja ja hyvin perinteisiä; tradicionais. R-o.
Kauneudesta tulee ensin hyvä mieli, sitten tulee haikeus: miten kestää sen hyvyyden ja kauneuden. Sillä kauneus on hyvyyttä.
VastaaPoistaIhan loistava se Hesarin haastattelu, käytin sinua hyväkseni omissa jutuissani taas kerran siteeraamalla "Yhdennäköisyys ei vielä tee teoksesta kopiota".
Kiitos lainasta!
Myötätuntoni on kokonaan bulgarialaisen taiteilijan perheen puolella. Olen kestänyt sen, että ranskalaisen merimiehen paidan raitoja on sanottu suomalaiseksi designeksi, mutta tämä on jo liikaa.
VastaaPoistaNimi jäi pois kommentistani, jolla toivon oikeutta bulgarialaisen taiteilijan perheelle.
PoistaPuhtaan havainnon ja vilpittömimmän valheen välinen ero on tunnetusti veteen piirretty, kuten juristi Kemppinen hyvin tietää. Tämän tajuamiseen ei tietenkään tarvitse lukea Kantia – eikä siitä mitään hyötyä olisikaan, varsinkin, jos on jämähtänyt ‘mikro-histologiseen’ empirismiin. - - No - olipa nyt miten tahansa – Petrarca, Erasmus ja Montaigne ovat mielestäni edelleen erittäin kunnioitettavia ajattelijoita ja kirjoittajia – luottivatpa he sitten enemmän havaintoon kuin järkeensä.
VastaaPoistaKiva, Jukka Kemppinen, että julkaisit kuvan ja tekstiäkin tuosta Aino Aallon juomalasista, jonka suunnittelussa Alvar Aallolla oli tuskin sormet pelissä. Meilläkin on muutama k.o. lasi vielä tallella, perintötavaraa. Ovat hyviä.
VastaaPoistaMiksi pyydät filosofointia anteeksi? Eikö se ole vain ajattelua.
Minusta maailma on, ikävä kyllä, todellinen, ei pelkkä kuva, niin surkea kuin se monissa asioissa onkin. Joskus tuntuu jopa iljettävän todelliselta. Voisi olla parempikin.
Mutta elämässä on paljon sellaista, joka on näkymätöntä, jota esim taide pystyy tuomaan esille. En kuulu siihen pariin miljardiin ihmiseen, jotka uskovat todellisuuden löytyvän jostain muualta kuin havaintomaailmasta. Taiteisiin uskon. Nekin tuntuvat kyllä joskus joistakin haihattelulta, jota ei voi aistein tavoittaa. Mutta tottumisen tai jonkinlaisen symbolifunktion heräämisen kautta voi kenelle tahansa avautua kokonaisia uusia maailmoja, joita näkö-, tunto-, kuulo- tai jonkun muun aistin avulla voi hahmottaa, tarvitematta siihen järkeä. Tällaisia alueita on esim. musiikki ja moni muu taide. Ne rikastuttavat huomattavasti sitä todellista maailmaa , jota yritämme pitää kasassa järjen ja aistiemme avulla.
Ihmisen aistit ovat eläinten asteihin verrattuna uskomattoman huonot. Mutta järki ja aivojen toiminta tuo luultavasti etuisuuksia ihmiselle eläimiin verrattuna. Tosin se ei ole varmaa, Se on uskomusta. Ihmisen tietämys on rajallista. Hän ei tiedä edes itsestään kaikkea, saati elämästä tai eläimistä yleensä. Kasveistakaan. Joittenkin tutkimusten mukaan kasvit voivat esim ruokkia jälkeläisiään. Kuinka luotettavia tutkimukset ovat? Sitä ei tiedetä. Ei edes perusasioista, elämän syntymisestä ja kuolemasta ole varmaa tietoa, muuta kuin että sitä tapahtuu. Mistä ja missä vaiheessa elämänkipinä tulee sikiöön, tai mihin mahdollinen sielu kuoleman jälkeen joutuu, vai sammuuko se kuoleman hetkellä kokonaan, niistäkin ollaan eri mieltä.
Tähtitaivaasta ja avaruudesta oleva tietous on pitkälti pelkkiä laskelmia ja oletusta.
Mitä uusien esineiden ja asioiden keksimisen suojaamiseen tulee, ei ole pahitteeksi, vaikka olisi yleisesti tiedossa, kenen aivoista ne ovat lähtöisin.
Mutta suojella tätä tietoa, asiaa tai esinettä ei mielestäni ole tarvis.
Kaikki kaunis ja hyvä ja käytännöllinen pitää olla ihmiskunnalle yhteistä. Ilmaiseksi nähtävissä ja koettavissa. Mieluummin. Sillä eikö kaiken uuden suunnittelu ja synnyttäminen ole tarkoitettu rikastuttamaan koko ihmiskuntaa, eikä vain sen keksijää tai kehittäjää. Niin minä sen ajattelisin.
Isolan työ eli "taide" on selvääkin selvempi kopio bulgarialaisesta työstä. Kopiointi ja tekijänoikeuden rikkominen ei tietenkään edellytä minkäänlaista " selvää" tai "huomattavaa" hyötymistarkoitusta. Isolla on itsekin myöntänyt plagioinnin.
VastaaPoista