Ostakaa jäätelö! Viis’ markkaa tikku. Haistakaa…
Ylle kirjoitettu on ensimmäinen oppimani sanoitus ’Rigoleton’
La donna è mobile –aariaan. Tosin Mantovan herttua ei myynyt jäätelöä, koska
jäätelö keksittiin vasta 1700-luvun puolivälissä. Ruotsiin sen toi Kustaa III
ja sieltä se kulkeutui Suomeen, kuten muukin sivistys.
Maalla eli Ruovedellä oli vanhempien lasteni syntyessä
1960-luvulla pahoin ravistunut veivattava jäätelökone. Ennen kuin herkuntekoon
päästiin, oli aina haettava Jämingistä jäitä, jotka säilyivät hyvinkin
elokuulle varjoisaan paikkaan sahajauhoihin haudattuna. Ei sitä perkele
jääkaappeja siihen aikaan tunnettu maalla, ja ”jääkaappi” oli vielä taannoin
tarkoittanut kaapia, johon jäämies kantoi jääsaksilla lohkareen. Se siellä
sitten omia aikojaan jäähdytti ja
tippui. Ja korvessa kuusen juurella tippui jotain ihan muuta, nimittäin
Sorretun Voimaa…
Tietooni saatettiin, että tätä blogia oli jollain tavalla
kehuttu HS kuukausiliitteessä. Jo sitä ennen olin ilmenneen sitkeän räkätaudin
takia päättänyt olla jonkin aikaa ainakin tauolla.
Kreikkalainen Galenos, Hippokrateen kaveri, esitti hyvin
kauan sitten, että eräissä sairauksissa aivot valuvat nenän kautta ulos.
Käsitys on varmasti oikea, jos siihen lisätään yskökset. Potilas, tässä
tapauksessa minä, saa luvan suoriutua toimistaan miten parhaaksi näkee.
Mieleeni tuli, millaista oli ennen tansseista palatessa molemmat polkupyörän
renkaat tyhjinä kulkuneuvolla, jossa ketjut putosivat päältä vähän väliä ja
takakappa olisi tarvinnut bensiinilirauksen, koska tukevammin polkaistessa pyörä
ei pyrähtänytkään, vaan polkija putosi munilleen tangolle. Ja lisäksi
ohjaustanko eli pyörän sarvet olivat huonosti kiinni niin että kääntäessä
oikealle sarvet kääntyivät mutta pyörä ei.
Tuosta murheiden luettelosta ei puutu muuta kuin aivan liian
kireälle väännetty keskiö, jonka johdosta tasamaallakin saa polkea seisaaltaan.
Jääkärijoukoissa oli tapana käsitellä virkaintoisten kokelaiden polkupyöriä
tuolla tavalla ja varmuuden vuoksi irrottaa satula ja täyttää runko hienolla
hiekalla. Siinä ahkerammankin hiostajan reippailuhalut hiipuivat.
Edeltä voi lukea, että tauti ei ehkä ole parantunut, vaan
pahentunut. Lisäksi se tuntuu aiheuttavan sydämen rytmihäiriöitä, joita minulla
on ollut ennenkin, ja pari flimmeriä, joita en ennen musita kokeneeni.
Eteisvärinässä ei ole muuta moittimista kuin että siihen voi kuolla; sydämeen
saattaa muodostua hyytymä, joka hyvinkin voi päätyä aivoihin. Isävainajani
vaikeasti selitettävä, halvauksen aiheuttanut kaatuminen 1999 johtui
luultavasti flimmeristä ja sen aiheuttamasta tajunnan katkosta. Jos on
sopivasti rannassa pää alaspäin, niin nurinhan siinä mennään.
Tämä surullinen ja uskomaton tarina kerrottakoon
selitykseksi. Olen laiminlyönyt erilaisia velvollisuuksia ja aion jatkaa
samalla tiellä. En ole vastannut sähköposteihin. Olen luvannut kaikenlaista,
mitä en ole pitänyt, sillä kuin kunnolla päästä huippaisee, ei tee mieli istua
rattiin eikä varsinkaan lähteä kassinkantajaksi kaupoille. Ei ole kyllä
tarvinnutkaan.
Lisäksi olen miettinyt, noinko olisin maalannut itseni
nurkkaan tämän blogin kanssa. Kun 80- ja 90-luvulla kirjoitin viikoittain
Helsingin Sanomiin kolumnistina, käsitin lopulta, että lainatun arvovallan
käyttäminen vaikuttaa tuhoisasti. Kun ministerit ja vuorineuvokset alkavat
käskeä kylään ja olla mielin kielin, silloin eivät asiat ole kunnossa.
Blogin kirjoittajan ongelma on taipumus miellyttää
lukijoita. Sitä saa aina välillä itsensä kiinni yrityksestä kirjoittaa
käsitettävästi tai ainakin esitellä ongelmia, jotka saattaisivat kiinnostaa
lukijoita. Näin menetellen sitä on äkkiä itse luomiensa mielikuvien orja. Tiedän
eräänkin juristiprofessorin, joka on kyllä todellisuudessakin vihainen mies,
mutta blogeissaan hän on selvästi oman kriittisyytensä orja. Lukija näet
huomaa, onko kirjoittajalla oikeasti asiaa vai toimiiko hän kuin pahankurinen
kymmenvuotias, joka käyttää ronskia kieltä kuvitellessaan, että sillai kuuluu
toimia.
Nyt saatan laittaa tämän blogin otsikkoon lisäyksen:
kirjoittaja ei ole kiinnostunut omista mielipiteistään eikä toisten. Jos olette
eri mieltä, olkaa kaikessa rauhassa ja väittäkää vastaan, ellei ole parempaa
tekemistä. Blogisti ei, toisinkuin journalisti, ole yleisön palvelija, vaan
ääneen ajattelija.
Hei Kemppinen! Kiva kun tulit takaisin! Sinun ajatuksiasi on mukava kuunnella. :-) Lämpimin Italian-terveisin. Enneli
VastaaPoistaTervetuloa takaisin. Blogimaailmassa onkin ollut vähän köyhää muutaman viikon.
VastaaPoistaYön vallat aamu voittaa!
VastaaPoistaVeisaa Kunnaksen Ilkka
Jos toivoa sopii niin Kemppinen tekee ihan niinkuin hänestä tuntuu.
VastaaPoistaEnnen pari "kulttuuriradikaalia", tarkoittaa juoppoa kirjailijaa, sanoi jossakin yhteydessä että
- mitä se minulle kuuluu mitä mä teen.
Jos vaan passaa niin kirjoittaa. Kyllä me luetaan.
Sanoo Nelimjaa
Hesarin omat blogit ja jorinapalstat ovat aivan ääliömäisiä, atomistista roskaa - varsinkin sen yhden pizzakuskin näköisen tiedeuutistoimittajan.
VastaaPoistaAsiakas ostaa ja maksaa, tai se hieroo pizzan sen naamaan.
Jee.
Herra koetteloo muttei hylkee.
VastaaPoistaTässä ehdittiin jo huolestua ja nyt luettiin, että syystä. Hienoa jos jaksaisitte jatkaa blogia, mutta terveys ennen kaikkea ja lepoakin mielellämme suomme. Paranemisterveisin!
VastaaPoistaHuh,kaikki on taas kunnossa.... Tervetuloa takaisin!
VastaaPoistaTMi
Tervetuloa takaisin kirjoittamaan, professori Kemppinen, ja parempia vointeja!
VastaaPoistaOn tätä pitänyt päivittäin kytätä,että onko se kokonaan loppunut, yllättäen.
VastaaPoistaAW
aivan upeaa! Kirjoitat jälleen. Olinkin odotellut jotain luettavaa.
VastaaPoistaOlette tullut takaisin. Kiitos.
VastaaPoistaOlipas ytimekäs kommentti pitkän taon jälkeen. Olinkin ehkä huolissani, että mikäs nyt on kun ei päivityksiä näy eikä kuulu.
VastaaPoistaHuomenna ostan jäätelöä. Oli tänään ensimmäinen lämminpäivä. Ehkä lämpö jatkuu huomennakin?
Mikä yllätys! Kiitos! Meitä päivittäin nakuttelijoita on paljon, aloin jo menettää toivoni. Paljon voimia ja terveyttä!
VastaaPoistaSelvää tekstiä, kuin lakeus puhuisi.
VastaaPoistaÄäneen ajattelija, sitähän blogeeraaja todella on. Ja me kommentoijat olemme karvat korvilla istuvia sivullisia, jotka sattumoisin olemme kuulolla ja jupiseeraamme itseksemme. Hyvällä/huonolla tuurilla joku toinen samanmoinen kuulee ja ärähtää/hymähtää. Oi elon virta samea. Oi kuolon kirkas vuo.
VastaaPoistaEteisvärinä, kaunis suomalainen sana...
VastaaPoistaKoska olette tähän mennessä olleet tapojenne orja, luulimme jo että olette vainaa. Eteisvärinästä, ja arvaamme ettemme ole ainoa. Toivotamme parantumista ja poikkeavia mielipiteitä.
VastaaPoistaArvoisa professori,
VastaaPoistatervetuloa takaisin. On teitä jo odotettukin.
Terveisin,
Upseeri, ei vieläkään herrasmies
Kemppinen on Suomen paras bloggaaja siinä missä Kalle Päätalo on Suomen paras kirjailija.
VastaaPoistaOlettehan parhaimia kommentöörejä suonmalaisessa blogimaailamassa (teitittelen paljaasta kunnioituksesta älykkyytenne ja ikänne vuoksi, vaikka en ole juurikaan nuorempi, mutta sentään terveempi ja suunnattomasti tyhmempi. Kumpi sitten lieneekään parempi ominaisuus, sen Herra ratkaiskoon. Kerkesin jo kaivatakin älykkäitä juttujanne. Ehkä kerran voimme tehdä sinunkaupatkin.
VastaaPoistaiisi
Parahinen Bach-fani
VastaaPoistaHienoa että blogi jatkuu. Mietin suoraan kun ajatus ei kanna. Vähäinen Bach-harrastukseni alkoi 30 v. sitten. Fiksumpi opiskelijakollega lukiossa kehui Enzio Forsblomin Die Kunst Der Fugea. Sitä kuunnellessa pilvien liike tuntuu ymmärrettävältä ja Finlandia-talon akustiikka kelpaa. On hilpeää, harrasta ja juhlavaa. Mutta entäpä aikalaisille, oliko pakkopullaa? Ja jos oli, niin miksi nyt tullut niin hienoksi kerrassaan. Protestanttisuuttako? Esim. Trevor Pinnockin cembalot. Tai http://www.openculture.com/2010/11/a_big_bach_download.html
Paloöljy toimi niin takakapassa kuin etukapassakin parmmin kuin pensiini. Jostain kumman syystä.
VastaaPoistaRauhallisin mielin voi Kemppinen suhtautua flimmeriin. Kuten blogisti tietääkin, kyseessä on "ihmisen toiseksi paras rytmi", kilpailee ainakin hyvin Bachin kanssa. Hyytymäriskit lisääntyvät yleensä vasta pitempään jatkuneen flimmerin yhteydessä ja tällöin aloittaa hoitava lääkäri hyytymistä estävän lääkityksen. Kiusallinen vaiva on toki kyseessä ja raahallisesti se on otettava, kokemusta on...
VastaaPoistaTervetuloa takaisin ja keväisen riippumattomia kommentteja odotellen!
Ja enää ei tarvitse tyytyä Marevaniin, joka on hyvä lääke, mutta vaatii jatkuvan seurannan. Itsellani kahden viikon välein ehkä koko lopun aikaa. Uudet lääkeet eivät tarvitse jatkuvaa seurantaa, vaan eivät sovi minun flimmerilleni muun sydämen varaosituksen tähden.
PoistaTervetuloa takaisin, kaivattu. (Päässä kaikuu kantaatti, joka kuvaa tunnetta, mutta sanat eivät tule mieleen.)
VastaaPoistaKirjoittaminen on lääkettä, lukeminen lohtua. Kun käy rajoilla, on uutta palata arkeen. Koska näkee paremmin, kuulee kirkkaammin ja tuntee pohjia myöten. Tervetuloa!
VastaaPoistaMeinasipa tosiaan alkaa jo nakella ikävällä: tervehdin paluuta.
VastaaPoistaSauli Pesonen
Kaksi muistoa Kauhavalta; ehkä sinäkin muistat samat jutut. Ruotsin opettajallamme Feetulla oli tapana kertoilla (Lapista tai) Viipurista. Hyvin usein hän mainitsi venäläiset jäätelönmyyjät, jotka huusivat "haroshi maroshi" kadulla kodin ikkunan alla. Hän palasi muistoissaan lapsuutensa makuelämyksiin, joita emme voineet jakaa. Aika hyvää jäätelöä sai ostaa Litmasen kioskilta, jossa Aini veivasi sitä käsin. Jäät olivat sahanpurujen alla varastossa ja säilyivätkin siellä kesällä melko pitkään.
VastaaPoistaHyvää vointia! Terveisin LN
Olin jo aivan varma, että koneeni on sökö, kun sartup program: http://kemppinen.blogspot.fi/ antoi aina vain enkelinkuvan näytölle. Nyt aamunavaus toimii taas - kiitos siitä!
VastaaPoistaEi muuta kuin rotanmyrkkyä (Marevan) suoraan suoneen. Se estää hyytymät eikä flimmeriin kuole. Johonkin kuitenkin.
VastaaPoistaPieni ajatus kirjoittamisesta. Eräs kriitikko väitti minulle, että ihminen kirjoittaa aina kommunikaatiotarkoituksessa, toisille ihmisille. Oma tuntumani omista kirjoituksistani on, että kirjoittaja keskustelee usein itsensä kanssa saadakseen ulkoistetun puhekumppanin "itselleen". Näin kirjoittaja tarotkorttien tapaan näkee ajatuksensa konkreettisessa muodossa ja voi sitten pohtia, mitä mieltä hän on tuon toisen ajatuksista. Mieleen tulee Jorge Luis Borgesin "el otro", se toinen Borges. Omissa päiväkirjoissani ei ole päivän merisäätä vaan ajatusten sirpaleita, ja ne nimenomaan ovat kirjoitetut selvittämään omaa päätäni. Usein ehkä myös konkreettisesti.
VastaaPoista"Jos olette eri mieltä, olkaa kaikessa rauhassa ja väittäkää vastaan, ellei ole parempaa tekemistä. Blogisti ei, toisinkuin journalisti, ole yleisön palvelija, vaan ääneen ajattelija."
VastaaPoistaAika ajoi vasemmisto-aristokratian aivotuksien ohi. Siinä ei ollut mitään ajatonta tai yleispätevää. Ylimielisyys näköjään katoaa viimeisenä
Perkele mihinä sitä on luuhattu - hih heh !
VastaaPoistaLämpimästi tervetuloa takaisin! Toivottavasti tautikin jo hellittää otteensa :) Oli niin ikävä loistavia blogijuttujasi!! - Citizen Jane -
VastaaPoistaNiin,
VastaaPoistaKyllä sitä varrottiinkin jo kirjoitusta. Vähän sama tunne kuin jos iltauutiset yht´äkkiä lakkaisivat
Kukas sen kissanhännän taas nostikaan...
VastaaPoistaTervetuloa takaisin. Toista kuukautta on ollut ilman Kemppistä ja se tuntuu...Ikäänkuin puuttuisi yksi näkökulma maailman tapahtumiin ja ilmiöihin. Kirjosieppouroskin tuli eilen tänne Pohjan perille, istui laulamaan pesäpöntön puun oksalle hämmentyneenä, pönttö oli pudonnut maahan. Nostimme sen takaisin ja kaikki hyvin - elämä jatkuu.
VastaaPoistaTervetuloa takaisin, johan tuossa tuli mietittyä vaikka syntyjä syviä. Näin ulkosuomalaisena jo pelkäsin jääväni paitsi!hyvää vointia ja teräviä näppäilyjä!
VastaaPoistaMeinasin jo hermostua, että mihinä sä oot.
VastaaPoistaMutta kun tulee tuo addiktio. Kysyin kuukausi sitten pikkuveljeltä, jolta blogiosoitteen vähän aikaisemmin olin saanut, mihin lie JK kadonnut. Vastaus oli: Liekö tehnyt "tätserit". Olihan siinä edellisessä blogissa vielä tuota uskonnollisuuttakin kuvia myöten. Että sellaista huolestumista.
VastaaPoista"Blogisti ei, toisinkuin journalisti, ole yleisön palvelija, vaan ääneen ajattelija."
VastaaPoistaOn se mahtavaa, että joku tässä maassa vielä ajattelee, vieläpä itsenäisesti ja yleisöä kumartelematta!
Sydän lepattaa täälläkin kuin prässihousun upslaaki pyöräillessä ja flimmerit ovat tuttu riesa. Mukavaa lueskella tätäkin taas omaa hyydykettään odotellessa.
VastaaPoista"Nyt se suuri päivä koitti!" Rupesin jo kuolinilmoituksia lukemaan...
VastaaPoistaTiedot Kemppisen blogikuolemasta olivat siis vahvasti liioiteltuja.
VastaaPoistaTervetuloa takaisin!
Onpa mukava saada sinut takaisin, Jukka. Ymmärrän kyllä, että jossain vaiheessa alkaa hirvittää. Sinun blogisi, joka on parhaimmillaan, kun kirjoitat sivistynyttä tajunnanvirtaa, on Suomen blogosfäärin ehdotonta kärkeä. Tuomioja ja Soininvaara kirjoittavat oikein hyvää poliittista blogia, kollegasi Virolainen kirjoittaa erinomaisen terävää oikeustieteellistä blogia silloin, kun ei haukkua retostele henkilökohtaisuuksin ja F. Mashirin blogi on mielenkiintoista puolustuspoliittista ääneenajattelua. "The Ulkopolitist" on kyllä terävänäköistä ulkopoliittista analyysiä, mutta siitä puuttuu henkilökohtainen ote ja rohkeus.
VastaaPoistaSinun etunasi on syvä sivistyneisyys ja elämänkokemus, joka mahdollistaa laajan aihepiirin. Ei ihme, jos vuorineuvoksia pelottaa. Kemppisen blogilla on ollut viime vuosina varmaan yhtä paljon sananvaltaa kuin HS:n pääkirjoituksella. Se arvovalta ei ole lainattua vaan ansaittua. Jos sen käyttäminen pelottaa, on kyse vain terveestä järjestä.
< Ruotsiin sen toi Kustaa III ja sieltä se kulkeutui Suomeen, kuten muukin sivistys.<
VastaaPoistamistä tämä lohduton alentuvuus
totta kai maahan tulee virtaukset pääkaupungin kautta (olimme ruotsia vielä kustaan aikana), britanniaankin virtaukset tulivat usein lontoon kautta
mutta eihän ruotsilla mitään omaa historiaa ole suomalaisiin verrattuna, ja sivistyneet ruotsalaiset myöntävät tämän; vaon dala häst on heidän originaali
suomessa originaalia on mm kansanrunousarkisto joka on maailman suurin
meillä on kunta- ja käräjälaitos ennen kuin skandinaaveiksi täällä muuntuneet vaeltajat ottivat sigtunan haltuun; on vaiettua historaa kuinka verinen oli sotamme yrittää vallata se takaisin; sillon mitään svealandia ei olisi koskaan syntymnyt eikä ilman sitä olisi syntynyt skandimaakuntien yhteisvaltiota ruotsia kalmarin unionin lopulla 1523
Jos voisin yhtyisin lähes kaikkiin kommentoijihin... Oli se Kempiltä niin hurja veto, vaikeneminen! Lopuksi blogissa enkelinkuvat ja kaikki! Eniten epäilin minäkin oman koneeni tilttaamista ja kadehdin kaikkia, jotka saivat avata päivänsä Kempin jorinoilla.
VastaaPoistaTurkkarista tutkin myös kuolinilmoitukset, toki epäilin, etteivät Kempin saidat sukulaiset sitä siellä julkaise. Noh, me selvittiin! Kyllä tästä taas mennään!
terv. pekka s-to. (aikoinaan ohileikattu)
Minulla flimmerit loppuivat kuin seinään, saadessani hoidon jossa pari piuhaa vietiin laskimoa pitkin sydämeen ja polttivat pari "hermorataa" pois.
VastaaPoistaTäälläkin paistaa aurinko.
Tervetuloa kehiin. Pakkasivat jo vieroitusoireet päälle..
VastaaPoistaKyllä on kiva että et kuollut.
VastaaPoista"Blogin kirjoittajan ongelma on taipumus miellyttää lukijoita. Sitä saa aina välillä itsensä kiinni yrityksestä kirjoittaa käsitettävästi tai ainakin esitellä ongelmia, jotka saattaisivat kiinnostaa lukijoita. Näin menetellen sitä on äkkiä itse luomiensa mielikuvien orja."
VastaaPoistaLuulen, että sama pätee joka alan sisällöntuottajiin. Etenkin jos puhutaan taiteesta tai jopa (ainakin) ei-kovista tieteistä. Viihteessä tietysti miellyttäminen on jo sisäänrakennettu mekanismi, ja primaarisin tavoite hyöty, yleensä taloudellinen. Mutta ihmisen luonnollisen miellyttämistaipumuksen vuoksi joltakin ajattelijalta tai taiteilijalta saattaa alkaa ote lipsua, ja löytää joskus itsensä asemasta, johon ei ollenkaan ollu tarkoitus pyrkiä.
Onnekseni tai harmikseni (riippuu näkökulmasta) oma alitajuntani muistaa nietzscheläisittäin ruoskan tullessaan minun, eli naisen luo. Olen vanhanaikainen kirjailija siinä mielessä, että katson kirjojeni syntyvän tarinan ja taiteen ehdoilla. Lukijat tai heidän mieltymyksensä tulevat kuvaan mukaan viimeisessä vaiheessa.
Blogistani en sano mitään, se nyt on vain näpertelyä ja oheistuotetta, toisin kuin tämä blogi, joka on keskustelunherättäjä ja suosittu erilaisten näkökulmien tuoja.
Älä ala miellyttäjäksi, jees-miehiä ja -naisia on vuonna 2013 liikkeellä yllin kyllin. En tämän blogin perusteella osaa nähdä kirjoittajaa sellaisena. Eli jatka vaan samaan malliin, niin kauan kuin huvittaa! Tai jos tekee mieli muuttaa konseptia, muuta! Blogimaailmassa on toistaiseksi vapaus kehittää niin monenlaista projektia kuin ehtii.