Sivun näyttöjä yhteensä

4. huhtikuuta 2011

Laskeva säätykierto




”Luokkaretki” ei ole vuoristorata, jossa lopuksi tullaan samaan pisteeseen, josta aloitettiin.

Tässä on taas aihe, jota kirjoitan, vaikka tiedän siitä hyvin vähän.

Mieleeni tuli ehdottaa, että valtio ja kunnat ottaisivat ongelmallisen ”ulkoistamisen” rinnalle urakkapalkan ja purkaisivat virkahierarkiaa.

Tarkoitus ei ole ilveillä. Luultavasti kunnanjohtaja on parempi kunnanjohtaja kuin putkimies. Putkimiehenä kunnanjohtaja saattaisi aiheuttaa keskikokoisen ympäristökatastrofin.

Kun nyt laaditaan aiheellisesti leikkauslistoja, muistuttaisin että kuntien, valtion ja valtion laitosten tehtävissä on sekä hyödyllisiä että hyödyttömiä henkilöitä. ”Juustohöylä” karkottaa parhaan väen.

Säätykierrosta puhuttiin niin kauan kuin oli säädyt. Porvaristo ja talonpoikaisto olivat säätyjä, mutta toisaalta ”säätyläisinä” kohdeltiin myös poliisikamarilla erilaisia puoliherroja, jotka olivat vapaassa pudotuksessa, esimerkiksi ”viftillä”, kuten silloin sanottiin, tai ”deekiksellä”, kuten sitten sanottiin.

Ruotsin ja Saksan, mutta ennen kaikkea Venäjän mukaan tasavaltaan syntyi virkahierarkia ja sen rinnalle hyvin vaikeasti kuvailtavia arvoasteikkoja. Kansalaissotaan asti arvojärjestys eli rangijärjestys oli virallinen. Sotien välisenä aikana maassa ei ollut yhtään toimistopäällikköä eikä osastopäällikköä, jotka eivät olisi tienneet, kumpi heistä on suurempi herra.

Ei se ollut myöhemminkään helppoa. Oli hyvä tietää, millainen otus on yliopiston kanslisti ja millainen kansleri.

Osoittaisin sormella kollegoja, jotka eivät tietääkseni ole teettäneet opinnäytetöitä sinänsä helposta aiheesta – valtion virkojen tuottoisuudesta. Juristipiireissä elää käsitys, jonka mukaan alin tuomarinvirka senaatissa toi niin suuret tulot, että asianomainen saattoi ruveta katselemaan sopivaa kivitaloa ostettavakseen. Sitä vastoin Kyösti Kallion 1920-luvun periaatepäätöksen jälkeen alkoi olla selvää, että esimerkiksi professori saattoi lähteä vakuutusyhtiön leipiin.

Tämä kävisi opinnäytetyöstä, koska virkasivutulojen selvittäminen olisi riittävän vaivalloista, etenkin ajalta ennen tulo- ja omaisuusverolakia eli sotia. Merkintä verokirjassa tai ennakonpidätystodistus ovat selvää asiaa. Missä määrin asianajajat, lääkärit, insinöörit tai arkkitehdit käyttivät kassakoneena takataskuaan, sitä en tiedä, vaikka onhan asiasta arveluja.

Sotien jälkeen poliittinen simonia (virkojen järjesteleminen suosikeille) oli sääntö.  Esimerkiksi keskisuuren kaupungin verojohtajan virka edellytti demarien tai maalaisliiton jäsenyyttä. Opetusministeriön ja kouluhallituksen korkeat virat kuuluivat kokoomukselle.

Avoimesti poliittisesti täytettyjen virkojen ulkopuolella virkaikä määräsi niin että todistettavasti täysin kyvytönkin henkilö sai aikanaan hyvän viran. Juristien herrahissin pohjakerros oli asutushallitus. Sieltä aloitettiin, ellei ollut muutakaan mielessä. Asianajo oli täysin luvallinen sivutoimi. Esimerkiksi Turussa hovioikeuden esittelijät ajoivat asioita omassa hovioikeudessa. Kotikenttäetu kiistettiin kiivaasti, mutta kuka sitä olisi uskonut? Näiden ja päätoimisten asianajajien kesken vallitsi kylmä rauha, koska nuoret esittelijät eivät osanneet tai pystyneet hoitamaan rahakkaita toimeksiantoja.

Maailma muuttui perin pohjin noin 20 vuotta sitten. Onkohan edes valtiovarainministeriö huomannut, että perusrakenteeltaan tsaarillinen järjestelmämme on unohtunut purkaa? Yksityinen sektori on juuri tukehtumassa ylivoimaiseen tuloksen tavoitteluun. Mutta missä on laskeva säätykierto? Se nyt ei riitä syyksi potkujen antamiseen, että on tyhmä ja laiska. Mutta miksi ketään ei koskaan alenneta?

Siellä on tulppana vanha käsite ”saavutettu oikeus”, förvärvad rättighet. Valtion viroissa alentaminen oli mahdotonta. Nyt virkamieslainsäädäntö on muutettu. Saavutettujen oikeuksia ei ole enää olemassa.

13 kommenttia:

  1. Vielä 1960-luvulla Rakennushallituksen yliarkkitehdit suunnittelivat valtion rakennukset omissa yksityistoimistoissaan. Palkkiosta otettiin pois tietty alennusprosentti verrattuna silloin käytettyyn Arkkitehtiliiton taksaan.

    Arkkitehtien mahdollisuudet vilunkipeliin ja pimeisiin palkkioihin ovat muuten aika rajoitetut - osana suunnittelutuotosta kun on yleensä läjä piirustuksia jotka kiltisti kiikutetaan viranomaiselle, oma nimi kauniisti nurkassa.

    AW

    VastaaPoista
  2. Kun ei ole niin valtaa niin kuin on mieli sanoa se, mitä sanottavana on, täytyy turvata toisen jo sanomaan (anteeksi "pikkuliisu", kun näin käytän seuraavassa sanojasi, mutta harvoin kun näkee, että joku sanoo sen jonkin paljon paremmin kuin mihin sitä itse pystyisi, on parempi vain siteerata tätä "voittajaansa". Ei pahaa tarkoitusta, "pikkuliisu", pliis!):

    "Tavattoman hyvä ja ajattelemaan paneva postaus (?) taas tällä kertaa, Kemppinen! Aivot ovat revetä, kun miettii, miten hyvin voisi ajatuksensa järjestää niin, että ne puikkelehtisivat toistensa yli ja ali ja niin syntyvä kudos olisi hauska ja viisas samalla kertaa. Älä nyt ota tätä pelkkänä kehumisena. "

    VastaaPoista
  3. Ad Anonyymi: - johtava toiminimik oli Lappi-Seppälä & Martas. Ensin mainittu oli rakennushallituksen ylijohtaja. Toimiston käden jälki näkyy kaikkialla maassa. Heillä tuntui olleen jotain kunnon räystäitä vastaan. Matala harjakatto kivikoulussa ja kapiteelissa viisi salaojaputkea "painovoimaista ilmanvaihtoa" varten. Kotikunnassani näitä (kaikin puolin kelvollisia) koulurakennuksia on ainakin kaksi. Olen käynyt molempia.

    VastaaPoista
  4. Käsityösäätyinen kaupunkilaisuus räjäytettiin tehtaiden alta. Hyvinvointikunnan veroilta karattiin Kulosaaren,
    Kauniaisten jne. itsehallintoloihin. Demokraatit voittivat
    kansainyhteisön avulla 1919. Kaikuja tulevasta
    kantautui jo edellisvuotena Hennalaan. Kuulopuhetta levitti
    Väinö Linna vuosikymmeniä myöhemmin meikäjoutavankin kouluvahattuihin korviin.

    Suurpuolueet maalaisliitto ja sosiaalikansanvaltaistajat
    romauttivat auktoriteettivirkapalkat. Verovarkaus
    valtakunnallistettiin,progressioitiin.Porsaanreikien
    innovoijia sakotettiin ja häpäistiin. Sitten tuli New Labour.

    Neljännesvuosisata on peruutettu. SAK:n Metallitalossa,
    vai onko naapurissa se Strand, tehtiin diilejä
    kansanvallan kohottamista tehtaista. Valtiopankin
    haarakonttorit Aleksilla sekä työkansan Ilmarinen ja
    Eläke Varma lakkauttivat toimintansa. Ne loivat nahkansa
    uuteen internationaaliin istuviksi. Niiden tuoreiksi toimialoiksi annettin OECD:stä ja EU:sta ja ennen kaikkea
    Citystä ja Wall Streetiltä, tuottaa inhimillistä pääomaa,
    uusrikkaita managereita.

    Varjopankki tarkoittaa perinteisten pankkilainojen
    pilkkomista arvopaperiseteleiksi. Nämä saamiset myydään eläkeyhtiöille. Rahoilla tehdään yritysyhdistelmiä
    ja uudelleen sijoittumisia Kiinaan. Talletusten sijasta
    varjopankki rahoittaa itseään sijoitusrahastoistaan.
    Uudet lainat siirretään pois ent.pankin taseesta (eläke-
    ja rahastosäästäjien rahoilla) seuraavien lainojen rahoitukseksi. Rahaa riittää private equity järjestelyihin
    (Terveystalo,Mehiläinen,MedOne) ,hedge fund sisäpiireihin
    puukaupassa ja vaikka mihin Sukariin -sarjamyynteihin
    Kampeissa,Itiksessä.

    Intellektuaalisen (mitä se on ? ) hyväksynnän meno hankki
    Havardin ja Yalen säätiöiden huipputuotoista, moraalinen
    hyväksyntä tulee Intian ja Brasilian (ja Libyan) modernistamisesta. Säätykiertoon ja luokkaretkeen varjopankki kuuluu siltä osin,että mahtitoimijoiden lakeijoina
    häärii satatuhantinen MBA veljestö ja sisarusto tätä
    katollisuutta sloganisoimassa ja käärimässä muhkeita
    managerointipalkkioitaan. Asiaan kuuluvaa infraa ovat myös kansainväliset sopimusjuristit,kirjanpitäjät E&Y,PwC tasekoplauksessa.Head hunterit. Firmahallitusten nimitystoimikuntavaliot tai-vakiot.Kiva kun on dynamiikkaa ja fizziä.
    Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  5. Sen lauluja laulat, joka viulut maksaa.
    Ruotsinkielinen ajatushautomo Magma piti syksyllä kertausharjoitukset opetusministeriön johtaville virkamiehille.oletettavasti yksikään ei kieltäytynyt kutsusta.

    VastaaPoista
  6. Iikka Martas oli kummisetäni. Yhtiökumppaneista Lappi-Seppälä oli kai enempi poliitikko (äärioik) kuin arkkitehti. Kun toimisto aloitti sodan jälkeen, kuulemma ensimmäisillä palkkioilla ostettiin Iikalle hampaat.

    AW

    VastaaPoista
  7. Jos ei löydy sopivaa, otetaan pätevä - tällainen on ollut maan tapa niin kauan kuin muistan. Hyvin toimii.

    Joskus tämä maan tapa vaatii järjestelyjä ja saa huvittavia muotoja. Niin kuin nyt tämän vähemmistövaltuutetunkin kohdalla: olisi ollut pätevä mamu, mies, mutta otettiin sopiva ei-pätevä kieli- ja luokkasisko.

    Huvittavaa tässä on se, että tuskin oli muste kuivunut nimityspaperista, kun tämä etuoikeudella valittu sopiva lähettelee moitekirjeitä virastoihin ja yrityksiin, että ei saa aina palkata vain sopivia alkuasukkaita, jos on ehdolla päteviä mamujakin!

    Kukapa sen paremmin tietäisikään.

    VastaaPoista
  8. "Valtion viroissa alentaminen oli mahdotonta. Nyt virkamieslainsäädäntö on muutettu. Saavutettujen oikeuksia ei ole enää olemassa."
    Jos tämä periaate omaksuttaisiin, valtiolta katoaisi viimeinenkin hyvä väki. Perusjuttu kun on niin, että hyvä yksityisen sektorin toimihenkilö ei ole samanlainen kuin hyvä virkamies. Virkamiehen asiana kuin ei ole ääretön voiton/tuoton/tuloksen tavoittelu hinnasta välittämättä vaan julkisen vallan vakava- ja oikeamielinen käyttäminen. Siihen luontevasti sopii tietynlainen myötäsyntyinen varovaisuus, jota arvostelukyvyttömät pitävät hitautena tai tehottomuuteena. Ajat ja kultuurit, joissa noista virkamieshyveistä on luovuttu (esim 1930-40-lukujen Saksa tai NL) ovat olleet hallintoalamaisille vähemmän miellyttäviä; sen vuoksi virkamiesten urakkapalkka sopii vain niihin esim X markkaa/rublaa per tuholainen/juutalainen/noita.

    VastaaPoista
  9. Kaikkien tässä blogissa esiintyvien kuvien tiedostonimi on tätä nykyä "elite.jpg". Tahatonta symboliikkaa? Tahallista?

    VastaaPoista
  10. Nimimerkki Tapsa puhuu asiaa.
    Nämä erinomaiset valtuutetut ovat merkillinen piikki isänmaan lihassa. Esimerkiksi vähemmistö- ja tasa-arvovaltuutetulla ei ole mitään muuta tehtävää kuin kiusata tuottavaa työtä tekeviä ihmisiä. Kummatkin virat perustettiin - ei tarpeeseen - vaan siksi, että virkojen haltijoille nyt piti vain hankkia hyväpalkkainen työpaikka. Väkisin tulevat mieleen tsaarinvallan aikaiset kunniavirat: titteli ja palkka olivat komeita, mutta töitä ei tarvinnut tehdä.

    Toinen suomalainen kummainen on tämä eliitille automaattisesti kuuluva sairausloma. Kun vaikkapa kansanedustaja, kirkkoherra tai pankinjohtaja joutuu vähäksi aikaa pakkolomalle esim. lahjontaepäilyn vuoksi, hän siirtyy saman tien sairauslomalle täydella palkalla. Ja kun hän sitten vapautuu syytteistään tai pääsee linnasta sairausloma yhtä yllättäen päättyy.
    Olisi mielenkiintoista nähdä lista lääkäreistä, jotka toteavat vakavan sairauden samalla hetkellä kun potilas sitä tarvitsee ja diagnosoivat myös ihmeparantumisen kun tarve päättyy. Ei kai kukaan valaansa noudattava lääkäri voi tällaista tehdä?
    Onko tämä muuten oikein laillistakaan?

    Pitkän saksan lukija

    VastaaPoista
  11. Saavutettu etu on tuokin virkamieheksi pääseminen. Mitään tekemättömän hanttapulinkin poislaittaminen on nimittäin lähes mahdotonta. Tokihan työntekijällä on suoja oltava, mutta sen soveltaminen on löytänyt äärimmäisen laitansa.

    Na, asiantila on perätilakin.

    Terv, virkamies.

    VastaaPoista
  12. Kerrotaan, että muinoin toisessa tasavallassa muuan Paavo Väyrynen soitti tohtorille ja kysyi kuuluisan kysymyksensä "voiko vitutukseen kuolla?"

    Ei, vastasi tohtori, mutta saa siitä kyllä sairasloman.

    VastaaPoista
  13. Urakkapalkan käyttöönotosta sanoisin että juuri näin.
    Kuinka paljon saamattomuutta peitelläänkään asiantuntijuudella.
    (Nollatoleranssi)

    VastaaPoista